Lukijani.
Heinäkuun alussa 2023 tulivat voimaan uusi Kirkkolaki (KL) ja Kirkkojärjestys (KJ).
Vanhan Kirkkojärjestyksen 3. luvun 3. pykälässä oli muun muassa seuraava kappale: ”Seurakunnan rippikoulun ohjesäännön hyväksyy kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto. Päätös on alistettava tuomiokapitulin vahvistettavaksi.”
Etsin turhaan vastaavaa säädöstä kesällä voimaan tulleesta Kirkkojärjestyksestä. Hakutermillä ”rippikoulu*” löytyi 16 osumaa. Niiden joukossa oli KJ 3. luvun 19. pykälässä aiempia rippikoulupykäliä vastaavat muut määräykset, kuten seurakunnan velvollisuus pitää rippikoulua sekä opetusaineistosta päättävä taho.
Mutta seurakunnan hallinnon tietoinen keventäminen alistamissäädöksiä vähentämällä näyttää johtaneen siihen, että vanhan kirkkolain aikana annetut seurakuntien rippikoulun ohjesäännöt ovat menettäneet oikeusperustansa.
Jos perusta todella on mennyt, niin on kenties olemassa mahdollisuus myös korjata asia: Kirkkojärjestyksen 5. luvun 10. pykälä käsittelee piispainkokouksen tehtäviä. Tehtäväluettelossa on kohta, jonka mukaan piispainkokous antaa kirkkojärjestyksen täytäntöönpanosta tarkempia määräyksiä asioissa, jotka koskevat muun muassa rippikoulua, rippikoulun pitämistä koskevaa lupaa tai rippikoulussa käytettäviä oppikirjoja.
Oma ajatukseni on kaikesta huolimatta säästävä: Vanhan kirkkolain aikana annetut entisiin malliohjesääntöihin perustuvat seurakuntien rippikoulun ohjesäännöt antanevat säädöspohjaan perustuvan velvoittavuutensa menettäneinäkin sen verran hyvän taustatuen rippikoulua johtaville teologeille, että niiden sisältämää viisautta tuskin kannattaa kevein mielin heittää menemään.
Sinun
Harmaa rovasti
Siitä tulikin oiva säästökohde hallitukselle!
eiköhän olisi paras että yhteiskunta lopettaisi kokonaan kirkon rahoittamisen.näin tulee ennenpitkäää käymäänkin.
Kirkon kannalta hyvä ratkaisu. Kun noin parinkymmenen vuoden kuluttua tulee konkreettisesti esille kirkon ja valtion ero kirkon jäsenmäärän kehittymisen myötä niin silloin kekustelu lakisääteisestä valtionavusta on helpompaa kuin yhteisöveron ollessa kyseessä.
Kirkollisvero asiassa kirkko ei näytä tulevan realistiselle ihmisarvo pohjalle. Ero kirkosta hyväksytään luonnollisesti heti mutta kirkolliveroa joutuu maksamaan sen vuoden loppuun saakka. Onneksi ei sentään kauemmin. Onko tämä inhimillistä ihmisarvostusta ? Onneksi uskon tämänkin muuttuvan kun kirkollisvero muuttuu vuosittaiseksi jäsenmaksuksi. Tosiuskovalle kirkon oppiin tällä ei ole merkitystä mutta itsenäisen ajattelukyvyn omaaville ihmisille sillä on merkitystä vaikka ihmisarvo kysymyksessä.
Kertoisitko meille tavallisille tallaajille mitä lauseen puuttuminen merkitsee rippikoululle ?
Sama kysymys kuin Pekalla. Ollako isompien seurakuntien juttu? Meillä maalla on ennenkin tehty paperille vain pääkohdittainen suunnitelma, jonka kirkkoneuvosto on muodollisesti käynyt läpi ennen tuomiokapitulille lähettämistä. Meillä on tosin hyvin toimiva perusratkaisu yli 20 vuoden takaa, kun vain työntekijäresursseja olisi tarpeeksi. Rippikouluja on yhteensä kolme ja tekninen paikkamäärä 100, mikä on laajennettavissa maksimissaan 140 nuoreen. Opetussisällöt on päivitetty muutama vuosi sitten.
