-Äiti, milloin ateismi syntyi?
-Eiköhän se ollut samoihin aikoihin kuin tieteellinen maailmankuva, siinä 1800-luvulla Darwinin evoluutioteorian aikoihin.
-Eivätkö tiede ja usko sitten sovi yhteen?
-Minun mielestäni sopivat oikein hyvin, ei siinä ole mitään ongelmaa. Järki on Jumalan lahja. Järkeä saa käyttää ja sitä pitää käyttää ihan niin pitkälle kuin järki riittää. Mutta ei se kuitenkaan kaikkialle yllä eikä kaikkea selitä. Aina jää jäljelle salaisuuksia ja kysymyksiä vaille vastauksia.
-Mutta meidänkin luokalla on kaksi ateistia, ja vain kaksi on minun lisäkseni sanonut uskovansa. Monet sanoivat, että joskus rukoilevat ja joskus käyvät joskus kirkossa, mutta tuntui että ei sillä tainnut olla heille paljon merkitystä.
-Harvoin kai se usko tulee kenellekään koulussa tärkeäksi. Uskonnollinen kasvatus on lapsen kasvattajien tehtävä. Jos lapsi saa hengittää uskon ilmaa, hän oppii pitämään yhteyttä Jumalaan. Yhteys pysyy paremmin auki koko elämän. Tai jos se sattuu menemään umpeen, niin avautuu taas helpommin.
-Miksi koulussa sitten opetetaan uskontoa?
-Yleissivistyksen takia, jotta opittaisiin perusasioita omasta ja toisten uskonnoista. Uskonnot vaikuttavat moniin asioihin, kuten tapoihin, juhliin ja taiteeseen. Uskonnot ovat usein myös erilaisten lakien ja ihmiskäsitysten taustalla.
-Oliko se niin, että aiemmin Suomessa uskottiin enemmän Jumalaan?
-Kyllä se taisi niin olla. Olen kuullut monien kertovan, että ainakin viime sotien aikaan kaikki rukoilivat ja pyysivät apua Jumalalta. Rukoilivat miehet rintamalla ja kotiväki kotona, rukoilivat rikkaat ja köyhät. Kun hätä oli suuri, silloin Jumala muistettiin ja Hänen apunsa kelpasi.
-Miksi nyt ei ole samalla tavalla?
-Minä vähän arvelen, että Suomessa asiat ovat olleet tavallaan liian hyvin liian pitkään. Kun maassa on rauha, ihmisten maha on täynnä ja elämä on viihtyisää, on helppoa unohtaa koko Jumala. Tulee tunne, että ihan itsehän tässä pärjätään. Ei nähdä, että kaikki nuo hyvät asiat ovat Jumalan suurta lahjaa, joista Häntä saisi kiittää.
-Äiti, tästä sinun pitää kirjoittaa kolumni!
Ristikuulustelu
Mutta mielenosoituksia ja mielipiteensä osoituksia jonkin muuttamiseksi ei sovi tehdä kirkollisissa toimituksissa.
Se on epäkunnioittavaa provokaatiota.
Niille on oma kanavansa ja toimintatapansa kirkon hallinnossa.
Piispa Askolan sanoja lainatakseni: ”tietynasteinen kansalaistottelemattomuus kuuluu kypsään ihmisyyteen.”
Päivi Räsäsen sanomisista nousi kohu, mutta Piispa Askolaa vaan siteerataan.
Olli, oletan että se on pitkälti sanomisten sisällöstä kiinni, saavuttavatko ne hyväksyntää vai syntyykö niistä kohu ja kirkosta eroamisten aalto.
Päivi Räsäsen kanta oli kristityn kanta, piispa Askolan kanta taas jonkin sortin humanismia. Ja kukapa humanisteja vihaa.
Minun käsitykseni mukaan sekä piispa Askola että poliitikko Räsänen ovat molemmat kristittyjä.
”Päivi Räsäsen sanomisista nousi kohu, mutta Piispa Askolaa vaan siteerataan.”
Eikö sulle ole vielä selvinnyt miksi???
