Tämän rippikoulun toteutuminen ei ollut kirkossa kuulutettua vielä huhtikuussa. Lopulta kuitenkin leirille näytettiin vihreää valoa. Vanhempainillassa ennen leiriä isoset iloitsivat siitä, että pääsivät hetkeksi pois kotoa. Monethan olivat viettäneet suuren osan aikaa kotioloissa maalis-toukokuussa.
Lähdimme Nurmijärveltä normaalia isommalla bussilla, jotta jokaiselle nuorelle ja ohjaajalle olisi oma penkkirivi. Ennen lähtöä kukin leiriläinen oli mitannut kuumeen ja varmistanut,että on kunnossa. Niitä, joilla oli jotain oireita jäivät kotiin. Me ohjaajat pidimme maskia päässämme. Matkalla pysähdyimme kerran vessatauolle, mutta emme käyneet syömässä vaan söimme eväät. Näin vältimme ylimääräisiä kontakteja ja pienensimme koronariskiä.
Rippikouluryhmämme toimi koko ajan vain omassa porukassa Piispalassa emmekä olleet toisten ryhmien kanssa tekemisessä. Huolehdimme Piispalan antamista ohjeistuksista käsidesin käyttämisen ja tilojen desifioimisen suhteen. Käsiä pesimme huolellisesti etenkin ennen ruokailua. Tämän nuoret olivat oppineet jo kevään poikkeusolojen aikana.
Miten sitten pystyimme toteuttamaan oppitunnit ja yhteisen leikit?
Oppitunnit pidimme lähtökohtaisesti kahdessa ryhmässä tai sitten koko porukalla ulkona. Toteutimme paljon toiminnallisia juttuja, kuten ristin tie, piilossa olevan vainotun kristityn etsintä ja käskyrata. Ilmat olivat todella suosiollisia ja lämpimiä, joten oppitunteja oli luontevaa pitää ulkona. Yhteisleikeissä emme voineet ottaa toisia käsistä kiinni ja muutenkaan ottaa kontaktia, joten tässä kohtaa piti soveltaa ja käyttää luovuutta. Isoset onnistuivat silti valitsemaan leikkejä, joissa kaikki pääsivät mukaan ilman kontekteja, kuten laululeikit(Nooa, Sutsi satsi), tervapata ja ponileikki.
Meidän laskettiin yhdeksi porukaksi, joten nuorten kanssa kirjaimellisten turvavälien pitäminen ei ollut mahdollista. Muistutimme kuitenkin, että ei halailtaisi oltaisi lähikontaktissa toisten kanssa. Ainakaan julkisilla paikoilla tämä ohjeistus otettiin tosissaan. Onhan tämä siinä mielessä erilaista, että riparikokemukseen normaalisti kuuluvat fyysiset kontaktit loistivat poissaolollaan. Omalla riparilla juuri halauspiirit olivat niitä ikimuistoisimpia juttuja. Nuoret tuntuivat kuitenkin suhtautuvat asiaan hyviin eikä minun korviini kantautunut valituksia. He sopeutuvat siis mainiosti vallitsevaan tilanteeseen.
Piispalan järjestävät aktiviteetit sup-lautailu ja jousiammunta osoittautuivat menestyksiksi. Nuoret pitivät niistä paljon. Saimme kuulla niistä positiivista palautetta. Aktiviteettien vetäjät ohjeistivat kiitettävästi ja koronaturvallisesti. Itse aktiviteeteissa oli tekemisen meininkiä ja onnistumisen kokemuksia. Kiitos teilleJ
Riparilauluja ja virsiä lauloimme kanttorin mukaan sopivalla volyymilla. Ei ollut huutamista. Lauluista osa oli todella suosittuja, joten olemme iloisia, että saimme luvan laulaa leirillä. Juha Tapio Sitkeä sydän ja Pekka Ruuskan Kuljeta ja johda olivat suosikkeja.
Voisi sanoa, että koronaohjeet olivat kyllä mielessä, mutta itse taudin vaara ei leijunut ilmassa. Riparilla onnistuttiin keskittymään itse asiaan kristinuskojen perusoppien opetukseen ja hyvän leirin toteuttamiseen. Nuoret kokivat olonsa turvalliseksi ja he viihtyivät hyvin täällä. Voisi sanoa, että onnistuimme yhdessä tämän leirikokemuksen luomisessa.
blogin päivitys 8.7.2020
Koska keskustelu ohjautui riparin hengelliseen puoleen, niin ajattelin lisätä tänne runkotekstiin pari ajatusta.
- Riparin oppitunnit ovat oiva mahdollisuus tehdä nuorille tutuksi Raamattua. Monille Mooses henkilönä oli vieras… Lähdettiin ihan siitä, mistä löytyy Joonan kirja ja Johanneksen evankeliumi. Tunneillani myös yhdessä eri kohtia Raamatusta.
