Milloin olet viimeksi ripittäytynyt? Monet ajattelevat ripin kuuluvan ennen kaikkea katolisuuden piiriin. Kuitenkin esim. luterilaisen kirkon tunnustuskirjoissa opetetaan yllättävän paljon ripistä. Mutta varsinkin Raamatussa kerrotaan usein syntien tunnustamisesta ja anteeksiantamisesta. (1 Joh. 1:9, Ps. 32:5, Ps. 65:4, Jaakobin kirje 5:16)
Seuraavassa otan kaksi lainausta tunnustuskirjoista, jotka hyvin kertovat ripin tärkeydestä: ”Ripistä opetetaan siten, että seurakunnassa on säilytettävä yksityinen synneistäpäästö eikä sitä ole päästettävä häviämään” (Augsburgin tunnustus 11. kohta). ”Synneistäpäästö on ripin paras, keskeinen osa, peljästyneiden omientuntojen lohduttamiseksi” (Augsburgin tunnustus 25. kohta).
Raamatussa, Vanhan Testamentin puolella, on hieno ja puhutteleva kohta profeetta Naatanin toimimisesta sielunhoitajana. Kuningas Daavidin aiheutettua Uurian kuoleman ja tehtyä huorin Batseban kanssa, Naatan meni hänen luoksensa. Nuhtelemalla Daavidia lauseella: ”Sinä olet se mies”, Naatan sai hänet tuntemaan syntinsä ja katumaan sitä. ”Niin Daavid sanoi Naatanille: `Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan`. Naatan sanoi Daavidille: `Niin on myös Herra antanut sinun syntisi anteeksi; sinä et kuole`” (2 Samuelin kirja 12:13).
Herran palvelijana Naatan siis julistaa Daavidin synnit anteeksiannetuiksi. Tämä anteeksiantamuksen sana nostaa Daavidin, kannattaa hänet uskolla, vanhurskauttaa hänet ja tekee eläväksi.
Joskus yksityinen synneistäpäästö voi lohduttaa ja virvoittaa enemmän kuin yleinen evankeliumin julistus. Tästä kirjoittaa Lutherin ystävä ja työtoveri Melanchthon kirjassaan Ydinkohdat seuraavasti: ”Sillä vaikka kuulet evankeliumia saarnattavan koko seurakunnalle yhteisesti, niin voit lopultakin olla varma siitä, että se koskee juuri sinua saadessasi yksityisen ja sinulle tarkoitetun synninpäästön.”( s. 206, SLEY-Kirjat Oy, 1986)
On hyvä tietää, että parannuksen tekemiseen kuuluu kaksi osaa, nimittäin katumus ja usko. Muistamme miten ikävästi kävi Juudakselle. Juudaskin katui syntiään, mutta koska siihen ei liittynyt uskoa, hän joutui epätoivoon. Sen sijaan Pietarilla oli nämä molemmat, sekä katumus että usko. (Tämä Pietarin tapaus liittyy siis siihen, kun hän kolmesti kielsi tuntevansa Jeesuksen.)
Vähästä Katekismuksesta löytyy esimerkkejä synneistä, joista tulee ripittäytyä: ”Tutki tässä asemaasi Kymmenen käskyn johdolla, olitpa, isä, äiti, poika, tytär, isäntä, emäntä tai palvelija; oletko ollut tottelematon, uskoton, huolimaton, vihastunut, röyhkeä ja riidanhaluinen; oletko loukannut jotakuta sanoilla tai teoilla, oletko varastanut, oletko laiminlyönyt jotakin tai huolimattomuudellasi vahinkoa aiheuttanut?”
Ripissä ei ole pakko tunnustaa kaikkia syntejään, koska se on mahdotonta. Sanoohan Raamattu: ”Erhetykset (erehdykset) kuka ymmärtää? Anna anteeksi minun salaiset syntini” (Ps. 19:13).
Seuraavaksi otan kaksi rohkaisevaa lausetta, jotka Luther on kirjoittanut rippiin liittyen: ”Jos olet köyhä ja kurja, niin käytä tätä terveeksitekevää lääkettä. Kehoittaessani siis käymään ripillä minä vain kehotan olemaan kristittynä.”
Rippi ei saa perustua pakkoon, vaan se on vapaaehtoinen. Joka on huolissaan ja hädissään synneistään, sitä ei tarvitse pakottaa ripittäytymään, vaan hän innoissaan rientää kuulemaan synneistäpäästön eli anteeksiantamuksen sanaa: Häneen sopii Raamatun sana: ”Niin kuin peura halajaa (kaipaa) vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala” (Ps. 42:2).
