Kun uskovat ihmiset kohtaavat vaikeuksia, he turvaavat usein rukoilemiseen. He rukoilevat tällöin jumalaltaan apua käsillä olevaan ongelmaan. Myös muiden rukoilua saatetaan pyytää siinä toivossa, että jos rukouksia on paljon, Jumalan apu voi olla todennäköisempää. Viimeisimpänä esimerkkinä Justin Bieber, joka pyytää rukoilemaan puolestaan viruksen halvaannutettua toisen puolen kasvoistaan.
Tarkoitus ei ole tietenkään tanssia ihmisten hädän ympärillä, vaan pohdiskella sitä, mihin logiikkaan tällaiset pyynnöt perustuvat.
Koska Jumalan ajatellaan olevan kaikkitietävä, Hän kyllä tietää jokaisen ihmisen hädän ilman että siitä pitää erikseen Jumalalle ilmoittaa tai pyytää Häneltä apua siihen.
Tästä seuraa kysymys siitä, mihin Jumala tarvitsee rukouksia ihmisen hädän keskellä? Eikö voisi auttaa ilmankin, kun kerran tietää jokaisen hädän ja sen luonteen? Ja jos Jumala auttaa vain sen takia, että joku rukoilee Häntä, ja silloinkin vain toisinaan, mitä se kertoo Jumalasta ja Hänen väitetystä armollisuudesta?
Jos tietäisit, että ystäväsi on hengenvaarassa ja olisit valmis auttamaan ainoastaan jos hän rukoilisi sinua, millaisena ihmisenä pitäisit itseäsi?
Toisaalta jos Jumala valikoi apuaan sen perusteella, moniko apua rukoilee, millaiseen armollisuuteen sellainen perustuu? Tällaisessa tilanteessa kyse olisi ennemminkin huutoäänestyksestä.
Aiheesta on tehty tutkimuksiakin. Rukoilulla ei niiden perusteella ole mitään positiivista vaikutusta esimerkiksi sairauksien paranemiseen. Päinvastoin usko rukoilun voimaan saattaa vähentää yksilön omaa panosta tilanteen voittamiseksi – koska kyllähän Jumala auttaa jos vain rukoilee tarpeeksi ja osoittaa uskollisuuttaan. Sellaisesta ei kuitenkaan ole mitään näyttöä. Ihmiset esimerkiksi paranevat sairauksistaan aivan riippumatta siitä, ovatko he uskovia vai eivät. Mitään eroa uskovien ja uskonnottomien hoitojen onnistumisen erosta ei ole olemassa siihen suuntaan, että rukoilulla olisi jotain positiivista vaikutusta asiaan.
Mitä sinä uskovana ajattelet rukoilemisesta hädän keskellä? Miksi Jumala vaatisi sinua rukoilemaan apua vaikka tietää sinua paremmin tilanteen, ja miksi Jumala jättää uskovat ilman apua aivan samalla tavalla kuin kaikki muutkin?
Ennen kuin Sari Roman-Lagerspetz ehtii muistuttaa asiasta, ehätän kertomaan, että minä ja muut suomalaiset luterilaiset konservatiivit emme ole amerikkalaisia evankelikaaleja.
Kannatan kuitenkin lastensuojelun nimissä homopropagandan levittämisen kieltämistä alaikäisille!
Sallitko Auranen alaikäisten lukevan Raamatusta Oholan ja Oholiban tarinaa ja katsella samalla keskiaikaisia kristilisiä helvettikuvia alastomine tuskissaan vääntelehtivine naisvartaloineen ja julmine kaksiarvisine häntäpiruineen?
Tuo Ohola ja Oholiba -juttu tuli tutuksi kansakoulun ekaluokilla. Se oli todella kuuma kohta, jonka minäkin selasin esiin vanhempieni vihkiraamatusta kavereiden opastuksen avulla. Sillä on kieltämättä ollut pysyvä vaikutus siihen miten sukupuolisuuteen suhtaudun, olihan se elämäni ensimmäinen seksivalistus ja mieliinpainuva elämys.
