Rippivaari 6

Ajattelen tuota pientä rippikouluryhmääni kirkkona pienoiskoossa. Siinä he ovat, tulevat seurakuntalaiset. Osa heistä jatkaa mukana pari vuotta. Osaa ei enää konfirmaation jälkeen tapaa.
Käytännössä kukaan heistä ei ole mukana sen jälkeen, kun ei enää huvita isoseksi lähteä. Sekin vaihe kuuluu aikuistumiseen.

He ovat mukana nyt, koska se kuuluu, jostakin syystä asiaan. Olisiko syynä se, että rippikoulua pidetään yhä jonkinlaisena aikuistumisriittinä. Joka tapauksessa, he eivät tule leirille päästäkseen juurtumaan hengellisiin asioihin ja Jumalaan. Tällä asenteella kun lähden leiriläisiä ohjaamaan, niin en odota kenenkään heistä juurtuvan sanaan ja silloin olen itse se kallio, josta Matt 13 puhuu; siemenistä joilla ei ole juurta itsessään ja jotka kuivuvat pian kallolle. Entäpä jos joukossa on yksi, joka asenteeni tähden pettyy koko kirkkoon. Vain sen tähden, etten ota vakavasti hänen etsintäänsä ja omaa tehtävääni ohjaajana.

”Heillä ei ole juurta itsessään.” Joillakin on tuo juuri itsessään. He ovat silloin riippumattomia muiden antamasta tuesta ja mukanaolosta. He imevät sanasta ja rukouksesta, sekä seurakuntatoiminnasta voimavaroja itsenäisesti. Eivätkä ole enää muiden osallistumisen varassa. Kavereiden pois jääminen ei kuivata seurakuntayhteyttä, eikä omaa kasvua. Ripari voisi parhaimmillaan olla paikka, jossa voi alkaa kasvattaa juurta alaspäin.

Ilman omaa juurta ei voi pysyä pitkään mukana. Jo ajatuksena, pelkkä mukanaolon kyseenalaistaminen voi pudottaa porukasta pois. Kirkkokin voi olla lopulta kuin kova kallio, jossa ei ole sijaa juurtumiselle. Kaikki kaverit jää pois ja isosena olokaan ei enää huvita. Niinpä mitään ei ole, jollei ole sitä juurta itsessä.
Tällöin ei itsenäisesti osaa, eikä näe tarpeelliseksi edes hoitaa omaa uskon elämää. Eikä siihen osata etsiä apuakaan mistään. Tuskin on sitten ihmeellistä, jos kirkosta lopulta erotaan.

Ilman juurta ei voi olla kasvua ja se mikä ei kasva kuolee, tai on sitä jo.

Juuri etsii ravinteita ja imee niitä. Tällainen imu on välttämätön. Se on pohjaton kiinnostuminen ja innostava hengellisen kasvun näköala.
Ehkäpä se voisi tarttua omasta innostani ja siitä miten itse etsin ravintoa uskolleni.
Lopulta koko juurinystyrän syntyminen on ihme, johon itse voin hyvin vähän vaikuttaa. Se kun on kokonaan Pyhän-Hengen työtä.
Rukous jää ainoaksi vaikutusmahdollisuudekseni ja samalla voin olla pyytämässä sitä, että saisin itse olla hyvä maa.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. ”Seurakuntavaaleissa olen käskenyt äänestämään sellaisia, ketkä äänestäisivät tasa-arvoisen avioliiton puolesta, Maarit Hirvi kertoo.”

    Hmm.. Mahtoiko kapituli tarkoittaa vapauttavan päätöksen antaessaan, että pastori alkaa jatkossa ohjailemaan seurakuntalaisten äänestyskäyttäytymistä?

    • Eiköhän kautta historian ole politkoitu milloin mistäkin myös kirkonpiirissä. Eli ei tämä mitään poikkeusta tee. Viisasta Saarnaajaa lainaten:

      ”Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
      mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
      ei ole mitään uutta auringon alla.”