Edelleen sama kysymys. Niinä kahdeksana vuotena, jona toimin ison pääkaupunkiseurakunnan luottamushenkilönä, hyväksyimme seurakuntaneuvostossa vuosittain – aika laajan – yksityiskohtaisen rippikoulusuunnitelman.
Pekka V, Marko ja Jorma.
Kiitos hämmentyneistä kysymyksistä. Jaan samat tuntemukset teidän kanssanne. Ja pohdin siksi asiaa kerralla kaikkien teidän kanssa.
Kun vaatimus rippikoulun ohjesäännön hyväksyttämisestä kirkko-/seurakuntaneuvostossa oli Kirkkojärjestyksessä sekä vaatimus alistaa se tuomiokapitulin vahvistettavaksi, niin myös enimmäkseen toimittiin.
Nyt suorasanainen vaatimus on poistettu, joten kyselen sitä, onko tahaton lipsahdus, että rippikoulu ei enää tarvitse mitään puiteohjausta edes kirkkoneuvostolta.
Mikään järkisyy ei estä toimimasta kuten ennenkin, mutta perustelut on haettava muualta kuin Kirkkojärjestyksestä.
Sen käsitän perusteltuna, että asiakirjojen käyttö tuomiokapitulissa vahvistettavana jäi pois.
Ehkä huomattiin naislehtorien pitämien rippikoulujen olleen kovin hyviä tulevalle polvelle.
Nyt vanhoja ei haluta muistella kuten ei naispappeuspäätöstä.
Naislehtorin pitämässä rippikoulussa korostui äitiys katsoa nuoria eteenpäin mikä koski niin poikia kuin tyttöjä katsomatta oliko pitäjällä omia lapsia.
Kirkon Kirkastama pappi tekee mitä oikeaksi todistuksessa on näytetty ja haluttu uskoa, ja toimii sen mukaisesti.
Mitä suunnitelmia eteenpäin näistä pitäisi lähettää.
Pekka.
Poimin kommentistasi jatkokeskusteluun kaksi asiaa.
Ensinnäkin teologisen koulutuksen saaneet naiset, joilla ennen yhteiseen pappeuteen johtanutta kirkkomme päätöstä oli seurakunnissa avoinna vain lehtorin virka. Minulla on aikanaan ollut onni saada kollegoikseni koko joukko lehtoreita, jotka ovat sanoin ja teoin edistäneet minun ammatillista kasvuani papin virassa. Työyhteys rippikoulussa ei ole siinä suhteessa vähäisimmässä osassa.
Olen kasvusta kiitollinen. Sitäkin olen oppinut arvostamaan, että moni lehtori otti vastaan kutsun pappisvirkaan sen jälkeen, kun se ovi avautui.
Toiseksi toistan vanhan sanonnan ”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.”
Suuri ihme. Rippikoulusuunnitelma 2017 on ilmestynyt Kirkkohallituksen julkaisusarjassa ja sen aineisto on piispainkokouksen hyväksymä. Suunnitelmassa olevaan suunnittelukehotukseen vetoamalla voitaneen ristiriita kiertää sekä uskottavasti yhdistää vanhan Kirkkojärjestyksen julkilausuma suunnitteluvelvoite ja piispainkokoukselle nykyisessäkin Kirkkojärjestyksessä oleva oikeus ohjata Kirkkojärjestyksen tulkintaa rippikoulun toteutuksesta.
Ehkä On jälkeen kirkon toiminta kaaoksessa Uudistamisen rippikoulun.
Hyvä yritys, mutta ei sattunut.
Kun Kapitulimme Piispoineen eivät ole kiinnostuneita rippikoulusuunnitelmien katsomiseen jo yleisten suunnitelmien pohjan lisäksi herää kysymys eikö siellä olla kiinnostuneita painotuksista tehdä seurakunnittain arviointia minne katsotaan.
Nyt on todettu pätkäsuhteiden avioon asti olevan yleisiä, parilla ennen eroamista voi olla lapsi, useampikin, mutta miten käy eron jälkeen miehelle.
Hän vaikeuksista huolimatta voi olla hyväkin isä lapsilleen mutta uuden parisuhteen katsominen maksuvelvoitteessa tekee usein sen mahdottomaksi.
