Kun uskovat ihmiset kohtaavat vaikeuksia, he turvaavat usein rukoilemiseen. He rukoilevat tällöin jumalaltaan apua käsillä olevaan ongelmaan. Myös muiden rukoilua saatetaan pyytää siinä toivossa, että jos rukouksia on paljon, Jumalan apu voi olla todennäköisempää. Viimeisimpänä esimerkkinä Justin Bieber, joka pyytää rukoilemaan puolestaan viruksen halvaannutettua toisen puolen kasvoistaan.
Tarkoitus ei ole tietenkään tanssia ihmisten hädän ympärillä, vaan pohdiskella sitä, mihin logiikkaan tällaiset pyynnöt perustuvat.
Koska Jumalan ajatellaan olevan kaikkitietävä, Hän kyllä tietää jokaisen ihmisen hädän ilman että siitä pitää erikseen Jumalalle ilmoittaa tai pyytää Häneltä apua siihen.
Tästä seuraa kysymys siitä, mihin Jumala tarvitsee rukouksia ihmisen hädän keskellä? Eikö voisi auttaa ilmankin, kun kerran tietää jokaisen hädän ja sen luonteen? Ja jos Jumala auttaa vain sen takia, että joku rukoilee Häntä, ja silloinkin vain toisinaan, mitä se kertoo Jumalasta ja Hänen väitetystä armollisuudesta?
Jos tietäisit, että ystäväsi on hengenvaarassa ja olisit valmis auttamaan ainoastaan jos hän rukoilisi sinua, millaisena ihmisenä pitäisit itseäsi?
Toisaalta jos Jumala valikoi apuaan sen perusteella, moniko apua rukoilee, millaiseen armollisuuteen sellainen perustuu? Tällaisessa tilanteessa kyse olisi ennemminkin huutoäänestyksestä.
Aiheesta on tehty tutkimuksiakin. Rukoilulla ei niiden perusteella ole mitään positiivista vaikutusta esimerkiksi sairauksien paranemiseen. Päinvastoin usko rukoilun voimaan saattaa vähentää yksilön omaa panosta tilanteen voittamiseksi – koska kyllähän Jumala auttaa jos vain rukoilee tarpeeksi ja osoittaa uskollisuuttaan. Sellaisesta ei kuitenkaan ole mitään näyttöä. Ihmiset esimerkiksi paranevat sairauksistaan aivan riippumatta siitä, ovatko he uskovia vai eivät. Mitään eroa uskovien ja uskonnottomien hoitojen onnistumisen erosta ei ole olemassa siihen suuntaan, että rukoilulla olisi jotain positiivista vaikutusta asiaan.
Mitä sinä uskovana ajattelet rukoilemisesta hädän keskellä? Miksi Jumala vaatisi sinua rukoilemaan apua vaikka tietää sinua paremmin tilanteen, ja miksi Jumala jättää uskovat ilman apua aivan samalla tavalla kuin kaikki muutkin?
Palan Anteron alkuperäiseen blogitekstiin. Se sisältää monia väärinkäsityksiä kristinuskosta. Jumala ei vaadi eikä tarvitse rukouksia, eikä hän valikoi apuaan sen mukaan, rukoileeko avun tarvitsija vai ei. Jumala tietää kaikki tarpeemme , jopa paremmin kuin ihminen itse. Jumala lupaa kuulla kaikki rukouksemme. Jumala on Jeesuksen opetuksen mukaan kuin hyvä Isä. Aivan kuten viisaalla isällä ja äidillä on hänelläkin kolme vastausvaihtoehtoa lastensa pyyntöihin. Joihinkin pyyntöihin voi myöntyä heti, toiset voidaan toteuttaa lyhemmän tai pitemmän viiveen jälkeen, kolmansiin pyyntöihin vastaus on jyrkkä ei. Onhan juuri Isän asia harkita, mikä on hänen lapselleen hyväksi, mikä taas vahingoksi. Aika moni pyyntörukous on myös senlaatuinen, että rukousvastaus on vaikeasti todennettavissa millään empiirisellä mittarilla. Silloin kun rukoillaan paranemista sairaudesta on muistettava, että Jumalan parantavan voiman ensisijainen kanava on lääketieteellinen hoito. Ns. spontaani paraneminen on vakavissa sairauksissa perin harvinaista, ei kuitenkaan niin tuntematon ilmiö kuin Antero näyttää uskovan. Toisaalta lääketieteellinen hoitokaan ei aina tepsi. Lienee täysin mahdotonta saada mitään empiiristä näyttöä siitä, onko rukouksella ja paranemisprosenteilla mitään yhteyttä keskenään, sillä läheskään kaikki sairaan puolesta esitetyt rukoukset eivät tule edes potilaan itsensäsäkään tietoon. On myös muistettava, että Jumalan luomisjärjestykseen kuuluu myös ruumiillinen kuolema ennemmin tai myöhemmin ja Jumalan yleisin keino elämän päättämiseen on sairauteen kuoleminen.
