-Äiti, milloin ateismi syntyi?
-Eiköhän se ollut samoihin aikoihin kuin tieteellinen maailmankuva, siinä 1800-luvulla Darwinin evoluutioteorian aikoihin.
-Eivätkö tiede ja usko sitten sovi yhteen?
-Minun mielestäni sopivat oikein hyvin, ei siinä ole mitään ongelmaa. Järki on Jumalan lahja. Järkeä saa käyttää ja sitä pitää käyttää ihan niin pitkälle kuin järki riittää. Mutta ei se kuitenkaan kaikkialle yllä eikä kaikkea selitä. Aina jää jäljelle salaisuuksia ja kysymyksiä vaille vastauksia.
-Mutta meidänkin luokalla on kaksi ateistia, ja vain kaksi on minun lisäkseni sanonut uskovansa. Monet sanoivat, että joskus rukoilevat ja joskus käyvät joskus kirkossa, mutta tuntui että ei sillä tainnut olla heille paljon merkitystä.
-Harvoin kai se usko tulee kenellekään koulussa tärkeäksi. Uskonnollinen kasvatus on lapsen kasvattajien tehtävä. Jos lapsi saa hengittää uskon ilmaa, hän oppii pitämään yhteyttä Jumalaan. Yhteys pysyy paremmin auki koko elämän. Tai jos se sattuu menemään umpeen, niin avautuu taas helpommin.
-Miksi koulussa sitten opetetaan uskontoa?
-Yleissivistyksen takia, jotta opittaisiin perusasioita omasta ja toisten uskonnoista. Uskonnot vaikuttavat moniin asioihin, kuten tapoihin, juhliin ja taiteeseen. Uskonnot ovat usein myös erilaisten lakien ja ihmiskäsitysten taustalla.
-Oliko se niin, että aiemmin Suomessa uskottiin enemmän Jumalaan?
-Kyllä se taisi niin olla. Olen kuullut monien kertovan, että ainakin viime sotien aikaan kaikki rukoilivat ja pyysivät apua Jumalalta. Rukoilivat miehet rintamalla ja kotiväki kotona, rukoilivat rikkaat ja köyhät. Kun hätä oli suuri, silloin Jumala muistettiin ja Hänen apunsa kelpasi.
-Miksi nyt ei ole samalla tavalla?
-Minä vähän arvelen, että Suomessa asiat ovat olleet tavallaan liian hyvin liian pitkään. Kun maassa on rauha, ihmisten maha on täynnä ja elämä on viihtyisää, on helppoa unohtaa koko Jumala. Tulee tunne, että ihan itsehän tässä pärjätään. Ei nähdä, että kaikki nuo hyvät asiat ovat Jumalan suurta lahjaa, joista Häntä saisi kiittää.
-Äiti, tästä sinun pitää kirjoittaa kolumni!
Ristikuulustelu
Siis siunattiinko se parisuhde vai ei?
Eikös tuossa uutisessa nimenomaan sanota, että Askola on iloinen siitä, että ihmiset haluavat rukoilla papin kanssa siunausta tulevaisuudelleen ja rakkaudelleen. Ja edelleen siinä sanotaan, että viesti siitä, että seksuaalivähemmistöt ovat tervetulleita omana itsenään on tärkeämpää kuin kirkkojuridiset kysymykset.
Ei siinä varmaankaan siunattu parisuhdetta, mutta siunattiin kyseiset 2 ihmistä ja todennäköisesti rukoiltiin heidän välisensä rakkauden ja välittämisen puolesta.
Rukoileminen on tietysti ollut mahdollista kirkossa kai aika pitkään, joten sikäli tuntuu vähän erikoiselta, että vuosikaupalla on pitänyt miettiä, voidaanko rukoilla vai eikö voida.
Helsingin Sanomien mukaan siunattiin.
HS uutisoi siunauksesta verkossa tuoreeltaan lauantaina. Siitä alkoi kirkon eri edustajien kiivas tarve korostaa julkisesti, ettei kyse ollut siunauksesta vaan vain rukoushetkestä.
