Helsingin Hietaniemen hautuumaan liepeillä raikaa näinä päivinä Rock the Bones-festari. Meno lienee esimakua Viimeisistä ajoista, jolloin haudat aukeavat ja meille julistetaan, että Rokki ei kuole koskaan!
Rock on rajaton riemu. Rockissa ei ole miestä eikä naista, ei juutalaista eikä kreikkalaistakaan. Rock ei kunnioita edes kuoleman rajaa, vaan ryömii helposti hautuumaan kiviaidan yli viemään ilosanomaansa myös niille, jotka tahtoisivat levätä rauhassa. Saako perkeleellinen mekkala vainajat nousemaan haudoistaan rokkaamaan? Entä luetaanko pelkät haudassa kääntyilyt joraamiseksi?
Hevimusa saa virtansa kuolemaan liittyvistä asioista. Kuolema kiehtoo. Kuolemassa on Poweria. Ja rakkaus viettää sydänten hautajaisia. Ainakin, jos on uskominen HIM-yhtyettä:
* * * * * * * *
Tuhannen taalan kysymys: Kuka tai mikä sinun luitasi liikuttaa? HIM (His Infernal Majesty) vai Mestari, jonka vallan salaisuus on nöyryys ja hiljaisuus?
Ensimmäinen Kyytiä Kuolleille Luille-tapahtuma sijoittuu jo esikristilliseen aikaan, 600 vuotta eKr ja rullasi näin:
”Herran käsi tarttui minuun, ja Herran henki vei minut kauas pois ja laski minut keskelle laaksoa, joka oli täynnä kuolleitten luita. Hän kuljetti minua yltympäri niiden ylitse, ja minä näin, että luita oli laaksossa hyvin paljon ja että ne olivat rutikuivia. Herra sanoi minulle: ”Ihminen, voivatko nämä luut herätä eloon?” Minä vastasin: ”Herra, sinä sen tiedät.”
Hän sanoi: ”Sano profeetan sana näille luille, sano niille: Te kuivat luut, kuulkaa Herran sana! Näin sanoo Herra Jumala näille luille: Minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon. Minä panen teihin jänteet, kasvatan ympärillenne lihan ja peitän teidät nahalla, ja minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon. Silloin te tiedätte, että minä olen Herra.”
Minä puhuin saamani käskyn mukaan, ja minun vielä puhuessani alkoi kuulua kovaa kalinaa, kun luut lähenivät toisiaan ja liittyivät yhteen nivel niveleltä. Minä näin, että niiden päälle kasvoi jänteet ja liha ja että nämä saivat nahan ympärilleen, mutta elämää niissä ei ollut. Herra sanoi minulle: ”Ihminen, kutsu sanallasi henkeä ja sano sille: Näin sanoo Herra Jumala: Tule, henki, tule taivaan neljältä tuulelta ja mene näihin surmattuihin, niin että ne heräävät eloon.” Minä puhuin niin kuin Herra minua käski, ja luihin tuli henki. Ne heräsivät eloon ja nousivat maasta, ja siinä oli luvuton ihmisjoukko.” (Hesekiel 37:1-10)
* * * * * * * *
Olisi se vaan lystiä, jos esim. EXIT-yhtye pääsisi joskus samalle lavalle näitten kuolemankauppiaitten kanssa kertomaan musiikillaan myös Kuoleman Voittajasta. Jee-jee-jee-sus!
PS: EXIT ei muuten olekaan mikään eilisen teeren poika: http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/26A838AA02CDD002C2257A9A00267908?OpenDocument&lang=FI
Täytyy myöntää, että olen hieman häkeltynyt siitä keskustelusta, jota lehdistössä ja niiden kommenteissa käydään tästä asiasta. Aikaisemmin liikenne katkaistiin hautajaissaaton takia, nyt paheksutaan sitä, että hautausväki niuhottaa, kun ei kuule pappia..
Tällaista löytyy mm. Iltasanomien kommenteista.
Miten olisi pieni pala sympatiaa Sympathy-Rare bird
Lyhyesti sanottuna tilanne on makaaberi! :p
Ilta-Sanomat pitää meitä ajan tasalla Rock the B-tapahtumasta:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288578354166.html
Jäi vain mietityttämään tuo klo 13:n uurnanlasku: Olisi luullut kollegan bonjaavan, että puheosuuden olisi aivan hyvin voinut pitää ensiksi sisätiloissa (siinä kappelirakennuksessa on runsaasti erilaisia tiloja). Ulkona olisi ollut pelkästään uurnan maahan kätkeminen…
Hannu. En tosiaan tiedä, miten Helsingissä on tapana, mutta olen ymmärtänyt, että uurnaa hautaan laskettaessa yleensä rukoillaan nimenomaan paikan päällä, ei etukäteen sisätiloissa. (Ei kai ole tarkoitus siunata vainajaa kahteen kertaan….)
