Kun uskovat ihmiset kohtaavat vaikeuksia, he turvaavat usein rukoilemiseen. He rukoilevat tällöin jumalaltaan apua käsillä olevaan ongelmaan. Myös muiden rukoilua saatetaan pyytää siinä toivossa, että jos rukouksia on paljon, Jumalan apu voi olla todennäköisempää. Viimeisimpänä esimerkkinä Justin Bieber, joka pyytää rukoilemaan puolestaan viruksen halvaannutettua toisen puolen kasvoistaan.
Tarkoitus ei ole tietenkään tanssia ihmisten hädän ympärillä, vaan pohdiskella sitä, mihin logiikkaan tällaiset pyynnöt perustuvat.
Koska Jumalan ajatellaan olevan kaikkitietävä, Hän kyllä tietää jokaisen ihmisen hädän ilman että siitä pitää erikseen Jumalalle ilmoittaa tai pyytää Häneltä apua siihen.
Tästä seuraa kysymys siitä, mihin Jumala tarvitsee rukouksia ihmisen hädän keskellä? Eikö voisi auttaa ilmankin, kun kerran tietää jokaisen hädän ja sen luonteen? Ja jos Jumala auttaa vain sen takia, että joku rukoilee Häntä, ja silloinkin vain toisinaan, mitä se kertoo Jumalasta ja Hänen väitetystä armollisuudesta?
Jos tietäisit, että ystäväsi on hengenvaarassa ja olisit valmis auttamaan ainoastaan jos hän rukoilisi sinua, millaisena ihmisenä pitäisit itseäsi?
Toisaalta jos Jumala valikoi apuaan sen perusteella, moniko apua rukoilee, millaiseen armollisuuteen sellainen perustuu? Tällaisessa tilanteessa kyse olisi ennemminkin huutoäänestyksestä.
Aiheesta on tehty tutkimuksiakin. Rukoilulla ei niiden perusteella ole mitään positiivista vaikutusta esimerkiksi sairauksien paranemiseen. Päinvastoin usko rukoilun voimaan saattaa vähentää yksilön omaa panosta tilanteen voittamiseksi – koska kyllähän Jumala auttaa jos vain rukoilee tarpeeksi ja osoittaa uskollisuuttaan. Sellaisesta ei kuitenkaan ole mitään näyttöä. Ihmiset esimerkiksi paranevat sairauksistaan aivan riippumatta siitä, ovatko he uskovia vai eivät. Mitään eroa uskovien ja uskonnottomien hoitojen onnistumisen erosta ei ole olemassa siihen suuntaan, että rukoilulla olisi jotain positiivista vaikutusta asiaan.
Mitä sinä uskovana ajattelet rukoilemisesta hädän keskellä? Miksi Jumala vaatisi sinua rukoilemaan apua vaikka tietää sinua paremmin tilanteen, ja miksi Jumala jättää uskovat ilman apua aivan samalla tavalla kuin kaikki muutkin?
Edellistä Jumalan armon ja rakkauden tietä ovat kulkeneet kaikki ensimmäisestä ihmisestä Aadamista lähtien (A:sta lähtien ja päättyen Ö:hön), jotka ovat Jumalaan uskoneet ja uskovat tulevaisuudessa kulkien läpi koko ihmiskunnan historian ja ovat kokeneet ja kokevat samaa kuin Paavali, jolle Jumala sanoi ristin pistiminen häntä vaivatessa: ”Minun armossani on sinulle kyllin,” ihmisjärjen joutuessa näin Paavalissakin ristiinnaulituksi.
Miksi käy niin, että evankeliumin kuullessaan toiset ottavat sen vastaan ja toiset ei. Sitä emme tiedä. Emmekä sitä miksi joihinkin rukousiin vastataan ja toisiin ei. Molemmat on ja pysyy Jumalan omina salaisuuksina. Näitä kysymyksiä on pohdittu jo iät ja ajat. Lähes 2000 vuotta. Eikä pohdinnat ole johtaneet mihinkään ratkaiseviin tuloksiin. Uskovien on vain julistettava evankeliumia kaikille ja rukoiltava sairaiden puolesta. Sen tietäminen kuka ottaa uskon vastaan, tai paranee, ei kuulu näihin velvollisuuksiin.