Vasta keskiviikkona Helsingin piispa Irja Askola sanoi julki sen, mikä usealle jupakkaan osallistuneelle oli jo käynyt ilmeiseksi: ”Saamani tiedon mukaan pappi katsoi tilaisuuden siunaukseksi. Hän antoi tilanteesta aluksi ristiriitaisia tietoja eri ihmisille.”
http://www.hs.fi/kaupunki/Kirkko+älähti++pappi+pelästyi+ja+kielsi+siunauksensa+Pridessa/a1404273828629
Jusu viittasikin samaan uutiseen.
Sama tunneviesti tietysti välittyy sateenkaarimessuista jne: saat tulla kirkkoon sellaisena kuin olet!
Ihmettelen noitten sateenkaarimessujen tarpeellisuutta.
Olen juossut eri paikkakuntien kirkoissa, ja jopa eri kirkkokuntien messuissa, kaikkiin olen mennyt ”sellaisena kuin olen” eikä kukaan ole tullut kysymään, kenen kanssa menen sänkyyn ja seksiä harrastan? Ei kukaan ole missään seurakunnassa, ei millään paikkakunnalla, eikä missään kirkkokunnassa tullut kyselemään, olenko homo, sadomaso, seksifriikki, vai impotentti. Ei täällä evl-kirkossakaan, joten miksi ihmeessä täytyy erityisesti erottaa jokin sateenkaarimessu?
Katselin telkusta sateenkaarimessun, ja ainakin näin maallikon kirkonpenkinkuluttajan mukaan se oli ihan tavallinen messu viirsineen ja teksteineen? Jolku rumanräikeä lakana oli ripustettu kirkon kattoon julistamaan, että mtämä on juuri ”SATEENKAARIMESSU!”, mutta täytyykö sitä toitottaa ja erottua erityisesti?
”Että te yhtä oilisitte”
Ari Lahtinen, miksi ihmeessä katsoit TV:sta sateenkaarimessun?
Jani kyselee kuin Gestapo.
Hyvä, että saatiin se natsikortti tähänkin keskusteluun. 🙂 Se on sanottava, että hirveän helposti sitä kristitty nykyään ihmisen natsiksi leimaa.
Mutta juu, minulle on uutinen, että kukaan ei kirkossa kysele, että onko rekisteröidyssä parisuhteessa tai homoseksuaali. Eiköhän sen rekisteröidyn parisuhteen voi sitten riemumielin siunata ja kirkon väki konservatiiveista liberaaleihin ja siltä välilä riemulla kannattava homojen ja heterojen yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoista oikeutta avioliittoon!
Ari, Kirkolla on melko synkkä historia homoseksuaalien kohtaamisessa. Siinä suhteessa ei tarvitse mennä kovin kauas, jos lainkaan, taaksepäin.
Monen homoseksuaalisesti suuntautuneen on todennäköisesti helpompi mennä sateenkaarimessuun ilman pelkoa ja arkuutta, juuri sellaisena kuin on. Tämän tajuamiseen riittää ymmärtääkseni kohtuullinen kyky empatiaan ja roolinottoon.
Piispa Askola asettuu uudissanallaan uudelle ja entistä varovaisemmalle alueelle kirkkopolitiikassaan. Onkohan kirkossa yleensä pian tulossa muitakin uudissanoja esim. tarkoittamaan lain ymmärtämistä evankeliumissa, koska pelastusta siellä ei luvata kuin katuvalle syntiselle ja niillekin vain jos ovat valmiita kulkemaan kivikkoisen ja hankalan tien.
Kenelläkään ei pitäisi olla enää epäselvyyttä millä asialla ollaan liikkeellä. Ympäri pallon käy sama kuohunta.
Tässähän tulee jo mieleen: Se saa suuret että pienet ottamaan merkin otsaansa ja käteensä.. siis se ihmisen luku, ihmisten mieltymykset ja halut yli Luojansa rakkauden. ”Minun kansani tekee kahtalaisen synnin” jne.
Tarkoittanet lukua 666?
Voisiko Heinolan Seppo tulla selittämään luvun 666 merkitystä. Eivät kaikki sitä täällä tunne.