Oikeus julistaa syntejä anteeksi perustuu ennen kaikkea Jeesuksen omiin sanoihin: ”Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: `Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt`” (Joh. 20:22, 23; ks. myös Matt. 16:19, Matt. 18:18).
Joskus voi tulla tilanteita, jolloin on käytettävä synteihin sitomista. Ne ovat varmaankin ripin yhteydessä erikoistapauksia, joten en käsittele sitä mahdollisuutta tässä kirjoituksessa tämän enempää. (Apostolien teoissa kuitenkin kerrotaan kahdesta tapauksesta, jolloin kaksi noitaa sidottiin ainakin joksikin aikaa heidän synteihinsä, koska he itsepintaisesti koettivat vastustaa Jumalan valtakunnan työtä. Ks. Apt. teot 8:18─24 ja 13:8─12)
Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen hyöty ja hedelmä on juuri syntien anteeksiantamus. Ripissä voidaan siis julistaa syntejä anteeksi, koska yleinen kaikkia koskeva anteeksiantamus on tapahtunut Jeesuksen veren vuotaessa Golgatan ristillä. Lopuksi vielä kysymys, kenelle voi ripittäytyä. Avaintenvalta kuuluu erityisesti saarnavirkaan. Meidän tulee siis käyttää uskovaista pappia, mutta jos pappia ei ole saatavissa, käy myös uskovainen kanssaveli tai kanssasisar.
Vielä yksi sitaatti Lutherilta otsikon aiheeseen liittyen: Synnintunnustuksessa, tai oikeammin sanoaksemme synninpäästössä ja avainten käytössä, on ilon kuuleminen: ”Usko, sinun syntisi on sinulle anteeksi annettu Kristuksen kuoleman tähden.” Martti Luther, Armahda minua, Jumala, Psalmin 51 selitys, s. 82, Concordia ry, 2022.
Mika Ranatanen
Jos ei ole näitä, on silloin noita, noita muita.
Saman auringon alla.
Meidän pyhä kasteemme on myös synneistäpäästö. Kasteen vesi on punattu Kristuksen verellä, kuten Luther ilmaisee asian. Kirjeessä Hebrealaisille sanotaan ruumiimme olevan puhtaalla vedellä pesty. Hebr. 10:22. Efesolaiskirjeessä sanotaan meidän olevan pyhiä ja puhtaita ”vedellä pesten, sanan kautta.” (Ef. 5:26)
Mitä syntiä vastasyntynyt on tehnyt ?
Sikisi synnissä, niinkö, mutta oliko se lapsen syy, jos isä ja äiti sillä tavalla tulivat yhdeksi lihaksi. Eikö se ollut Jumalan tahto?
Vai, oliko hänelleä kenties edellinen elämä jossakin ?
Kristityt eivät usko jälleensyntymiseen eikä Raamattu sitä opeta.
Mistäs noin varma voit olla? Monet rabbit uskoivat jälleensyntymään ja tulkitsivat sen nousevan Raamatusta. Aiheesta on suomalainen väitöskirjakin: Samuli Yli Karjanmaa: ”HY 2006, Filonin suhde jälleensyntymisoppiin.”
Minä kirjoitin aiheesta palkitun tietokirjan: ”Jälleensyntymä ja Raamattu”, ja kokosin siihen kaikki ne raamatunkohdat jotka voi tulkita jälleensyntymäjatukseen sopiviksi.
Aikoinaan hämmästelin tuota tutkimusta ”Filonin suhteesta jälleensyntymisoppiin”. Totesin, että nuo hänen viittaamansa kohdat voi saada puhumaan jälleensyntymisopista vain jos jo ennestään on omaksunut jälleensyntymisopin. Muita nuo kohdat eivät kyllä vakuuta moisesta opista.
Mutta en kuitenkaan ala kinaamaan tästä aiheesta enenpää, koska koen sellaisen hedelmättömäksi.
ttä nuo hänen viittaamansa kohdat voi saada puhumaan jälleensyntymisopista vain jos jo ennestään on omaksunut jälleensyntymisopin.
Käytät Matias absoluuttilausetta omasta tulkinnastasi. Esimtämä Filonin sanoma on varsin yksielitteinen:
’Ilma oli täynnä sieluja ja ne, jotka olivat laskeuduttuaan lähimmäksi maata ja jouduttuaan sidotuiksi kuoleviin ruumiisiin, palaavat innolla takaisin ruumiisiin haluten elää niissä.’ Erityisen mielenkiintoisia mainintoja jälleensyntymäopin ja juutalaisuuden kannalta tekee tunnetut juutalais-roomalainen historioitsija Josefus Flavius jonka juutalaisuutta käsittelevistä teoksista voidaan päätellä, että yhtä hyvin fariseukset kuin essealaisetkin uskoivat sielujen uudelleen ruumiillistumiseen:
”Fariseukset uskoivat, että sieluihin sisältyy kuolematon elinvoima, joka tekee mahdolliseksi, että niillä on kyky uudelleen herätä ja elää uudelleen.” (Juutalaisten muinaisuus, kirja 18, luku 1/3)
Seppo, nämä sitaattisi puhuvat selvästi ruumiin ylösnousemisesta. Kuollut saa uuden taivaallisen elämän ja herätetään eloon. Tämä tapahtuu vain kerran.
