Suomalaisen mies jättää menemättä kirkkoon, koska ripitystä hän on jo kuullut liiankin kanssa. Onnellinen avioliitto ei synny itsestään.
Miksi miehen pitäisi alistua aviovaimonsa ripitykseen ja viikon päätyessä sunnuntaina kuunnella vielä naispapin saarnaamista?
Toisaalta miksi naispapin saarnan jälkeen on vaikeaa kommunikoida oman aviopuolison kanssa?
Miksi monet suomalaiset miehet ovat huonoja kommunikoimaan, ostavat perjantaipullon ja humalassa ovat väkivaltaisia?
Huono kommunikointi avioliitossa voi johtaa avioeroon. Miten aviopari voi parantaa kommunikointia?
Kaikki julkaistut blogini:
Hyviä noi kommenttinne, kehutaan vaikka ei ymmärretä asiaa, siis kuka on rauhantekijä, onko se joka ”Joskus oikein tiukan riidan päätteeksi ..”?
hei miksi uskova riitelisi, onko mikään sen arvoista että alkaisi riitelemään rakastamisen sijaan?
Voiko todella rakastaa jos riitelee? Voiko rakastaa joslyö, sanoin tai käsin?
Ari, hyviä kysymyksiä. En ole täydellinen, mutta elän onnellisessa kristillisessä avioliitossa.
Nukkumaan ei avioliitossa sovi mennä ennenkuin kaikki erimielisyydet on sovittu.
On melko todennäköistä, että jos avioparilla ei ole lainkaan erimielisyyksiä ja niistä johtuvia riitoja, niin se kertoo siitä, että toinen osapuoli hallitsee suhdetta yksinvaltiaana ja toinen on alistunut. Monen eron syy onkin juuri tuossa. Jonain päivänä alistunut päättää suhteen ja lähtee.
Riidellä voi muuten myös rakentavasti. Siinä noudatetaan yhteisiä pelisääntöjä. Jokaisen avioparin toive on tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on. Myös kiukkuisena. Riitelyn pelisäännöt antaa siihen hyvän mahdollisuuden. Yhteisestä sopimuksesta hyvässä suhteessa, voi toinen purkaa pahanolonsa toiselle ja toinen ottaa kaiken rauhallisesti vastaan. Siinä ei ole kyse alistumisesta, vaan keskinäisestä rakkaudesta.
Hyvä kommentti, kiitos Pekka. Erimielisyyksiä ja erilaisia toiveita esim. loman suhteen on lähes jokaisella avioparilla. Oikeilla työkaluilla voi helposti toista kunnioittaen ratkaista kaikki erimielisyydet. Vahvemman pitää antaa heikommalle tilaa, jotta tulisi hyvät ratkaisut.
Kun ajattelee omaa elämää ja niitä kertoja kun elämäni ”romahti”, siis tapahtui jotain mikä tuntui kaiken hyvän lopult. Kuinka niistä selvisin, monesta omin ja läheisten voimilla, etsin apua ihmisiltä ja neuvoa ihmisopeista.
Sitten tulikin täydellinen voimattomuus ja toivottomuus avoeron jälkeen, silloin HUUSIN Jumalata apua ”RAKAS JUMALA ANNA VOIMIA JAKSAA JA JATKAA ETEENPÄIN”, Jumala kuuli ja hetken päästä auttoi. Apu ja neuvot löytyivät vain ja ainoastaan evankeliumin Sanasta. Ensimmäinen asia oli nöytyminen omaa elämää kohtaan, tunnustaa etten ollut kuullut Jumalaa ja ymmärtänyt Hänen tahtoaan ja näin olin elänyt täysin Hänen tahtoaan vastoin.
Moni kuvittelee avoeron helpommaksi, kuin avioero. Näin ei tietenkään ole. kaksi ihmistä kun on liittynyt henkisesti toisiinsa, niin suhteesta lähteminen sattuu aina ja paljon. Avoeroja on noin neljäkertaa enemmän, kuin avioeroja. Kokemuksiin liittyy usein syviä hyljätyksi tulemisen tunteita ja siksi uuden suhteen aloittaminen voi tuntua mahdottomalta. Hienoa, Ari, että löysit avun evankeliumista. Ps. 50:15.
Onnellinen avioliitto ja hyvä puoliso on Jumalan kaikista maanpäällisistä lahjoista suurin ja hienoin. Monet sitä tavoittelevat, mutta ilman hyvää ohjausta sen saavuttaminen on hyvin vaikeaa. Meillä on kova usko siihen, ettemme tähän tehtävään tarvitse mitään ohjeistusta. Helposti jää oivaltamatta, että vuorovaikutustaitomme on pääasiassa opittu varhaisessa lapsuudessa. Ne kaipaisi paljonkin päivittämistä. Lapsuudessa selvisimme hyvin näiden taitojen avulla. Samoja taitoja avioliitossa käyttäessämme voi tuloksena olla lopulta se pelätty ero.
Tuossa vaiheessa vasta moni pari herää ja uskaltautuu leirille, jossa oppivat aikuisen vuorovaikutustaitoja ja löytävät ilokseen ja suureksi yllätykseksi onnellisen suhteen uudelleen.
Kiitos kaikille monista hyvistä kommenteista.
On harhakuvitelmaa, että hallitsisi avioliiton ja elämän ilman apua. Monelle tulee avioero ”yllätyksenä” vaikka merkit olisi pitänyt havaita paljon aikaisemmin.
Avioliittoa kannattaa hoitaa aina. Kun on pieniä ongelmia, niin ne voi helposti ratkaista. Hyvät työkalut, joilla pienet ongelma pystyy ratkaisemaan käy myös suurissa ongelmissa. Koskaan ei ole myöhäistä pyytää apua avioliittoonsa, kuten elämän muissakin ongelmissa. Omassa avioliitossamme voimme olla sokeita ja kuuroja, emmekä hallitse sitä.
Tuttu kuvio: häävuosi, kaikki menee hyvin. 1v osaan kaiken. 2v osaan kaiken, en tarvitse avioliitto-opetusta … 7v avioero.
Pekka pidätkö avoliittoa Jumalan tahdon mukaisena? Minä itse ymmärrän sen olevan haurauden harjoittamista.
Tuo kun tuot esille apua avioliittoon, niin mitähän on se apu?
Kun puhut vuorovaitustaidoista ja tuot esille lapsuuden niin minulle selkisi yksi merkittävä asia uskoontulon jälkeen, lapsen tulee kunnioitta isäänsä eli elää isän tahdon mukaan. Mietippä kuinka erilaine elämäsi olisi ollut jos olisit kaikessa kuunnellut ja totellut isääsi?
Tuota olen ari usein miettinyt, että millainen olisi elämäni ollut jos olisi ollut isä, jonka neuvoja olisi voinut kuunnella. Isättömänä poikana jäi paljosta vaille.
Ei oman vaimon katseleminen ja hänen kauneudestaan iloitseminen ole haureutta. Haureutta on muiden naisten katseleminen ja haureellisten kuvitelmien salliminen itselle.
Pekka vai olet isätön, kuinkas sitten otat oman kirkkosi opetuksen kasteesta, eikö teidän opetus liitä kasteen kautta Jumalan lapseksi?
Siis oletko elänyt kirkkosi opetuksen mukaisesti?
Uudestisyntyminen Jumalan hengestä on mahtava asia kun alkaa kuulla Jeesuksen äänen ja saa Jumalan rakkauden ja kaikki lupaukset joita Jumala antaa, vau.