Roihuvuoren ”bandetrolli” on ihan OK

Roihuvuoren banderolli oli hyvä. Se on rohkea mutta samalla se rehdisti toteuttaa laissa säädettyä uskonnonvapautta.

Aika monta kertaa on kristitty julistanut, että vain uskomalla Jeesuksen ihminen pelastuu. Siinä mielessä muslimibanderollin ”Islam ainut oikea uskonto” on ihan tuttua asiaa. Barthilaisittain juuri uskonto on kaiken synnin ydintä, joten jostain näkökulmastahan erityisesti kalvinististyyppinen kristitty voi sanoa kyseiselle banderollille ”aamen”.

Olen sitä mieltä, että mikäli Hamza Peltola saisi rahoituksen, suosittelisin hänelle ateistien bussikampanjan kaltaista tempausta. Silloin kuusi vuotta sitten muslimibussikuskit joutuivat ajamaan bussia, jossa ei sanottu, että ”ei ole muuta jumalaa kuin Jumala” vaan että ”Jumalaa tuskin on olemassa”. Sananvapauden maailmassa yhtiö myi tilan mainostajalle, joka koki asiansa niin tärkeäksi, että ei sillä rahalla ostanut lippuja Amsterdamiin coffee shoppiin vaan päätti käyttää vaivalla hankitut fyrkat julistukseen. 2008 toimittaja Virpi Salmi kirjoitti Me Naisissa jutun kirkosta eroamisesta, hän oikein liikuttui nyttemmin eläköityneen Hannu Vapaavuoren jutuista, mutta siitä huolimatta päätti käyttää kirkollisveronsa ne neljäsataa euroa Damin lentoihin. Sitten on tietenkin ihmisryhmä, joka ajattelee, että kirkollisveron sijaan ne 400 kannattaa käyttää suoraan hyväntekeväisyyteen jonkin luotettavan järjestön kautta. Kun paino on sanalla luotettava, en voi moittia sitäkään ratkaisua.

En siis hyväksy tulkintaa, jonka mukaan banderolli olisi erityisen provokatiivinen tai eripuraa lietsova. Bob Dylan oli tässä asiassa osuva, kun lauloi aikanaan, että ”you’re right from your side, I’m right from mine” ja että ”When you’ll go your way, I’ll go mine”.

Hamza Peltolan nauttimaa uskonnonvapautta ei ole esimeriksi Riadissa eikä edes Ramallahissa, jossa kristitty pannaan putkaan, mikäli hän ei toisuskoisena noudatakaan ramadania. Mieluummin Suomen vapaus kuin Saudi-Arabian ja Palestiinan itsehallinnon suvaitsemattomuus! Lähi-idässä muuten on ihmeen kaupalla edelelen yksi demokraattinenkin valtio, jossa pidettiin talvella vaalit. Siellä mielipiteet kärjistyvät helposti, ja esimerkiksi yhdessä arabikeskittymässä, Nasaret-nimisessä kaupungissa, asuva arabimuslimiteini Mohammed Zoabi on joutunut vainon kohteeksi.  Zoabin serkku on parlamentin jäsen Hanin Zoabi vasemmistolaiselta arabilistalta, hyvin kriittinen, suoranaisesti valtiota vihaava nainen. Serkku Mohammed taas on innokas teini, joka on peittänyt oman huoneensa seinät Israelin lipuilla. Hän on saanut arabiveljiltään satikutia näkemystensä johdosta.

Nasaret on kiinnostava monella tapaa. Siellä on muutama moskeijakin, ja Makam al-Nabi Sain on todella kaunis ja korea, sen minareetti on hieman majakkamainen mutta sorja.

Olen sitä mieltä, että nämä eivät ole voineet olla Jeesuksen kotimoskeijoita.

Jamaikalainen ihmisoikeustaistelija Marcus Garvey oli sitä mieltä, että samalla tavalla kuin valkoinen rotu voi mieltää Jumalansa valkoiseksi, mustalla rodulla on oikeus ajatella Jumala mustaksi. 1970-luvulla kun rastatajunta laajeni, DJ Big Youth tanssihallin dekin edessä vetäisi kauhutakkunsa (engl. dread locks eli hiustyyli, jota itsepintaisen virheellisesti kutsutaan ”rastoiksi”) auki niin, että koko sali kohahti, ghettojen köyhät tajusivat jotakin tärkeää itsestään. Pian levymogulit ymmärsivät, ettei rastasanomaa kannattanut periaatteen vuoksi torjua, koska levyt kävivät kaupaksi. Niinpä roots reggaessa ihan tyypillisen tiedonannon mukaan ”Moses was a black man”, ja toisaalta ”Jesus was a dreadlock” eli kauhukutreissaan pilveä pössyttävä aito rastamies.