Yrjö: ”Jumala ei vaadi eikä tarvitse rukouksia, eikä hän valikoi apuaan sen mukaan, rukoileeko avun tarvitsija vai ei. Jumala tietää kaikki tarpeemme , jopa paremmin kuin ihminen itse.”
Ja juuri senhän yritin tuoda esille. Ilmeisen epäonnistuneesti, kun sitä ei havaita vaikka se tekstissä selvästi lukee.
Yrjö: ”Jumala lupaa kuulla kaikki rukouksemme.”
Niin, kyllähän Kelassakin luetaan kaikki hakemukset.
Yrjö: ”Silloin kun rukoillaan paranemista sairaudesta on muistettava, että Jumalan parantavan voiman ensisijainen kanava on lääketieteellinen hoito.”
Joku skeptikon retale voisi todeta, että Jumalalla ei siten ole paranemisen kanssa mitään tekemistä, jos siihen tarvitaan kuitenkin edistynyttä tiedettä.
Yrjö: ”Ns. spontaani paraneminen on vakavissa sairauksissa perin harvinaista, ei kuitenkaan niin tuntematon ilmiö kuin Antero näyttää uskovan.”
En nyt sanoisi tuntematon. Kyllähän lääketieteessä on tapauksia, joita ei osata selittää. Niitä nyt kuitenkin tapahtuu aivan riippumatta kohteen uskosta tai sen puutteesta.
Antero: ”Juuri senhän yritin tuoda esille” ( että Jumala ei vaadi eikä tarvitse rukouksia eikä valikoi apuaan sen mukaan rukoileeko avun tarvitsija vai ei.)
Etkö sinä nimenomaan kysynyt miksi Jumala vaatii rukouksia vaikka voisi auttaa ilmankin?
Ja että jos kaveri olisi hengenvaarassa, autraisitko vain jos rukoilisi, ja mitä tämä kertoo Jumalan armollisuudesta.
Täytyy sanoa että nyt en ymmärrä. Mihin kysymyksiin nyt pitäisi oikein vastata.
Kiitos, Yrjö. Antero, vertaat siis kristinuskon Jumalaa rukousten kuulijana KELA:n virkailijaan, joka vastaa tulleisiin hakemuksiin määriteltyjen pykälien ja sääntöjen mukaan, samalla ehkä tarveharkintaa noudattaen. Tässä on nyt se ongelma, että kristinuskon Jumala on lähtökohtaisesti kaikista pykälistä ja säännöistä sekä luonnonlaeista vapaa toimija eikä jokin supertehokas ja etäinen vaikkakin ehkä empaattinen sosiaalivirkailija. Tällainen jumala olisi enintään jonkin mekanistisen systeemin ”liikkumaton liikuttaja”. Kukaan kristitty ei – kristinuskon eri suuntauksista ja niiden korostuksista riippumatta – ajattele Jumalasta näin. Yrjön esittämä kuvaus on itse asiassa aika hyvä yhteenveto Jeesuksen evankeliumeissa antamasta rukousopetuksesta.