Eikö näin rippikoulun tärkein tehtävä olisi olla parisuhteen ymmärtäminen ja sen selventäminen ettei turhaan hukattaisi Ihmisten mahdollisuuksia eteenpäin. Opetuksen painottaminen on näin täysin mahdollista, ja tämä Ei tarkoita komfirmaatiopolun unohtamista.
Kirkon pappi toivoo hyvin toimituksia kalenteriinsa ettei toimettomana koko viikkoa tarvi tulevaa saarnaansa valmistella.
Kuten 1960.tä luvulla huolittiin väestön määrästä eteenpäin. Eivätkö painotukset ole asiaa, vaan onko painotukset katsottu tulevan eläkkeen määrään kirkon työssä.
Yritin etsiä kirkolliskokousasiakirjoista selitystä tälle asialle, mutta en löytänyt. Lakivaliokunnan mietintö 1/2018 sisältää pykälään liittyvät yleisperustelut s. 10-11 ja yksityiskohtaiset perustelut s. 14-15, joissa ei ole mitään mainintaa rippikoulun ohjesäännöstä.
Lakivaliokunnan mietintöön sisältyvässä säädöstekstissä po. säännös kuitenkin on, KJ 3 luvun 19 §:n 2 momentti, mietinnön sivu 94. Finlexissä julkaistussa lopullisessa säädöksessä po. 2 momenttia ei ole, kuten Jouni totesi. Myös KJ 3:19 §:n 1 momentista on hävinnyt viittaus ohjesääntöön.
Ensimmäinen käsittely täysistunnossa 15.5.2018 klo 12.30 ja toinen käsittely 16.5.2018 klo 9.20. Pöytäkirjassa pykälä näyttäisi sisältävän tuon sittemmin kadonneen 2 momentin. Hämäräksi jää, mutta lopetan tutkimukset omalta osaltani tähän.
Suuri kiitos, Pirjo!
Valaisit asiaa lisää. Jää vielä avoimeksi, onko kyseessä lapsus vai harkittu teko.
Voisi ehkä olla vahinko, jos vain 2 mom olisi pudonnut pois, mutta 1 mom muutos ei ole voinut tapahtua vahingossa.
Kiitos vielä kerran, Pirjo. Ohjasit etsinnän oikeaan suuntaan eli kirkolliskokouksen pöytäkirjoihin. Ja niin kävi, että sylttytehdas selvisi. Kuten oikein arvelet, kyse ei ole vahingosta vaan tietoisesta ratkaisusta.
Kirkkohallituksen esitys 11/2020 kirkolliskokoukselle
(DKIR/907/00.08.00/2020) sisältää sivulla 8 seuraavan tekstin: ”Esityksessä ehdotetaan, että kirkkojärjestykseen tehtäisiin alistusmenettelystä luopumisesta johtuvat muutokset. Ehdotetun kirkkolain yhteydessä esitetään, että kirkollishallinnossa luovuttaisiin kokonaisvaltaisesti alistusmenettelyistä, jolloin kirkkolaista poistettaisiin alistusviranomaisten toimivaltaa sekä alistusvalituksia koskevat säännökset. Kirkkojärjestykseen ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset. Näin ollen rippikoulun ohjesäännön laatimisesta alistusvelvollisuuksineen luovuttaisiin.”
Yksityiskohtaiset perustelut KJ 3:19 pykälään (s. 20–21) taas kuuluvat seuraavasti: ”19 §. Rippikoulu. Pykälässä säädettäisiin rippikoulun sisällöstä ja yksittäisestä rippikoulusta vastuussa olevasta viranhaltijasta. Piispainkokouksen tehtäviin kuuluisi rippikoulua koskevien täytäntöönpanomääräysten antaminen, joista säädettäisiin 5 luvun 10 §:ssä. Yksityisesti pidettävälle rippikoululle tulee olemaan tarvetta myös tulevaisuudessa, eikä säännös estäisi sen järjestämistä. Sitä koskevan maininnan sisällyttämistä pykälään ei pidetä enää tarpeellisena.
