Euroviisujen voittajakappaleen sanoma on hätkähdyttävän vahva. Visuaaliseen mielikuvaan yhdistyy laulun teksti tuhkasta nousevasta feeniks-linnusta. Varsin täydellinen performanssi, joka saa väreet iholle.
Conchita Wurstissa eli Tom Neuwirthissa on vapahtajamaisuutta. Hänet on lyöty maahan, mutta hän on noussut. Häntä on kiusattu lapsuudessa, hän on saanut iskuja, mutta nyt hän elää uutta elämää. Sanoma koskettaa osuvasti myös äitienpäivän tuntoja. Kuinka monen äidin sydäntä raastaa oman lapsen kiusatuksi joutuminen?
Suomen sateenkaariväen hengelliset ryhmittymät perustivat hiljattain Sateenkaariyhdistys Malkuksen, joka pyrkii edistämään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien hengellisiä tarpeita. Maailmanlaajuisesti, sateenkaari-ihmisillä on nyt Conchita Wurstin hahmossa esikuva, jossa on myös aivan selvä hengellinen ulottuvuus, vaikkei se olisikaan tarkoituksellista.
Conchita Wurstin takana olevan Tom Neuwirthin hengellisyydestä itse tiedän vain sen verran, että hän uskoo johdatukseen: eräässä haastattelussa hän toteaa, että asiat tapahtuvat niin kuin on tarkoitettu, suuremman suunnitelman mukaan. Kotikylän kirkko on tuttu paikka Neuwirthille, hän on laulanut siellä pienenä poikana. Todennäköisesti saamme lähitulevaisuudessa lisävalaistusta näihinkin puoliin. Sillä tämän jälkeen hänen ympärillään pyörii entistäkin mittavampi sirkus.
Olipa mitä mieltä tahansa hänen hahmostaan tai siitä, mitä Conchita Wurst edustaa, niin lopultakin: hän on loistava laulaja ja euroviisujen voittajakappale on hieno balladi. Jo se on omiaan lisämään suvaitsevaisuutta.
Elämme hengellisessä mielessä suuren luopumuksen aikaa ja todelliset kristityt tietävät, että siitä ei hyvää seuraa. Ei ole seurannut aikaisemmin historiassa eikä nytkään. Vestigia terrent.
Jos jonkin historian osion jäljet pelottavat niin kristinuskon yksinvallan ja sen alla ja kontrolissa olleen ns., yhtenäiskulttuurin ajan.
Väristyksiä? Kuvotuksia pikemmin. Laulun pystyi seuraamaan vain kun käänsi katseensa pois kuvaruudulta. Vastenmielinen iljetys koikkelehtimassa, ja yhtä mahtailevat sanat kuin jossakin Kim ping-pongin ylistyksessä.
Mikä tuo Wurstchen oikein tahtoo olla? Mies vai nainen, vai eikö osaa päättää? En ymmärrä mitä muka-upeaa on parran ja hameen sekoittamisessa. Raamattu on täysin oikeassa kehottaessaan ettei pidä pukeutua toisen sukupuolen asusteisiin.
Euroviisuista on tehty jonkinlainen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen drag-show-areena ja nyt mys friikki-show. Koivasti muistuttaa kirkkoamme, mistä on tehty ensin sukupuolten tasa-arvon taistelu- ja pakotusareena ja nyt viime vuosina sama homoagendan tuputtaja kuin viisuilusta.
Viekää viisut. Jättäkää edes kirkko rauhaan.
Ari Lahtinen:
Miksi pitäisi päättää, että onko nainen vai mies. Minut taitoluisteluseurani nuoret määrittelivät miesnaiseksi, ei siis mieheksi eikä naiseksi. Osuivat oikeaan, eikä asia häirinnyt mitenkään.
Kuka tarvitsee tetoa että onko joku mies vai nainen. Miksi pitäisi elää niin, että toisten ihmisten ei tarvitsisi pohtia tällaisia toisarvoisia asioita. Sukupuolella on väli lisääntymishetkellä, muutoin se on yhdentekevä.
Miksi sulle Ari on niin oleellinen tieto se, että onko ihminen mies vai nainen?
”Vastustamme parrakkaita miehiä mekossa”, sanovat parrakkaat miehet mekossa, katso kuva:
http://www.gaystarnews.com/article/we-oppose-bearded-men-dresses-say-bearded-men-dresses150514
Meni taas lapasesta ja hiukan sivuraiteille. Homoseksuaalisuudesta en varsinaisesti blogannut, mutta siihenpä taas tultiin. Sateenkaariyhteisöön kuuluu homoseksuaaleja, mutta myös paljon muita. Ja jos joku puolustaa suvaitsevaisuutta laulullaan tai persoonallaan – ei se ole keneltäkään pois.
Onkohan tämä asia niinkin, että me tapaamme olla suvaitsemattomia sellaiseen mistä emme tiedä, tai mikä tuntuu pelottavalta tai väärältä. Sitten viimeistään, kun asia tulee omakohtaisesti eteen on asenteiden tarkistamisen paikka.Entä jos oma lapsi ilmoittaakin olevansa homoseksuaali, tai bi-seksuaali. Mitä sanomme , hylkäämmekö lapsemme, vai ? Mitäs tarkoittaa se ” tulkaa sellaisena, kun olette ” .?
”Beatus est cui satis est quid habet” (”Onnellinen se, joka on tyytyväinen siihen, mitä hänellä on”) Muistakaamme, että onnellinen voi olla sekin, joka on löytänyt toisenlaisen vastauksen Kristuksen avulla, kuten Mario Bergner, Andy Comiskey…
Samuel Kettunen kirjoitti:
”Mitenkään pienistä jutuista ei ole kysymys, kun meidänkin maahan lobataan jo Itellan natsipuku- homoporno merkkejä myöten “tasa-arvo” liittoja, perseet vilkkuen.”
HAAAAAAHHAHHAHHAAA!
Kaikki suuret kulkttuurit ovat rappeutuneet ja mädäntyneet sisältäpäin, ennen lopullista tuhoutumistaan.
Usein siihen rappioon liittyy seksuaalisuuden vääristyminen irstailuksi ja roolien sekoiluksi. Esim Rooma.
Rooma on vähän huono esimerkki tällaisesta. (Länsi-)Roomanhan kävi huonosti silloin, kun kristinuskosta oli tullut valtionuskonto ja homoutta ynnä muuta sellaista oli alettu kriminalisoida. Sitten sinne hyökkäsivät toiset kristityt.
Rooman valtakunnan tuhon syistä löytyy helposti tiivis paketti mm. tuolta: http://www.peda.net/verkkolehti/kuopio/10/klassikanhistoria?m=content&a_id=179
Kaveri oli kaunis ja ihan mukiin menevä oli kappalekin. En tiedä tosin oliko hän mies vai nainen vai parrakas nainen, vai mies naiseksi pukeutuneena,
Luomakunnassakin olisi kiva tavata kissa koiran äänellä, tai ankka lepakon korvilla, norsu leijjonan harjalla ja delfiini hain hampailla. Taitaisi siinä mennä monet sekaisin.
Paras tapa on välttyä ongelmilta on kuunnella kappaletta silmät kiinni.
Olin tähän asti kuvitellut että kyseessä on laulukilpailu. En ole kuullut ko kappaletta, mutta ilmeisesti on niin että vaikka hän olisi laulanut Matti Nykäsen äänellä, voitto olisi tullut.