Väliaikaraporttina voitaisiin todeta, että rukousten maailma ei näytä olevan kovin selvä edes uskovilleen itselleen. Jumala voi auttaa ja olla auttamatta. Mitään konkreettista Jumalan toimista ei näytä olevan. Rukousten vaikutus on mystiikkaa ja taikauskoa, jota ei osata selittää muuten kuin ympäripyöreitä heittelemällä.
Tämä on tietenkin ymmärrettävää, sillä uskon maailma on täynnä epävarmuuksia. Uskova on varma jumalastaan ja tämän toimintamalleistaan, mutta kun asiaan liittyvät ilmiöt laitetaan suurennuslasin alle, viivan alle jää pelkkä kysymysmerkki. Ja toisaalta, juuri sitähän usko on – luuloa omien uskomusten olemassaolosta reaalimaailmassa. Näin ollen mitään konkreettista ei voi ollakaan.
Väliaikaraporttina voitaisiin myös ihmetellä sitä ristiriitaa, joka vallitsee aiheen ympärillä. Kun olen seurannut erilaisten uskovien keskinäistä keskustelua ja mielipiteitä rukouksen voimasta käytännössä, esimerkit ovat hyvin konkreettisia ja niitä ylistetään. Kun aihetta raaputtaa kriittisesti ja pyytää uskovia analysoimaan ilmiötä tarkemmin, sen ylle heitetään mystiikan verho, joka ei vastaa yhtään mihinkään.
Sari ihmetteli tavallensa ominaisesti aiheen vierestä, mikä minua aiheessa harmittaa. Vaikea keksiä, mistä moinen kysymyksenasettelu. Ei minua uskonnollisissa ilmiöissä mikään harmita, silloin kun niistä ei ole haittaa. Eikä minua harmita tässäkään ilmiössä mikään. Tarkoitus oli pohdiskella rukouksen anatomiaa, ei sen kummempaa. Kun tähän reagoidaan väistämällä itse asia ja liittämällä minuun henkilönä negatiivisia oletuksia, sekin kertoo jotain aiheen arkaluontoisuudesta.
Tarkoitin ihsn sitä, kuten tuolla edellä kirjoitin että blogin kysymykset antavat ymmärtää että sinulla on valmiina tietynlainen käsitys rukouksesta ja ihmettelet miksi Jumala ei auta kaikkia ja miksi vaaditaan rukousta.
Vastaukset sitten tuntuvat harmittavan sinua, kun on yritetty tuoda esiin sitä mikä rukouksrn varsinainen tarkoitus on.
Samoin esim tapani lukea Raamattua ja uskoa Jumalan hyvyyteen tuntuu harmittavan. Minusta se olisi kiinnostava keskustelunaihe.
On hyvä kysyä miten toinen ajattelee, mutta suoraan sanottuna blogin kysymykset tuntuivat olevan vähän johdattelevia ja perustuvan valmiisiin oletuksiin.
Siksi uhmettelin miten noihin nyt pitäisi vastata.
Antero, Raamatussa on monia esimerkkejä rukouksesta. Rukouksessa ei ole mitään hämärää. Me emme voi sanoa rukouksesta ja Jumalasta oikein mitään, koska Jumala pysyy aina saavuttamattomana. Ja kuitenkin voimme sanoa rukouksesta ja Jumalasta. Tämä aksiooma on yhtä aikaa tosi ja kristillisen kokemuksen vahvistama. Kirkko on täynnä rukousvastauksia ja rukousta. Myös kuolleiden puolesta kirkko rukoilee ja pyytää kuolleilta pyhiltä esirukouksia. Homma toimii oikein hyvin.
Siinä olet oikeassa, että sivuraiteelle meni. Pahoittelut siitä. Kiistellään myöhemmin. Tavastani lukea Raamattua ja sinun jumalakäsityksestäsi.
Mutta sanon vain vielä että ilman muuta rukous ja usko ovat lopulta kysymysmerkkejä. Uskotaan, vaikkei tiedetä, ja vaikka on epäilyksiä.