Tarja Koivumäki, ehkä sinun itsesi olisi syytä lukea muitakin kuin mainitsemiasi uutisia, niin huomaisit, mihin olen kommentoinut ja mihin en. Toisaalta, kuka sinä olet minulle kertomaan mihin kommentoin ja mihin en. Kommenttisi sisältö on jälleen kerran yritys viedä keskustelu sivuraiteille aloittamalla syytellä toista kommentoijaa.
Olen jo pitemmän aikaa miettinyt, että täällä kommentointi on mennyt hyvin usein pelkäksi kommentoijien väliseksi nokkapokaksi ja siksi olen miettinyt kommentoinnin lopettamista.
Tarjan kommentti oli nyt viimeinen niitti päätöksessäni lopettaa ja jättää nämä sivut. Asiallinen mielipiteen vaihto on jäänyt liiaksi sivuun henkilökohtaisuuksiin menevien ilkeilyjen rinnalla.
Reilun viiden vuoden mukanaolo on jo niin pitkä aika, että maiseman vaihto on jo sikälikin tervetullut. Toivotan siunausta kaikille vielä jatkaville kommentoijille.
Nämä sivut ovat kuin Jumalan sana. Ne synnyttävät vahvaa riippuvuutta ja halua palata takaisin vaikka epäusko meitä välillä koettelisikin.
Toivotan Salmelle siunattua kesää ja toivotan hänet lämpimästi tervetulleeksi takaisin, mikäli hän jonain päivänä päättää palata.
Salme: ”Tarjan kommentti oli nyt viimeinen niitti päätöksessäni lopettaa ja jättää nämä sivut.”
Tarja katkaisi kamelin selän. Saas nähdä kauanko Salme malttaa pysytellä syrjässä.
Niinpä! Täältähän ne päivystävät liturgit sitten löytyvät, jos ikävä sattuisi yllättämään.
Niin, koko kamelia koitellut vyöryhän (:D) lähti siitä, että Salme epäili joidenkin muiden vain politikoivan. Sehän tietenkin on ihan asiallista ja kilttiä muiden ihmisten motiivien arvelua. Minä sentään osoitin sanani suoraan Salmelle. Olen edelleen sitä mieltä, että homoasioissa päivystävillä kristittyinä esittäytyvillä kommentaattoreilla on hyvinkin vahva kirkkopoliittinen agenda. Salme kiistää, minun etiikkaani taas kuuluu olla avoin tällaisissa kysymyksissä.
”Nämä sivut ovat kuin Jumalan sana. Ne synnyttävät vahvaa riippuvuutta ja halua palata takaisin vaikka epäusko meitä välillä koettelisikin.” Nm. Jusu Vihervaara
Sanoisin pikemminkin, että Jusun sana. Eikä riippuvuuden syntymisestä ole pelkoa, onneksi.
Tämä piispa Askolan toiminta loukkaa syvästi perinteistä kristikansaa!
Piispa Askola ei ole perinteisen kristikansan piispa. Hän on Helsingin hiippakunnan piispa. Minulla on kaikki syyt uskoa, että hänen toimintatapansa vastaa aika hyvin keskimääräisen helsinkiläisen kristityn uskonnollista vakaumusta.
Ilpo Nurmenniemi sen sanoi, piispallinen viesti on jotain muuta kuin mitä toivoisin kuulevani. Poliittinen suvaitsevaisuus ei anna tilaa Kristukselle ja siitähän tässä on perimmiltään kysymys.
Minä en pidä sitä mitenkään itsestään selvänä, että Jeesus ilahtuisi siitä, että hänen nimeään käytettäisiin vähemmistöjen sortamiseen.
Eikös demokraattisessa yhteiskunnassa ole monissa asioissa selviö, että enemmistöpäätöksillä mennään eteenpäin. Niihin enemmistöpäätöksiin nm. Jusu Vihervaarakin on kommenteissaan perustanut. Eikä nm. Jusu Vihervaaraa ole miellyttänyt, jos joku on jonkun enemmistöpäätöksen sanonut olevan vähemmistöä sortava.