    • Suomen kielen ymmärtäminen vaatii myös murteiden ymmärtämistä. Kaakkois-Suomessa käskeminen voi tarkoittaa myös ystävällistä kehottamista (”Käsket sie Maijan meill kahvill?”). Samalla tavalla ”kehtaamisella” ei ole mitään tekemistä kainouden kanssa vaan kehtaaminen on viitsimistä. Kun lappeenrantalainen ei ”kehtaa käskeä käymään” , se tarkoittaa yleiskielellä ettei häntä ei huvita kutsua kylään.

      Jos kappalainen Maarit Hirvi ihan oikeasti olisi yleiskielisessä merkityksessä ”käskenyt” jotain seurakuntalaista äänestämään jollain tavalla, sehän olisi totta kai todella iso juttu. Mutta siitä ei siis ymmärtääkseni ole ollut kysymys.

    • Risto Voipion kuvailema murremaailma on minulle tuttua jo lapsuudestani asti. Ehkä siitä syystä, en kiinnittänytkään huomiota ilmaisuun ”olen käskenyt äänestämään” käskynä vaan ohjaamisena eli pastori ohjaa seurakuntalaisia äänestämään sellaisia ehdokkaita, ketkä äänestäisivät tasa-arvoisen avioliiton puolesta.

    • Salme,

      Miksi pastori ei voisi kehottaa seurakuntalaisia äänestämään jonkin tietyn asian puolesta?

    • Olipa puolella tai vastaan vihkimisasiassa tai missä tahansa muussakin asiassa, olisi tyylikkäämpää, että seurakuntien papit eivät liikaa kajoaisi äänestäjien vapauteen ja itsenäisyyteen, ns vaalirauhaan. Seurakuntalaisten vapaata harkinta tulisi kunnioittaa eikä pyrkiä ohjailemaan sitä. Tämä koskee niin vanhoillisia kuin uudistusmielisiäkin. Perinteisesti on kansan keskuudessa siedetty heikkolahjaisia pappeja, mutta puoluemielisistä ei ole pidetty.
      Papit ovat ensinnäkin seurakuntien työntekijöinä yleensä myös vaalitoimitsijoina, jossa tehtävässä vaaleihin puuttumista pitäisi välttää. Toiseksi papeilla on työaloillaan jo virkansa puolesta riittävästi valtaa, siksi pitäisi malttaa olla puuttumatta liikaa seurakuntalaisten demokratian toteutumiseen. Viranhaltijoilla on omat toimintaedellytyksensä, luottamushenkilöillä omansa. Kolmanneksi pappi on koko seurakunnan pappi. Hänen ei pitäisi leimautua liikaa minkään ryhmän edustajaksi eikä varsinkaan johtajaksi. Neljänneksi valtuusto ja neuvosto ovat kollektiivina esimiesasemassa pappiin nähden. Senkin suhteen on selvempää, ettei papit yritä vaikuttaa niiden kokoonpanoon.

      Jokainen pappi määrittelee itse, missä kulkevat hyvän maun rajat. Itse pyrin pysyttelemään vaaleista hyvän etäisyyden päässä lukuun ottamatta määrättyjä vaalivirkailijan tehtäviä.

    • Hän uskaltaa sanoa sen mitä moni kirkon piirissä ei, vaikka haluaisikin. Ehkä se lopullinen muutos kirkossakin lähtee tästä liikkeelle. Kyllä sitä rohkeudeksi voi sanoa.

    • Jari, kirkko on eri asia.

      Tasa-arvoisen avioliittolain kannattaminen edellyttää rohkeutta, kun kyseessä on kirkon pappi. Sitä eivät monet katso hyvällä. Nytkin seurasi kantelu tuomiokapituliin. Ja vaikka rangaistusta ei tullut, niin piispa lähetti kuitenkin erityislaatuisia kaitsennallisia terveisiä ja muistutti kantelun kohteena olevaa pappia ”toiminnan rajoista ja kirkon avioliittokäsityksestä”. Nämä terveiset voi (mielestäni) tulkita siten, että se, että pappi kannattaa tasa-arvoista avioliittoa, ei ilahduta piispaa.