Apostolien teot:
23:8 Sillä saddukeukset sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ei enkeliä eikä henkeä, mutta fariseukset tunnustavat kumpaisetkin.
Terästäpä Rantanen luetun ymmärtämistäsi, sillä seuraavassa lauseessa on olennaisia sanat ’takaisin’ ja ’elää’:
”Ilma oli täynnä sieluja ja ne, jotka olivat laskeuduttuaan lähimmäksi maata ja jouduttuaan sidotuiksi kuoleviin ruumiisiin, palaavat innolla TAKAISIN ruumiisiin haluten e l ä ä niissä.’
Edelleen Jobin kirjassa Jumala antaa uuden elämän ihmiselle ’kahdesti jopa kolmasti’.
Ylösnousemuksessa Jumala yhdistää sielumme uuden taivaallisen ruumiin kanssa. Mutta niin kuin Matias sanoi kinaaminen on hedelmätöntä.
Rantanen, Filon puhu sielujen takaisin tulemisista KUOLEVIIN (siis maanpäällisiin)ruumiisiin, Ei siis taivaallisiin. Kanssasi on todella vaikea keskustella kun et lue saamiesi v iestiensisältöjä kunnolla.
Täytyisi varmaankin nyt hiljentyä katsomaan televisiosta Martti Ahtisaaren hautajaisia.
Joka Herraa pelkää, vihaa kaikkea pahaa. Sananlaskut 8:13.
Katsokaa, ettei kukaan maksa pahaa pahalla. Pyrkikää aina tekemään hyvää toisillenne ja kaikille ihmisille. 1. Tess. 5:15.
Sananlaskut:
20:22 Älä sano: ”Minä kostan pahan”; odota Herraa, hän auttaa sinua.
Psalmit:
97:10 Te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa. Hän varjelee hurskasten sielut, jumalattomien kädestä hän heidät pelastaa.
Aamos:
5:15 Vihatkaa pahaa ja rakastakaa hyvää ja saattakaa oikeus voimaan portissa: ehkäpä Herra, Jumala Sebaot, armahtaa Joosefin jäännöstä.
Tästä on hyvä taas muistuttaa meitä kaikkia.
Jospa oppisimme vähemmän valittamaan sitä, mitä meiltä puuttuu ja enemmän kiittämään siitä, mitä meillä on. Se tekisi elämämme valoisammaksi.
Armon välähdyksiä Lutherin seurassa, koonnut Jaakko Mäkeläinen, s. 74, Uusi Tie, 2004.
Kiittäkäämme siis Jumalaa hänen armostaan, kun hän lähetti Poikansa avuksemme perkelettä vastaan, hänet pois ajamaan, ja on antanut meille sanansa, jonka kautta vielä tänäkin päivänä sama työ jatkuu, perkeleen valtakuntaa hävitetään ja Jumalan valtakuntaa rakennetaan ja lisätään. Siinä armossa meitä armollisesti pitäköön Jumala Poikansa ja Pyhän Henkensä kautta! Amen.
Martti Luther, Huonepostilla, s. 283, SLEY, 1945.
Monet ihmiset elävät jumalattomasti. Eli täysin hillitöntä ja irstasta elämää. Ja tarvitsisivat siksi rippiä.
Taistele, Kristus, meidän puolestamme meissä, jotta me myös voittaisimme sinussa!
Johannes Gerhard, Uskon pyhä salaisuus, s. 116, SLEY, 1995.
Kristitylle Jumalan laki on sydäntä lähellä, sillä todellinen pyrkimys Jumalan käskyjen pitämiseen on hänelle elämän ja kuoleman kysymys.
Mutta evankeliumi Jeesuksesta on vieläkin lähempänä, koska se tuo viestin armahduksesta käskyjen rikkojalle, jollainen jokainen kristitty tietää pohjimmiltaan olevansa. Kun Herra puhuu sovituksen sanan sydämeen asti, voivat kasvotkin säteillä iloa.
Juha Vähäsarja, Joka päivä Jumalan kämmenellä, s. 268, SLEY, 2005.