Tulin tutunoloiseen Tullikamerin pakkahuoneeseen, jossa olin ensimmäistä kertaa vuoden 1997 Ristirockissa. Mennessä tapahtumaan oli pitkä jono, jonka vuoksi missasin kaverini kanssa Jukka Leppilammen setin avauskappaleen. Kun tulimme sisään Jukka lauloi Tyhjä taulu kappaletta. Sen jälkeen kuultiin vielä edelleen toimiva yhteislaulu Vuorilaulu. Keikka päättyi Jumalan valtakunnan tulemiseen ainakin kappaleen muodossaJ
Seuraavana lavalle asti suomigospelin grand old man Pekka Simojoki. Saatiin aikaan Exit-meininkiä Jumalan hullut ja Damaskoksen tie johdattamina. Sitten lavalle jäivät Sami Asp ja Simojoki. Pekka innostui vitsailemaan tuttuun tapaansa. Asp ei jäänyt tuppisuuksi, vaan antoi samalla mitalla. Setin seuraava biisi oli uusi ja oli saanut alkunsa, kun artistilla todettiin syöpä. Se oli rehellisen aito kappale eikä silti synkistelyä. Kristillinen sanonta jäi mieleen: ”Vaan se otetaan, mitä annetaan, vaikka tuulen se tullessaan tois. Joskus koettelee Herra, vaan koskaan hän ei hylkää pois”.
Ensimmäisen puoliajan pääesiintyjänä oli Gospel Power, joka soitti ensimmäisen keikkansa yli 30 vuoteen. Ennakkoon oli toki tiedossa, että Heikki Hela ei tule astumaan solistin saappaisiin. Siihen pestiin tuli Heaven’s Upin Kimmo Virtanen, joka hoiti pestin kiitettävästi ja uskottavasti. Lasse Heikkilä oli liekeissä koskettimien takana ja muutenkin koko bändi ei osoittanut mitään merkkejä, että tässä on pitkä tauko pidetty. Tänään voi olla päivä, Viikunapuu, Totta se on, Hän elää, Uusi Uljas, Se toimii(Edison-cover) ja Sun ristiin voimaan me uskoa saamme(Heaven’s Up cover) biisit kuultiin. Tervetuloa takaisin Gospel Power ja toden totta evankeliumin muuttavaa voimaa tarvitaan yhä myös musiikin muodossa.
Väliajan jälkeen lauteille asteli Harri Helenius, joka esitti Bass n’Helenin biisejä. Avausbiisi Poissa oli hieman erikoinen valinta allekirjoittaneen mielestä, mutta hyvin se soitettiin. Sitten tuli Syvä Tuuli, joka on hienoimpia Pyhästä Hengestä kertovia kappaleita suomigospelissa.
Kuultiinhan häneltä myös Punaiseen veisukirjaan päätynyt Taisteluni, joka on mielestäni yksi parhaista Jeesuksen armosta kertovista ”tuoreemmista biiseistä”.
Seuraava esiintyjä Petri Lassila innostui kertoilemaan välispiikeissään nuorisopapin hommistaan. Yhä vaan Terapian biisit tulivat voimalla ja tummilla teksteillä. Henkilökohtaisesti pidin eniten Vihreitä miehiä kappaleesta, jonka kertosäkeessä lauletaan: ”hei kummat tulee sinut hakemaan? Enkelit tulivaunuillaan vaan vihreät miehet lautasillaan.” Biisi kirjoitettiin suuren ufobuumin(Salaiset kansiot) ja orastavat milleniumin odotuksen aikana. Se tavoittaa hyvin sen tunnelman ja tuo myös hengellistä sanomaa esille.
The Rain oli koko tapahtuman viimeinen esiintyjä. Olin heidän ”viimeisellä keikalla” huhtikuussa 2015 ja siinähän he nyt 4,5 tauon jälkeen. Maata Näkyvissä festareiden tukeminen riitti syyksi palata lauteille. Itselleni The Rain on ollut hyvin merkittävä yhtye etenkin nuoruusvuosina 1999-2002, jona aikana heidän Kiitos ja Anteeksi sekä Tie316 levyt julkaistiin. Tuuli kulkee kappaleen kertosäe Sami Haverin tekstittämänä kertoo jotain olennaista Jumalan rakkaudesta:
”sun salaisissa haaveissas
joku rakastaa sua niin että sydämeen sattuu
sulle Jumala vastaa
mä seuraan sua matkoillas
annan anteeksi kaiken mihin katuva kaatuu
minä rakastan sua niin että sattuu.”