Hupaisalla tavalla Nation of Islamin Louis Farrakhan kyllä kerran ihan tosissaan sanoi jamaikalaisen dub-runoilijan ja tv-kasvon Mutabarukan haastattelussa, että Vanha testamentti (toora) valehtelee, ja oikeasti muslimit ovat valittu kansa, joka pakeni Egyptistä. Farrakhan rakasti Muammar Gaddafia, joka oli suuri humanisti ja ihmisoikeuksien puolustaja. Jamaikallekin mustien panttereiden islam rantautui 1960-luvun lopulla tai siinä vuosikymmenen vaihteessa, mutta ei koskaan juurtunut pysyväksi laajaksi ilmiöksi, vaikka Malcolm X:n nimeä toistellaan vanhoissa lauluissa. Ghettonuorten turhautuminen ei koskaan siellä ole puhjennut uskonnolliseksi väkivallaksi, vaikka saari perinteisesti on mitä uskonnollisin. Se uskonnollisuus ilmenee enemmän kaukokaipuuna. 1990-luvun lopulla rastafari teki comebackin mutta osa siitä yhdistyi pelottavan kuuloiseen murharetoriikkaan. WTC-iskujen jälkeen muutamat artistit joutuivat oikeudessakin selittämään sananvapauden nimissä esittämiään lyriikoita. Heidän laulujensa ”polttava tuli” ei kuitenkaan ollut konkreettinen, varsinkaan uskonnosta motivoitunut kehotus väkivaltaan vaan tarkoitti sisäistä puhdistumista. Murder taas kuvastaa ghettojen väkivaltaa muuten, mutta musiikkikielenkäytössä lause ”tämä soundi tappaa” (kilpailevan soundin) tarkoittaa vain, että kilpailijalta niin sanotusti menevät jauhot kurkkuun.

Usein käsitetään, että Kristus on Jeesuksen sukunimi, vaikka se onkin arvonimi. Tämä arvonimi, nimittäin Messias, eli (oliiviöljyllä) voideltu, tarkoitti lopunajallista Israelin kuningasta. On ehkä jossain määrin vaikeasti käsitettävä, missä määrin tällainen Israelin Voideltu voi sitten olla muslimi. Kun Garvey puhui, miten mustan rodun Jumala on musta, hänkään ei voi mitään sille, että historiallinen Jeesus Nasaretin kaupungista ei ehkä ollut aivan niin tumma kuin Garvey itse. Kristus taas kosmisena hahmona tietenkin voi olla vaikka yhtä aikaa keltainen ja punainen ja musta, koska silloin väri on symbolinen.

Muslimilla on siten täysi oikeus uskoa, että Jeesus oli muslimi – aivan samoin kuin kenellä tahansa on oikeus uskoa, että Buddha oli saamelainen. Sellaisen näkökohdan tähän toki voi esittää, että tällä hetkellä niissä maissa, joissa kristittyjä vainotaan, islam on enemmistön uskonto. Tällöin nämä meikäläisittäin harmittomat virheelliset uskomukset voivat aiheuttaa lisäkärsimystä. Kun ajatellaan, että islam, kristinusko ja juutalaisuus ovat ikään kuin, enemmän tai vähemmän, samaa perhettä, en tiedä rivompaa ajatusta kuin se, että perheväkivallasta pitäisi vaieta. Suomessa joka viides nainen kokee vähintäänkin väkivallan uhkaa (mikä kokemuksena on yhtä traumaattinen kuin varsinainen pataan saaminen) , ja vain täysi sovinisti ehdottaisi, että uhrien pitäisi pitää turpansa kiinni, etteivät miehet hermostu. Tässä mielessä on äärimmäisen turhauttavaa elää sellaisessa, sanon nyt läheisriippuvaisessa, ympäristössä, jossa vääryydet ovat niin kuin alkoholistiperheen viina: tabu eli virtahepo.

Myös Gazasta ja Länsirannalta on kuultu kauhukokemuksista seinägraffiteista, joissa erotellaan perjantai-ihmiset, lauantai-ihmiset ja sunnuntai-ihmiset. Ensin perjantai-ihmiset tappavat sapattia viettävät lauantai-ihmiset ja sen jälkeen kirkkokansan sunnuntai-ihmiset. Touko-kesäkuun vaihteessa oli al-Aqsan moskeijassa saarnamies, joka julisti, että juutalaiset leipovat matzah-leipiä verestä, mutta tällaisia puheitahan Suomessa kukaan vastuullinen demokratian ja ihmisoikeudet sisäistänyt saarnamies ei lietso. Hamza Peltolan banderolli on siten hyvin lauhkea, eikä se loukkaa ollenkaan niin paljon kuin vaikka Charlie Hebdo.

Tilanne onkin sellainen, että jos Helsinkiin kaavailtu suurmoskeija todella saisi Bahrainista luvatut yli sata miljoonaa, täällä imaamikoulutus voisi saada huonoja aineksia. Tätä jotkut muslimit todella pelkäävät siksi, että Bahrainia hallitseva sunnieliitti on pitkälti saudien tuen varassa. Siellä syrjäytyminen ja köyhyys eivät ole radikalisoitumisen syynä, sillä Bahrainin bruttokansantuote per capita on maailman 12. suurin. Toivoisin, että Suomen kirkon ja esimerkiksi piispakunnan osuus suurmoskeijahankkeessa perattaisiin kunnolla, sillä nyt tuntuu, ettei maamme muslimejakaan ole kunnolla kuultu asiassa.

Onhan Suomessakin jo nyt esimerkiksi holokaustin kieltävää sorttia, joten on ilmeistä, että imaamikoulutus olisi syytä saada yliopiston alaiseksi verorahoilla. Matkaa siihen on vielä siksi, että maamme 60 000 muslimia muodostavat niin pienen vähemmistön, että yliopistollisen viran saati kokonaisen tiedekunnan perustaminen voi tuntua etäiseltä. Se on silti ainoa tie.

Tänään sitten alkaa ramadan. Siksi toivotan jokaiselle asianosaiselle: antoisaa ramadania!