Elämän matkalla meillä on monenlaisia asemia ja pysähdyspaikkoja. Junalla matkustaessa rautatieasemat tulevat tutuiksi tai kaupungeissa metroasemat. Niillä lähdetään matkalle, tullaan perille tai odotellaan.
Ulkomailla liikkuessani matkaetappina ovat monien matkalaisten tavoin usein kirkot. Katolisissa kirkoissa opin kiinnittämään huomiota kirkkosalin seiniä kiertäviin numerotauluihin. Joissakin kirkoissa numerotaulut ovat myös kauniina kuvina, vaikkapa kiveen tai puhun kaiverrettuina.
Näin tutustuin ristintien asemiin sellaisina kuin ne ovat äitikirkkomme kirkoissa. Jokaisessa katolisessa kirkossa on ristintien asemien numerotaulut ja joissakin myös kuvataulut.
Ristintien asemien perinne on kristillisessä kirkossa pitkä. Se oli meillä kadoksissa välillä, mutta on nyt löydetty uudelleen. Ristintien asemien perinteestä ja niiden välittämästä sanomasta ovat kirjan tehneet mm. Anna-Maija Raittila ja Tapio Saraneva. Asemat nousevat evankeliumien tapahtumista. Ainoastaan asema 6, Veronika ojentaa Jeesukselle hikiliinan, nousee perimätiedosta.
Omassa kirkossamme pysähdyimme ristintien asemien kautta tämän viikon sanoman äärelle. Pysähdyimme seuraamaan Vapahtajamme ristintietä, hänen tehtävänsä täyttämistä. Muistamme, että ristintien asemien lähtökohtana on Via dolorosa, tuskien tie. Siellä, Jerusalemissa on näkyvissä ristintien asemien, pysähdyspaikkojen merkkejä kadun varrella seinissä.
Ristintie on monille näytelmä, jota seurataan hiljaisella viikolla. Se on kuitenkin enemmän kuin näytelmä. Vaikka kärsimys ja rakkaus tuntuvat olevan kaukana toisistaan, Jeesuksen ristintiessä näemme Jumalan pelastavan rakkauden meitä kohtaan. Meidän oman elämämme kaikki pysähdyspaikat eivät myöskään sisällä vain iloa vaan ne sisältävät myös kärsimystä ja vaivaa. Niiden kohdalla muistamme Herramme ristintien ja sen, että hän tuntee vaivamme, että hän kantoi kaiken ristintiessään.
Palmusunnuntain aattoiltana sain pitää radion lauantai-illan rukoushetken. Puhuin siinä Filippiläiskirjeen 2. luvun alun Kenosis-hymnistä, pajuista ja nisunjyvän tiestä, Kristuksen tiestä. Tuo mainittu Raamatun kohta, jota käytettiin alkuseurakunnan kokoontumissa, alkaa sanoilla:”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli” (Fil. 2:5-11). Löysin hartauden puheosuuden loppuun mielestäni hyvän lauseen:”Palmusunnuntaista on nisunjyvän matkan verran pääsiäisen iloon”. Sitä voi pureskella tämän viikon aikana Jeesuksen ristintien äärellä.
* * *
Hiljainen viikko, piinaviikko, kärsimysviikko tai ortodoksien tapaan Suuri viikko vie meidät elämän peruskysymysten äärelle. Tämä viikko vie meidät myös uskomme peruskysymysten äärelle. Kuka Jeesus oli ja mitä evankeliumit todistavat hänestä? Miten suhtaudumme tuohon todistukseen ja Jeesukseen? Mitä ristillä todella tapahtui ja onko sillä merkitystä myös minulle? Mitä tapahtui ensimmäisenä pääsiäisaamuna, kun hauta oli tyhjä – ja onko sillä merkitystä minulle ja muille?
Hiljaisen viikon ja pääsiäisen tapahtumia kuvataan evankeliumeissa ja niistä on paljon taidetta: musiikkia, kirjallisuutta, näytelmiä, kirkkodraamoja, maalauksia ja jopa elokuvia ja musikaaleja.