Osmo Kauppinen ja Jani Salminen, kiitos kommentista. Yksittäiselle henkilölle voin lukea Herran siunauksen hänen sukupuolisesta suuntautumisestaan huolimatta, samoin kirkosta eronneelle jne., mutta Herran siunausta en voi lukea parisuhteessa olevalle samaa sukupuolta olevalle parille, koska kirkossamme ei tällaista parisuhdetta siunata.
Martti Tuure, minä en aidosti käsitä, missä kohtaa Herran siunausta (Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä. Herra kirkastakoon kasvonsa teille ja olkoon teille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne ja antakoon teille rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, Aamen.) siunataan kenenkään parisuhde tai avioliitto?
Jos Herran siunausta ei voi lukea mies- tai naisparille, niin pitääkö Herran siunausta lukiessa aina ensin varmistaa, ettei siunattavien joukossa, esim. jumalanpalveluksessa, ole tällaista paria? Näinhän tuo tulkintasi Herran siunauksen kohdentumisesta antaa olettaa.
Pitäisikö sitten jumiksissa/messuissa erikseen sanoa, että tämä Herran siunaus ei sitten koske samaa sukupuolta olevia pareja, ei kirkosta eronneita..Ketä vielä?
Kyllä on törkeetä!
Mitenhän olisi käynyt jos apostolitkin olisivat toimineet tuolla tavoin? Kun aina vedotaan niihin apostoleihin.
Itse en koskaan mene kirkkoon/messuun, jos sen pitäjä on joku näistä ”kirkollisista järjestöistä”. Tähän samaan tulokseen on tullut todella moni ev.lut.kirkon jäsen. Puhumattakaan niistä, jotka eivät ole ev.lut.kirkon jäseniä.
Tämmöiset puheet ovat erittäin suureksi vahingoksi Suomen ev.lut. kirkolle ja evankeliumille.
Tätä keskustelua seuraamalla on päivän selvää, että jatkossa papin tulisi kehottaa kaikkia syntisiä poistumaan kirkkosalista ennen kuin jumalanpalveluksessa aloittaa Herran siunauksen lukemisen.
Oletettavasti siunauksen aikana kirkossa saisi olla vain tiettyjen herätysliikkeiden miespuoliset jäsenet.
Nämä tietyissä liikkeiden pyörteissä harhailevat kontrollifriikit eivät enää hahmota yhteiskunnallista, mutta eivät myöskään kirkollista/uskonnollista muutosta.
Raamatussa on selkeästi tuotu esille kanta ,homoudesta,lespoudesta.Syntiä ovat kumpikin ,tosin ihminen voi haluta muuttua ja tulla uskoon ja jättää syntielämän.Siis tehä pararannus elämässä, halu seurata Jeesusta vapahtajanaan loppuun saakka.
Raamatussa ei mainita yhden ainoata kertaa sanaa homoseksuaalisuus. Siellä ei myöskään missään kohtaa esitetä eettisiä kannanottoja samaa sukupuolta olevien parisuhteista.
Raamatussa kyllä kielletään kylvämästä kahta viljaa samalle pellolle tai syömästä tiettyjä äyriäisiä. Jokainen voi nyt sitten tarkistaa viljelyksensä ja ruokavalionsa, jotta varmasti seuraa vapahtajaansa loppuun saakka.
Tunneviesti ei ole tärkeämpi.
Varsinkin uskonasioissa tai kirkon käytänteissä tunnepuolen asioilla on toki suuri merkitys, mutta ne eivät ohjaa käyttäytymistä. Ne eivät ohjaa uskoa. Ne eivät ohjaa päätöksentekoa. Tärkeämmpiä ne eivät ole. Tärkeämpiä ovat muut asiat.. Juuri nyt monillakin rippikoululeireillä opetetaan tuttua juna-vertausta: Veturi kulkee edellä, vaunut perässä. Ei vaunu kulje edellä ja veturi vasta perässä. Samalla tavalla usko kulkee ensin. Se on veturi joka vetää tunteitä perässään ja niiden oikea paikka on toiseksi tärkeämpänä oleminen tai vasta kolmentena oleminen. Tärkeämpää kuin mikään muu on Jeesus Kristus itse, usko ja sana. Tunteet tulevat perässä, jos yleensäkään tulevat… toisille voimakkaina, toisille vähemmän voimakkaina.