Hyvä, että syylliset Ugandan homolakiin löytyivät!! Itse jutun mukaan Kaoma ”väittää videolla”, ”sanoo olleensa läsnä tilaisuudessa” ja ”huomasi uskontoa käytetyn demonisointiin”. Varsinaista dokumentointia edustaa Livelyn fläppisaarna homouden syistä. Jos demonisointi ja väitetty kehottaminen tappamiseen on totta, niin sellainen on jyrkästi tuomittava täysin epäkristillisenä toimintana. Enkä millään voi uskoa esimerkiksi suomalaisten lähettien sellaiseen sortuneen. Toisaalta tässä iän myötä on tullut hiukan skeptiseksi mediankin suhteen. Kun jokin tavoite asetetaan, niin rikatkin etsitään rokasta tuon tavoitteen tueksi. Tämäkin juttu vaikuttaa rikalta.
Minun mielestäni suomalaiset konservatiivit eivät syyllisty lähellekään tällaisiin tekoihin, mistä amerikkalaisia evankelikaaleja tässä uutisessa syytetään.
Pitää kuitenkin muistaa, että tälläkin foorumilla kirjoittaa henkilöitä, jotka tahallaan tai ennakkoluuloisuuttaan levittävät homoseksuaaleista väärää tietoa. Täällä väitetään homouden olevan kehityshäiriö, joka johtuu lapsuuden traumoista ja esitetään jos jonkinlaisia syitä sille, miksi homous on haitaksi ihmisille.
Lisäksi eräs SLEY:n piirivastaava mielellään kommentoi täällä siihen suuntaan, että homoseksuaalisuus on luonnotonta ja on hyväksyttävää, jopa toivottavaa, että ihmiset suhtautuvat homoihin torjuvasti.
Mittakaava on täysin erilainen, mutta kyllä täälläkin aktiivisesti käytetään uskontoa keinona esittää valheita ja lobata homovastaista mielialaa. Jokainen tietysti muodostaa itse kannan siitä, onko tällainen toiminta kristillisen etiikan mukaista. Tällaisen ateistisen humanistin mielestä se on epäeettistä.
Sanon jälleen kerran: MINKÄÄNLAISTA tieteellistä konsensusta homoseksuaalisen taipumuksen syntymisestä ei ole olemassa, ainoastaan hypoteeseja ja teorioita, joista osa on hyvin, osa huonommin perusteltuja.
Yksi näistä teorioista on ajatus seksuaalisen identiteetin kehityksestä biologisesti annettujen edellytysten pohjalta niissä objektisuhteissa, joissa lapsi kasvaa aikuiseksi. Teoria, jonka mukaan homoseksuaalisuus voi johtua häiriöistä näissä objektisuhteissa, ei ole valhe eikä se millään, ei kerta kaikkiaan millään tavalla liity homoseksuaalien vihaamiseen eikä vainoamiseen.
Se taas homoseksuaalien on opeteltava ymmärtämään, ettei homoseksuaalisiin tekoihin kohdistuva kammo tai suoranainen inho ole sekään itse valittu tapa reagoida ilmiöön. Senkin juuret ovat sekä ihmisen biologiassa että kehityksessä.
Sillä ei kuitenkaan ole eikä saa olla mitään yhteyttä homoseksuaalien diskriminointiin ihmisinä.
Historian saatossa homoseksuaalisuuden syiksi on kehitylty USEITA teorioita, joilla ei ole mitään tieteellistä pohjaa ja joiden ainoa tarkoitus on mustamaalata homoseksuaaleja. Nämä teoriat ovat lähes poikkeuksetta peräisin kristillisistä ”tutkimuslaitoksista”.
Se, että syytä homoseksuaalisen suuntautumisen syntymiseen ei tunneta, ei tarkoita sitä, että mitä tahansa teoriaa voisi esittää mahdollisena syynä ja puolustaa teoriaa sillä, että todellisesta syystä ei ole tieteellistä konsensusta.
