Milloin olet viimeksi ripittäytynyt? Monet ajattelevat ripin kuuluvan ennen kaikkea katolisuuden piiriin. Kuitenkin esim. luterilaisen kirkon tunnustuskirjoissa opetetaan yllättävän paljon ripistä. Mutta varsinkin Raamatussa kerrotaan usein syntien tunnustamisesta ja anteeksiantamisesta. (1 Joh. 1:9, Ps. 32:5, Ps. 65:4, Jaakobin kirje 5:16)
Seuraavassa otan kaksi lainausta tunnustuskirjoista, jotka hyvin kertovat ripin tärkeydestä: ”Ripistä opetetaan siten, että seurakunnassa on säilytettävä yksityinen synneistäpäästö eikä sitä ole päästettävä häviämään” (Augsburgin tunnustus 11. kohta). ”Synneistäpäästö on ripin paras, keskeinen osa, peljästyneiden omientuntojen lohduttamiseksi” (Augsburgin tunnustus 25. kohta).
Raamatussa, Vanhan Testamentin puolella, on hieno ja puhutteleva kohta profeetta Naatanin toimimisesta sielunhoitajana. Kuningas Daavidin aiheutettua Uurian kuoleman ja tehtyä huorin Batseban kanssa, Naatan meni hänen luoksensa. Nuhtelemalla Daavidia lauseella: ”Sinä olet se mies”, Naatan sai hänet tuntemaan syntinsä ja katumaan sitä. ”Niin Daavid sanoi Naatanille: `Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan`. Naatan sanoi Daavidille: `Niin on myös Herra antanut sinun syntisi anteeksi; sinä et kuole`” (2 Samuelin kirja 12:13).
Herran palvelijana Naatan siis julistaa Daavidin synnit anteeksiannetuiksi. Tämä anteeksiantamuksen sana nostaa Daavidin, kannattaa hänet uskolla, vanhurskauttaa hänet ja tekee eläväksi.
Joskus yksityinen synneistäpäästö voi lohduttaa ja virvoittaa enemmän kuin yleinen evankeliumin julistus. Tästä kirjoittaa Lutherin ystävä ja työtoveri Melanchthon kirjassaan Ydinkohdat seuraavasti: ”Sillä vaikka kuulet evankeliumia saarnattavan koko seurakunnalle yhteisesti, niin voit lopultakin olla varma siitä, että se koskee juuri sinua saadessasi yksityisen ja sinulle tarkoitetun synninpäästön.”( s. 206, SLEY-Kirjat Oy, 1986)
On hyvä tietää, että parannuksen tekemiseen kuuluu kaksi osaa, nimittäin katumus ja usko. Muistamme miten ikävästi kävi Juudakselle. Juudaskin katui syntiään, mutta koska siihen ei liittynyt uskoa, hän joutui epätoivoon. Sen sijaan Pietarilla oli nämä molemmat, sekä katumus että usko. (Tämä Pietarin tapaus liittyy siis siihen, kun hän kolmesti kielsi tuntevansa Jeesuksen.)
Vähästä Katekismuksesta löytyy esimerkkejä synneistä, joista tulee ripittäytyä: ”Tutki tässä asemaasi Kymmenen käskyn johdolla, olitpa, isä, äiti, poika, tytär, isäntä, emäntä tai palvelija; oletko ollut tottelematon, uskoton, huolimaton, vihastunut, röyhkeä ja riidanhaluinen; oletko loukannut jotakuta sanoilla tai teoilla, oletko varastanut, oletko laiminlyönyt jotakin tai huolimattomuudellasi vahinkoa aiheuttanut?”
Ripissä ei ole pakko tunnustaa kaikkia syntejään, koska se on mahdotonta. Sanoohan Raamattu: ”Erhetykset (erehdykset) kuka ymmärtää? Anna anteeksi minun salaiset syntini” (Ps. 19:13).
Seuraavaksi otan kaksi rohkaisevaa lausetta, jotka Luther on kirjoittanut rippiin liittyen: ”Jos olet köyhä ja kurja, niin käytä tätä terveeksitekevää lääkettä. Kehoittaessani siis käymään ripillä minä vain kehotan olemaan kristittynä.”
