Ristiinnaulitun veri

Pilatus pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: ”Viaton olen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne.” Niin kaikki kansa vastasi ja sanoi: ”Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle”. (Matt. 27:24-25)

Ristiinnaulitun veri

Mitä Jeesuksen veri vaatii (vert. Abelin veri; 1. Moos. 4:10 ja Hepr. 12:24)?

Miksi Jeesuksen veri on meille tärkeä (vert. Hepr. 2, 9 ja 10 luku); uskotko, että Jeesuksen veri vei syntivelkamme?

Jeesus kuoli ristillä meidän synnit niskassaan (vert. Jes. 53 ja Gal. 3:13); mitä krusifiksi meille merkitsee; millä perusteella Jeesuksen veri riittää (tai ei riitä) pyyhkimään pois sen käsikirjoituksen, joka oli meitä vastaan?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

. . . . .

Seuraavat blogit:

Tähti (15.7.2015)

Jumalan iankaikkinen valinta (6.8.2015)

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

27 KOMMENTIT

  1. Lohduttavat olivat nuo Pätiälän sanat ja Martin myös. Joku voi sanoa meille: ”Kuinka voit uskoa itsesi varmasti pelastetuksi? Mistä tuo uskallus? Siihen olen vastannut: ”Olen varma, koska Jumala on Kristuksessa pelastanut minut ja sen tähden olen nyt KristukseSSA” Seuraavissa tulee hyvin esiin mitä on OLLA KristukseSSA. On suurta Armoa saada olla ja elää Kristuksessa.

    ”Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä.
    Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä?

    Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.

    Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta,(huom. olemme ”TotuudeSSA”) ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.

    Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on USKALLUS Jumalaan, ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista.
    Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.

    Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ( huom. JumaSSA) ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut. 1.Joh.3:16-24

    Tuossa OLEMISESSA on valtava lohdutus ja lupaus. Toisaalla Jeesus sanoo samaa:

    ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.” Joh.15:4 (huom. Jeesus sanoo: ”minuSSA”)

    Ja vielä: ”Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, (huom.häneSSÄ) että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan.” 1.Joh.2:28

    Ja valtavaksi lopuksi: ”Mutta te-teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä.”

    Kun me pysymme Sanassa, niin me olemme Hänessä, joka voi meitä kaikessa lohduttaa ja auttaa, niin, että meistä tulee sen Sanan lähteitä, josta pulppuaa iankaikkisen elämän Vesi. Me emme ole se Vesi, vaan me ammennamme sitä itse ja kutsumme kaikkia tulemaan sen Veden äärelle, joka antaa maailmalle Elämän.

    • Kiitos Ismo hyvistä kommenteista. Viinipuu vertaus on erinomainen. Jos oksa ei pysy viinipuussa se kuolee. Samoin me jos emme pysy Kristuksessa. Ainostaan silloin jos oksa on puussa se tuottaa hedelmää. Samoin kun me pysymme Kristuksessa tuleen hedelmiä. Oikeaa uskoa seuraa Jumalan tahdon mukaiset teot ja väistämättä hyvät hedelmät.

    • Viiniköynnös ei ole puu samalla tavalla kuin mänty tai koivu, jossa oksat kiinnittyvät selvästi erottuvaan komeaan runkoon. Vähän kärjistäen voisi sanoa, että viinipuu muodostuu pelkistä toisiinsa kiinnittyvistä oksista. Ymmärrän viinipuuvertauksen tarkoittavan seurakuntaa, joka on toisen vertauksen mukaan Kristuksen ruumis maan päällä. Pysyminen Kristus-viiniköynnöksessä tarkoittaa myös yhteyttä keskenämme.

    • Hyvä kommentti, kiitos Martti Pentti. Makuasia puhuuko viinipuusta vai viiniköynnöksestä, koska sillä on selvä runko, johon oksat ovat kiinnittyneet.

      Yhteys Kristukseen saa aikaan meissä hedelmää, joka vaikuttaa yhteyteen toisiimme. Samoin keskinäinen yhteys auttaa meitä syvempään yhteyteen Kristuksen kanssa. Yhteysongelmat heijastuvat kaikkeen.

    • Jeesus sanoi: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni. Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani. Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan. Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi”. (Joh. 15:4-11)

    • ”Minä olen viinipuu, te olette oksat.” Kristus siis on koko viinipuu, ei siis vain sen runko. Pysyessämme Hänessä olemme yhtä Hänen kanssaan.

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.