Lisäksi väitän, että vastenmielinen suhtautuminen homoseksuaaleihin ei todellakaan ole ihmisen luonnollinen reaktio. Se on opittua käyttäytymistä ja ei liene vaikea keksiä, mistä tällainen reagointi on opittu. Me aikuiset voimme opettaa lapsemme joko suvaitsemaan tai syrjimään erilaisuutta.
Martti Vaahtoranta:
”Se taas homoseksuaalien on opeteltava ymmärtämään, ettei homoseksuaalisiin tekoihin kohdistuva kammo tai suoranainen inho ole sekään itse valittu tapa reagoida ilmiöön. Senkin juuret ovat sekä ihmisen biologiassa että kehityksessä.”
Höpsistä, Martti!
Homoseksuaalisuuteen kohdistuva ”kammo” tai suoranainen ”inho” on vain persoonakohtainen asenne ja omaksuttu tapa tulkita Raamattua kirjaimellisesti. Tälläisen asenteen selittäminen ihmisen biologialla ja kehityksellä on lapsellista ja naurettavaa nykyisen tiedon pohjalta.
Heteroseksuaalisesti suuntautunut kokee homoseksuaaliset teot ja yrityksetkin sellaisiin inhottavina, koska ne sotivat hänen omaa biologisesti annettua, perittyä ja opittua seksuaalista suuntaustaan vastaan. Sitä ei Raamatun tarvitse opettaa kenellekään. Se on biologiaa ja psykologiaa.
Nyt Vaahtoranta kyllä puhuu vain omasta puolestaan. Ainakaan minun heteroseksuaalit ystäväni eivät koe kahden samaa sukupuolta olevan välistä seksiä inhottavana.
Se, että ei itse halua harrastaa seksiä oman sukupuolensa edustajan kanssa, ei tarkoita sitä että ihminen luonnostaan inhoaisi sitä, että joku muu näin tekee. Noin suoraviivaisella logiikalla voisi inhota vaikkapa säkkipillinsoittoa tai mäkihyppyä.
Se taas homoseksuaalien on opeteltava ymmärtämään, ettei homoseksuaalisiin tekoihin kohdistuva kammo tai suoranainen inho ole sekään itse valittu tapa reagoida ilmiöön. Senkin juuret ovat sekä ihmisen biologiassa että kehityksessä.
Ei pidä paikkaansa tämä, Martti Vaahtoranta! Nyt rohkenen kyllä väittää vastaan. Ei kukaan inhoa homoseksuaaleja luonnostaan. Minusta se ei ole yhtään mitään muuta kuin asenne, jolla yleensä suhtaudutaan niihin, joita pidetään poikkeavina.
Se ns. ”inho” on samanlaista kuin on rasismi. Tai miten yhteiskunnan enemmistö suhtautuu kääpiöihin, änkyttäjiin, epileptikoihin, huomattavan ylipainoisiin jne jne. Eli kaikkiin, jotka poikkeavat valtavirrasta. Kuitenkin on tosiasia, että kun erilaisten ihmisten kohdalla ylittää pelon ja epäluulon kynnyksen, huomaa miten kivoja ja ihan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin ko. henkilöt ovat.
Homojen suhteen ei ole kyse yhtään mistään muusta.
Yhdyn Jusun kommentteihin täysin. Martti Vaahtorannalle toteaisin, että en itse ole koskaan tuntenut kammoa tai inhoa homoseksuallisia suhteita kohtaan. En edes homoseksiä kohtaan. Jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, se on aina kaunis asia. Se miten rakkaudestaan toiselle viestittää ja miten sen rakastetulleen osoittaa, se on kahden ihmisen välinen asia, eikä se kuulu muille.
”Heteroseksuaalisesti suuntautunut kokee homoseksuaaliset teot ja yrityksetkin sellaisiin inhottavina, koska ne sotivat hänen omaa biologisesti annettua, perittyä ja opittua seksuaalista suuntaustaan vastaan. Sitä ei Raamatun tarvitse opettaa kenellekään. Se on biologiaa ja psykologiaa.”