Rippi ei saa perustua pakkoon, vaan se on vapaaehtoinen. Joka on huolissaan ja hädissään synneistään, sitä ei tarvitse pakottaa ripittäytymään, vaan hän innoissaan rientää kuulemaan synneistäpäästön eli anteeksiantamuksen sanaa: Häneen sopii Raamatun sana: ”Niin kuin peura halajaa (kaipaa) vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala” (Ps. 42:2).
Oikeus julistaa syntejä anteeksi perustuu ennen kaikkea Jeesuksen omiin sanoihin: ”Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: `Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt`” (Joh. 20:22, 23; ks. myös Matt. 16:19, Matt. 18:18).
Joskus voi tulla tilanteita, jolloin on käytettävä synteihin sitomista. Ne ovat varmaankin ripin yhteydessä erikoistapauksia, joten en käsittele sitä mahdollisuutta tässä kirjoituksessa tämän enempää. (Apostolien teoissa kuitenkin kerrotaan kahdesta tapauksesta, jolloin kaksi noitaa sidottiin ainakin joksikin aikaa heidän synteihinsä, koska he itsepintaisesti koettivat vastustaa Jumalan valtakunnan työtä. Ks. Apt. teot 8:18─24 ja 13:8─12)
Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen hyöty ja hedelmä on juuri syntien anteeksiantamus. Ripissä voidaan siis julistaa syntejä anteeksi, koska yleinen kaikkia koskeva anteeksiantamus on tapahtunut Jeesuksen veren vuotaessa Golgatan ristillä. Lopuksi vielä kysymys, kenelle voi ripittäytyä. Avaintenvalta kuuluu erityisesti saarnavirkaan. Meidän tulee siis käyttää uskovaista pappia, mutta jos pappia ei ole saatavissa, käy myös uskovainen kanssaveli tai kanssasisar.
Vielä yksi sitaatti Lutherilta otsikon aiheeseen liittyen: Synnintunnustuksessa, tai oikeammin sanoaksemme synninpäästössä ja avainten käytössä, on ilon kuuleminen: ”Usko, sinun syntisi on sinulle anteeksi annettu Kristuksen kuoleman tähden.” Martti Luther, Armahda minua, Jumala, Psalmin 51 selitys, s. 82, Concordia ry, 2022.
Rippisalaisuus eli rippisinetti (lat. Sigillum confessionis)[1] tarkoittaa papin velvollisuutta pitää salassa kaikki ripissä tai muussa sielunhoidossa kuulemansa.[2] Wikipedia
Rippisalaisuus on niin ehdoton, että vaikka olisi tehnyt murhankin, pappi ei saa kertoa sitä eteenpäin edes poliisille. Nuorempana minun oli hiukan vaikea tätä ymmärtää ja hyväksyä.
Näin on, mutta valmistautuessani vankilapapin tehtävään päädyin siihen, että jos minulle ripissä tunnustettaisiin rikos, josta tekijä ei ole jäänyt kiinni, niin myöntäisin synninpäästön sillä tavoin ehdollisena, että se tulee voimaan vasta sitten kun rikoksentekijä on ilmoittautunut poliisille. Tällaista tilannetta ei onneksi kuitenkaan tarvinnut kokea. Aito katumus sisältää välttämättömästi valmiuden kantaa maalisen yhteiskunnan määräämät seuraamukset tehdystä teosta. Avainten valta sisältää vallan sekä päästää että sitoa. Rippi-isäm tai -äidin on vaan muistettavamyös tämä: ”Millä mitalla te mittaatte, sillä teillekin mitataan.”
Eräs tuttu pappi julisti eräälle rikolliselle synnit anteeksi, mutta kehotti häntä sen jälkeen menemään myös viranomaisten puheille.
Kaikki murhamiehet joille kirkko on antanaut anteeksi ja jotka siten ovat välttyneet rangaistukselta, joutuvat tietysti helvettiin, sehän on selvä.
”Se mikä on suoritettu maanpäällä, se on suoritettu myös taivaassa.” kuuluu sanonta. Joten rikollisen suojelu ohjaa hänet vain helvettiin, ellei kirkko sitten salassa ole sitä mieltä, että helvettiä ei oikeasti ole olemassa ja rikollisesta tulee suojelulla ja anteeksiannolla kuuliainen jäsen tähän valtakuntaan.
Uhri kuitenkin odottaa siellä viimeisellä tuomiolla ja hänellä on myös tuomiovaltaa, koska hän on viaton uhri. Lisäksi omaiset voivat saada omilla tutkimisillaan selville rikollisen ja kolkata hänet hengiltä ja mennä sitten papille tunnustamaan ja saada anteeksi.