En katso tätä asiaa niinkään evankeliumin vastaanottamisen näkökulmasta, vaan Jumalan tavasta toimia, kun hän vastaa meidän rukouksiimme. Jumala voi vastata rukouksiimme antamalla meille ns. ”hyviä asioita”, jotka ovat meidän mielemme mukaisia. Mutta ei Jumala pelkästään silitä päätämme. Ei synti sillä meistä irtoa. Emmekä myöskään synnistä pääse irti tämän elämän aikana. Siksi uskoa seuraa välttämättä risti, mitä se sitten tarkoittaakin meidän kohdallamme. Siihen ei ole olemassa tietenkään mitään sääntöä. Paavalin kohdalla se tarkoitti sitä, mitä me saamme lukea hänen kirjeistään. Kokemuksesta me tiedämme, että Jumala vastaa meille omissa vaikeuksissamme tuossa ”ristin pimeydessä,” jolloin sairaus tai jokin muu asia ei välttämättä parane tai muutu, (mikä tuo risti lienee ollut Paavalilla, sitä emme tiedä) mutta saamme voiman uskossa kantaa sitä ja oppia tyytymään Jumalan tahtoon. Näinollen ”paha” onkin meille hyväksi. Ja ilman muuta sairaiden puolesta meitä kehoitetaan rukoilemaan.
”Lindfirs” (kristillinen ”aivopieru”) on lukenut että, Kirill (Jumalan sijainen) on siunannut Ukrainan hyökkäyssodan.
Hänkö ei muka kuulisi rukouksiamme, joka on korvan päähämme istuttanut (San94:9)? Hän kyllä vastaa rukouksiimme ajallaan ja tavallaan. Siksi Antero kirjoittaa vastoin parempaa tietoaan, ettei
rukoilemisella olisi vaikutusta suuntaan tai toiseen.
Niin. Rukoilun vaikutukset ovat kuin minkä tahansa muunkin taikauskon vaikutukset. Niihin uskovat ovat vakuuttuneita taikauskon toimivuudesta, mutta mitään dataa ei taikauskon puolesta ole olemassa.
Rukoilun vaikutukset näyttävät olevan rinnastettavissa esimerkiksi horoskooppeihin. Tulkinnat tehdään tapahtumien mukaan ja todisteita keksitään sitä mukaa kun ilmenee tarvetta.
Noin muuten keskustelu aiheesta on ollut kuin savolaisen kanssa vääntäisi. Voipi olla mutta voipi olla olemattakin, tuntuu olevan vastaus ja vastuu rukouilun anatomiasta vyörytetään kuulijalle.
Siis minä en nyt ihan oikeasti ymmärrä.
Jos tarkoitus oli pohdiskella rukouksen anatomiaa ”eikä sen kummempaa”, niin millaisia vastauksia nyt sitten pitäisi antaa.
No ihan ensiksi voisi lopettaa hämärtämästä rukoilun anatomiaa ja keskittyä blogitekstissä esitettyihin ilmiöihin. Koska uskovat rukoilevat konkreettisia asioita, Jumalan roolia rukousvastausten suhteen voidaan analysoida blogitekstissä kerrotulla tavalla.
Jo se, että uskovat ovat tutkineet rukousten vaikutusta potilaiden paranemiseen, kertoo rukoilun arkitodellisuudesta.
Jos sinä tai joku muu koette rukoilun toisella tavalla, se on aivan teidän tulkinta asiasta, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että rukoilu voi olla muille uskoville hyvin konkreettisten pyyntöjen ja seurausten aktio.
Hmmm… Blogissa oli esitetty sikäli erikoisia kysymyksiä, että Jumalan toiminta ei ole verrattavissa tilanteeseen, jossa joku ihminen on hengenvaarassa, ja jos häntä ei auta kuin pyydettäessä, niin Jumalan kohdalla tämä olisi samanlaista armottomuutta.