Niinkuin Jusu jo totesikin, kyllä Martti kirjoittaa tässä vain omasta puolestaan. Martin uskonnollisella vakaumuksella ja Raamatun omalaisellaan ymmärtämisellä uskon olevan tähän ”inhoon” erittäin suuren vaikutuksen, ei niinkään biologialla ja psykologialla, vaikka hän niihin vetoaakin, muodollisesti. Eiköhän liene kaikille selviö, että vanhakantainen uskonnollisuus ja fundamentalismi ovat suurimmat esteet ihmisten tasa-arvon kehitykselle myös sivistyneissä yhteiskunnissa.
Merja Ruuska kirjoitti todella hyvin. Kysymys on ennakkoluuloista ja asenteista, joita oma elinympäristö joko ruokkii tai vähentää. Täällä K24:n keskusteluissa myös uskonnollinen asemoituminen, joka on myöskin tavallaan asennetta, on aika vahvasti vaikuttamassa mielipiteen muodostukseen.
P.S. Täällä näyttäisi olevan ainakin 20 minuutin viive viestien ilmestymisessä näkyviin ja se kyllä tappaa tehokkaasti online-keskustelut. Esim. kun kirjoitin edellisen kommentin, Merjan kommentti ei ollut vielä näkyvissä. Kellonajat: Merjan kommentti 14:16 ja minun edellinen kommentti klo 14:36. 🙁
On aika hassua yhtäältä painottaa homoseksuaalisen taipumuksen biologista determinaatiota, johon ei voi eikä saa vaikuttaa, ja samaan aikaan kieltää, että homoseksuaalisia tekoja kohtaan koettu inho olisi vain opittua pahuutta.
On tietenkin selvää, että kun oppii tuntemaan jotakin ilmiötä, siihen myös tottuu. Ja se voi olla hyvä asia. Inhosta voi tosiaan syntyä vainoa ja vihaa. Sitä vastaan on taisteltava.
Mutta biologialla ja siihen perustuvalle psykologialle ei lopulta kuitenkaan voi mitään. Sen kanssa voi elää hyvää ja kunniallista elämää, mutta kokonaan sitä ei pois saa. Eivätkös homot juuri sillä tavoin väitä?
Jusu Vihervaara: ”Lisäksi eräs SLEY:n piirivastaava …”
Uutisten ja blogien kommentointi tapahtuu omalla nimellä. Täällä ei ole kommentoijaa, jonka nimi olisi SLEY:n piirivastaava. Sen sijaan yhden kommentoijan nimi on Sami Paajanen. Kommentoinnin säännöissä (ainakin ennen) todettiin, että kommentoijia tulee käsitellä yksityisinä ihmisinä, eikä minkään ryhmän edustajina. Joten jätetään myös Paajasen työnantaja sivuun spekuloinnista.
Kommentoihan täällä esimerkiksi pastori Urpo Karjalainen Israelia koskevia blogeja ja uutisia. Olisi epäasiallista liittää hänen työnantajansa kristilliseen siionismiin.
Itse uutiseltakin olisin toivonut täsmällisempää määrittelyä. Yhdysvalloissa on noin 90 miljoonaa evankelikaalia, joten koko porukkaa ei tulisi leimata Ugandan homolaeilla. Uutisessa mainittu Scott Lively näyttää toimivan Abiding Truth Ministries nimisessä järjestössä, ja on hyvin kyseenalaista, voidaanko sen yhteydessä puhua evankelikaalisuudesta. ATM kun on järjestö, jolla ei ole muita uskonnollisia intressejä, kuin vihamielisyys homoja kohtaan.
Martti Vaahtoranta: ”On aika hassua yhtäältä painottaa homoseksuaalisen taipumuksen biologista determinaatiota, johon ei voi eikä saa vaikuttaa, ja samaan aikaan kieltää, että homoseksuaalisia tekoja kohtaan koettu inho olisi vain opittua pahuutta.”
Minun mielestäni on suorastaan koomista verrata ihmisen ominaisuutta (seksuaalinen suuntautuminen) ja hänen mielipidettään (asenne homoja kohtaan) ja esittää tämän jälkeen mielipiteet biologisena faktana ikään kuin ne olisivat synnynnäisiä ja väistämättömiä.