Tässä on siis myös hengen menetyksen vaara rkollisella.
Pitäähän tässä joku tolkku ja oikeuden toteutuminen olla.
Kukaan, joka on saanut synnit anteeksi ja pysyy uskossa elämänsä loppuun asti, ei joudu helvettiin. Jeesuksen verellään ansaitsema anteeksiantamus on suurempi kuin kaikkien ihmisten kaikki synnit.
Mika
Kiitos kirkkomme kolmannen sakramentin esille nostamisesta
Kiitos Jumalalle.
Teologian maisterin paperit taitaa saada melko hepposin kepposin.
Eikö se ole häpeäksi koko yliopistolaituokselle, jos tavikset menevät edelle viisaudessa, ymmärryksessä ja oikeamielisyydessä.
Oletko, sinä sitten se tavis, joka tietää kaikki asiat paremmin? Jos vielä tulee tällaisia halveksivia kommentteja, niin poistan ne kaikki.
Tarja
Aikoinaan 1960 -luvulla tehtiin tutkimus eri tiedekuntien oppilaiden lahjakkuudesta käyttäen lukion ja ylioppilaskirjoitusten tuloksia mittareina.
Teologinen tiedekunta oli kaikista tiedekunnista toiseksi lahjakkaimpien oppilaiden opiskeluvalinta.
(Uudemmista en tiedä, mutta voin vain kertoa, että vuosituhannen vaihteessa meillä oli 60 eksegeettiä mukana Suomen Akatemian huippuyksikössä.)
Rantanen
Sinäpä sen sanoit, en minä.
Yhä on tarpeen muistuttaa siitä, miksi me olemme samanarvoisia: siksi että yläpuolellamme on taivaan ja maan Herra, joka antoi meille tämän yhtäläisen arvon.
Reijo Arkkila, Kaikki synnit anteeksi, s. 182, Sley-Media Oy, 2019.
Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat. Room. 8:28
Tuhannesta koettelemuksesta ei uskovan parhaaksi vaikuta viisisataa, vaan yhdeksänsataayhdeksänkymmentäyhdeksän. Ja niiden lisäksi vielä yksi!
Yrjö Muller, Hiljaisiin hetkiin.
Matias
Eivät voi olla kovin lahajakkaita, jos pitävät satuja ja pahoja puheita totena.
Samanmieliset voivat tietysti sanoa heitä hyvin lahjakkaiksi, juuri siitä syystä, että ovat samalla aaltopituudella, mutta ei se ole mikään todiste.
En ole nähnyt vielä kovinkaan monta, jotka olisivat kriittisesti uskaltaneet tarkastella evankeliumia, sitä ei todennäköisesti saa tehdä.
Jos siellä opetetaan, että juutalaisvainot ovat syntyneet puunilaissodista, kuten sinä opetat, niin en voi pitää heitä tiedollisesti lahajakkaina. Tai, että pappien ei tarvitse ilmoittaa rikollisia, jos tietää heidät, vaan antaa synnit anteeksi.
Ei siihen voi sanoa muuta, kuin ” Hohhoijaa, tätä pimeyttä. jos tämä ei ole sitä, niin mikä sitten on ”
Etkö sinä itse noitana ole tekemisissä pimeyden henkivaltojen kanssa?
Tarja
Aito kriittisyys toteaa myös sen miten sinäkin hyvin heikoin perustein menet heitteleämään tuomitsevia lauseitasi tarkistamatta väitteittesi perusteina olevien lauseitten täsmämerkitystä kulloinkin puheena olevassa yhteydessä.
Voinen kertoa että esimerkiksi ripistä on tehty erittäin korkeatasoinen juridinen tutkimus eikä siinä ole mitään sijaa sellaisille heitoille, mitä sinä tässä keskustelussa tuot esille. Mutta siinä tarkastellaankin lainsäädännön pykäliä eikä ilmassa leijuvia heittoja.
Jos kysymys näet on uskosta, pitää meidän olla voittamattomia, taipumattomia ja kaikkein itsepintaisempia ja, jos voisimme, terästä lujempia; rakkauden taas ollessa kysymyksessä meidän pitää totisesti olla ruokoa ja lehtistäkin hennompia ja taipuvampia sekä kaikessa myöten antavia.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 134, SLEY, 1957.