Koska päivämme ja niiden määrä on Jumalan kädessä niin kuolema, tapahtui se missä vaiheessa elämää tahansa, ei ole absoluuttisen paha asia. Vaikka meidän tehtävämme on pelastaa henkiä, jos mahdollista. Me emme pääyä emmekä tiedä milloin jonkun ihmisen on aika lähteä.
Ja jos ymmärretään se rukouksen varsinainen tarkoitus, niin tällöin konkreettisten asioiden pyytäminen on oikeastaan tietynlaista bonusta. Tai luksusta suorastaan, siis oikeus pyytää eksakteja asioita Häneltä jolla on kaikki valta.
Ja kyse ei ole siitä miten rukouksen kokee, vaan miksi Jumala on tällaisen yhteydenpitomuodon ja mahdollisuuden ihmisille antanut.
Ja kirjoitinhan tuolla aiemmin että pidän (nykyisin) tärkeänä sitä että uskaltaa rukoilla myös konkreettisia asioita. Vain silloin voi saada niitä konkreettisia rukousvastauksia uskon vahvistukseksi.
Niin Antero, jos sinulle alkaa kertyä ristin dataa, niin lienet – ehkä – oppivan myös rukouksen anatomiaa?
”Kuolema tapahtui se missä vaiheessa elämää tahansa, ei ole absoluuttisen paha asia.”
Että siis esim. napalmiin elävältä hirveissä tuskissa kuolleen lapsen kohtalo ei ole paha asia. Minusta on. Kaikkivaltias Rakkaus olisi helposti voinut antaa lapselle helpommankin tavan kulla etenkin jos lapsen puolesta oli rukoiltu.
Sanoin että kuolema itsessään ei ole absoluuttisen paha asia. Duh.
Ei ole mitään kuolemaa itsessään ilman kuolemaan liittyvää kuolintapaa muuten kuin semanttisessa saivartelussa.
Onpas. Nyt sinä saivartelet. Kuolintapa ja kuolemaa edeltävät kokemukset ovat asia erikseen.
Nyt oli kyse maallisen elämän päättymisestä.
Miksi Sari siten rukoillaan: ”Varjele meitä p a h a l t a ä k i l l i s e l t ä kuolemalta”, jos kuolintavalla ei ole merkitystä?
Käytännössä (!!!) ei ole mitään kuolemaa an sich muuta kuin teoriassa, se on aina biologinen prosessi. johon väistämättä liittyy erilaisia fyysisisiä ja psyykkisiä tuntemuksia.
Sari: ”Sanoin että kuolema itsessään ei ole absoluuttisen paha asia.”
Kuolema johtuu Raamatun mukaan Jumalasta ja on Jumalan tarkoituksellinen ilmiö. Siten se on absoluuttista pahaa, Jumalalta.
Seppo, en sanonut ettei kuolintavalla ole merkitystä.
Tässä kohden puhuin elämän päättymisestä, jolle ei ole oikeaa ja väärää ajankohtaa.
Antero, voitko laittaa aina raamatunkohdan kun viittaat sellaiseen, kiitos.
Ja onko tuo nyt sinun ajatuksesi vai minun, vai oletetusti yleinen kristinuskon näkemys?
(Tällaiisissa kohdissa koen että keskustelu meidän välillä alkaa menettää mielekkyyttään)
Sari: ”Antero, voitko laittaa aina raamatunkohdan kun viittaat sellaiseen, kiitos.”
Uskon että tiedät lainaamattakin, että Jumala tuomitsi ihmisen kuolemaan paratiisissa. Tämä oli Jumalalta tarkoituksellinen toimi ja siten absoluuttista pahuutta.
Tiedän, mutta se olisi hyvää käytöstä. Sen voi kuitenkin joutua etsimään tarkastelua varten.
Itse ajattelen että ikuinen elämä paratiisissa ei olisi ollut mahdollinen.
