Miksi kirkon johto ontuu noin pahasti. Noin vakava loukkaantuminen vaatii välitöntä sairaalahoitoa. Jos vastaava haava olisi saatu sotatilanteessa, niin kyse olisi haavoittumisesta taistelutilanteessa. Erikoista tässä haavoittumisessa on se, ettei kirkko ole osallistunut taisteluihin. Ainoa selitys haavoittumiselle on siinä, että kirkon johto on itse ampunut itseään jalkaan.
Ampumalla omaan jalkaansa kirkon johto uskoi selviävänsä helpommalla. Nyt tämän itsensä vahingoittamisen seuraukset alkavat tulla esiin ja johdon tekemä väistöliike paljastuu kohtalokaaksi erehdykseksi. Pahin virhe sodassa on vihollisen aliarvioiminen.
Tässä po. tilanteessa kirkko ei ole tajunnut olevansa itse päähyökkäyksen kohteena, eikä hyökkäyksen voimaa.
Varsinaisena kohteena on kirkko ja se arvot, ei yksityiset henkilöt. Kirkon vetäydyttä taistelusta se ei voi enää ryhtyä puolustamaan edes oman olemassaolonsa oikeutta. Kirkko on aliarvioinut kulttuurin muutoksen vaikutukset väärin. Nyt kirkko on pahasti rampautunut ja
sen kyky vastata hyökkäykseen on kovin heikko. Siinäkään tapauksessa, että kirkon johdossa käsitettäisiin tilanne, kirkko ei kykene enää muuttamaan suuntaa.
Jotenkin en usko, että kirkon johdossa silmät pian aukeniusivat sen oivaltamaan, missä mennään.
Voisiko olla jopa niin että ihan ylhäältä käsin olisi unihiekkaa ripoteltu silmiin.
Tässä kulttuurin muutosessa on kyse koko kristillisen kulttuurin muretamisesta ja romuttamisesta. Murentaminen toteutetaan näennäiseti hyvien arvojen varjolla. Koko kristillisen kirkon perusarvot, joihin kirkon olemassalo perustuu on jo nyt raskaiden saappaiden alla. Kirkko on unohtanut sen, miksi se on olemassa ja etsii uutta merkitystä itselleen, jotta saisi uudelleen kansan hyväksynnän.
Kultturin muutoksessa se kuvittelee löytäneensä etsimänsä.
Tästä kirkon kriisistä irti pyristelmällä kirkko on sotkeutunut yhä pahemmin vastustajansa ovelasti virittämään ansaan. Verkossa pyristely sotkee vapautumisyritykset, jopa epätoivoisiksi. Joten kirkolla ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä omin voimin tästä taistelusta voittajana. Sodassa, jossa se ei itse näe edes olevansa osapuolena.
Marko Sjöblom. Vaikuttaa siltä, että Luther luki sekä Raamattua että omaa aikaansa. Vedenpaisumuksen edellä esiintyi myös laittomuutta.
Kari, olen samaa mieltä siitä, että meidänkin on hyvä arvioida aikamme ilmiöitä maailmassa ja kirkossa. Avattu Raamattu kädessä ja rukoillen.
Minä en ole mitenkään sinisilmäinen sen suhteen, etteikö kirkkomme erilaisista ratkaisuista käytäisi nykyäänkin kovaa kulissien takaista kädenvääntöä painostuksineen, lehmänkauppoineen ja valtapeleineen, vaikka julkisuudessa hurskastellaan ja taktikoidaan. Monia asioita voi itse asiassa tunnistaa ja ennakoida ihan terävän päättelyn avulla. Myös kirkossa. Vaikkakaan ei aina.
Suhtaudun kriittisesti siihen, että aina sen jälkeen, kun jotain merkittävää tapahtuu, kristittyjen pariin ilmestyy niitä ”hengellisiä näkijöitä”, jotka kertovat jonkun saamista ilmestyksistä ja näyistä, jotka ennustivat tapahtumien kulun jo vuosikausia ennen itse tapahtumia. Siis reilusti jälkikäteen. Puhumattakaan niistä Raamatun opettajista, jotka kirjoittavat etukäteen Lähi-idän, kolmannen maailmansodan tai Jeesuksen paluun historiaa.
En tietenkään kiistä, etteikö Jumala eri tavoin valmista kristittyjä tulevaisuuteen ja paljasta tuleviakin. Mutta perään edelleen kovaa faktaa: milloin kirkon tärvelemissuunnitelma on laadittu, ketkä sen ovat tehneet ja missä se on esitettynä?