      Kirkossa monet eivät hyväksy sitäkään, että joku puuttuu seksuaalivähemmistöjen syjintään kirkossa.

    • Miten toisin piispa Häkkinen olisi voinut toimia? Pyytää unohtamaan kirkon avioliittokäsityksen? Ei tietenkään. Nähdäkseni piispa Häkkinen toimi tulenarassa asiassa viisaasti ja lisäksi diplomaattisesti.

      Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista ei tule näillä näkymin menemään läpi. Seuraavan hallituksen mitä todennäköisin pääministeri on lestadiolaistaustainen Juha Sipilä. Sellainen hallitus ei tule tekemään esitystä sukupuolineutraalista avioliittolaista eduskunnalle. Menee vuosia ennenkuin asia todella aktuaalistuu kirkon kohdalla.

    • Miten toisin piispa Häkkinen olisi voinut toimia?

      Hän olisi voinut pitää mölyt mahassaan. Tuomiokapitulikin totesi, että ei ole ahetta toimenpiteisiin. Oma arvaukseni on, että Häkkinen tahtoo isona arkkipiispaksi ja uskoo, että sellaiseksi pääsee kunnon vanhan ajan ankarana kirkonmiehenä esiintymällä;)

    • Kari-Matti Laaksoselle toteaisin kaksi asiaa:

      (1) Kansalaisaloitteella tasa-arvoisesta avioliittolaista on mahdollisuus mennä läpi nykyisen eduskunnan aikana. Mitenkään varmaa se ei ole, mutta ei missään tapauksessa mahdotonta.

      (2) Koska eduskunta voi säätää lakeja kansanedustajien aloitteiden sekä kansalaisaloitteiden pohjalta, pääministerin uskonnollisella taustalla ei ole merkitystä. Vain se ratkaisee, mitä mieltä enemmistö kansanedustajista on. Nykyinen parisuhdelaki on muistaakseni säädetty lakialoitteen pohjalta ilman hallituksen esitystä, mutta saatan muistaa väärin.

    • Risto Korhoselle: Seppo Häkkinen on noin kolme vuotta Kari Mäkistä nuorempi eikä (enää) tähdänne arkkipiispaksi. Toiseksi: arkkipiispa ei ole piispojen ”johtaja.” Mikkelin piispalla voi hyvin olla koko kirkon piirissä enemmän vaikutusvaltaa kuin arkkipiispalla, hiukan persoonasta riippuen. Seppo Häkkinen on vahva piispa, ja taitaa mediavaikuttamisen. Jos joku nykyisistä piispoista valitaan arkkipiispaksi Kari Mäkisen jälkeen, on ikänsä puolesta käytännössä ainoa mahdollinen vaihtoehto Kuopion piispa,pienellä varauksella myös Espoon piispa.

      Jusu Vihervaara on nähdäkseni siinä täysin oikeassa, että kansalaisaloitteella nk. tasa-arvoisesta avioliittolaista täysi mahdollisuus mennä läpi. Mutta epäilen: kohta on vaalit tulossa.

      Jos seuraavassa hallituksessa on pääministerinä Juha Sipilä on selvää, ettei hallitus tee esitystä sukupuolineutraalista avioliittolaista. Kansanedustajan lakialoitteenkaan pohjalta se tuskin menee eduskunnassa läpi, koska hallituspohja vaikuttaa. On täysin mahdollista, jopa todennäköistä, että myös Perusuomalaiset ovat hallituksessa (mutta vihreät onneksi oppositiossa).

    • Kyseessä on omantunnon kysymys. Hallitus-oppositio asetelmalla ei ole vaikutusta asiaan. On aivan sama vaikka hallituksen muodostaisi kristilliset, keskusta ja perussuomalaiset. Ainoa mikä ratkaisee on se, kumpaa nappia enemmistö edustajista painaa.

