Ihmiset ottivat aasilla ratsastaneen Jeesuksen hurraten vastaan pääsiäisjuhlille. Väkijoukon kanta muuttui pian ja jo ennen juhlien alkua Pilatuksen kysymykseen, ”mitä minä sitten tälle Jeesukselle” huudettiin melkein yhteen ääneen ”ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!”
Se oli sen ajan ”sosiaalista mediaa”, jona palveli torikokous ja huutoäänestys. Meidän aikanamme mielet kääntyvät yhtä helposti tuohon ”ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!” huutoon. Sosiaalinen media tosin nykytekniikalla laajentaa ja voimistaa reaktiot moninkertaisiksi. Somen tuomio saattaa olla globaali ja totaalinen.
Aika ajoin – siis kerran vuodessa – keskustellaan ristin ja ylösnousemuksen pääsiäisen historiallisuudesta, siis onko niin todella tapahtunut, kuten Raamatussa ja kristillisessä perinteessä sanotaan. Osa on historiaa, osa uskon varassa.
Tuntemukseni on, että ihmisten käyttäytyminen ei ole Jeesuksen kärsimyshistorian ajoista paljon muuttunut. Moni pesee tänäänkin kätensä Pilatuksen lailla siirtäen syyn muiden niskoille. Vastuun ottajia ja kantajia on vähän.
Moni pelkää puuttua vääryyteen, vaikka sen huomaisikin. Turvallisempaa on pelastaa oma nahkansa ja juosta piiloon.
Pietarikin pelkäsi ja kielsi tuntemasta mestariaan, joka oli pulassa. Nikodemus yritti suuressa neuvostossa puolustaa Häntä, mutta ei hänen äänensä kuulunut. Sotilaat pilkkasivat voimansa tunnossa pulassa olevaa ihmistä ja pelasivat noppaa Hänen vaatteistaan.
Nämä tapahtuvat tulivat mieleeni seuratessa elokuvaväen Jussi-gaalaa, jossa palkittiin vuoden parhaita elokuvia ja niiden tekijöitä.
Elokuvaohjaaja Aku Louhimies oli juhlassa ristiinnaulittavana, jonka päälle jokaisen piti sylkäistä jotain. Hänen työtavoissaan voi olla paljon moitittavaa, enkä epäile niistä kertoneiden naisnäyttelijöiden puheita, mutta oliko Louhimiehen kohtelu gaalassa missään suhteessa hänen tekoihinsa? Hänet pistettiin yksin kepin nokkaan kärsimään ja häpeämään.
Pisteenä iin päälle oli kulttuuriministeri Sampo Terhon kieltäytyminen jakamasta kansan päättämää palkintoa hienolle elokuvalle ja sen ohjaajalle. Pisteiden keruuta?
Milloin syyttäjä syyllistyy samaan, kuin mistä syyttää toista? Onko oikeutettua kiusata kiusaajaa? Jeesus käytti toista tapaa, käänsi toisen poskensa.
Joka päivä nähdään maailmalla, ettei kostonkierre johda mihinkään.
Piispa Kalliala totesi pitkäperjantain nojatuolikirkossa, että ”Golgatan risti on meidän keskellämme”. Lähimmäisiä ristiinnaulitaan yhä.
Hyvä neuvo olisi kohdella muita siten kuin haluaisi itseään kohdeltavan. Sitä on kuitenkin vaikea ellei mahdotonta noudattaa, ainakin minusta.
Mutta uskomme mukaan, myös pääsiäinen ja ylösnousemus ovat totta. Pääsiäinen on valo pitkänkin tunnelin päässä.
Hyvä kirjoitus… Tuomio lepää yllämme ja yhä useampi pelkää taivaan putoavan niskaansa…
Sotilaat pilkkasivat voimansa tunnossa pulassa olevaa ihmistä ja pelasivat noppaa Hänen vaatteistaan.
Miksi asusteet jaettiin juurikin 4:n osaan ja mitä sotilaat olisivat veriseksi tahriintuneela likaisella itselleen sopimatomalla juutalaisen ylipapin asulla tehneet? Tässä yhteydessä käytetään termiä khiton, jonka heprealainen vastine ketonat tarkoittaa polvien alapuolelle -joskus nilkkoihin saakka- saumattomasti valkoisista puuvillalangoista kudottua ihokasta, juuri sellaista, jota esim. ylipappi Aaronin tuli kantaa lähinnä ihoaan mennessään Herran eteen.(Lev.16:4)
Pääsiäisen aikoihin ristiinnaulittiin Louhimiehen lisäksi yksi ruotsalainen teatterinjohtaja, joka päätyi itsemurhaan ja balettitaiteilija Suomesta. Ankeaa. Mutta kyse on johtamiskulttuuristamme, kaikessa, ei siis vain taiteessa. Jos kaikki tapaukset syrjivästä, nöyryyttävästä ja loukkaavasta johtamisesta nostettaisiin esiin, kävisi Golgatan kukkula varmaan pieneksi. Uskon, että lähes jokaisella suomalaisella on mielessään joku toisen, arvoasteikossa ylemmän aiheuttama peitelty kipukohta.
Jo alakoulussani hyvin puetetut iloiset tytöt kulkivat tanssien käsikkäin huudellen: Elisalla ei ole isää, Elisalla ei ole isää.. ja Elisa-pieni seisoi suuren koivun takana ja itki.
Olemme pienellä pallollamme suuressa avaruudessa yksi ihmiskunta. Jos kasvatamme lapsemme arvostamaan jokaista ihmistä lähimmäisenämme, ristiin naulitsemiset ja kivittämiset vähenevät ja lakkaavat. Sinä päivänä kaikki ovat paratiisissa.