Tunteellisella viestillä voidaan kyllä sykähdyttää ja valloittaa, varsinkin jos sitä pidetään tärkeimpänä, mutta kristillisyydessä ei toimita näin.
Sana, tuotuus, usko ja niiden mukaiset kirkon käytänteet ovat edelläkulkijoita ja tärkeimpiä. Jos tunneviestiä tarvitaan ja sehän on aina jollain tavalla mukana, sen tehtävä on tukea Sanaa, totuutta ja uskoa. Ja tärkeintä tunnepuoli ei ole, eikä tunneviestin välittäminenkään ole tärkeintä kristillisyydessä.
Tärkeintä on Sana ja sen välittäminen. Sanan tärkeysjärjestyksen ensimmäinen sija määrittyy siitä itsestään, koska se määrittää itsensä totuudeksi. Tähän viestiin ja tärkeysjärjestykseen on jokainen kirkon työntekijä sitoutunut työpaikkaa vastaanottaessaan.
Uutisen mukaan piispa Askola vertailee tunneviestiä ja kirkkojuridiikkaa keskenään ja pitää ensiksi mainittua jälkimmäistä tärkeämpänä. Piispa Askola ei vertaa keskenään tunteita ja Jeesusta (tai uskoa Jeesukseen).
”Ei vaunu kulje edellä ja veturi vasta perässä.”
Huono vertaus, koska tämä ei pidä paikkaansa silloin kun veturi työntää vaunuja. Etkö ole koskaan nähnyt veturia työntämässä vaunuletkaa???
Ja hengen hedelmässä on tunteita:Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
Sellaista vastaan ei ole laki.
Onhan se nyt vähän vanhemman veljen närkästymistä, kun nyt alettaisiin siunaamaan niitä, joita vanhemman veljen mukaan ei pitäisi siunata.
Sanoisin, että tunneviestillä voidaan saada ihmisen mielessä mikä tahansa näyttämään/tuntumaan miltä tahansa.
Mielestäni tunneviesti ei ole tärkeämpi kuin juridiset kysymykset.
”Sanoisin, että tunneviestillä voidaan saada ihmisen mielessä mikä tahansa näyttämään/tuntumaan miltä tahansa.”
Sanoisin, että lukemalla loitsuja ja paasaamalla muuta uskonnollista magiikkaa voidaan saada herkkäuskoisten ihmisen mielessä mikä tahansa näyttämään/tuntumaan miltä tahansa.
No tässäpä se vasta piispallinen lausunto onkin. Vähän kuin ministerin lausunto uskon antamasta oikeudesta ajautua laittomuuden puolelle.
Enpä yhtään ihmettele, jos tämä kirkko ei enää merkitse oikein kenellekään yhtään mitään. On tämä sellaista viestiä mitä näistä ”tuuteista” saan lukea.
Tuon blogissa esitetyn näkemyksen sisältö on mielestäni kirkon nykyisen asiantilan tärkeimpiä aiheuttajajia. Sen perusteella ymmärtää nykyisen asiantilan. Siitä selittyy myös paljon kirkon lähihistoriaa ja pahimmassa tapauksessa tulevaisuuskin. Mietitäämpä tuttua lauselmaa…:
”Olen uskollisesti ja puhtaasti pysyvä Jumalan pyhässä Sanassa, joka on ilmoitettu VT:n ja UT:n profeetallisissa ja apostolisissa kirjoituksissa sekä ev. lut. kirkon s i i h e n perustuvassa tunnustuksessa, niin etten julkisesti julista ja levitä enkä salaisesti edistä enkä suosi sitä vastaan sotivia oppeja” KL § 96.