Homoseksuaalisuuden osalta ihmisten asenteet ovat muuttuneet radikaalisti viimeisen 20 vuoden aikana. Olen täysin eri mieltä Vaahtorannan kanssa siitä, että tämä olisi jotain biologista evoluution tulosta. Väitän, että se johtuu asiallisen tiedon lisääntymisestä ja ennakkoluulojen väistymisestä.
Teoria homovastenmielisyyden synnynnäisyydestä on minusta epätoivoinen yritys hakea omalle syrjivälle asenteelleen oikeutusta siitä, että asenne ei olisi kunkin itsensä käsissä. Valitettavasti me jokainen teemme päätöksen siitä, miten lähimmäisiimme suhtaudumme ja heitä kohtelemme.
Jos joku ”inhoaa” tai ”kokee vastenmielisyyttä” homoseksuaalisia tekoja kohtaan, niin ne ovat tunteita, ei asenteita. Emootiot taas ovat vahvasti biologisperäisiä. Lajin menestystä ajatellen on ihan johdonmukaista ajatella, että vastenmielisyys homoseksuaalisia tekoja kohtaan on ainakin osittain biologisperäistä. Sen ääneen sanominen tosin on poliittisesti äärimmäisen epäviisasta.
Toisaalta taas ei ole mitenkään pitävästi todistettu missään, että homokseksuaalisuus olisi aina ja/tai pelkästään geeniperimän tulosta. Hyvin harvoin se tietysti on myöskään pelkästään sosiaalisten tai psykologisten tekijöiden tulosta. Pikemminkin niin, että homoseksuaalinen identiteetti/-käyttäytyminen on sekä biologisten eli geneettisten ja ympäristötekijöiden monipuolisen, toisiaan ehdollistavan vuorovaikutuksen tulosta. Joskus biologisilla tekijöillä on määräävämpi rooli, joskus ympäristötekijöillä.
Martti Vaahtoranta sanoo, että heteroiden tuntema kammo, ja suorastaan inho homoseksuaalisia tekoja kohtaan on luonnollista ja biologisperäistä.
En ole itse psykologi mutta olen jutellut aiheesta vuosien varrella joidenkin psykologien ja psykiatrien kanssa. Heidän käsityksensä on ollut se, että jos henkilöllä on vahva oma heteroseksuaalinen identiteetti niin hänen ei tarvitse tuntea kammoa, inhoa ja uhkaa siitä, jos joku on homoseksuaali. Jos henkilö on sovussa itsensä (ja oman seksuaalisuutensa) kanssa niin hän voi olla sovussa myös muiden kanssa, vaikka he olisivat erilaisia. He ovat olleet myös sitä mieltä että homokammoon kasvetaan homokammoisissa yhteisöissä. Aivan kuten moniin muihinkin kammoihin ja erilaisuuden pelkoihin kasvetaan (mm. rasismiin). Ne ovat opittuja asenteita.
Vaahtoranta:”Heteroseksuaalisesti suuntautunut kokee homoseksuaaliset teot ja yrityksetkin sellaisiin inhottavina, koska ne sotivat hänen omaa biologisesti annettua, perittyä ja opittua seksuaalista suuntaustaan vastaan.”
Tämä nyt ainakin on keksittyä. En minä, kuten eivät heteroystävänikään koe näin.
Toisaalta, Martti Vaahtoranta taisi nyt juuri osoittaa, että joissain piireissä on oikeasti olemassa sitä homofobiaa. Onko hän siis Korhosen linjoilla?
Sarin väittämä, että ”homokammoon kasvetaan homokammoisissa yhteisöissä”, pitää varmasti osittain paikkansa.
Toisaalta on myös niin, että ihmissuku jatkuu ainoastaan heteroseksuaalisen kanssakäymisen tuloksena. On todennäköistä, että jossain määrin ”vastenmielisyys” homoseksiin on myös biologispohjaista, sellaista jonka tehtävä/funktio on palvella ihmislajin jatkuvuutta.