666, kolme kertaa ihmisen luku, kolminaisuus korvattu ihmisellä, jonkinlainen humanismi syrjäyttää kristinuskon.
Osmo Kauppinen :”Voisiko Heinolan Seppo tulla selittämään luvun 666 merkitystä. Eivät kaikki sitä täällä tunne.”
Ehkä Sepolla on nyt muita kiireitä, mutta ehkä minä voisin ”salaseurafanina” kertoa omat tietoni asiasta:
Sumerilaisessa kulttuurissa lukujärjestelmän kantaluku oli 6 tai 60. Erään selityksen mukaan luku oli tärkeä, kun elettiin sormilla laskemisen aikaa ja luvun 6 kohdalla piti siirtyä toisen käden sormiin. On esitetty myös, että luku oli tärkeä, koska silloiset kalenterit perustuivat kuuteen eläinradan merkkiin, joiden avulla vuosi jaettiin kuuteen kuudenkymmenen päivän mittaiseen jaksoon. Tästä lukujärjestelmästä meille on periytynyt kellotaulu: tunti sisältää 60 minuuttia, minuutti 60 sekuntia.
Luvussa 666 on kolme sumerilaisten kantalukua vierekkäin, siis vähän sama asia, kuin jos me, jotka elämme kymmenjärjestelmässä, ilmoittaisimme, että ”pedon ja ihmisen luku” on binäärinen ykkösiä ja nollia sisältävä 101010. Douglas Adamsin Linnunradan käsikirjassa liftareille elämäntarkoitukseksi sanottu luku 42 on binääriluvuksi muunnettuna juuri tuo 101010.
Sitä, mitä sumerilaiset oikeasti halusivat luvulla 666 ilmaista, ei todellisuudessa tiedetä. Uskon kuitenkin, ettei luvulla ole samaa merkitystä enää meidän päivinämme, kuin kulttuurissa, joka kukoisti Mesopotamiassa Persianlahden lähellä yli 3000 vuotta sitten.
Kiitos tiedosta Tuula. Se on siis sieltä lainattu Raamatun Ilmestyskirjaan.
Pannaan nyt sitten tämä viel’ä kerran kun kysyttiin. Therion 666 Jalopeura eli erään merkitävän henkilön epieetti:
Pedon luku 666
Kuuluisa luku 666 lienee Raamatun eniten spekuloitu luku, onhan se “petoa”edustaessaan kelvannut hyväksi lyömäkirveeksi taisteluissa kulloisenkin ainoan ja oikean taivaaseen vievän opin puolesta.. Kun luku 666 tulee kolmesta gematrian kielestä (heprea, kreikka, latina) tietysti lukemattomin yhdistelmin, on spekulaatioille tilaa. Loogisimman ratkaisun lienee esittänyt astro-arkeologi John Michell, mutta ennen kuin menemme hänen nerokkaaseen ratkaisuunsa katsokaamme hieman 666´n aritmeettisia ominaisuuksia, joihin välillisesti sisältyy yhdessä muodossaan myös raamatullinen pii.
Luku 666 on ensinnäkin kolmioluku 36
Se on 8:n 1. “taikaluvun” summa:
1 + 5 + 15 + 34 + 65 + 111+175+260 = 666
(Edellinen toteutuu kaavasta n3+n/ 2 = magos arithmos)
Taikaneliö 6:n(6×111) sivujen summa on 666
huomaa lisäksi, että
6+6+6=18
18 x 3 7 = 666
6×6×6=216
Luvun raamatullisen tarkoituksen selvittämiseksi tarvitsemme myös sen ne sekä piilotekstiset, että avoimet ja raamatulliset esiintymät, jotka selvästikään eivät nouse sattumasta.
Piilotekstisiä gematrisia 666´n tuottavia sanoja ja sanontoja on ensinnäkin Vt:ssa 72, joista useimmat ovat toistuvia sanoja kuten sana “hyöty” nvrty. Kaikkien 72:n esiintymän kokonaissumma on 47952 eli 222 x 3 x 72! Kun esiintymisiin liittyy lähes aina sanat valo tai aurinko, on selvää, että myös luku 72 palvelee astronomisia laskelmia ja 72 onkin lähin täysi vuosimäärä, jonka prekessio tarvitsee liikahtaakseen taivaalla yhden asteen.
