Elämän matkalla meillä on monenlaisia asemia ja pysähdyspaikkoja. Junalla matkustaessa rautatieasemat tulevat tutuiksi tai kaupungeissa metroasemat. Niillä lähdetään matkalle, tullaan perille tai odotellaan.
Ulkomailla liikkuessani matkaetappina ovat monien matkalaisten tavoin usein kirkot. Katolisissa kirkoissa opin kiinnittämään huomiota kirkkosalin seiniä kiertäviin numerotauluihin. Joissakin kirkoissa numerotaulut ovat myös kauniina kuvina, vaikkapa kiveen tai puhun kaiverrettuina.
Näin tutustuin ristintien asemiin sellaisina kuin ne ovat äitikirkkomme kirkoissa. Jokaisessa katolisessa kirkossa on ristintien asemien numerotaulut ja joissakin myös kuvataulut.
Ristintien asemien perinne on kristillisessä kirkossa pitkä. Se oli meillä kadoksissa välillä, mutta on nyt löydetty uudelleen. Ristintien asemien perinteestä ja niiden välittämästä sanomasta ovat kirjan tehneet mm. Anna-Maija Raittila ja Tapio Saraneva. Asemat nousevat evankeliumien tapahtumista. Ainoastaan asema 6, Veronika ojentaa Jeesukselle hikiliinan, nousee perimätiedosta.
Omassa kirkossamme pysähdyimme ristintien asemien kautta tämän viikon sanoman äärelle. Pysähdyimme seuraamaan Vapahtajamme ristintietä, hänen tehtävänsä täyttämistä. Muistamme, että ristintien asemien lähtökohtana on Via dolorosa, tuskien tie. Siellä, Jerusalemissa on näkyvissä ristintien asemien, pysähdyspaikkojen merkkejä kadun varrella seinissä.
Ristintie on monille näytelmä, jota seurataan hiljaisella viikolla. Se on kuitenkin enemmän kuin näytelmä. Vaikka kärsimys ja rakkaus tuntuvat olevan kaukana toisistaan, Jeesuksen ristintiessä näemme Jumalan pelastavan rakkauden meitä kohtaan. Meidän oman elämämme kaikki pysähdyspaikat eivät myöskään sisällä vain iloa vaan ne sisältävät myös kärsimystä ja vaivaa. Niiden kohdalla muistamme Herramme ristintien ja sen, että hän tuntee vaivamme, että hän kantoi kaiken ristintiessään.
Palmusunnuntain aattoiltana sain pitää radion lauantai-illan rukoushetken. Puhuin siinä Filippiläiskirjeen 2. luvun alun Kenosis-hymnistä, pajuista ja nisunjyvän tiestä, Kristuksen tiestä. Tuo mainittu Raamatun kohta, jota käytettiin alkuseurakunnan kokoontumissa, alkaa sanoilla:”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli” (Fil. 2:5-11). Löysin hartauden puheosuuden loppuun mielestäni hyvän lauseen:”Palmusunnuntaista on nisunjyvän matkan verran pääsiäisen iloon”. Sitä voi pureskella tämän viikon aikana Jeesuksen ristintien äärellä.
* * *
Hiljainen viikko, piinaviikko, kärsimysviikko tai ortodoksien tapaan Suuri viikko vie meidät elämän peruskysymysten äärelle. Tämä viikko vie meidät myös uskomme peruskysymysten äärelle. Kuka Jeesus oli ja mitä evankeliumit todistavat hänestä? Miten suhtaudumme tuohon todistukseen ja Jeesukseen? Mitä ristillä todella tapahtui ja onko sillä merkitystä myös minulle? Mitä tapahtui ensimmäisenä pääsiäisaamuna, kun hauta oli tyhjä – ja onko sillä merkitystä minulle ja muille?
Hiljaisen viikon ja pääsiäisen tapahtumia kuvataan evankeliumeissa ja niistä on paljon taidetta: musiikkia, kirjallisuutta, näytelmiä, kirkkodraamoja, maalauksia ja jopa elokuvia ja musikaaleja.