Heteroseksuaalinen identiteetti voi olla vahva tai heikko tai jotain siltä väliltä. Sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä ”homokammon” välillä.
Piti luonnollisesti kirjoittaa viimeinen lause: ”sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä homokammon kanssa.”
Inho homoseksuaalisia tekoja kohtaan johtuu varmasti osaltaan siitä, että se palautuu persoonan kehityksen siihen vaiheeseen, jossa seksuaali-identiteetin ”heiluri” on käynyt lähellä omaa sukupuolta kohdistuvaa eroottista vetovoimaa. Se on persoonan kehityksessä ohitettu vaihe, mutta heittää silti varjonsa vielä kypsäänkin seksuaaliseen identiteettiin.
Ja varmasti on totta, että korostunut homoinho tai peräti -viha voi kertoa juuri heikkouksista omassa heteroseksuaalisessa identiteetissä, sen keskeneräisyydestä. Ollaan vielä epävarmoja. Sen tähden täytyy olla erityisen ”miehekäs” tai ”supernaisellinen”, jottei vain itselle tai varsinkaan muille syntyisi pienintäkään epäselvyyttä omasta heteroseksuaalisesta identiteetistä.
Sen sijaan kypsä ja seksuaalisesta identiteetistään varma heteroseksuaali voi suhtautua ilman vihaa tai paniikinomaista torjuntaa homoseksuaaliin lähimmäiseensä. Tämän olemassaolo ei uhkaa omaa olemassaoloa.
Itse homoseksiä kohtaan tunnettu inho silti säilyy. Se ei ole itsessään merkki epäkypsästä seksuaalisesta identiteetistä, vaan paremminkin osa sitä edelleenkin omaan seksuaaliseen kypsymiseen liittyneenä ja mukana kulkevana elementtinä.
”Sanon jälleen kerran: MINKÄÄNLAISTA tieteellistä konsensusta homoseksuaalisen taipumuksen syntymisestä ei ole olemassa, ainoastaan hypoteeseja ja teorioita, joista osa on hyvin, osa huonommin perusteltuja.”
Tässä Turtiaisen logiikka heittää, kun hän ensin toteaa ettei homoseksuaalisuuden syystä ole konsensusta hän kuitenkin määritele sen taipumukseksi? Mistä Vaahtoranta siis tietää että kysymys on taipumuksesta eikä olemuksellisesta ominaisuudesta, joka ei ole taipumus?
Ja kyllä Vaahtoranna sivistystasolla pitäsi tietää,että tutkijoiden enemmistö alkaa olla ja hyvin perustellusti synnynnäisyyden kannalla . Kohdun olosuhteet ovat myös osa sikiön ympäristöä, missä nuo jotkut biologiset Vaahtorannankin mainitsemat tekijät yhdessä geneettisten muiden tekijöiden kanssa syntyvät.
Yksi ongelma on se, että kun tiedemiehet puhuvat ympäristötekijöistä, maallikot helposti erehtyvät luulemaan että se tarkoittaa kotikasvatusta, ruokavaliota, ihmissuhteita ja muuta vastaavaa. Kun homoseksuaalisuuden synnyssä puhutaan ympäristötekijöistä, näillä viitataan raskaudenaikaisiin olosuhteisiin kohdussa, esimerkiksi äidin hormonitasoihin.
Juurikin noi ku Jusu ilmitoi.
Siis ei Turtiaisen vaan Vaahtorannan logiikka heittää…
Toistan: ei ole olemassa konsensusta siitä, että homoseksuaalisuus perustuisi häiriöihin sikiönkehityksessä, mutta se on yksi uskottava teoria. Yhtä uskottavaa on, että yksilönkehitys suhteessa läheisiin ihmisiin ja ongelmat niissä vaikuttavat sukupuoliseen identiteettiin.
Martti,
Se, että ihmisestä tulisi homoseksuaali hänen läheisiin ihmissuhteisiinsa liittyvien tekijöiden johdasta, ei ole uskottava teoria. Sellaisella teorialle ei löydy tieteellistä näyttöä ja tiedeyhteisössä on vahva ymmärrys siitä, että tällainen teoria on ihan huuhaata.