Maija, Maija, ei vainajaa tietenkään toistamiseen siunata! Kyse on rukoushetkestä. Laitan tähän esiin tuon Maahan kätkemisen kaavan, niin huomaat, ettei siinä ole määritelty, missä vaiheessa uurna pitää laittaa maahan. Se voi varsin hyvin tapahtua vaikkapa juuri ennen Herran siunausta. Sisätiloista siirrytään kulkueena haudan partaalle.
Tietenkin kyse on erikoistapauksesta: Jos on rakeita ja rajuilmoja tai rokkikonsertteja…
Maahan kätkeminen
Kaavaa voidaan käyttää uurnaa tai tuhkaa maahan kätkettäessä tai kun vainaja lasketaan hautaan toisella paikkakunnalla varsinaisen hautaan siunaamisen jo tapahduttua.
Rukoushetken johtaa pappi, muu seurakunnan työntekijä tai seurakuntalainen. Rukoushetken ajaksi voidaan sytyttää kynttilä.
1. Virsi
Voidaan käyttää esimerkiksi virttä 243, 244, 555 tai 631.
2. Johdanto
Alkusiunaus
Alkusiunaus voidaan lausua tai laulaa.
P/E Isän ja (+) Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
S Aamen.
P/E Herra olkoon teidän kanssanne.
S Niin myös sinun henkesi kanssa.
Johdantosanat
Rukoushetken johtaja laatii johdantosanat itse tai käyttää seuraavia vaihtoehtoja:
P/E Rakkaat ystävät. Haudalla meitä koskettaa katoavaisuus, mutta tänne ulottuu myös lupaus elämästä ja ylösnousemuksesta. Kristus sanoo: »Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.» (Ilm. 1:18.)
TAI
P/E Rakkaat ystävät. Haudalla meitä koskettaa katoavaisuus, mutta tänne ulottuu myös sana siitä, että Jumala hallitsee kaikkea, myös elämää ja kuolemaa. Raamatussa sanotaan: »Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.» (Job 19:25.)
3. Psalmi
Voidaan käyttää myös kirkkovuoden ajankohdan mukaisia tai muita psalmeja.
Psalmin sijasta voidaan laulaa virsi.
Psalmi voidaan lukea tai laulaa. Siihen voidaan liittää Pieni kunnia. Pieni kunnia jätetään pois paastonaikana viidennestä paastonajan sunnuntaista lähtien.
Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille,
hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni,
hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa,
en pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi,
johdatat paimensauvallasi.
Sinä katat minulle pöydän
vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,
ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut
kaikkina elämäni päivinä,
ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.
Ps. 23
TAI
Minä saan aina olla luonasi,
sinä pidät kädestäni kiinni.
Sinä johdatat minua tahtosi mukaan,
ja viimein sinä nostat minut kunniaan.
Taivaassa minulla on sinut,
sinä olet ainoa turvani maan päällä.
Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy,
Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti.
Ps. 73:23–26
Pieni kunnia
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
4. Raamatunluku
Luetaan jokin tai joitakin seuraavista raamatunteksteistä.
Voidaan käyttää myös kirkkovuoden ajankohdan mukaisia tai muita raamatuntekstejä.
Raamatunlukua voi seurata hiljainen mietiskely.
1. Kor. 15:42–49
Näin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa. Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa. Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen. Onkin kirjoitettu: »Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä olento.» Mutta viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki. Ensimmäisenä ei siis ole hengellinen vaan ajallinen; vasta sen jälkeen tulee hengellinen. Ensimmäinen ihminen on maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen on taivaasta. Millainen tuo maallinen ihminen oli, sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset, ja millainen tuo taivaallinen ihminen on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset. Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi.
2. Kor. 4:16–18
Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti.
2. Kor. 5:1–5
Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä. Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme, sillä sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme jää alastomiksi. Me, jotka vielä asumme tässä majassamme, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä kätkisi sisäänsä sen, mikä on kuolevaista. Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen.
Matt. 27:57–60
Illalla tuli paikalle Joosef, rikas arimatialainen, joka hänkin oli Jeesuksen opetuslapsi. Hän meni Pilatuksen puheille ja pyysi Jeesuksen ruumista. Pilatus käski antaa sen hänelle. Joosef otti ruumiin, kääri sen puhtaaseen pellavavaatteeseen ja pani hautaan, jonka hän äskettäin oli itseään varten hakkauttanut kallioon. Hän vieritti hautakammion ovelle suuren kiven ja lähti pois.