Ja vielä 666´n merkityksiä ovat sanat taikakeino, lumous, taikavoima ja edelleen demooni, riisuutua, itkeä, ja mittanuora. Erikoisuutena muoto Ja Sumerista rinys mv on 666. Vihjanneeko edellinen raamatullisen tietämyksen alkukotiin?
Myös verbistä myydä esiintyy muoto, joka on 666. Myös paha ja paholaiset tuottavat saman lukuarvon. Nimen Hiram yhteydessä muoto kolmeksi vuodeksi antaa arvon 666: svlsl, Myös verbi aiheuttaa, olla syynä johonkin antaa arvon 666. Jobin kirjan verbi kätkeä, salata, peittää muodossa rtsy on myös 666. Mielenkiintoisesti verbi nähdä havaita on myös 666 kuten verbi hajoittaakin suffiksin kanssa.
Avoimesti luku 666 esiintyy Ilmestyskirja 13.18 lisäksi vain kahdesti, luku ilmoittaa Kuningasten kirjassa talentteina sen kullan painon, mikä kuningas Salomolle yhden aurinkovuoden aikana tuotiin.Ja se ilmoittaa Adonikamin kanssa vankeudesta palaneiden miesten luvun.
Kuningas teetti myös suuren norsunluisen valtaistuimen, joka päällystettiin puhtaalla kullalla. Valtaistuimessa oli kuusi porrasta ja sen selustassa oli häränpää. Istuimessa oli käsinojat ja kummankin käsinojan vieressä seisoi leijona. Myös jokaisen portaan kummallakin puolella oli leijona 12 kaikkiaan…
Selvempää aurinkoallegoriaa saa Raamatusta hakea.
Kun jopa nimi Salomo viittaa aurinkoon (xm ls = Sol mach: Suuri aurinko), on kertomus ilmiselvä metafora auringosta eläinradan Härän merkissä. Härällä on hepreassa mm. vastineet aleph pla ja torin ]yrvt (nuori uhrattava härkä), edellisen lukuarvo 111 ja jälkimmäisen 666, joka luettuna 6 x 6 x 6 on 216 ja kun sana leijona hyra saa myös lukuarvon 216 ja leijonia 6:lla portaalla on yhteensä 12, viittaa kertomus ilmiselvästi myös puoleen ja täyteen aurinkoprekessioon, joka on 6 tai 12 x 216o eli 1296o tai 2592o vuotta!
Härkää merkitsee myös sana Shur rvs , josta johtuu myös sana Sorat trvc joka tarkoittaa aurinkovoimaa ja jonka luku on myös 666! Kertomuksen käsitteet kulta, härkä, leijona ,666 aurinko ja Salomo ovat kuin edustamansa käsitemaailman täydellistymisien symboleja.
Luku 666 esiintyy Ut:n gematriassa ensinnäkin sanassa qhrion, joka merkitsee peto, siis pedon luku on peto sanan lukuarvo! Tämä sana esiintyy Ut: sssa 37 kertaa ja 37 x 18 (6+6+6) = 666. Sitten arvon saavat ainakin sanat traditio paradosij, Jumalan viha orgh qeou, me hukumme apollumeqa hajallaan diasporas ja vielä sanonta alfa + w (1332:2), sana kylki pleuran (Jeesuksen) ja Kristusmonogrammi cxj.