Hiljaisen viikon tapahtumia voi katsella. Niitä voi katsella ikään kuin seuraajana ja ulkopuolisena. Niitä voi katsella myös siten, että olemme osallisia niissä ja niistä. Vain siten noiden tapahtumien merkitys avautuu meille pikkuhiljaa.
Ja muistakaamme: Kristukseen kastettuina olemme jo tulleet osallisiksi hänen rististään ja ylösnousemuksestaan ja kaikesta, mitä ne merkitsevät. Koska jo olemme osallisia, etsikäämme mitä kaikkea se merkitsee. Etsikäämme ja löytäkäämme ristin armo ja pääsiäisen voitto ja ilo! Siunattua Ristin ja Ylösnousemuksen Pääsiäistä! Tervetuloa kirkkoon ja olemaan osallinen!
Toivo Loikkanen
Eräs, joka tosin on varsin merkittävä teologinen näkökulma myös Baabelin kieltensekoitamiseen ja niin ymmärtäisin myös sen historiallisuuteen näyttää tekstin mukaan liittyvän Kristukseen. Viiteen siitä antaa (1Mo10:21-22) : ”Myöskin Seemille, Jaafetin vanhimmalle veljelle, josta tuli kaikkien Eeberin poikien kantaisä, syntyi poikia. Seemin pojat olivat Eelam, Assur, Arpaksad, Luud ja Aram.” Eeber tosin ei ole Seemin poika, vaan Arpaksadin pojan pojanpoika.
Kun Seem mainitaan Eeberin poikien kantaisänä, muilla Seemin pojilla ei ole samaa asemaa, kuin Eeberillä Arpaksadin pojan pojanpojalla Kristuksen sukulinjan hebrealaisella esi-isällä. Eeberiin viittamaalla teksti antaa ymmärtää, että Kristus syntyisi Eeberin jälkeläisistä. Eeberin, jonka toisen pojan nimi oli Peleg (jakaa) aikana kielet myös alkoivat jakautua Nimrodin ja Haamin jälkeläisten rakentaessa Baabelin tornia.
Blogisti kirjoittaa; ” Näin ollen, mitä siis tämän kaiken perusteella voimme ajatella alussa mainitusta Baabelin tornista ja siitä seuranneesta kielten sekoituksesta ja monikielisyydestä – oliko se Jumalan kirous?
Mielestäni vastaus on ehdottomasti ei. Itse asiassa ihmiskunnan monikielisyys voidaan nähdä jo Baabelin tornin rakentamisen yhteydessä Jumalan siunauksena eikä rangaistuksena. Vanhassa testamentissa ei nimittäin missään kohdassa sanota, että kielten sekoittaminen ja monikielisyys olisivat itsessään olleet huono asia.”
Baabelin tornin rakentaminen oli osoitus röyhkeydestä ja halusta Jumalasta riippumattomaksi. Jumala estää ihmiskunnan yrityksen kasvaa itsenäiseksi Jumalan holhouksesta sekoittamalla kansojen kielet. Kielimuurit luovat etäisyyttä kansojen välillä, luovat etäisyyttä ja vähentävät yhteenkuuluvuuden tunnetta. Helluntaina Jumala toteutti kääntäen Babylonian kielten sekoituksen. eri kieltä puhuvat saivat kuulla yhtä ja samaa evankeliumia. Kristuksessa Jumala yhdistää kaikki kansat yhdeksi.
Babylonian torni oli ihmiskunnan ylpeä yritys tehdä portti Jumalan luokse. Sitä voidaan verrata Tyroksen kuninkaan ylpeyteen ( Hes 28). Blogistin väite ei siis ole realistinen.
Pieni selvennys Samin ylläolevan johdosta. Baabelin kieltensekoitus ei käsittääkseni sentään ollut kirous vaan ilmaus Jumalan maailmanhallinnasta syntiin langenneessa maailmassa.
Näitä Baabelin torneja eli Zikkuratuja ja pyramideja on ympärin maapallon eniten 33 leveyspiirillä. Niillä on olut aivan oma astronominen ja viestinnällinen tehtävänsä.