5. Vastaus
Voidaan käyttää esimerkiksi virttä 275, 388, 611, 616 tai hautaan siunaamisen laulua (ks. Lauluja kasuaalitoimituksiin).
6. Puhe
7. Rukousjakso
Rukous
Rukous voi olla myös vapaamuotoinen.
P/E Rukoilkaamme.
Rakas taivaallinen Isä. Uskomme NN:n sinun käsiisi. Me kiitämme sinua yhteisistä vuosista ja kaikesta, mitä hän oli meille. Olemme laskeneet hänen ruumiinsa/tuhkansa haudan lepoon odottamaan ylösnousemuksen ja uuden luomisen aamua.
Vapahtajamme kuoli ja hänet haudattiin, ja niin sinä pyhitit meidänkin hautamme leposijaksi. Sinä herätit hänet kuolleista, kukistit kuoleman ja avasit taivaan uskoville.
Jumala, sanasi vakuuttaa, että sinä tiedät, mitä me kaipaamme. Huokauksemmekin tulevat sinun korviisi. Tähän lupaukseen luottaen pyydämme: kuule nyt myös hiljainen rukouksemme.
(hiljaisuus)
Jeesus Kristus, Vapahtajamme. Sinuun me nostamme katseemme. Armahda meitä ja anna meille elävä toivo. Älä hylkää meitä vaan vie meidät ylösnousemukseen ja ikuiseen elämään. Kuule meitä rakkautesi tähden.
S Aamen.
Isä meidän
Herran rukous lausutaan yhteen ääneen.
S Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti.
Aamen.
8. Siunaus
Siunaus voidaan myös laulaa (sävelmät osastossa Lauluja kasuaalitoimituksiin).
P/E Siunatkoon meitä kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä ja (+) Poika ja Pyhä Henki.
S Aamen.
TAI
P/E Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä.
Herra kirkastakoon kasvonsa teille
ja olkoon teille armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne
ja antakoon teille rauhan.
Isän ja (+) Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
S Aamen.
9. Virsi
Voidaan käyttää esimerkiksi virttä 30 tai 377.
Hannu. Tiedän, ettei kyse ole ”toisesta siunauksesta”. Ei-haudalla tapahtuva rukous maahan kätkemisen yhteydessä saattaa kuitenkin luoda sen mielikuvan. Voi olla, että se tapa on yleisestikin käytössä. Olen vain ottanut ilmeisesti liian sananmukaisesti tuon ”kätkettäessä tai kun vainaja lasketaan hautaan”- kohdan. Voihan tietysti olla aivan mahdollista, että tuolla toisella paikkakunnalla rukoileminen suoritetaan yleisestikin muualla ennen hautaan laskemista, koska se tapahtuu selvästi jälkikäteen – ilmeisesti ainakin joskus omaisten läsnäollessa. Olen ollut mukana vain hautausmaalla.
Tuntuu silti erikoiselta ajatella laulavansa kilpaa festivaalin esiintyjien kanssa vaikkapa Sun haltuus rakas isäni…
Sitten kun tulee kuulovammaisten rock/heavy -konsertti, niin a vot. Eikö kuulovammainen ole räppäri jo? Tosi sekin perustuisi basson ääniaaltoon ja viittomakieleen.
Meillä papeilla on Facebookissa oma ryhmä, johon laitoin kysymyksen siitä, miten kollegat olisivat homman hoitaneet. Mahtaakohan kukaan ehdottaa Metallimessuvirsiä?
Tuosta rockin iänikuisesta kapinallisuudesta on tullut jo klisheekin. Juujuu, Hannu ja Kari, tokihan siinä sekin on mutta sitten kun lapsellisuudet loppuvat, voi alkaa yhdessä nauttiminen. Minulle on merkinnyt tavattomasti se, että nuorin tyttäreni kadehtii sitä, että olen nähnyt Clashin Ruisrockissa ja että meistä molemmista Patti Smith ja Lou Reed ovat oikeasti tykkäämisen arvoisia. Meitä yhdistää myös heavyinho. Onkohan se minun kapinaani sitten, kun en jaksa oikein jostain Arctic Monkeysista, hänen suosikistaan, innostua?
Juha: Kapina jees, apina nou? :p
Meillä kävi niin, että poika diggasi Nightwishista siihen saakka, kunnes me vanhemmat innostuimme ko. bändistä. Olimme jopa yhdessä Yövissyn konsertissakin. Poika tosin ei kestänyt istua meidän kanssamme, vaan meni toiseen paikkaan, jossa pääsi muitten pitkälettien kanssa moshaamaan.