Erityisen kiinnostavia arvoja ovat tietysti Kristukseen liittyvät sanat kylki pleuran, mainittu kristusmonogrammi ja sanonta alfa ja omega. Mielenkiintoa lisännee, että perimätiedon mukaan Loginus työnsi lävistävän keihään Jeesuksen kylkeen ja Jeesus kutsui itseään alfaksi ja omegaksi ja että luvun 666 avoimen esiintymän Joh. Ilm. 13.18(!) ja päättyy lauseeseen
“Ja se luku on 666
Kai o ariqmos auton cxj”,
Viimeisen virkkeen kaikkien kirjainten gematrinen summa on 2368, eli sama kuin nimen Jeesus Kristus arvo! Tämäkin ja aiemmin mainitun John Michell´n löydös tukee olettamusta, että pääsisäiskertomuksessa on paljolti käytetty myös ns. pyhän geometrian terminologiaa, missä Kristus vastaa pinta-alaltaan 12 -yksikköistä suorakaidetta, jonka diagonaalikeihäs lävistää kahteen suorakulmaiseen kolmioon, jonka sivut ja hypotenuusa antavat tällöin luvut 345 ja 543, yhteensä 888 eli nimen Iesous arvon. Lisäksi koko arvo 888+1480 (Ieosus +Kristhos) ja summa 2368 muodostavat keskenään suhteen 3:5:8, joka lähenee kultaisen leikkauksen arvoa 1, 616. Mainittu suorakaide (korkeus 888) muuttuu helposti myös säännölliseksi 12 -kulmaiseksi ristiksi, jonka ‘kylki’ ‘käsivarsiin’ asti on 666 ja joka voidaan muuttaa edelleen kuutioksi, jonka kulmien asteluku on tällöin useasti mainittu luku 2160, joka on myös niiden kuukausien määrä, jonka tarvitaan tarkan ja pyöristetyn prekession sovittamiseen.
Eikö samalla piispallisella logiikalla voida todeta, että eipä noitten virkakäsityksessä vanhanaikaisten ehtoollis- ja jumalanpalvelustavoissa ole syytä pohtia kirkollista juridiikkaa.
Koska tunne!
Samaa mieltä siitä, että tunne tärkeimpänä perusteluna on varsin mielivaltainen lähtökohta. Toisaalta Askola ei kuitenkaan sanonut, ettei kirkkojuridiikalla olisi merkitystä.
Askolan tilanne on tietysti hankala, koska kirkko piispoineen on tottunut pakenemaan teologisten kiemuroiden taakse. Lisäksi mietintöjä väännetään vuositolkulla ja lopputulemien ”tunneviesti” – ja sellainenhan niissä vahvana on – on vieraantunut, paperinmakuinen ja osin lähinnä surkuhupaisa. Toisaalta tunneperusteita kun voi aivan hyvin myös verhoilla teologiseen kaapuun.
Piispa Askola ansaitsee taas positiivisen tunnustuksen esiintymisestään. Kun antaan samanlaisen ihmisarvostuksen kaikille niin ei siinä ole sanojen valinnalla merkitystä.
Ruotsin vastavalittu arkkipiispa totesi HS:n mukaan, että hän ei usko neitseelliseen syntymään. Perusta on vaikka Markuksen evankeliumi, joka myöskään ei tunne ruumiin ylösnousemusta.
Toivon edelleen piispa Askolalle rohkeuuta Jeesuksen rehellisen ja realistisen sanoman kertomisessa.
Reijo Suni kannattaisi googlettaa ensin ja pohtia sitten mitä HS kirjoittaa ja mitä muualla:
Antje Jackelén: Jag har inte förnekat jungfrufödseln
http://www.dagen.se/nyheter/jackel-n-fortydligar-sig-om-jungfrufodsel/
Kommentoijan mukaan siis piispan korkealaatuisuus arvioidaan sen perusteella, kuka eniten julistaa Raamattua ja tunnustuskirjoja vastaan?
Antikristuksen kirkko?
Ihan mikä vaan kirkko, vaikka ”sateenkaaris-humanistinen kirkko”, mutta perustakaa oma kirkko te, joille ei Raamattu ja evankelis-luterilainen tunnustus kelpaa. Pakkoko se on roikkua täällä ja vaatia että Raamatusta revitään teidän haluamanne sivut pois, ja että kaikkien muittenkin pitäisi niellä isiensä uskon turmeleminen.