Hiljaisen viikon tapahtumia voi katsella. Niitä voi katsella ikään kuin seuraajana ja ulkopuolisena. Niitä voi katsella myös siten, että olemme osallisia niissä ja niistä. Vain siten noiden tapahtumien merkitys avautuu meille pikkuhiljaa.
Ja muistakaamme: Kristukseen kastettuina olemme jo tulleet osallisiksi hänen rististään ja ylösnousemuksestaan ja kaikesta, mitä ne merkitsevät. Koska jo olemme osallisia, etsikäämme mitä kaikkea se merkitsee. Etsikäämme ja löytäkäämme ristin armo ja pääsiäisen voitto ja ilo! Siunattua Ristin ja Ylösnousemuksen Pääsiäistä! Tervetuloa kirkkoon ja olemaan osallinen!
Toivo Loikkanen
”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että Hän lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi” (IJoh.4:10). Via dolorosa hiljentää mielen muistamaan Jeesuksen ristintietä myös kotona Raamatun ääressä. Syvä kiitollisuus täyttää sydämen, sillä syntien anteeksiantamus Jeesuksen sovintoveressä on ihmeellisin lahja meille ihmisille. ”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan” (Matt,5:8).
Mielenkiintoista muuten, että kääntäjät eivät hekään lue raamattua ajatuksen kanssa, huomatakseen, että väitetyt Jeesus ennustukset VT:n puolella eivät täsmää, eivätkä siis pidä paikkaansa, ne ovat tarkoitushakuista valhetta ja siksi pidän levitystä vääränä toimena. Syntinä.
Ja tietenkään toinen uskonto ei voi mitätöidä toista uskontoa nimeämällä sen vanhaksi testamentiksi, poimia sieltä jakeita ja ja valheellisesti väittää, että Jumala on nyt muuttanut mielensä ja solminut meidän kanssa uuden liiton, tehnyt uuden testamentin, edellinen on hylätty ja sen mukana myös sen kansa on hylätty kansa.
Näinhän ei ole, se kyllä selviää jos vaivautuu ajattelemaan sitä mitä lukee.
Jesajan mielestä kansoilla on peite kasvoilla ja siksi he eivät ymmärrä, tai heidät on pakotettu uskomaan kuulemaansa, kun heille on kerrottu sanasta oma versio.
Jos Jumalaan ei voi luottaa alkuperäisen ilmoituksen mukaan, niin kuinka te voitte välttää, ettei Jumala kaiken näkemänsä jälkeen, muuta jälleen mieltään, ainakin taaksepäin, onhan sanottu, että ” Jumala etsii sitä mkä on kadonnut. ”
Myös on mielenkiintoista, että nimi Babel kääntyy ’Jumalan portti’ ja että ko torni tai oikeammin useita torneja-zikkuratuja- sijaitsee ympäri maapallon juurikin about 33 leveyspiirillä. Luku 3 3 vastaa heprean sana gal mikä merkitse mm salaisuus ja ympyrä. 33 on edustettuna myös Uudessa testamentissa Jeesukseen liittyvänä. Mikäs salaisuus siis tässä asiassa ja luvussa piilee?
”Alusta lähtien kristittyjen kulloinenkin oma äidinkieli on toiminut evankeliumin kertomisen välineenä.” Erittäin hyvä muistutus meille kaikille. Kaikki kielet ovat ”pyhiä” kieliä. Kaikki ihmiset ja kansanryhmät ovat yhtä arvokkaita.
Heinola
”Babel kääntyy nimelle ”Jumalan portti” . ”
Sen voisi kääntää myös Isän kelloksi.
”Paa ( käännös Isä )”, bel= kello, soittokello, kupla.
Pium, Paum !!
Kieli on työkalu, ja sen käyttäjä päättää käyttääkö hän sitä kirouseen, vai siunaukseen, kielellä voi siis luoda maailmaa, joko hyvään suuntaan tai huonompaan suuntaan.
Israel/Juudea, on aina, myös menneinä aikoina ollut kansainvälinen paikka ja monien myös suurten valtakuntien vaikutusten alainen, Kreikka, Rooma, Egypti, Persia, he ovat siis joutuneet opettelemaan monia kieliä pärjätäkseen suurten joukossa.
