Miten vielä kohtelee Jumala lapsiansa?
Hän panee kuorman meidän päällemme.
Daavidkin sanoo, että Herra panee kuorman meidän päällemme. (Ehkä Prätorius tässä viittaa Psalmiin 66:11.) Sillä samoin kuin Aabraham sitoi halkokuorman rakkaan poikansa Iisakin selkään, että hän sen kantaisi Moorian vuorelle saakka (Lue vaikka selostus tästä 1. Moos. 22:1-19.), samoin panee Herra Jumala pyhän ristin rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen ja kaikkien Hänen rakkaitten lastensa kannettavaksi. (Gal. 6:5) Toisen antaa Hän kärsiä raskasta köyhyyttä ja puutetta, toisen sairautta ja ruumiillisia kipuja, toisen jumalattomain, ilkeitten ihmisten katkeraa vihaa ja vainoa. Jokaisella täytyy olla jotain kannettavaa, eikä kukaan pääse kärsimyksistä vapaaksi. Mitä Jumala vain tahtoo, sitä täytyy meidän kärsiä, vaikka meidän täytyisikin sentähden paeta koko maailmasta. Silloin ei auta pako eikä varovaisuus. Jokaisen mielestä tuntuu hänen oma ristinsä raskaimmalta; mutta jos kaikki ristit koottaisiin yhteen ja jokainen saisi itse valita, minkä itselleen tahtoisi, niin valitsisi kuitenkin jokainen itselleen omansa taas takaisin.
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarreaitta, s. 449, SLEY, 1925. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain. Gal. 6:2. Kristus itse on kantanut kaiken puolestamme. Jes. 53:4, 1. Piet. 2:24.
Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Sela. Psalmi 68:20. Niinkuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita. Jesaja 40:11. Kuulkaa minua, te Jaakobin heimo, te kaikki Israelin heimon tähteet, te, joita on pitänyt kantaa äidinkohdusta asti, nostaa hamasta äidinhelmasta. Jesaja 46:3
Kannamme kuormiamme, ja kuitenkin samalla itse Jumala kantaa meitä.
Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa… tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut. Hebr. 12:6, 10-11
Sen tähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. 1. Piet. 1:6-7