Kuten Jouko Mäki-Lohiluoma ilmaisi asian: ei voi olla täysin rehellinen sanoessaan uskovansa. Sen sijaan voi sanoa että toivoo.
On taas mielenenkiintoinen aihe. Kiitos Antero.
Veljeni kuuli sivusta syöpää koskevan puhelinkeskustelun, Syynä oli sattumoisin se, että kaiutin oli vastajalla päällä. Hän pääsi sivusta kuulemaan, ettei verikokeet aina kerro koko tilannetta. Soittajalla oli todettu syöpä, vaikka verikoe ei siitä kertonut. Oli otettu näytepalat. Useita sattumia oli tapahtunut.) Mm. veli sattui olemaan oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. Jatkoa seurasi. Veli pyysi lääkäriltään näytepalojen oton ja hänellä todettiin syöpä, niinpä minäkin pyysin samaa omalta lääkäriltäni ja sain tietää, että minullakin oli agresiivinen syöpä. Ageresuiivisuus vielä 9-tasolla.
Elämä tuntui olevan katkolla. Sen sijaan, että olisin asiaa säikähtänyt, niin mielen valtasi ilo. Koin vahvasti iloa siitä, että saan pian kohdata Vapahtajani. Vasta muutaman viikon päästä aloin huolestua tulevasta hoidosta ja syövän leviämisen seurauksista. Mieliala putosi jyrkäsi. Yhtenä iltana koin vahvasti että puolestani rukoiltiin ja mielialani rohkaistui.
Kuulin myöhemmmin että iso miestenporukka oli yhedessä rukoillut puolestani. Tuosta lähtien mielialani on ollut hyvä. Leikkaus sujui hyvin ja sain tietää, että syöpä oli juuri aloittanut leviämisen ja leikkauksessa karkulainen tavoitettiin. Joten nyt näyttää siltä, että syöpä on kokonaan pois. Josta kiitän Jumalaa. Tapaus opetti minulle paljon Jumalan suuresta rakkaudesta. Hän johdatti minut tutkimuksiin ja hoitoihin juuri tarkalleen oikeaan aikaan. Joku voi tietenkenkin ajatella, että kyseessä oli hyvä sattuma. Kyseessä on kuitenkin useiden sattuminen summa. Tämöisiin sattumusten summiin kun on rukouselämässä ennenkin törmännyt, niin on oppinut, että näiden sattumien takana on Jumalan hyvä johdatus. Syövästäni, joka juuri oli alkanut levitä, en olisi mitään tiennyt ja nyt se hoidettiin pois juuri viimeisellä hetkellä. Olisihan Jumala tietenkin voinut asian hoitaa toisinkin, mutta nyt teki sen näin.
Sain tietää syövästäni yllättäen helmikuussa ja kyselin Jumalalta sitä voisiko hänellä olla mun elämälle parempi suunnitelma, kuin se, joka pyyhkäsitiin kerralla pois. Uskoinha silloin varmasti kuolevani pian. Nyt kuitenkin kävi noin hienosti, että syöpä saatiin ehkä kokonaan pois ja näin Jumala vastasi rukoukseeni. Kyllä hänellä on suunnitelma ja se on omaani parempi. On tullut hurjan turvallinen olo. Opin sen miten Jumala pitää minusta huolen niissäkin asioissa, joita en itse millään tavalla osaa varoa, tai edes huomioida.
Opin taas jotain lisää siitä, miten suuri merkitys on esirukouksella. Rukouksessa ei tietenkään ole tarvetta kertoa sitä miten Jumala onnistuu korjaamaan asioita. Hänellä on aina yllätyksiä tarjolla. Rukous on vain oman hätämme kertomista Jumalalle. Eli Häneen turvautumista. Muuta rukousta ei oikeasti ole edes olemassa. Jos rukoilijalla ei ole todellista tarvetta turvautua Jumalan apuun niin kyse on jostain muusta, kuin rukouksesta. Sama tilanne on kyseessä silloinkin, jos ei ole uskoa Jumalan suureen hyvyyteen. Rukouksessa on monia muitakin lainalaisuuksia joiden on oltava kohdallaan, mikäli haluaa oikeita vastauksia. Jokaisen omansa hän haluaa kouluttaa rukoilemaan. Koulu on monin tavoin raskas ja vaikea. Nuo muutamat kevättalven kuukaudet oli minulle sitä. Opettelua riittää vielä paljon.