Jos näitä tietoja ei ole esittää, rukoilen kirkkomme ja sen päättäjien puolesta sekä totean, että kysymyksessä on kristillinen salaliittoteoria, johon kannattaa suhtautua samalla tavoin kuin Siionin viisaiden pöytäkirjoihin.
En ole ottanut kantaa kirkon tärvelemissuunnitelmaan. En tiedä siitä mitään.
Matteus 24 on oikeaa Herramme sanaa. Kuten aiemmin totesin, tulkinnalle on paljon tilaa.
> milloin kirkon tärvelemissuunnitelma on laadittu, ketkä sen ovat tehneet ja missä se on esitettynä?
Jos kirkon tärvelemissuunnitelmalla viitataan niihin yhteiskunnallisiin muutoksiin, joista Jorma Hentilä kuvasi aikaisemmin, niiden yhteiskunnallisten muutosten keskeinen sisältö on se, että seksuaalivähemmistöön kuuluvia ihmisiä kohdeltaisiin lainsäädännössä yhdenvertaisesti eli samalla tavalla kuin kaikkia muitakin suomalaisia.
En hirveän anti-kristillisenä näe tällaista ”suunnitelmaa”. Ehkä jopa pikemminkin päinvastoin. En myöskään koe, että yhdenvertainen kohtelu olisi erityisen radikaali tai perusteeton vaatimus.
Kari ja Mikko. Pekka Veli se siitä tärvelemisssuunnitelmasta on kirjoittanut. Jään odottelemaan hänen vastauksiaan. Kuorsatkaa kauniisti 😉
Kiitos toivotuksesta. Ihmeellisen hyvä ja virkistävä yöuni 10 tuntia. Minäkin odotan Pekka Velin vastausta.
Joo, kiitos samoin. Nukkuminen on yksi elämän suurista iloista minullekin.
Minäkin kohdistin pohdinnat enemmän Pekka Velin suuntaan. Itseäni välillä hämmentää se logiikka, jonka mukaan ihmisten yhdenvertainen kohtelu on uhka kristillisille kirkoille. En sinänsä tuomitse tätä ajatusta. Jotain perää siinä on pakko olla, koska uskonnon harjoittaminen on rajattu lainsäätäjänkin toimesta yhdenvertaisuuslain ulkopuolelle.
Ilmeisesti vaatimani lähdekriittinen seula oli ”liian” tiukka. Väite, että olisi olemassa jokin suunnitelma kirkon tärvelemisestä/kaappaamisesta tms ei siis näköjään läpäise faktantarkastusta. Se siitä 🙂
Veikkaan, että salaliittoteoreetikot ovat liian kiireisiä rokonarokotteiden takia eikä heiltä jää aikaa syventyä kirkon vallankaappaukseen.
Korona on ateistien salajuoni viedä huomio pois muilta tihutöiltä kuten kirkon tärvelemiseltä.
Mikko N, jo 1980-luvun naispappeusväännöissä huomautettiin vastustajien taholta, että seuraava kysymys, jossa kirkon perinteine kanta kyseenalaistettaisiin, olisi homoseksuaalisuus. Koronasta ei tainnut olla silloin tietoakaan.
Marko Sjöblom, ei ko. ”profetiaan” tarvinnut salaista tietoa, sillä asia oli jo ilmassa. Kirkko oli aloittanut keskustelun kannanotollaan Ajankohtainen asia (1966), otti kantaa (1968) dekriminalisointiin, jota ei sinänsä vastustanut, vaan halusi lykätä, teetti kirkon tutkimuslaitoksella selvityksen (1975 ja julkaisi kannanoton Kasvamaan yhdessä (1984). Muun muassa Kotimaassa homodesta keskusteltiin noina vuosina. Kikrolliskokouksessa asiasta puhuttiin ainakin toukokuussa 1976, samoin Joensuun krkkopäivillä edellisvuonna. Kirkon yhteiskunnallinen toimikunta järjesti yhdessä Setan kanssa seminaarin 1976. Järvenpäässä homoseksuaalisuutta käsiteltiin opetuksen yhteydesssä etc.
Yksi säie on Setan kristillisen ryhmän Malkuksen ja sen rohkean vetäjän Ritva Kurjen toiminta, muun muassa aineiston levittäminen seurakuntiin ja muualle kirkkoon sekä moninaisten yhteyksien luominen kirkon suuntaan. Kooste päiväkirjoista julkaistiin juuri ennen koronaa teoksessa Totuus teki vapaaksi. (Minulla on muutamia jäljellä, voin lahjoittaa, jos haluat.)
siis: kirkolliskokouksessa toukokuussa 1976