Ei ole sattuma että myös Houstonin avaruuskeskus sijaistee tällä leveysasteella, sillä se antaa parhaan ns laukaisuikkunan avaruuteen.
Marko, olen samaamieltä, kielten sekoittamisen kautta Jumala hallitsee syntiinlangennutta maailmaa. Kirouksen voi nähdä siinä erillisyydessä mitä kielet aiheuttavat. Tornin rakentaminen ei ollut mikään talonrakentamiseen verrattava. Jos näin olisi, kieliä tulisi lisää jatkuvalla syötöllä.
Markolle sen verran, että Luther piti tätä kielten sekoitusta lähinnä kirouksena, kaikkien sotien ja onnettomuuksien alkuna. Kreikkalaisessa mytologisessa tarussa Eris ,(”Riita”) on eripuraisuuden jumalatar. Roomalainen vastine on Discordia, kuten tietänet. Ehkä Kristuksen kanta-isän Eeberin ja Pelegin aikaan sijoittuva historiallinen ( lieneekö niin hurskas) kertomus Baabelin tornista on näin saanut kreikkalaisessa ja roomalaisessa mytologiassa oman tulkintansa tuosta tapahtumasta.
Kosti,
Palasin keskusteluun Heikki P:n blogissa, ”Kirkon ääni”. Kommenttini sinulle on tuolla viimeisenä.
Kyllä kielten sekamelska aiheutti eripuraisuuttakin. Se ei kuitenkaan ollut ”kaikkien sotien ja onnettomuuksien alkuna”.
Kaiken alku kaikkeen on ihmisen kapina Jumalaa vastaan, mikä on yhtäkuin synti eli ero Jumalasta. Sodat ja muu pahuus on ihmisen pahuutta, usein Saatanan kumppanuudessa. Eli ihminen omassa olemisessaan on eläimen kaltainen, eli 1.Moos 2:7-kohdassa mainittu Jumalan ihmisen puhaltama elämän henki on kuolleessa tilassa.
Kain tosin tappoi Aabelin, mutta varsinaisesti sana sota מִלְחָמָה mil-khaw-maw’ esiintyy ensimmäisen kerran (Gen14; Kedorlaomerin sotaretki), kun neljä kuningasta aloitti sodan viittä kuningasta vastaan, jotka nousivat kapinaan. Tuo ensimmäinen sota käytiin näinollen kielten sekoittamisen jälkeen. Eihän tämä kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö eri kielet ja niiden opetteleminen ole sinänsä rikkaus. Onhan se myös suuri siunaus, kun Raamattua käännetään eri kielille, kuten blogisti tekee Thaimaassa.
Kaikki voi olla siunaus ja kaikki voi olla kirous. Kielitaito ja kielitaidottomuus voivat muodostua kiroukseksi.
Eri kielien osaaminen, todella osaaminen, saavutetaan tarpeesta. Lueskella ja puhuskella voi useallakin kielellä niin, että päivittäinen vuorovaikutus syntyy. Jopa 30 sanaa ja muutama sanonta tekee vaikutuksen niin kantaväestöön kuin ko. kielen osaamattomiin. Tämä taktiikka ei kuitenkaan ole ollut suomalaisten suosimaa. Läntisen Euroopan valtakielten alueilla kuten italia, espanja, ranska, saksa viestitetään mielellään, että sille alueelle tulijat opettelisivat heidän kieltänsä ja em. alueilla saatetaan jopa vaalia omaa korostustakin.
Kaikki helluntaiherätyksen lähetyssaarnaajat 30-luvulta lähtien ovat ensin opetelleet englannin ja jotkut ranskan, kuten Niilo Mäenpää, Kamerunissa, alkujaan Baptistina.
Olen olosuhteista johtuen joutunut tutustumaan Kauko- ja Keski-Idän maiden lähetyssaarnaajiin, sekä Etelä-Amerikan espanjan ja portugalin kielisillä alueilla työtä tekeviin lähetyssaarnaajiin, lähinnä suomalaisiin.