      Ehkä tässä vaiheessa pitäisi todennäköisimpänä keskustan, kokoomuksen ja RKP:n muodostamaa porvarihallitusta. Homojen oikeuksien vastustaminen ei välttämättä ole Sipilälle kynnyskysymys vaikka hän ei lakimuutosta henkilökohtaisesti kannatakaan (politiikka on kompromissien tekemistä), joten en pidä täysin poissuljettuna sitäkään että kyseinen porvarihallitus tekisi asiasta hallituksen esityksen. Hieman epätodennäköistä se saattaa olla.

      Katsotaan nyt kuitenkin ihan rauhassa ensin nykyisen aloitteen kohtalo sekä se, millaisen eduskunnan Suomi saa kevään vaaleissa.

    • Kari-Matti Laaksonen kirjoitti: ”Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista ei tule näillä näkymin menemään läpi. Seuraavan hallituksen mitä todennäköisin pääministeri on lestadiolaistaustainen Juha Sipilä… Jos seuraavassa hallituksessa on pääministerinä Juha Sipilä on selvää, ettei hallitus tee esitystä sukupuolineutraalista avioliittolaista. Kansanedustajan lakialoitteenkaan pohjalta se tuskin menee eduskunnassa läpi, koska hallituspohja vaikuttaa”.

      Vaikka itse en ole äänestänyt keskustaa niin mielestäni Juha Sipilä vaikuttaa olevan niitä muutamia harvoja politiikkoja jotka oikeasti haluavat olla oikeudenmukaisia kaikkia kansalaisia kohtaan ja uskon että hän muutenkin pyrkii kansalaisten yhteiseen hyvään. Itse (ainakin toistaiseksi) täysin luotan Juhan oikeudenmukaisiin harkintoihin jos hänestä tulisi pääministeri. En koe että hänen lestadiolaistausta vaikuttaisi tähän, ehkä ennemminkin päinvastoin ?.

    • “Miten toisin piispa Häkkinen olisi voinut toimia?”
      Hän olisi voinut pitää mölyt mahassaan. Risto Korhonen

      Miksi piispan pitäisi pitää ”mölyt mahassaan” kun kappalinenkin saa päästellä ”mölyt ulos” ja media jopa kuuluttaa näitä ”mölyjä” kaikille tiettäväksi? Onko piispalla kapeampi sananvapaus kuin kappalaisella?

      (Mölyt on mielestäni epäasiallinen ilmaisu, mutta käytän sitä, koska kommenttini on vastaus kommenttiin, jossa ko. sanaa käytettiin)

    • Salme,

      Lienee selvää, että yli satatuhatta euroa vuodessa ansaitseva hiippakunnan ylin virkamies on erilaisessa asemassa kuin jonkin paikallisseurakunnan kappalainen. Kummallakin on sama oikeus ilmaista mielipiteensä asiasta, mutta johtavassa asemassa olevien täytyy myös miettiä, mitä kannattaa sanoa. Kyse ei ole vain oikeudesta.

      Jokainen korkeassa asemassa oleva tietää, että kaikkea mitä on oikeus sanoa ei kannata sanoa ääneen vaan toisinaan mölyt kannattaa pitää mahassa vaikka hammasta purren. Mielestäni piispa Häkkinen ei toiminut tässä mitenkään erityisen tahdittomasti tai väärin. Totesin kommenttini vain yleisellä tasolla.

    • Salme, Kari-Matti kysyi ja minä vastasin. En ota kantaa siihen, mitä piispan olisi pitänyt tehdä tai jättää tekemättä.

      Ymmärrät luullakseni oikein hyvin, että piispa ja kappalainen ovat tässä asiassa kovin erilaisissa rooleissa. Piispa lähetti viestinsä esimiehenä, ja siinä roolissa hän toimi mielestäni kyseenalaisesti (mediasta lukemani perusteella). Esimiehen johtamistoimenpiteet alaistaan kohtaan eivät muuten ole mitään sananvapauskysymyksiä.