- Pidin bibliodraamaa aiheina Tuhlaajapoika kertomus, Mooseksen elämä sekä Martta&Maria. Nuoret innostuivat kovasti, kun pääsivät itse esittämään niitä. Tämä on oiva tapa päästä tarinoiden ytimiin.
- Uusi Nuorten Veisukirja 2020 lienee rohkein päivitys sitten 1990 painoksen. Siinähän on mm. Happoradion Pelastaja(rock), Jukka Pojan Herra on mun moottori(reggae), Daikinin Kaunis Jeesus(rap) ja J. Karjalaisen Jumalan Karitsa biisit. Pääosin Tommi Kalenius on tehnyt hyvää työtä ja on mukana toki edelleen Evankeliumi, Tilkkutäkki ja Isä Jää Meitä Rakastamaan klassikot
- Nuoret olivat hyvin mukana ja muutenkin he tuntuivat kuuntelemaan tunneilla. Tämä on kuitenkin ainutlaatuinen mahdollisuus syventyä viikoksi kristinuskon perusasioihin. Hengelliset asiat saavat kiinnostaa ja eikä niitä tarvitse hävetä tai peitellä.
- Riparilla on yhä paikkansa ja uusin rippikoulusuunnitelma 2017 ”Suuri ihme”. Siinä on sitä ydinsanomaa. Jokainen nuori on ihme ja Jumalan rakkaus saa olla todellista Jeesuksen ristintyön tähden
Rippikoulun järjestäminen on seurakunnan lakisääteinen velvollisuus. Lisäksi ryhmäkokojen ylärajat sekä vetäjien lukumäärää koskevat määräykset. Tästä syystä leirille joutuu myös vetäjäksi niitä, jotka eivät ole motivoituneita.
Sitten on vielä niitäkin jotka eivät kykene nuoria kohtaamaan nuoren kokemusmaailmasta käsin. Maailmat ei kohtaa ja leiristä tulee vetäjälle pelkkää suorittamista. Se ei niinkään minua sureta, vaan se, että riparille tulee nuoria joita oikeasti kiinnostaa seurakunta ja rippikoulu. Tulevan sinne innoissaan ja sitten kohtaavat vetäjän joka välittää nuorille käytöksellään viestin, ettei nuori ole tervetullut , vaan pelkkä riesa. Tällöin leiri on jo heti alussa tuomittu epäonnistumaan. Ainakin siinä, että kun nuori havaitsee, ettei hänestä oikeasti olla kiinnostuneita, niin ei hänkään sitten ole seurakunnasta. Jos vetäjällä on rakkaus nuoristyöhön ja nuoriin, niin kyllä nuoret sen heti oivaltaa. Muuta ei oikeasti hyvään ripariin tarvita.
Isommissa seurakunnissa osa voi välttää riparivuorot, mutta pienemmissä se on vaikeampaa. Sitten on toki se, että osa työntekijöistä haluaa päästä tiettyjen tyyppien kanssa samalle leirille.
Toi nuorten kohtaaminen heidän omasta kokemusmaailmasta käsin on tärkeää, mutta myös haastavaa.
Kyllä se huomataan kuka on sydämestä käsin liikkeellä. Sitä ei voi väkisin puristaa esiin. Millainen rooli kullakin vetäjäporukassa on niin siihen vaikuttaa persoona.Toisille tosin luontevaa ottaa esim. sielunhoidollinen äitirooli ja toisella toiminnallinen ohjelman aktivoija etc.
Siinä saa päivittää etenkin some-alustoja, kuten Insta ja hyödyntää mobiilipelien, kuten Kahoot! visan mahdollisuuksia.
Mieleeni on jäänyt vuosien takaa muistikuva papista joka harmitteli kesän tuloa, sillä silloin tulee se rippikoululeiri. Tällä yksipappisen seurakunnan pastorilla ei ollut mitään vaihtoehtoja. Hän on nyt jo poistunut keskuudestamme, mutta moni muu saattaa juuri nyt olla aivan vastaavassa tilanteessa. Vaihtoehtoja voisi kyllä asialle kehitellä. Mikäli se asetettaisiin etusijalle, ettei kenenkään olisi pakko leiriä vetää. Nyt näistä tilanteista yleensä yhä vaietaan. Hienoa kun Kirkko ja kaupunki on siitä jutun tehnyt ja avannut näin asiaa.
Olisipa kiva lukea se juttu.
Itse asiassa Pekka se juttu löytyy myös Kotimaasta.https://www.kotimaa.fi/artikkeli/pappi-kari-kuula-joillekin-seurakunnan-tyontekijoille-rippileiri-on-kohtuuton-tyotehtava/
Olen siis itse onnellisessa asemassa, että olen saanut olla motivoituneiden työntekijöiden riparilla itse.
Myös oma kokemus ohjaajana on osoittanut, että niissä seurakunnissa, joissa olen ollut kesäisin ovat pääosin olleet hyvin motivoituneita.