Kaikki tuntemani lähetyssaarnaajat ovat opetelleet paikallisen kielen, jopa kieliä. Jotkut puhuivat paikallista kieltä hyvin toiset välttävästi. Jälkimmäiset käyttivät omia lapsiaan tulkkina, joista lähes kaikista sitten tuli lähetyssaarnaajia. Evankeliointi, pelastussanoma Jeesuksesta oli se juttu ja kieliä käytettiin sen mukaan kuin osattiin.
Kielten oppiminen on aina ollut jonkinasteinen kanto kaskessa, mutta aina raivattu pois.
Voi olla, että Tarjan mielikuva laiskoista kristityistä on ihan OK. Perusporukkaahan kristityt ovat, eivät mitään erityistä.
Joku ystävällismielinen, mahtoiko olla aikoinaan juuri Tarja, kirjoitti, että mikä maa nyt parhaitaan mihinkään lähettäisi. Eivät lähetystyöntekijät ole sen kummempia kuin muutkaan. Lähettävät tahot ovat kuitenkin aina vaatineet, tai pikemminkin antaneet aikaa nimenomaan uuden kielen ja uuden kulttuurin oppimiseen. Työkielenä on aina paikallinen kieli. Thaimaassa meiltä luterilaisilta vaadittiin aina vuoden kielikoulu ja sen jälkeen Thaimaan valtion virallinen kielitutkinto. Sama kielipolitiikka oli siellä myös helluntalaisläheteillä. Samaa kielikoulua käytiin…
Maija,
Kuten aikaisemmin olemme todenneet, niin Thaimaa on ollut meidän juttu. Minulla jo niin kauan kuin muistan 50-luvun alusta lähtien, kun Verner ja Hanna Raassina lähetettiin Kymenlaakson seurakuntien kannattamana. Kaiken edellytys oli Kristuksen sisäinen tunteminen ja turvautuminen Pyhän Hengen lahjoihin. Hanna Raassina kuoli Thaimaassa ja sitä ennen Raassinoiden kolme lasta pääsi kuolemisen kautta Taivaaseen.
Vernerin ja Hannan kielitaito ei ollut mainitsemisen arvoista, vaikka se oli mahdollisimman täydellinen, Vain thai-kielellä oli mahdollista evankelioida. Tunnen muitakin herätyksemme saman alueen lähettejä ja tiedän heidän kielitaitonsa, mutta kukaan ei niistä kysymystä nostanut. Iloittiin Pyhän Hengen voimaannuttavasta toiminnasta, sen tuloksista.
Jumala varustaa omansa tehtävään, johon Hän kutsuu. Itse varustus on vain hengellinen ja ilman sitä ”te ette voi mitään tehdä”.
Hengellinen ja muotojumalinen ovat toistensa vastakohta. Hengellisyys toimii uskoontulleessa niin paljon kuin kukin uskova sallii. Muotojumalinen, eli muotojumalisuus on ulkokuori, vailla Jeesusta eli Pyhää Henkeä ja sopii hyvin sosiaalisen toimintaan.
Reijon kanssa keskustelimme Thaimaan lähetystyöstä ja Raassinoista jo Kotimaa-lehden aikaisemman blogikirjoitteluvaiheen aikana. Meidänkin perheemme kulki Suomen ja Thaimaan väliä parisenkymmentä vuotta ja Mies oli siellä taas tänäkin vuonna opettamassa nykyisen Thaimaan luterilaisen kirkon oppilaitoksessa viikon verran.
Olemme Reijon kanssa samaa mieltä siitä, että Jumala varustaa omansa tehtävään, johon Hän kutsuu. Meillä luterilaisen lähetyksen ja syntyneen Thaimaan luterilaisen kirkon ihmisillä on ollut vuosien varrella lämpimät yhteydet myös paikallisiin moninaisiin helluntaikirkkoihin. Olemme korostaneet sitä, että ihminen pelastuu vain armosta, ei tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi…
Tätä mieltähän me ollaan ja pitäisi olla muittenkin!