Kuten arvata saattoi. Pappi katsoi tilaisuuden siunaukseksi. Kirkkoherra riensi apuun ja kumosi siunauksen. Nyt piispa Askola kertoo Helsingin Sanomille, että tilaisuudessa oli kyse parisuhteen siunaamisesta.
http://www.hs.fi/kaupunki/Kirkko+älähti++pappi+pelästyi+ja+kielsi+siunauksensa+Pridessa/a1404273828629
Vasta keskiviikkona Helsingin piispa Irja Askola sanoi julki sen, mikä usealle jupakkaan osallistuneelle oli jo käynyt ilmeiseksi: ”Saamani tiedon mukaan pappi katsoi tilaisuuden siunaukseksi. Hän antoi tilanteesta aluksi ristiriitaisia tietoja eri ihmisille.”
Helsingin piispaa Askolaa jupakka surettaa. ”Pääosaan nousi kirkon kiista eikä ilo siitä, että kirkko oli aktiivisesti mukana Pride-tapahtumassa.”
”Kirkkona olemme olleet julmia seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Rukoushetkessä on keskitytty siihen, mitä ei saa tehdä. Suvaitsevaisuus lisääntyy, kun lopetetaan vaikenemisen ja salailun kulttuuri ja aletaan puhua heidän kanssaan”, Askola pohtii.
Juttu on muuten jälleen asiasisällöltään sekava. Toimittaja on kirjoittanut mm. että ”lesbojen ja homojen suhteen puolesta saa rukoilla vapaamuotoisesti.” Ei saa.
”Vastareaktio iski oman seurakunnan kirkkoherralta”. ”Papeille ei ole tueksi valmista kaavaa.” jne.
Jusu, avioliiton siunaus on määrämuotoinen toimitus, ei kuten Suvivirsi, sitä taikka tätä riippuen laulajan mielentilasta. Tässä tapauksessa on niin, että tilaisuuden käsikirjoitus oli etukäteen tarkastettu ja jälkikäteenkin se on saanut synninpäästön. Sitä ei mikään uutinen eikä selvitys ole vielä kertonut, menikö tilaisuus tuon käsikirjoituksen mukaan vai poikkesiko pappi siitä. Emmekä me nettikirjoittajat sitä pysty selvittämäänkääb.
Surkuhupaisaa, kertakaikkiaan.
Sikäli kun notaari Heikki Hämäläisen lausumaan lauantaina 28.06.2014 21:19
on luottaminen Toni Fagerholmin ennakolta tuomiokapituliin lähettämästä ”kaavasta” puuttu maininta parskunnan oman osuuden sisällöstä. Ei siis ollut mitään mainitnaa, sormiusten vaihdosta, häämarssista tms.
Sikäli kun nyttemmin on käynyt ilmi, että myös nämä osuudet oli ennakolta suunniteltuja tapahtuman osia, herää kysymys, oliko Toni Fagerholmin tarkoitus tietoisesti erehdyttää tuomiokapitulia?
Herran siunauksen lukeminen olisi tullut jättää pois, niin kauan kuin samaa sukupuolta olevien parien siunaaminen ei ole kirkossamme mahdollista.
Kyllä minä virassa ollessani pruukasin lukea Herran siunauksen siunatessani hautaan kirkosta eronneitakin. Oiskohan pitänyt jättää pois? Olisi oinut olla vaikka ateisteja ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia saattoväen joukossa.
Samaa mietin kuin Osmo. Minä olen ollut siinä käsityksessä, että Herran siunaus luetaan aina ihmisille, ei heidän parisuhteelleen. Jos sitten ajatellaan niin, että Herran siunausta ei voi lukea ihmiselle, joka elää synnissä, niin kenelle sen sitten voi lukea.
”Kirkon virallinen avioliittokäsitys on naisen ja miehen liitto, josta syntyy lapsia. Lesbojen ja homojen suhteen puolesta saa rukoilla vapaamuotoisesti.” kerrotaan HS:n uutisessa.
Yllä olevassa sitaatissa on sanottu pähkinänkuoressa kirkon voimassa oleva virallinen kanta. Onko tässä meneillään olevassa jupakassa kyse siitä, että yhä useampi kirkon pappi ikäänkuin ”koettaa kepillä jäätä” sen suhteen miten pitkälle voi yrittää kulkea heikoilla jäillä, ilman että jää rikkoutuu eli toiminnasta tulee seuraamuksia?
Olen ymmärtänyt, että Raamattua (myös sen avioliittokäsitystä) tulee tulkita teologiselta pohjalta eikä tunteisiin vedoten.