Voimassa olevasta pykälästä poistettaisiin velvollisuus laatia rippikoulun ohjesääntö alistusvelvollisuuksineen. Säännöstä rippikoulun ohjesäännöstä voidaan pitää tarpeettomana. Piispainkokouksella olisi 5 luvun 10 §:n 4 kohdan c alakohdan perusteella toimivalta antaa rippikoulua koskevia ja rippikoulun järjestäjiä sitovia täytäntöönpanomääräyksiä. Tällaisella täytäntöönpanomääräyksellä voidaan esimerkiksi määrätä rippikouluryhmän koosta sekä perusteista, joilla siitä voidaan seurakunnan kirkkoneuvoston ja/tai kirkkoherran päätöksellä poiketa. Sitovan täytäntöönpanomääräyksen lisäksi piispainkokouksella olisi mahdollisuus tehtävänsä nojalla antaa myös rippikoulun järjestämiseen liittyviä ohjeita. Paikallistasolla rippikoulutyötä ohjaavat seikat voitaisiin ottaa esimerkiksi rippikoulun vuosisuunnitelmaan tai yksittäisen rippikoulun toteutussuunnitelmaan. Pykälästä ehdotetaan siten poistettavaksi viittaus rippikoulun ohjesääntöön. Lisäksi viranhoitomääräyksillä voitaisiin päättää siitä, ketkä seurakunnan työntekijöistä osallistuvat kunkin yksittäisen rippikoulun toteuttamiseen kulloisenkin työtilanteen mukaan. Ilmaisu ”voivat toimia” antaa tältä osin joustavuutta paikalliseen päätöksentekoon. Nykyisen pykälän 3 momentti ehdotetaan kokonaan poistettavaksi.”
Ohjesääntövaatimus niin keskeisessä asiassa kuin rippikoulu ei todellakaan ole tarpeeton. Katseeni kääntyy siksi kiinteästi piispainkokoukseen. Olkaa hyvät ja päättäkää hallinnollisen selkeyden nimissä välittömästi, että voimassa olevat rippikoulun ohjesäännöt ovat päteviä, kunnes piispainkokous ehtii tarvittavat määräykset antaa.
Hyvä, Jouni! Etsivä löytää …
Pienen seurakunnan näkökulma: Tarpeettomat suunnitelmat romukoppaan, kiitos! Nielee työaikaa ja energiaa tehdä suunnitelmia,jotka luetaan kerran läpi ja unohdetaan sitten. Suunnittelussa tarvittavat tiedot saadaan meillä päin yläasteelta. Ja tarvittavat palautteet kootaan muutenkin.
Isoin haaste meille on seurakunnasta riippumaton: Vuoden1999 katekismuksen ruotsinkielinen painos on loppu eikä uutta ole tulossa. Kännykkäparkkia ei kannata perua että nuoriso kaivaisi sen esiin netistä.
Marko.
Kiitos näkökulmastasi.
Minä toki näen oman työhistoriani tähden arvon myös ohjesääntöjen olemassaololle. Ja turvallisuussuunnitelmille yms. Minulla on ollut aina omia rippikoulusuunnitelmiani varten erityinen runko ja muistilista, jota olen noudattanut ja jota olen joustavasti tilanteen muuttuessa muunnellut. Ja aktiivisesta työelämästä siirryttyäni koetin jättää hiljaistakin tietoa sellaisille kollegoille, jotka olivat siitä kiinnostuneita.
Muutamina eläkeaikaisina pätkäkomennuksina seurakunnan kippariksi olen ollut kiitollinen siitä, että rippikouluvastaavat ovat tuoneet laatimansa läpivientisuunnitelmat silmieni alle. Ne on voinut hyvillä mielin allekirjoittaa ja sitten nukkua omankin yönsä rauhassa, kun on nähnyt, mihin kaikkeen on varauduttu.
Toinen pohdinta. Kustantaja ei kustanna, ellei tiedä, että painos menee kaupaksi. Olisiko mahdollista, että tarkistat kustantajalta, paljonko ruotsinkielistä painosta pitäisi tilata, että saisit kirjasen käyttöösi? Jos oman seurakunnan tarve ei riitä, niin kenties yhteistilauksena parin kollegan kanssa onnistuisi.