Korjasin tekstiä ja välistä jäi pari ajtusta pois. (Vasta kun oli otettu näytepalat selvisi, että soittajalla oli syöpä. Sama toistui sitten dominoilmiönä veljekkäni ja minulla.)
Jumala on juuri ”vapauttamassa” Ukrainan kansaa, vaikka kukaan ei rukoillut asian puolesta,
Putin ei ole Jumala. Neuvostoliitto ”vapautti” Karjalan kannaksen. Miksi Jumala sallii sodat? Ihmiskunnan historia on syntiinlankeemuksen historiaa.
Lindfirsilla taas näitä pakanallisia aivopieruja.
Rukouksessa on kyse suhteesta. Vastavasta suhteesta kuin pienllä pojalla on tämän pyytäesään isiltä apua. Pyytäessään hän varmasti tietää, että isi auttaa. Sitä poika ei mieti miten. Sillä hän tietää että kyllä isi osaa, eikä tarvitse neuvoja. Vastaavaan suhteeseen Jumala haluaa johtaa jokaisen omansa. Jolloin rukous ei enää ole jokin toimitus , tai tehtävä vaan osa suhteen hoitamista ja ehkä tärkein osa sitä.
Rukouksessa on kyse myös Jumalan kunniasta. Tänään lauloin virttä jossa oli sanat:” silmä syntisen ei näe kunniaas”. Synti on vakava este rukoukselle. Syntisenä ihminen ei löydä kunniottavaa suhdetta Jumalaan ja rukoukseen.
Tästä johtuen koko rukousjuttu on syntiselle käsittämätön mysteeri. Paljon käsittämättömämpi kuin tuuli jonka puhalluksen tuntee, ”vaikka ei tiedä mistä se tulee ja minne se menee ”.
Tämän tähden rukouksen perimmäisiä salaisuuksia ei voi keskustelun avulla selvittää.
Rukouksemme voivat raueta tyhjiin, jos ne on suunniteltu toteuttamaan sisäisiä himoja, haaveita tai unelmia.
”Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne”(Jaak.4:3)
Jumala ei vastaa rukoukseen, joka kasvattaa meidän kunniaamme tai tukee meidän kiusauksiamme. Jumala ei vastaa sellaisen henkilön rukoukseen, joka hautoo himoja sydämessä än. Kaikki vastaukset liittyvät siihen, että sydämistämme kitketään pois pahuutta, himoja ja syvään juurtuneita syntejä.
” Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi” (Ps.66:18)
On olemassa hyvin yksinkertainen koe, jolla selvitetään, onko pyyntömme perustana himo. Vihjeen antaa se, miten käsittelemme viivettä ja kieltäytymisiä. Himolle pohjaavat rukoukset vaativat kiireisiä vastauksia. Jos himoitseva sydän ei saa tahtoaan läpi nopeasti, se valittaa ja huutaa, menettää tajuntansa ja pyörtyy- ja lopulta syyttää Jumalaa kuuroudesta.
”Miksi me paastoamme, kun et sinä sitä näe, kuritamme itseämme, kun et sinä sitä huomaa?”(Jes.58:3).
Himoitseva sydän ei voi nähdä Jumalan kirkkautta Hänen kieltäytymissään ja viiveissään. Mutta eikö Jumala saanut enemmän kunniaa kieltäytymällä Kristuksen rukouksesta säästää Hänen elämänsä, jos mahdollista, kuolemalta? Kylmät väreet kulkevat pitkin selkäpiitä, kun vain ajattelenkin, missä saattaisimme olla tänä päivänä, jos Jumala ei olisi kieltäytynnyt tuosta pyynnöstä.