Vaikuttaa, että nyt tehdään vahvaa kirkkopolitiikkaa sen puolesta, että ns. maallinen uusi avioliittolaki näyttäisi saavan myös kirkon hyväksynnän. Onko siis kyse lobbauksesta uuden avioliittolakialoitteen puolesta?
Paitsi että tuo ei ole kirkon virallinen kanta. Ensinnäkin parisuhteen puolesta ei saa rukoilla, kuten jo yllä totesin ja toisekseen avioliittoon vihitään myös hedelmällisen iän ylittäneitä tai pareja, jotka eivät aio hankkia lapsia.
Muilta osin sitä voi tietysti kysellä ja miettiä monenlaista. Eikös kyseinen pappi sanonut suoraan, että hän haluaisi, että avioliitto olisi mahdollinen myös homoseksuaaleille sekä kirkossa että yhteiskunnassa. Jos sen haluaa tulkita kirkkopolitiikaksi ja lobbaukseksi niin mikäpä siinä, siinähän sitten samalla neljä sormea osoittaa itseen päin. 😉
“Kirkon virallinen avioliittokäsitys on naisen ja miehen liitto, josta syntyy lapsia. Lesbojen ja homojen suhteen puolesta saa rukoilla vapaamuotoisesti.”
Mielestäni hesarin uutinen on tältä osin virheellinen. Ymmärrykseni mukaan protestanttiset kirkot eivät tyypillisesti vastusta ehkäisyä opillisilla perusteilla ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon teologiassa avioparin hedelmällistä ikää eli kykyä saada jälkeläisiä ei ole milloinkaan pidetty avioliiton kriteerinä.
Salme kysyy, onko kyse lobbauksesta tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Mielestäni kysymys on enemmän siitä, että pääkaupunkiseudun papit haluaisivat toimia siten kuin oikeaksi kokevat. Minusta kyse on enemmän inhimillisyydestä kuin politikoinnista.
Mitä sitten tulee kirkkopolitikointiin, olen sitä mieltä, että homoliittojen osalta sekä vastustaminen että puolustaminen ovat kumpikin yhtälailla politikointia jos kyse on siitä, että halutaan säilyttää/muuttaa kirkon opetusta. Kumpikaan ei ole sen tuomittavampaa ja mielestäni kirkon jäsenillä on oikeus esittää näkemyksiä kirkon kehittämiseksi.
Minä en usko, että Salme yrittää politkoida homoliittoasialla. Se myt on ihan puhdas sattuma, että hänen viesteistään valtaosa käsittelee homoutta ja etelän luopiopappeja.
Ev.lut.kirkon sivuilta siteerattua virallista tietoa:
”Avioliiton merkitys:
Avioliitto on miehen ja naisen välinen suhde ja sopimus, perheen perusta. Avioliiton solmimisessa vihittävät sitoutuvat toisiinsa julkisesti ja liitto saa yhteiskunnallisen aseman.
Avioliitto voidaan Suomessa solmia joko kirkollisesti tai siviiliviranomaisen edessä. Kirkollinen avioliittoon vihkiminen on sekä oikeudellinen tapahtuma että pyhä toimitus, jossa pyydetään liitolle Jumalan siunausta.”
On sanomattakin selvää, että avioliiton ehdoton vaatimus ei ole saada lapsia, joten siltä osin on myös päivänselvää, että hedelmällisen iän ylittäneitäkin voidaan vihkiä avioliittoon. Mutta avioliitto on perheen (perheeseen kuuluvat myös mahdollisesti syntyvät lapset) perusta, kuten linkissä ilmaistaan.
Tarja, onkohan puhdasta sattumaa, että täällä on useita kommentoijia, jotka kommentoivat vain mainitsemiasi asioita? Minä kommentoin laaja-alaisesti muitakin asioita (usein siellä ei näy muita kommentoijia ollenkaan). Syy miksi kommentoin myös mainitsemiasi asioita on se, että täällä ko. asiat ovat primääriuutisia.
Joutavanpäiväinen ilkeily koskien kanssakommentoijaa ei ole asiallista.