Minulla on sellainen ymmärrys, että tuota teoriaa ei ole pidetty vakavasti otettavana useampaan vuosikymmeneen.
Kuule nyt Vaahtoranta,eivät nuo teoriat ole tasa-arvosia, sillä bilogispohjaisen teorian liittyy myös vain monille homoille tyypilisisten fysiologsisten piirteiden huomioiminen; ne eivät selity mistään ihmissuhteista.
Tämän havaitsemiseksi ei tarvise olla edes tiedemies,ihan oma havaintokykykin riittää jos osaa,uskaltaa ja viitsii maailmaa ja ihmisiä avoimin silmin ja mielin katsoa! Tämän ominaislaatuisen ns. gestuksen saattaa havaita sangen usein jo varsin pienistä lapsista.
Ympäristötekijöillä tarkoitetaan yhtä lailla myös psykologisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tekijöitä.
Älykkyys esimerkiksi on suurelta osin perinnöllistä. Mutta älykkääksi on vaikea meidän kultturissa tulla/todellistua ellei opi lukemaan ja kasva oppimiselle, koulutukselle ja lukemiselle myönteisessä sosiaalisessa ympäristössä.
Vaikka homoseksuaalisuus on osin perimän tulosta, on sata%:sen varmaa, että homoseksuaalisuudelle myönteinen kulttuuri myös ”tuottaa” homoseksuaalisuutta.
Ei tuota itse homoseksuaalisuutta, sen näkyvyyteen olosuhteet tietysti vaikuttavat.
Ihmislajin säilymisen ja kestävyyden kannalta on evolutiivisesti edullista,että tietyt suvut aina välillä tarpeeksi degeneroiduttuaan sammuvat.
Nämä sen verran vakavia asioita, että tuon huomion tuohon toiseen uutiseen, jossa jonkun muslimin kerrotaan mahdollisesti toimineen näin. Kyseisessä blogissa Pia Larni muslimi toi esiin nimeä mainitsematta Suomessakin ” Henkilökohtaisesti tiedän, että tänne Suomeen on tullut puhumaan hyvin vaikutusvaltainen kristitty pappi, joka on tunnettu vihapuheistaan muslimeja vastaan, eikä hän ole ainoa. On se kumma että näistä ei koskaan puhuta. Eikö se sitten ole vihapuhetta jos toivotaan että muslimit olisivat kuolleita tai heidät pitäisi tappaa? Ja ihan kotimaisia puhujia kaikenlisäksi.”
Yksittäisiä suomalaisia on tainnut käydä sotimassakin Lähi-idässä ja aina löytyy, joku jota konflikti kiehtoo, niin paljon, että siihen pitää päästä osalliseksi. Siitä voidaan iloita, että kuolemantuomio kuitenkin on väistynyt. Tässä kannattaa muistaa Ugandan historia, jossa kristittyjäkin ristiin naulittiin ja se, että AIDS:in tartuttajakin antaa kuolemantuomion ilman oikeudenkäyntejä ja elinkautinen ei välttämättä jää elinkautiseksi vallan vaihtuessa.
Eikä tieteellinen pysy samana eriaikausina. Mutta kuolemantuomiota ei voi perua. En ota tässä millään lailla kantaa homojen asioihin vaan siihen, että äärireunoja löytyy kaikkialta. Älkäämme tehkö stereotypejä muutamien tekojen perusteella tai jääkö hokemaan mantraa puolesta tai vastaan. Jokainen vastaa omasta elämästään meidän lakien puitteissa siihen rajaan, ettei väen vängällä yritä raahata muita omiin tekoihinsa.
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/USAn+saarnaajatinnostivat+ugandalaisiajyrkk%C3%A4%C3%A4n+homolakiin/1135251967090
Jotkut tutkijat näkevät ”viidesläisyyden” olevan osa kansainvälistä, myös siis amerikkalaista evankelikaalisuutta, lähinnä sen suomalaisena muotona. Toisin sanoen viidesläisyyden taustalla olisi kalvinistinen protestanttisuus,
Väittessä on mielestäni jonkin verran perää, joskin se on yksipuolinen.