Jouni P. Olen selvittänyt asian. Ruotsinkielisen materiaalin osalta seurakuntien tilaukset on jo kauan keskitetty Fontana Mediaan, joka välittää myös ruotsalaista materiaalia. Tilanne on se, että kysyntää on kerta kaikkiaan liian vähän, jotta parikaan seurakuntaa voisi tilannetta muuttaa. Ruotsinkieliset seurakunnat yhä enemmän ruotsalaista materiaalia. Lisäksi kaikkein konservatiivisimmat tahot eivät edes halua käyttää 1999 katekismusta vaan ns. korvaavia tuotteita. Toki kyse on myös ns. ajan merkistä: katekismus ei ole ajankohtainen muuten kuin työntekijöiden mahdollisena taustamateriaalina.
Jouni P, hyvin tehdyt suunnitelmat ovat kyllä iso tuki työn teolle. Olen huomannut, että suomen- ja ruotsinkielinen seurakunnan hallintokulttuuri eroavat mentaliteeteiltaan toisistaan yllättävän paljon aina tuomiokapituleita myöten. Myös resurssit ovat murto-osa suomenkielisten vastaavista. Meidän seurakuntamme tilanne on monessa suhteessa aika ainutlaatuinen koko maan mittakaavassa eikä rippikoulu- ja nuorisotyö tee tästä poikkeusta: kasteita on vuodessa toista sataa ja hautauksia noin 30…
Bra gjort, Marko!
Olet näköjään joutunut kääntämään kosolti kiviä Katekismuksen kaipuussasi.
Miten olisi iso haloo? Olisiko jossakin suuressa seurakunnassa jemmassa ruotsinkielisiä Katekismuksia, joita oli tilattu vaikkapa riemuvuoden massajakeluun, mutta joita jostakin syystä tuli hankituksi liikaa tarpeeseen nähden? Tai josko Nylands Brigad voisi tulla mukaan kimppahankintaan?
Jouni P, kiitos ehdotuksista, mutta ei maksa enää vaivaa. Vanhanaikaisen oppikirjan tapaan 1999 katkismusta ei voi enää nykymuotoisessa 15-vuotiaiden rippikoulussa käyttää ja niille, jotka sellaista tarvitsevat, on vaihtoehtoja.
Iso kirkon sisäinen herätysliikehän käyttää yhä paremmaksi arvioimaansa 1948 vuoden kristinoppia ja meidän kannaltamme väärällä kielellä. Me tarvitsisimme jakeluun 100-130 kappaletta joka vuosi ja vastaavalle rahasummallle on parempaa käyttöä. Riemuvuosijakelun jämät riittivät meille yli 15 vuodeksi. Meillä on kyllä oppimateriaalikäytössä parhaat palat 1999:stä, joten pärjäämme kyllä. Jo 20 vuotta sitten Fontana Media luopui nahkakantisten nimikoitujen ruotsinkielisten virsikirjojen painattamisesta kun kysyntä rajoittui muutamaan pohjalaisseurakuntaan. Tässä katkismustapauksessa on kuitenkin kysymys kustantajan ratkaisusta liian vähäiseen kysyntään
Kverulantin kappalaisen loppusana kaikesta olkoon tämä: Luterilaisen kirkon perustyökalut ovat olleet virsikirja ja katkismus(selitys) sekä vihkiraamattu. Virsiä ei enää veisata (mistä mm. Gustav Björkstrand on ollut julkisestikin huolissaan). Katkismusta ei enää lueta, kun normatiivista oppia ja etiikkaa ei enää ole, huoneentaulusta puhumattakaan. (Kun kaikki on keskustelua ja diskurssia tai hengen johdatuksen etsimistä). Vihkiraamattujakaan ei enää juuri jaella entiseen malliin, kun kirkolliset häät ovat vähentyneet. (Vaikka harvemmat sitä taisivat lukea). Sellaiset poikkeusseurakunnat kuin meidän – mistä Jumalalle kiitos – ovat yhä harvemmassa.
Onneksi meillä on sentään Radio Dei, TaivasTV7 ja Radio Patmos. Ja meillä päin vielä Radio LFF sekä Studio Krypta.
Marko.
Jos joku niin Sinä et missään tapauksessa täytä kverulantin mainesanaa. Se, mitä rippikoulun järjestämisen todellisuudesta kerrot, ei ole aiheetonta vaikertamista vaan tarkkaa tilannekuvausta. Sinnikkyytesi on esimerkillistä. Nostan hattua taas kerran.