      Kari-Matti: kiitos korjauksesta, olen näemmä tehnyt hätiköityjä päätelmiä arkkipiispakuviosta.

  2. Ihme venkoilua papilta ja ihme lällyilyä tuomiokapitulilta.

    Elleivät yhteiset säännöt kelpaa, voi mennä pelaamaan eri kaukaloon.

    Pelottaa, jostuollaiset papit ajavat autoa, ehkä he sielläkin enemmän noudattavat omaa mielipidettään ja sydäntään kuin liikennesääntöjä. Koska ovat niin ”rohkeita”.

    • Mikä siis neuvoksi? Mihin voi kannella kun ei tuomiokapitulikaan osaa tehdä oikeita ratkaisuja 😀

    • Tuomiokapitulin päätöksestä voi tehdä kirkollisvalituksen hallinto-oikeuteen ja jatkovalituksen korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

      Päätöksen tarkoituksenmukaisuudesta ei voi kuitenkaan valittaa. Valitusperusteita ovat vain se, että päätös on tehty virheellisessä järjestyksessä, tuomiokapitulilla ei ole toimivaltaa päättää asiasta tai päätös on muuten lainvastainen.

  3. Kirkkojärjestyksen 5:6 §:n mukainen pappislupaus:
    Minä N.N. lupaan kaikkitietävän Jumalan edessä, että toimittaessani
    pappisvirkaa, jonka olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan
    pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon
    tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi
    sitä vastaan sotivia oppeja. Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa ja
    jakaa pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan. Tahdon noudattaa
    kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita.
    Kaikkea tätä tahdon noudattaa niin, että voin vastata siitä Jumalan ja ihmisten
    edessä. Tähän Jumala minua auttakoon.

    Ilmeisesti Hirvikin on tehnyt yllä mainitun lupauksen, toimiiko hän sen mukaan, kysyn vain?

    • Hirvi ilmeisesti luulee, että kirkko synnytti sanan, eikä kirkko ole voinut syntyä sanasta, koska silloin se viittaisi siiheen, että sana ei olekkaan ikuista ja sanaa voi muuttaa kulloinkin vallitsevan yhteiskunnan arvojen mukaan.

  4. Miten aiot nyt toimia Maarit Hirvi?
    ” Kyllä minä rippikoulussa opetan niin kuin kirkko, en omiani opeta, toisaalta kerron että eduskunnassa käsitellään tasa-arvoista avioliittolakia.”
    Yllä oleva sitaattikin osoittaa sen että hän itsekin tietää kirkon oppin olevan toinen kuin hänen levittämänsä oppi tasa-arvoisesta avioliitosta. Aika erikoista kun ei tuomiokapituli nähnyt tässä aihetta toimenpiteisiin?

  5. Sari Roman-Lagerspetz:
    ”..Nämä terveiset voi (mielestäni) tulkita siten, että se, että pappi kannattaa tasa-arvoista avioliittoa, ei ilahduta piispaa..”

    – Sari, onko piispa mielestäsi väärässä? Onko syrjintää, jos vastustaa tasa-arvoista aviolittolakia?

  6. Kohta uutinen kuuluu: papille seuraamuksia perinteisen avioliittokäsityksen kannattamisesta…

    Sari Roman-Lagerspetz jaksaa toistaa tätä: ”Kirkossa monet eivät hyväksy sitäkään, että joku puuttuu seksuaalivähemmistöjen syjintään kirkossa.”

    KIrkossa ei syrjitä seksuaalivähemmistöjä. Syrjinnällä viitataan yleisesti ottaen lain rikkomiseen. Kirkkoko rikkoo lakia noudattamalla nykyistä avioliittolainsäädäntöä -ja käsitystä?

    Seksuaalivähemmistöjen tulee hyväksyä se, että kaikki ihmiset maailmassa eivät näe heidän seksuaalista suuntautumistaan luonnollisena eikä kristillisen etiikan mukaisena.