Tässähän meillä on loistava esimerkki siitä, kuinka vahingollista vastuuton kristillinen ”lähetystyö” kehitysmaissa voi pahimmillaan olla. On todella järkyttävää lukea tällaisia uutisia vielä 2010-luvulla. 🙁
On aika ihmeellistä, että itsenäiset ja omaa afrikkalaisuuttaan korostavat valtiot olisivat näin alttiita amerikkalaisten saarnamiesten vaikutuksille. On tämän lain takana varmasti muutakin.
Martti Pentti:
”On aika ihmeellistä, että itsenäiset ja omaa afrikkalaisuuttaan korostavat valtiot olisivat näin alttiita amerikkalaisten saarnamiesten vaikutuksille. On tämän lain takana varmasti muutakin.”
On varmasti paljon muitakin vaikutteita kuin evankeelisten lähetystyö. Esim. AIDS saattaa olla eräs iso tekijä, joka tietääkseni lähti leviämään Afrikassa suojaamattomista homoseksisuhteista, ja joka on todella suuri ongelma Afrikan maissa. Vaikka AIDS:in on myöhemmin todettu leviävän myös suojaamattomassa heteroseksissä, saattaa olla, että se Afrikkalaisten keskuudessa mielletään edelleen yleisesti vain homosuhteista johtuvaksi. Ja epäilen, että amerikkalaiset evankeelit eivät ole omassa toiminnassaan jättäneet tätäkään asetta käyttämättä.
Martti Pentti kiinnittää huomion tärkeään asiaan. Lähetystyötä koskevissa keskusteluissa paistaa usein vanha, suorastaan rasistinen, näkemys afrikkalaisista lapsellisina hölmöinä, jotka ottavat nikottelematta vastaan, mitä valkoinen mies tulee opettamaan.
Afrikkalaiset ovat arvostelukykyisiä ja ajattelevia ihmisiä. Siinä missä suomalaisetkin.
Tällä en missään nimessä tarkoita, että ugandalaisten suhtautumisessa homoseksuaaleihin olisi mitään puolusteltavaa tai hyväksyttävää. Ajattelu ja varsinkin arvostelukyky voi joskus pettääkin.
Jaa, no minä olen paitsi heteroseksuaali myös Suomen kovin kalvinisti. En ymmärrä homoseksuaalisuutta, mutta en silti inhoa sitä. Miten voisin inhota jotain, mitä en edes ymmärrä?
Emmekö me inhoa useimmiten juuri sellaista, mitä emme ymmärrä?
Jaa, no minä olen paitsi homoseksuaali myös kohta Suomen pahimpia ateisteja. En ymmärrä heteroseksuaalisuutta ja jossain määrin se myös inhottaa minua.
Miksi? Koska se on minulle luonnotonta.
ps. Kaikki pois Ugandasta, myös rahat, kunnes laki perutaan!
No niin! Tässä on logiikkaa! Homoseksuaalin mielestä heteroseksuaalisuus jossakin määrin inhottaa, ja heteroseksuaalin mielestä homoseksuaalisuus. Nyt ollaan johdonmukaisia.
Olen ymmärtänyt, että suomalaisilla vanhoillisilla herätysliikkeillä (evankelisuus ja kansanlähetys) on hyvät suhteet yhdysvaltalaiseen naispappeutta vastustavaan Missouri-synodiin. Olenko ollut ihan väärässä?
Miten naispappeus liittyy tähän kysymykseen? Tässä on pakko olla jotakin syvempää gnosista takana.
Minä luulen, että siellä Ukantassa on myös naispappeus kielletty. Että silleen liittyy.
Luther-säätiö on mielestäni Missouri-synodin ja sen Lutheran Heritage Foundationin ’haaraliike’. Luterilainen puhdasoppisuus on kuitenkin eri asia kuin amerikkalainen evankelikaalisuus.