Tiedustelujen johdosta: blogini Hiippakunta hunningolla – huomioita Helsingistä on saanut jotkut lukijat kysymään, kuka tai ketkä vastaavat hiippakunnan viime vuoden tilinpäätöksestä ja siinä ilmenneistä epäselvyyksistä. Vastaan tässä yhteisesti.
Epäily vuoden 2019 jo hyväksytyn budjetin jälkikäteisestä muuntelusta. Keskusrahaston kirjanpidon tietojärjestelmän lokitiedoista käy ilmi sen Helsingin tuomiokapitulissa toimineen sihteerin nimi, joka on syöttänyt hpk-valtuuston päätöksestä poikkeavat luvut järjestelmään 18.8.2018. Muuntelusta ei kuitenkaan liene syytä epäillä kyseistä sihteeriä, koska sihteerit saavat toimeksiannot esimiehiltään.
Rahastopääomiin kajoaminen ilman asianmukaista valtuutusta. Kirkkohallituksen talousyksikön antaman tiedon mukaan määräyksen kattaa budjettiylitys vastaavan suuruisella rahasto-otolla antoi piispa Teemu Laajasalo.
Vuoden 2019 tilinpäätöksen hyväksyminen ja allekirjoittaminen Helsingin tuomiokapitulissa. Päätöksen tekivät Teemu Laajasalo, Marja Heltelä, Hannu Pöntinen, Ritva Saario ja Reijo Liimatainen.
Tilinpäätöksen hyväksyminen Helsingin hiippakuntavaltuustossa. Päätöksen tekivät äänin 18—3 Arto Antturi, Reino Halonen, Soili Haverinen, Kirsi Hiilamo, Ville Jalovaara, Henri Järvinen, Tarja Kantola, Katri Korolainen, Ulla Kosonen, Paula Lehmuskallio, Tapio Leskinen, Jaakko Mikkola, Sami Ojala, Jukka Pakarinen, Kaija Salmela, Pekka Salomaa, Aarne Vesamäki ja Wiking Vuori.
Päätöksentekijät kantavat päätöksistään oikeudellisen vastuun, johon kuuluu myös rikosoikeudellinen vastuu. Sen kantaa jokainen henkilökohtaisesti, ”laumasuojaa” ei rikoslain edessä ole. Hiippakuntavaltuuston kokouksessa päätöksentekijät olivat oikeudellisesta vastuustaan varmasti tietoisia, koska puheenjohtajana tähdensin sitä useaan kertaan ennen nimenhuutoäänestystä.
Oikeudellisesta vastuusta vapaat ovat hiippakuntavaltuuston jäsenet Leena Huovinen, Eve Rämö ja pj. Johanna Korhonen, koska äänestimme sen puolesta, että ennen hyväksymistä tilinpäätöksestä esiin nousseet epäselvyydet on selvitettävä.
Muistioni 19.3. ja sen jälkeen saaneista talousjohtaja Leena Rantanen, talousvaliokunnan puheenjohtaja Tapio Tähtinen ja arkkipiispa Tapio Luoma eivät ole Helsingin hiippakunnan asioista oikeudellisessa vastuussa, koska vastuu kuuluu hiippakunnalle. Lähetin muistion heille, koska ajattelin heidän korkeina viranhaltijoina (Luoma, Rantanen) ja luottamushenkilöinä (Tähtinen) kantavan moraalista vastuuta tietoonsa tulevista, keskusrahaston taloudenpitoon kuuluvista epäkohdista.
Päätoimittajat Jaakko Heinimäki ja Mari Teinilä kantavat journalistista vastuuta. Heidän lehtensä ovat sitoutuneet Journalistin ohjeisiin, joiden mukaan journalisti on ”vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu”. Lähetin muistioni päätoimittajille, jotta he voisivat harkita, olisiko heidän lehtiensä lukijoilla oikeus vastaanottaa journalistisesti toimitettua tietoa myös Helsingin hiippakunnan talousasioista.
Vaikka muistioni on julkaistu Kotimaan lukijoilleen tarjoamalla blogialustalla, se ei ole journalismia sanan missään merkityksessä. Kyseessä on luottamushenkilön laatima muistio luottamustoimeensa liittyvistä asioista. Lähteet ovat julkisia asiakirjoja, jotka ovat kenen tahansa tutustuttavissa ja joihin tutustuminen kuuluu luottamushenkilöiden tehtäviin ja velvollisuuksiin.
Ehköä juuri nyt ei ole tällaisten aika. En kommentoi enempää.
Toivo Loikkanen, Laajasalon talousasioita on selvitelty noin kaksi ja puoli vuotta, ja mikään aiempikaan ajankohta ei ole ollut kaikkien mielestä tähän työhön sopiva. Myöskään mikään käsittelyn tapa ei ole ollut oikea.
Sen verran jatkan, että ajattelin myös eri toimijoiden voimavaroja ja mahdollisuuksia toimia tällaisessa tilanteessa. Yhteiskunnan ja kirkon pitää kyetä hoitamaan asiat tietysti myös nyt poikkeusolojen aikana, mutta nyt huomio kohdistuu muihin asioihin.
Toivo Loikkanen, yhteiskunnan kokonaisedun mukaista on, että organisaatioiden perustoiminnot, kuten taloushallinnot, tilinpäätösten vahvistamiset ym. pidetään normaalisti toiminnassa. Väestöstä suurin osa ei ole sairaita, vaan terveitä ja töissä.
Tämä puheena oleva asia työllistää nyt seuraavaksi Helsingin rikospoliisin talousrikosyksikköä, joka ei ole koronan takia sen kuormittuneempi kuin tavallisestikaan. Myös oikeuslaitos toimii normaalisti, vain suuria kokoontumisia saleihin lykätään.
Johannaa ei kannata pitää kristittynä. Kristitty vaimo ihminen ei voisi tehdä tällaista kampanjaa.
Werner, ”vaimoihminen” on yhdyssana.
Werner, opetan sinulle miten yhdyssanat voi tunnistaa. Siitä voi sinulle olla hyötyä, sillä yhdyssanavirheet antavat kirjoittajasta vähän yksinkertaisen kuvan.
Eli: kokeile taivuttaa sanayhdistelmää eri sijamuodoissa. Jos edellinen osa ei täivu, kysymyksessä on yhdyssana.
Siis tuo ”vaimo ihminen” on yhdyssana, voit taivuttaa sitä niin huomaat: vaimoihmisen, vaimoihmisenä, vaimoihmistä, jne, kaikki 14 sijamuotoa, ja kaikissa niissä tuo osa ”vaimo” pysyy perusmuodossaan.
Erilaiset kirjoittelijat tekevät näitä yhdyssanavirheitä (kuten tästä huomaat, yhdyssana voi muodostua myös useammasta kuin kahdesta sanasta), mutta kun tämän osaa, näyttää teksti paremmalta. Tämä nyt ei ole teologiaa, tämä on kielioppia, Werneri.