Ristirock Reload kokosi laajasti eri ikäistä yleisöä, jonka keski-ikä oli varmaan jossain lähempänä 40 vuotta. Paikalla oli kyllä myös pieniä lapsia ja vauvoja, joten perheiden isät ja äidit, jotka aikoinaan kuuntelivat vaikkapa Gospel Poweria tulivat paikalla lastensa kanssa. Tapahtuman suosio osoitti, että kyllä suomigospelia yhä kuunnellaan. Tällä kertaa varmaan nostalgia veti porukkaa paikalle. Puheenvuoroissa ilmeni kyllä, että viestikapulaa halutaan antaa eteenpäin. Nuoria muusikoita ja bändejäkin löytyy.
Mitä seuraavaksi?
Tälläisiä suomigospelin dinosaurusten yhteenkokoontumisia varmaan tulee jatkossakin. Niille on tilausta ja monet wanhat tekijät jaksavat yhä vetää innolla. Mikäs siinä. Antaa mennä vaan. Milloin saataisin Pekka Ruuskan Livingstone takaisin? Se voisi olla mielenkiintoinen juttu. Ruuska taisi kyllä aikanaan yksikantaan todeta, että Kirkon nuorisopäivillä 1990, että tämä oli hänen viimeisen gospelkeikkansa. No sen jälkeen hän tuottanut menestykkäät Tilkkutäkki levyt ja nostavat Juha Tapion pop-taivaan huipulle.
Ketkä ovat uuden sukupolven suomigospelin soihdun kantajat?
Radio Deitä viime aikoina suhteellisen paljon kuunnelleena olen laittanut merkille joiden artistien ja bändien nousevan esille. Jos lähdetään siitä, että he edustavat nuorempaa polvea. Maksetut viulut ja Eve&Ossi kokoonpanojen biisit soivat Radio Deissä kivasti. Olen nähnyt livenä Maksetut viulut ja siinä yhdistyy soittotaito, hengelliset tekstit ja hyvä lavaesiintyminen. Park7:n energia ja nuorille kohdistettu musiikki toimii. Rap-puolelta tarvitsee mainita Mikaveli(Immanuel), joka on oman lajityyppinsä taitaja. Niin ja ylistysmusiikin saralla Sakari Heikkilä, Sis&Bros, Verkosto Kollektiivi yms.
Tarvitaanko erikseen suomigospelia?
Nykyään Radiodeiltä voi kuulla, vaikkapa Johanna Kurkelan Ainutlaatuisen ja Happoradion Pelastajan, jotka eivät ole suoranaisesti hengellisiä kappaleita(no tästä voi oll toki eri mieltä, mutta ainakin tiukan määritelmän mukaan niin). Vain elämää-ohjelma on tuonut olohuoneisiin yllättävän hengellisiä tulkintoja voisin mainita, vaikkapa Cheekin Jumala(Apulanta cover) ja Anna Puun Kuunnellaan vaan taivasta (Hector cover) kappaleet. Selvä kaipuu hengellisyyteen on.
Omasta mielestä suomigospelilla on yhä paikkansa. Tarvitaan uutta, raikasta ja ennakkoluulotonta tapaa lähestyä ristiä, pelastusta ja myös kristityn arjen asioita. Kuuntelin hiljattain Olli Helleniuksen Auki levyä ja sen rehellinen lähestymistapa vakuutti. Mikko Joensuun Amen I levy on todella hengellinen, vaikka kertoo miehestä, joka luopui Jumalasta. Siinä on sellaista pohdintaa, jota harva uskaltaa käydä, vaikka toki sitä toivoo, että lopulta saa luottaa, että Jumala pitää kiinni ja saa ripustua häneen silloin, kun oma usko meinaa upota. Rippikoulussa, kun pidin oppituntia suomigospelista, niin pyysin yhtä isosta tuomaan esille nuorempaa näkökulmaa hengelliseen musiikkiin. Hän kaivoi esille Amerikan maalta edm ja räp-genren edustajia, joista en ollut koskaan kuullutkaan. Hyvä näin. Saakoon hengellinen musiikki elää ja kukoistaa niin suomigospelin, virsien ja veisujen muodossa jatkossakin.