    Kirkon ei tarvitse osoittaa hyväksyntää homoseksuaalisuuden harjoittamiselle, siihen ei mikään laki velvoita. Ja jos sellainen laki joskus tulisi, niin se laki olisi jumalaton. Kirkon ei myöskään tarvitse kannattaa ns. tasa-arvoista avioliittolaki-aloitetta tai rekrytoida henkilöitä, jotka eivät halua lähtökohtaisesti sitoutua kirkon uskoon ja tunnustukseen. Valtio ei voi määrittää, mikä on uskonnollisesti oikea näkemys seksuaalisuudesta.

    Kirkossa ei syrjitä seksuaalisia vähemmistöjä.

    • Syrjintä ei ole läheskään aina lain rikkomista.

      Esimerkiksi minä voisin lukea ja vastailla täällä kaikkien muiden kommentoijien kirjoituksiin paitsi jättää Susanna Koivulan viestit omaan arvoonsa niitä milloinkaan lukematta ja niihin milloinkaan kommentoimatta. Tässä ei olisi mitään laitonta, mutta tällainen käyttäytyminen Susanna Koivulaa kohtaan olisi mielestäni syrjivää ja lapsellista.

      Ne asenteet, millä me suhtaudumme lähimmäisiimme, voivat satuttaa paljon enemmän kuin jotkin lakipykälät.

    • ”Syrjintä ei ole läheskään aina lain rikkomista.
      Esimerkiksi minä voisin lukea ja vastailla täällä kaikkien muiden kommentoijien kirjoituksiin paitsi jättää Susanna Koivulan viestit omaan arvoonsa niitä milloinkaan lukematta ja niihin milloinkaan kommentoimatta.”

      Anteeksi nyt vain, mutta tuo oli kyllä aikamoisen hupsu esimerkki ”laillisesta syrjinnästä” 😀
      Huonoa nettikäyttäytymistä on, mutta en näe kyllä yhtikäs mitään pahaa saati ”syrjivää” siinä, että ei vastaa joidenkin tyyppien teksteihin. Ei niin pidäkään tehdä pelkästään ”hyvän tavan” vuoksi. Jos taas joku osoittaa viestissä kysymyksen juuri sinulle, etkä vastaa siihen vaan ignooraat sen, niin siinä taas on kyse ihan toisenlaisesta huonosta käytöksestä kuin ”syrjinnästä”.

      Siinä olet kyllä oikeassa että asenteet muita kohtaan voivat satuttaa enemmän kuin lakipykälät. Se kannattaisi pitää mielessä puolin ja toisin, näissä vakituisissa kiistakysymyksissä.

      Mutta syrjintä-käsitteestä vielä se, että sen yhtenä määritelmänä on pidetty mielivaltaisuutta. Sitä, että eri asemaan asettamiselle ei ole perusteita eikä perusteluja.
      Uskonnot ja niiden opit ovat täynnänsä erilaista eri asemaan asettamista. Kuten on yhteiskuntakin ja sen rakenteet.

      ”Syrjintä” edellyttää mielivaltaisuutta, perustelemattomuutta. Tältä pohjalta voi kysyä, onko se syrjintää, jos kirkko säilyttää avioliittokäsityksensä miehen ja naisen välisenä.

      Olet muistaakseni usein tuonut esiin, että on suorastaan hölmöä olla huolissaan siitä, että kirkko pakotettaisiin vihkimään homopareja. Tällöin on päätettävä onko kirkon perinteinen avioliittokäsitys ”syrjivä” vai ei. Jos mielestäsi on, niin onko oikeasti niin hölmöä pelätä että kirkko pakotettaisiin luopumaan avioliittokäsityksestään, jota pidetään ”syrjivänä”.

      Uskontojen oikeus määrittää itse oppinsa on kysymys, johon sitä ”syrjintää”-termiä ei pitäisi olla työntämässä samoin perustein kuin yhteiskunnassa. Muslimien, juutalaisten ja vaikka minkä uskontojärjestelmän keskuudesta löytyy vaikka mitä opinkohtia, jota voi pitää ”syrjivinä” tai sitten antaa uskontokuntien määrittää oppinsa itse.

