Olen jo kertonut, että työskentelen nykyään arkisin linja-auton kuljettajana ja viikonloppuisin pastorina. Tämä uusi asetelma nostattaa ajatuksiini välillä aika erilaisia näkökulmia, myös sellaisia, mitä ei tulisi koskaan vastaan päätoimisessa pastorin työssä. Kerron nyt yhden kahvihuonetarinan…
Työpaikallamme jokaisella työntekijällä on oma mukinsa. Yleensä kyseessä on Kermansaven kaksivärinen kahvimuki, jossa on kunkin kuljettajan oma nimi. Minulla ei ollut kotona tällaista mukia ja join aluksi kahvini kertakäyttöisestä pahvimukista. Se alkoi kuitenkin pian tuntua turhalta tuhlaukselta ja päätin tuoda töihin itsekin oman kahvimukin.
Kotona tutkin kaappiamme. Sieltä löytyi lasten antama isänpäivämuki, jossa luki ”Maailman paras isä”. Sitä ei voinut tuoda, koska tuskin olisi korrektia julistautua työpaikalla maailman parhaaksi isäksi. Toinen vakiomukini oli ”hymynaamamuki,” jossa kehotettiin englanniksi lopettamaan huolehtiminen ja olemaan iloisia. Ajatus oli hyvä, mutta tuntui silti vähän epäsopivalta. En ole ihan aina itse erityisen positiivinen, ja olen myös kuullut, että kyseisellä hymynaamalogolla on joskus markkinoitu huumeita. – Niinpä jatkoin etsintää.
Kolmantena mukivaihtoehtona löysin pari kirkkojen kuvilla varustettua mukia. – Päätin valita niistä toisen. Ehkä mukini voisi julistaa kristillistä sanomaa. Tämä ajatus tuntui hyvältä.
Kun tuli kahviaika, huomasin kirkkomukini unohtuneen autoni takapenkille. Tätä harmitellessani joku työkaveri kertoi hyllystä löytyvän yhden vapaan mukin. Kyseessä oli vähän aikaa sitten edesmenneen Riston muki.
Näin sain kahvimukini, ja edesmenneen Riston mukista tuli ainakin toistaiseksi minun kahvimukini. Olin ajatellut julistavani mukillani toisille jotakin kristillistä, mutta nyt Riston muki julistaakin minulle. Se muistuttaa elämän ainutkertaisuudesta. Juodessani kahvini Riston mukista mieleen tulee Raamatun sana:
”Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.” (Ps.103:16-17)
Ihmisen elämä on lyhyt. Onneksi kaikki ei kuitenkaan pääty kuin tyhjäksi ja käyttämättömäksi jäävään kahvimukiin. Edellä siteraamaani psalmi jatkuu:
”Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille, niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.” (Ps.103:18-19)
Kristityt luottavat Jumalan armoon, koska Jeesus on sovittanut syntimme Golgatan ristillä. Tämä on iankaikkisen elämän, uskomme ja toivomme perusta. Tämän perusteella uskomme saavamme turvautua Jumalaan kuin isäämme, Taivaalliseen Isäämme. Hän on paras Isä maailmassa ja Taivaassa! – Ehkä vienkin työpaikallemme sen ”Maailman paras isä” -mukin, mutta tarkoitan sillä häntä… Pitää vielä miettiä.