Kristityt, jotka aina ovat olleet laiskoja oppimaan, ovat olleet kateellisia tästäkin taidosta ja siksi kirkkoisät keksivät käyttää kilpailukeinona lupauksia armolahjoista, joista kielillä puhuminen oli yksi, samoin kuin lahjavanhurskaus, josta jankutetaan vieläkin. Kaikki pitää saada ilman vaivannäköä, älkää tehkö mitään, se on omin voimin yrittämistä. Kadottakaa voimanne ja istukaa odottamaan viimeistä päivää.
Sen enempää kielillä puhumisen armojahjaa kuin lahjavanhurskauttakaan en ole joukossa havainnut, mutta enkä sitten kuoleman jälkeen nekin lahjat tulevat saaduiksi, kun niiden tarve katoaa.
Ihminen voi hyvän todistuksen ottaa vastaan vieraalla kielellä kun puhujana on todistuksen mittainen mies tai nainen.
Jeesuksen ruokkimisihmeessä kuulolla oleva Ihmisjoukko antoi omastaan kun kohtasivat Jeesuksen katseen.
Armonosallisia saamme olla useassakin paikassa vaikka osallisuus ensimmäisenä mieleemme ei nouse.
”Ihminen voi hyvän todistuksen ottaa vastaan vieraalla kielellä kun puhujana on todistuksen mittainen mies tai nainen.” Niin, jos hän osaa tuota vierasta kieltä. Latinan vaihtuminen kansankieliin oli merkittävä muutos kirkon historiassa.
Tomas
Kiitos blogistasi
Aluksi mietin, että onko kyseessä lua -ohjelmointikieli, mutta sitten tajusin, että teette työtä Thaimaassa, joten kyseessä on syrjäisen aikaisemmin kirjoittamattomalle kielelle kääntäminen.
On suuremmoista, että olette antautuneet tuohon tehtävään. Jumalan sanan suuri sanoma kuuluu todellakin kaikille kansoille ja kaikille kielille.
Itse olen tehnyt lähetystyötä Kamerunissa, jossa vuonna 2007 lähtiessämme puhuttiin 281 eri kieltä, joten sielläkin on tilaa pyhän kirjan käännöstyölle niin paljon kuin vain pystymme saamaan aikaan.
Jumala työnne siunatkoon!
Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Raamatunkäännöstyön varsinainen pointti on tietysti evankeliumin levittäminen, mutta sivutuotteena tehdään usein merkittävää kulttuurityötä: synnytetään jollekin kielelle kirjallinen muoto ja kielioppi sekä edistetään lukutaitotyötä.
Baabelin kieltensekoituksessa oli Genesiksen mukaan kysymys Jumalan maailmanhallinnasta ja puuttumisesta syntiinlangenneen ihmiskunnan syntiseen projektiin. Kielten sekoittaminen oli siis hyvää nimenomaan siinä merkityksessä, että Jumala pani -ilmeisen tehokkaan – rajan synnille.
Samalla on huomattava, että ensimmäisen helluntain kieli-ihme ei merkinnyt paluuta aikaan ennen Baabelin kielten sekoittamista eli yksikielisyyteen. Sen sijaan apostolit alkoivat julistaa evankeliumia kaikilla niillä kielillä, jotka olivat aikaisemmin saaneet alkunsa Jumalan ”hajota ja hallitse -operaation” tuloksena. Mikä monikielisyyden alkuperäinen syy sitten onkin, monikielisyys kuuluu joka tapauksessa tähän Jumalan maailmaan sellaisena kuin sen tunnemme. Jumala ei siis ole ainakaan tarkoittanut maailman nykyistä monikielisyyttä lakkautettavaksi. Voisi ajatella, että vieraiden kielten opettelu, kielitieteellinen työskentely jne on nyt Jumalan meille tarkoittama tehtävä, joka kuuluu ihmisen osaan.
Sitten on oma kysymyksensä, tuleeko Baabelin kieltensekoitusta pitää kaiken monikielisyyden synnyn historiallisena kuvauksena, teologisena selityksenä monikielisyydelle (=jotenkin hurskaana tai kansanomaisena selityksenä) tai vaikkapa muinaisen Lähi-idän kielten syntyselityksenä. Tai esimerkiksi yhdistelmänä tästä kaikesta.