Jumala on oikeamielisyydessään velvollinen viivyttämään tai kieltämään rukouksemme, kunnes ne on puhdistettu kaikesta itsekeskeisyydestä ja himosta.
Voisiko olla niin, että on olemassa yksi selkeä syy, miksi suurin osa rukouksistamme estyy? Voisiko se olla flirttailumme himon tai syvään juurtuneen synnin kanssa?
Olemmeko unohtaneet, että ainoastaan ne, joilla on puhtaat kädet ja puhdas sydän, saavat asettaaa jalkansa Hänen pyhälle vuorelleen? Vain synnin täydellinen hylkääminen avaa taivaan portit ja vapauttaa siunakset.
Synnin hylkäämisen sijasta me juoksemme neuvonantajalta toiselle yrittäen löytää apua epätoivoomme, tyhjyyteemme ja levottomuuteemme. Se on turhaa, koska syntiä ja himoa ei ole vielä kitketty pois. Synti on kaikkien ongelmiemme juuri.
Rauha laskeutuu sydämiimme vasta sitten, kun antaudumme ja hylkäämme kaikki himot ja salaiset synnit.
”Jumala on oikeamielisyydessään velvollinen viivyttämään tai kieltämään rukouksemme, kunnes ne on puhdistettu kaikesta itsekeskeisyydestä ja himosta.”
Miten tämä sopii yhteen sen Jeesuksen sanan kanssa, että ”mitä ikinä pyydätte Hänen ninessään, sen te saatte”? Ilman mitään ehtoja tai vaatimuksia. Koskiko se vain Jeesuksen silloisia opetuslapsia?
Kari, taisit taas pilkkoa raamattua ja vääristit sitä. Mikä olikaan koko kokonaisuus, johon lainaamasi paikka kuuluu?
Niin täällä tekevät kaikki muutkin… Vastaisitko kysymykseeni?
Tässä on huomioitava se mitä tuo ”Hänen nimessään” tarkoittaa.
Se tarkoittaa sitä että pyynnön esittäjänä voisi olla, ja on itse asiassa Jeesus. Se ei ole vain sanonta rukouksen lopuksi.
Siis eikö Jeesus sanonut: ” mitä hyvänsä pyydätte minun nimessäni”.
Niin, Sari??? Oliko tuo vastaus vai kysymys? Ei se ainakaan minun kysymykseeni vastannut…
Kari, alla on koko kokonaisuus, tätäkö tarkoitit? Tähän teit oman tulkinnan ja siitä kysymyksen. Kristitty pysyy Jeesuksessa ja hän luottaa Jumalan sanaan, joka on totuus. Kun rukoilemme Jeesuksen nimessä, niin silloin emme puhu omiamme vaan Jeesuksen sanoja. Aina kun rukoilemme Jumalan tahdon mukaisesti, voimme olla varmoja, että rukous kuullaan ja saamme vastauksen ajallaan.
Jeesus sanoi: ”Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni. Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani. Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan. Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. (Joh. 15. 1-11 / FB28)
Juha,
Jeesuksen sanoja? Eli siis mikään muu rukous ei sinun mielestäsi toimi kuin Jeesuksen antama Isä meidän? Siinä on Jeesuksen sanat. Onneksi olen sitä pääasiassa rukoillutkin.
Mutta minkä käännöksen mukaan ne pitää lausua 😊 Jos käytänkin väärää käännöstä. Vai hepreaksi tai arameaksiko pitäisi lausua? En tainnut ymmärtää sinun sanojasi…
Tuo raamatunkohta ei muuten ollut se mitä tarkoitin..
Kari, höh. Vaikeeta sinulla on. Väännät kaiken aina vinoon. 😳
No se nyt oli lähinnä vitsi silsi, että jotkut tekevät nämä asiat niin monimutkaisiksi ja keksivät omia sääntöjään lisäksi. Niinpä minäkin. Mutta siis olit sittenkin oikeassa kohdassa. Kyse on Jeesuksen pitkästä jäähyväispuheesta Johanneksen evankeliumissa ja sama asia mainitaan siinä ainakin 3 kertaa. Toki se oli nimenomaan Hänen opetuslapsilleen suunnattu.