Jusun kanssa pitkälti samaa mieltä. Kirkon jäsenillä on oikeus ”esittää näkemyksiä kirkon kehittämiseksi”. Minä kiinnitän nyt huomiota siihen seikkaan, että papit, jotka ovat sitoutuneet kirkon vallitsevaan oppiin pappisvihkimyksessään, ovat nyt alkaneet voimakkaasti esittää julkisesti eriäviä kantoja. Tietysti heilläkin on siihen oikeus, mutta yleensä on vallalla ollut käsitys ”kenen leipää syöt, sen lauluja laulat” ihan maallisellakin puolella. Kirkkohan perustelee avioliittokäsityksensä Jumalan luomistyöllä, kuten tuossa siteeramassani linkissä myöhemmin kerrotaan. Perustelut ovat siis teologiset.
Tällaisia ajatuksia mukaan keskusteluun.
Tässä vielä likki, johon viittaan.
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/0CE3F6033CC577B2C225708400436993?OpenDocument&lang=FI
Vielä yksi linkki kirkon avioliittokäsityksestä.
http://www.tampereenseurakunnat.fi/palveluja/vihkiminen
Salme, minähän vain totesin asian, joka on kaikille näkyvillä: valtaosa kommenteistasi, jopa aika ylivoimainen valtaosa, liittyy kirkon liberaali-konservatiivikiistaan ja homoihin. Olet useimmiten viiden ensimmäisen kommentoijan joukossa. Kun sitten alat syyttää muita lobbaamisesta ja politikoinnista, en pidä epäasiallisena tuoda tätä huomiota esille. Kuten Salminen sanoo: kun osoittaa toista sormella, niin siinä väistämättä neljä sormea osoittaa omaan itseen. Voit minun puolestani julistaa itsesi asialliseksi ja minut epäasialliseksi keskustelijaksi. Kyllä minä hyvin muistan, miten asiallisia veljestuomioistuimia täällä on ollut, joussa eräs Salmekin on ollut mukana. Mutta hyvä se vain on, huonokin keskustelu on parempi kuin ei keskustelua ollenkaan.
Salme, kysymys homoseksuaalisuudesta ei kuulu kirkon opin alueelle vaan on ns. kehällinen kysymys. Avioliitto ei ole ev. lut. kirkossa sakramentti.
Ei ole mitään ristiriitaa siinä, että pappi toimii kirkon vallitsevien päätösten mukaisesti ja silti esittää julkisesti mielipiteitä, jossa toivoisi, että kirkko tekisi toisenlaisen päätöksen ja muuttaisi opetustaan. Eikös tuon ajatuskulkusi mukaan paljon suurempi ongelma ole se, että kokonaiset kirkon järjestöt eivät sitoudu kirkkonsa päätöksiin ja edellyttävät muilta konkreettista tukea tälle sitoutumattomuudelleen?
Haluaisin tähän keskusteluun sanoa sen, että kun puhutaan avioliitosta perheen perustana, tähän yleensä sisältyy sellainen virheellinen oletus, että perhe on perhe vain jos siinä on lapsia.
Tämä ei pidä paikkaansa. Määritelmällisesti kaksi aikuista, jotka ovat solmineet avioliiton tai jotka ovat rekisteröineet parisuhteensa, muodostavat perheen. Perhettä kutsutaan lapsiperheeksi, jos taloudessa asuu alle 18-vuotiaita lapsia.
Itse asiassa enemmistö Suomen perheistä on kahden aikuisen muodostamia perheitä. Niitä on enemmän kuin lapsiperheitä. Tietysti tähän vaikuttaa se, että kotoa muuttaneita aikuisia lapsia ei enää lasketa vanhempiensa perheeseen. Tietysti heillä voi olla jo oma perhe.
Kyllä, avioliitto synnyttää perheen. Samoin rekisteröity parisuhde. Lapsiperhe ei synny avioliitossa vaan sitä kautta, että perheeseen syntyy lapsi. Tämä on tietysti itsestään selvää, mutta ehkä silti syytä muistuttaa, jotta ymmärrettäisiin, mitä perheellä tarkoitetaan.