Milloin olet viimeksi ripittäytynyt? Monet ajattelevat ripin kuuluvan ennen kaikkea katolisuuden piiriin. Kuitenkin esim. luterilaisen kirkon tunnustuskirjoissa opetetaan yllättävän paljon ripistä. Mutta varsinkin Raamatussa kerrotaan usein syntien tunnustamisesta ja anteeksiantamisesta. (1 Joh. 1:9, Ps. 32:5, Ps. 65:4, Jaakobin kirje 5:16)
Seuraavassa otan kaksi lainausta tunnustuskirjoista, jotka hyvin kertovat ripin tärkeydestä: ”Ripistä opetetaan siten, että seurakunnassa on säilytettävä yksityinen synneistäpäästö eikä sitä ole päästettävä häviämään” (Augsburgin tunnustus 11. kohta). ”Synneistäpäästö on ripin paras, keskeinen osa, peljästyneiden omientuntojen lohduttamiseksi” (Augsburgin tunnustus 25. kohta).
Raamatussa, Vanhan Testamentin puolella, on hieno ja puhutteleva kohta profeetta Naatanin toimimisesta sielunhoitajana. Kuningas Daavidin aiheutettua Uurian kuoleman ja tehtyä huorin Batseban kanssa, Naatan meni hänen luoksensa. Nuhtelemalla Daavidia lauseella: ”Sinä olet se mies”, Naatan sai hänet tuntemaan syntinsä ja katumaan sitä. ”Niin Daavid sanoi Naatanille: `Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan`. Naatan sanoi Daavidille: `Niin on myös Herra antanut sinun syntisi anteeksi; sinä et kuole`” (2 Samuelin kirja 12:13).
Herran palvelijana Naatan siis julistaa Daavidin synnit anteeksiannetuiksi. Tämä anteeksiantamuksen sana nostaa Daavidin, kannattaa hänet uskolla, vanhurskauttaa hänet ja tekee eläväksi.
Joskus yksityinen synneistäpäästö voi lohduttaa ja virvoittaa enemmän kuin yleinen evankeliumin julistus. Tästä kirjoittaa Lutherin ystävä ja työtoveri Melanchthon kirjassaan Ydinkohdat seuraavasti: ”Sillä vaikka kuulet evankeliumia saarnattavan koko seurakunnalle yhteisesti, niin voit lopultakin olla varma siitä, että se koskee juuri sinua saadessasi yksityisen ja sinulle tarkoitetun synninpäästön.”( s. 206, SLEY-Kirjat Oy, 1986)
On hyvä tietää, että parannuksen tekemiseen kuuluu kaksi osaa, nimittäin katumus ja usko. Muistamme miten ikävästi kävi Juudakselle. Juudaskin katui syntiään, mutta koska siihen ei liittynyt uskoa, hän joutui epätoivoon. Sen sijaan Pietarilla oli nämä molemmat, sekä katumus että usko. (Tämä Pietarin tapaus liittyy siis siihen, kun hän kolmesti kielsi tuntevansa Jeesuksen.)
Vähästä Katekismuksesta löytyy esimerkkejä synneistä, joista tulee ripittäytyä: ”Tutki tässä asemaasi Kymmenen käskyn johdolla, olitpa, isä, äiti, poika, tytär, isäntä, emäntä tai palvelija; oletko ollut tottelematon, uskoton, huolimaton, vihastunut, röyhkeä ja riidanhaluinen; oletko loukannut jotakuta sanoilla tai teoilla, oletko varastanut, oletko laiminlyönyt jotakin tai huolimattomuudellasi vahinkoa aiheuttanut?”
Ripissä ei ole pakko tunnustaa kaikkia syntejään, koska se on mahdotonta. Sanoohan Raamattu: ”Erhetykset (erehdykset) kuka ymmärtää? Anna anteeksi minun salaiset syntini” (Ps. 19:13).
Seuraavaksi otan kaksi rohkaisevaa lausetta, jotka Luther on kirjoittanut rippiin liittyen: ”Jos olet köyhä ja kurja, niin käytä tätä terveeksitekevää lääkettä. Kehoittaessani siis käymään ripillä minä vain kehotan olemaan kristittynä.”
Rippi ei saa perustua pakkoon, vaan se on vapaaehtoinen. Joka on huolissaan ja hädissään synneistään, sitä ei tarvitse pakottaa ripittäytymään, vaan hän innoissaan rientää kuulemaan synneistäpäästön eli anteeksiantamuksen sanaa: Häneen sopii Raamatun sana: ”Niin kuin peura halajaa (kaipaa) vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala” (Ps. 42:2).
Oikeus julistaa syntejä anteeksi perustuu ennen kaikkea Jeesuksen omiin sanoihin: ”Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: `Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt`” (Joh. 20:22, 23; ks. myös Matt. 16:19, Matt. 18:18).