Kirkon oppiin kirkon työntekijä ei ole sitoutunut, eikä kuulukaan sitoutua. Kirkon työntekijä on sitoutunut Sanaan ja kirkon s i i h e n perustuvaan tunnustukseen. Tämä juridiikka on tunnevaikutusten yläpuolella, jopa rakkaudentunteidenkin.
Joskus näissä asiayhteyksissä puhutaan kovasti rakkaudesta, mutta ei juuri Jumalan rakkaudesta. Rakkaudella kiintyminen on tärkeää, mutta silloin kun rakkaus menee Raamatun ilmoituksen ohi, ei kuulu kiintyä rakkaudella. Mietin tuon akkauskäsitteen taustafilosofiaa. Siinä on mielestäni outoja kaikuja. Ikään kuin suuren koskemattomuuden kehää. En muista huomanneeni
toteamusta, että rakkaudella sitoutuminen ei ole aina oikein.
Tarkoitan, että joskus esiintyy oudon voimakas rakkausfilosofinen lähtökohta, pohja jossa kirjoittajat määritelevät rakkaudelle ominaisuuksia:
Kaiken yläpuolella oleminen, ylimmän
kunnioituksen saava asia, asia jota ei arvostella, asia, jota ei saa arvostella, asia joka on pyhä, koskematon, asia johon kuuluu luottaa ja aina turvautua, eikä sitä saa moittia, varsinkaan
jos sitä esiintyy kunnioittavassa ja sitoutuneessa elinikäisessä suhteessa. Näin rakkaudelle on annettu jumalan rooli.
Kyseessä on moderni versio rakkaudenjumalan palvontamenoista eli eräs uuspakanuuden muoto. Tekstin takana on pakanallinen taustafilosofia. Juuri tähän filosofiaan kiinnittäisin huomiota, koska se on niin ilmiselvää tässä asiassa.
Jumala on kyllä rakkaus, mutta rakkaus ei ole Jumala.
Tämän takia rakkauselämämme kuuluu olla Jumalalle alisteinen.
Koska Raamattu paheksuu sopimatonta käyttäytymistä sen toiminnallisuuden takia, kuuluu Raamattuun sitoutuneiden opettajien paheksua sitä samalla tavalla toiminnallisuuden takia.
Lisäksi sopimatonta käyttäytymistä kuuluu paheksua rakkaudella sitoutumisen takia, koska Raamattu paheksuu rakkaudella sitoutumista sellaiseen, joka on sopimatonta. Kaikkeen ei kuulu sitoutua rakkaudella. Esimerkiksi Sana paheksuu Salomoa, koska hän sitoutui elinikäisellä ja kunnioittavalla rakkaudella tunneviesteilläkin sitoutuen epäjumalanpalvelijanaisiin.
Siksi on oikein opettaa luterilaisessa kirkossakin, että kaikkeen ei pidä sitoutua rakkaudella, vaikka sitoutuminen olisi kunnioittavaa ja eliniän kestävää ja siihen lkuuluisi vahvaa tunneviestiä. Te, jotka olette olleet enemmän tekemisissä erilaisten ihmissuhdeasioiden kanssa voitte varmasti heti sanoa montakin asiaa, joissa rakkaudella sitoutuminen on väärin.
Nyt esiintyvä rakkaudenjumalan palvontameno ei ole uskontotiedettä ja eri uskontoja tunteville uusi asia. Nyt vain ei suitsuteta savua kivijumalan suitsutusalttarilla, vaan suitsutetaan tekstiä paperille yhden asian puolesta. Tämä blogi edustaa
mielestäni oikeasti rakkaudenjumalan palvontafilosofiaa ja tämä filosofia syrjäyttää muun, juridiikankin. Siksi pidän tätä tutkimusta uuspakanallisuuden ilmentymänä luterilaisessa kirkossamme.
Blogin näkemys on niin eksyksissä kuin olla voi. Toisaalta inhimillinen työ on aina vajavaista: Jaakobkin kirjoitaa. ”…monessa kohden me kaikki hauirahdumme…” …ja hairahtumisesta kääntyminen koskee meitä kaikkia.