      Käytäntöjen ja näkemysten ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä että ihmisiin suhtauduttaisiin ihmisinä julmasti ja rakkaudettomasti.

    • Ja tähän ei tosiaan tarvitse vastata pelkästä velvollisuudesta, jotta ei olisi ”syrjivä”. En pane pahakseni.

      😀 😀

  7. Tasa-arvoinen avioliittolaki ja siitä jokseenkin väistämättä seuraava homoavioliittojen kirkollinen vihkiminen ja siunaaminen herättävät nyt voimakkaita tunteita. Tuollainen kehitys on kasittääkseni kuitenkin väistämätöntä, eikä siihen luullakseni edes mene kovin kauan. Olen keski-ikäinen, ja pidän todennäköisenä, että elinaikanani Suomen ev.lut. kirkossa vihitään samaa sukupuolta oleva aviopareja.

    Kirkko muuttuu väistämättä yhteiskunnan mukana. Etenkin Suomen kaltaisessa maassa, jossa kirkon valta on jo melko vähäinen, kohtuullisen nopea sopeutuminen yhteiskunnan suuntauksiin on kirkolle välttämättömyys. Jos kirkko ei sopeudu, se ottaa riskin kutistumisesta entistäkin vähäisemmäksi ja lopulta merkityksettömäksi, hyvin pienen joukon erikoisuudeksi.

    Kirkon oppi kyllä mukautuu muutoksiin, niin se on tehnyt ennenkin. Avioliittoasiassa näkyy jo selvästi valmistelu- ja valmistautumistyö, jota kirkossa tehdään. Taannoin esimerkiksi kiinnitin huomiota siihen, että joku keskustelija määritteli homoliittoihin suhtautumisen ”rakkauden kysymykseksi, ei opilliseksi”. Juuri tällä tavoin joustamalla kirkko selviää (tästä ongelmasta, muita haasteita on tulossa). Jos se pitää kiinni satoja vuosia sitten kiveen hakatuista ”totuuksista”, ennuste on huonompi.

    • Luterilaisessa kirkossa vallitsee nykyään vasemmistolainen ja liberaali hegemonia. Tuolla joustamisella Kirkko tekee itsensä tarpeettomaksi. Voisiko olla niin, että tulevaisuudessa ihmiset eivät tarvitse Kirkkoa ja mielummin rahoittavat niitä järjestöjä, jotka antavat hengen ravintoa.

  8. Risto Laine. Voihan se olla, että tulevaisuudessa jengi ei tarvitse ev.lut.kirkkoa. Onhan edelleen huomattavasti suuremmat ja vanhemmat katolinen kirkko ja ortodoksit vielä voimissaan. Nehän tatavatkin pitää meitä kai jonkinlaisina lahkolaisina. Sellaiseen tietoon törmäsin. Liekö totta.

    Ja vapaat suunnathan eivät näköjään myöskään hyväksy tasa-arvoista avioliittolakia, joten taitavat vain meidän ev.lut.kirkon työntekijät jäädä tarpeettomiksi. Miten lie…?

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Vaimon kanssa yhtä matkaa on saatu olla lähes 50v. ja tyttö ja poika. Molemmilla on 2 poikaa ja yksi tyttö. Joten meidän suurena ilona on 6 lastenlasta. Virastomestarina verotoimistossa olin pitkään ja kirkossa olin jonkin aikaa nuoriso-ja lähetystyöasioita hoitamassa. Lapsuudessani ei tunnistettu lukihäiriötä, joten mitään kielitaitoa ei ole, joka rajoittaa nyt paljon elämää. Kirjoittamien sujuu hyvin, kunhan kone muistaa näyttää virheet. Teologiseen pyrin kun sain erivapauden osallistua pääsykokeeseen ilman ylioppilastutkintoa. Eikä sekään siinä auttanut. Tärkeitä sanoja jäi pois vastauksistani. Nyt rukoustyöhön keskittymisestä on tullut pääasiallinen toimenkuvani.