Mitä siis tarkoittaa: ”Mitä ikinä pyydätte, te saatte sen.”?
Entä mitä on käytännössä Jeesuksessa pysyminen ja mikä on ”ei pysymistä”?
Pääasiallinen ”ongelmani” on, että vaikka kuinka Raamattua ja kristillisiä kirjoja lukisi tai saarnoja ja puheita kuuntelisi, moniin asioihin ei vain saa selvyyttä juuri siihen, että mitä joku asia tarkoittaa ihan käytännössä meidän elämässämme. Teologisia rakennelmia kyllä löytyy pilvin pimein ja satoja vuosia vanhoja tekstejä, joista ei nykyihminen paljoakaan ymmärrä. Siis periaatteessa ja kuvaannollisesti asioita selitellään mutta todellisuus ja soveltaminen jää arvaamiseksi.
Ja vielä: vaikka vastauksia saisikin, ne ovat niitä ”pahamaineisia” tulkintoja, jokaisella vähän omanlaisensa…
Charlotta Lindfors kyselee edelleen, entä jos Jumala vastaakin rukoukseen antamalla ”pahaa”? Vastasiko Jumala rukoukseen? Edelleen Charlotan mielestä ”Jumala on kuin hänet luodaan. Kullakin omansa. Kun isä antaa piiskaa lapselle, se on rakkauden merkki?”
Vastaan tähän edelleen, että Jumala kuulee meidän rukouksemme myös siten, että saamme juoda ristin kalkista. Se on Jumalan rauhan ja rakkauden merkki, joka on meidän ymmärrystämme ylempi. Tämä on Jumalan toimintatapa. Hän vastaa meidän rukouksiimme iankaikkisessa hyvyydessään ja rakkaudessaan johtamalla meidät omaksi parhaaksemme hätään ja kärsimykseen, mutta tuo meidät siitä ulos jälleen. Näin hän muuttaa ”pahan” meille, jotka uskomme Jumalaan hyväksi ja meidän onneksemme ja iankaikkiseksi autuudeksi.
Luin blogin läpi vielä kerran, ja siinä esitetyt kysymykset.
Suurimman osan niistä voinee kai ohittaa jos blogisti on jo kerran tietoinen siitä että Jumala voi auttaa vaikka ei tietoisesti rukoilla apua.
Ja siitä että rukouksen varsinainen tarkoitus on ihmisen ja Jumalan suhteen hoito ja ylläpito, ei avun pyytäminen tarvittaessa.
Mutta tuo mikä merkitys on sillä kuinka moni jotakin asiaa rukoilee, se on kiinnostava kysymys. Siitä muistan lukeneeni jonkin verran jostain teologisesta julkaisusta.
Ei ole sattuman kauppaa kuinka moni on saanut ”idean” rukoilla jonkun tietyn asian puolesta.
Jumala herättää rukoilemaan eikä hän tee sitä turhan takia. Tästä oli esimerkki pienen 4 vuotiaan Colton Burpon tapauksessa, jonka puolesta rukoilevien ihmisten joukko kasvoi suureksi. Kerrotaan kirjassa ”Taivas on totta”.
Suomesta taas Tanja- niminen nuori nainen joka parani autokolarissa saamistaan vammoista niin että lääkäritkin ihmettelivät.
Jumala kutsui ihmidiä yhteiseen rukousrintamaan asian puolesta.
Näitä kertomuksia on paljon, mutta en osaa sanoa miksi rukous toimii tällä tavoin.
Vielä se että juuri johtuen rukouksen ominaisuudesta ja tarkoituksesta jumalasuhteen vahvistajana, rukouksen ”tehoa” esim sairaiden parantumusen puolesta ei voi tutkia tieteellisin metodein.
Rulous ei ole lääketieteellinen hoitomuoto, joka siknö mielessä ”toimii” tai ”ei toimi”.