Joskus voi tulla tilanteita, jolloin on käytettävä synteihin sitomista. Ne ovat varmaankin ripin yhteydessä erikoistapauksia, joten en käsittele sitä mahdollisuutta tässä kirjoituksessa tämän enempää. (Apostolien teoissa kuitenkin kerrotaan kahdesta tapauksesta, jolloin kaksi noitaa sidottiin ainakin joksikin aikaa heidän synteihinsä, koska he itsepintaisesti koettivat vastustaa Jumalan valtakunnan työtä. Ks. Apt. teot 8:18─24 ja 13:8─12)
Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen hyöty ja hedelmä on juuri syntien anteeksiantamus. Ripissä voidaan siis julistaa syntejä anteeksi, koska yleinen kaikkia koskeva anteeksiantamus on tapahtunut Jeesuksen veren vuotaessa Golgatan ristillä. Lopuksi vielä kysymys, kenelle voi ripittäytyä. Avaintenvalta kuuluu erityisesti saarnavirkaan. Meidän tulee siis käyttää uskovaista pappia, mutta jos pappia ei ole saatavissa, käy myös uskovainen kanssaveli tai kanssasisar.
Vielä yksi sitaatti Lutherilta otsikon aiheeseen liittyen: Synnintunnustuksessa, tai oikeammin sanoaksemme synninpäästössä ja avainten käytössä, on ilon kuuleminen: ”Usko, sinun syntisi on sinulle anteeksi annettu Kristuksen kuoleman tähden.” Martti Luther, Armahda minua, Jumala, Psalmin 51 selitys, s. 82, Concordia ry, 2022.
Jälleensyntymisoppi kumoaa koko Kristillisen opin. Se kumoaa sen voiton, joka kuolemasta meille on lahjoitettu.
Pekka, hyvin sanottu.
Shanti Devi oli intialainen nainen, joka väitti muistavansa edellisen elämänsä ja tuli siten reinkarnaatiotutkimuksen kohteeksi1. Shanti Devi syntyi Delhissä 12. joulukuuta 1926 ja kuoli 27. joulukuuta 1971. Hänen väitettiin olevan Lugdi Devi, joka oli kuollut noin kaksi vuotta ennen Shanti Devin syntymää12.
Shanti Devi kertoi yksityiskohtaisesti Lugdi Deviin liittyvistä asioista, kuten tämän perheestä, kodista ja avioliitosta1. Shanti Devi tunnisti myös Lugdi Devin miehen, Kedar Nathin, ja tämän perheenjäseniä1. Mahatma Gandhi perusti tieteellisen komission tutkimaan Shanti Devin tapausta, ja komissio matkusti Mathuraan, jossa Lugdi Devi oli asunut. Siellä Shanti Devi tunnisti useita perheenjäseniä, mukaan lukien Lugdi Devin isoisän. Komission raportti vuodelta 1936 päättyi siihen, että Shanti Devi oli todella Lugdi Devin reinkaraatio.
Ja perkele taisi näin huijata hinduja uskomaan jälleensyntymiseen.
Seppo, muistatko sinä jotakin ”aikaisemmista” elämistäsi? Jos vaikka joskus aikaisemmin olet ollut kärpänen?
Seppo, muistatko sinä jotakin ”aikaisemmista” elämistäsi? Jos vaikka joskus aikaisemmin olet ollut kärpänen?
Missä kohta olen puhunut aikaisemmista elämistäni? Eli teitkö argumentatio hybridi-olkinukke-haisevasillin?
Jaak. 5:
15 Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä (kr. hamartia) tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.
16 Tunnustakaa siis toisillenne syntinne (kr. paraptomia/ vika, erehdys) ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.
Vaikka ihmettelen enemmän kuin paljon, tämän kohdan selkeyden muuttamista, niin ymmärrän miksi synti/hamartia ja erehdys, vika, puutteellisuus/paraptomia sotketaan samaksi.
Synti on tila, tahallisuus, joka tuottaa synnin hedelmiä.
15 jakeessa kun vanhimmat on kutsuttu rukoilemaan sairaan puolesta, ja hän sairas, jos on syntiin langennut voi tunnustaa vanhimmille, eli tehdä parannus ja näin haluten Herra hänen syntinsä, lankeamuksen antaa anteeksi.
Erehdys on tahaton, vika jota kaikissa on, vaikka niistä pyritään eroon, eli pyritään pyhitykseen. Vioistamme eroon pääsy toteutuu, kun ne myöntää itselleen ja ei peittele, eikä teeskentele parempaa muiden yhteydessä. Tämän olen kokenut monasti seurakunnan rukouskokouksissa, jossa toistemme puolesta rukoilemme.
Tämä on uskovan tie, uskovien yhteydessä, seurakunnassa.
Kirkollinen muoto syntien ja vikojen tunnustamiselle on ripittäytyminen. Se on tehty mahdollisimman käteväksi esim. RKK:n rippikopeissa. Siitä helpompi tie on lestadiolaisten ripittäytyminen saarnan aikana, jopa vain käden nostolla, joka asettuu ryhmään ”kaikkihan me syntiä teemme”. Eli ei sanota asiaa, eli syntiä.
Parannuksen teko on heti uskoontulossakin sisäisen kärsimisen tulos, vt. 1 Piet.4:1.