Tässä kohtaa juuri katoaa se mielekkyys keskustelusta. Minun pitäisi ajatella tavalla jolla oletat uskovien yleensä ajattelevan. Ja pitäisi keskustella sellaisen ajattelutavan pohjalta joka ei ole sinun eikä minum vaan joidenkin jossain.
Jos et ajattele kuten uskovat keskimäärin, ja jota keskiarvoa tekstini usein käsittelevät, niin jää kyllä arvoitukseksi, miksi tekstini menee niin usein tunteisiisi.
Se menee juuri tuon olettamisen ja puolesta tietämisen takia, ja koska en saa ajatella kuten itse ajattelen. Sinua ei tunnu edes kiinnostavan mitä minä ajattelen.
Siinä se ongelma taitaa ollakin.
Kun kirjoitan blogitekstin uskoon liittyvistä ilmiöistä, perustan sen Raamattuun tai uskovien yleisiin käsityksiin. Tai sitten esimerkiksi fundamentalistien käsityksiin. Jos sinä et jaa näitä käsityksiä, blogiteksti ei koske sinua eikä sinun tarvitse ottaa sitä henkilökohtaisesti.
Jatkoa ajatellen voitkin lukea blogitekstejäni siltä pohjalta, että ne eivät koske sinua.
Sari Weckroth: ”Vielä se että juuri johtuen rukouksen ominaisuudesta ja tarkoituksesta jumalasuhteen vahvistajana, rukouksen ”tehoa” esim sairaiden parantumusen puolesta ei voi tutkia tieteellisin metodein. Rulous ei ole lääketieteellinen hoitomuoto, joka siknö mielessä ”toimii” tai ”ei toimi”.”
Ensin annat esimerkkejä, kuinka rukous on tarinan mukaan toiminut lääketieteellisesti, ja seuraavassa kerrot, ettei rukouksen toimivuutta voi arvioida lääketieteellisesti.
Ihmeellistä on, tosiaan, siitä ainakin olemme samaa mieltä.
Siis ei kun tarkoitan sitä ettei se toimi ”joukkotestauksena”, että onko rukous tehokasta vai ei. Koska se ei ole hoitomuoto, eikä sitä siksi voi sellaisena käsitellä saati testata.
Siinä parantaako Jumala jonkun jonka puolesta rukoillaan, on ns monta muuttujaa. Paraneminen voi kuulua Jumalan suunnitelmaan ko ihmisen kohdalla tai se voi häiritä Jumalan suunnitelmaa ihmisen kohdalla.
Siksi rukoillaan ”tapahtukoon sinun tahtosi”.
Eikö se tahto sitten tapahdu jos sitä ei rukoilla? Mikä hyöty sitä on Jumalalle hokea?
Se on osoitus siitä että ihminen suostuu Jumalan tahtoon. Jeesuskin rukoili:”ei niinkuin minä tahdon vaan niinkuin sinä tahdot”.
Ensin pitäisi selvittää se mikä ero on sillä, että joku uskoo horoskooppiin ja sillä uskolla jota Paavo Ruotsalaiselle tarjottiin seppä Högmanin luona. Jos tämä olennainen ero voidaan yhdessä tunnistaa, niin sen jälkeen voi mennä eteenpäin. Mikäli nämä kaksi uskomisen muotoa käsitetään samaksi asiaksi, niin on luonnollista, ettei kumpikaan osapuoli oikein käsitä mistä on puhe.
Jolloin edes kysymyksiin ei kyetä vastaamaan, kun puhe on täysin eri asioista.
Sari: ”Suurimman osan niistä voinee kai ohittaa jos blogisti on jo kerran tietoinen siitä että Jumala voi auttaa vaikka ei tietoisesti rukoilla apua.”
Ei tietenkään voi ohittaa. Ydinkysymys rukoilun tarpeesta jää edelleen vastaamatta. Jos Jumala tietää mitä tarvitset, rukoilua ei tarvita tarpeen täyttämiseksi millään tavalla. Ja jos rukoilu on vain ihmisen nöyryyttämistä jumalansa edessä, koska asiat ovat ilmankin selviä, sekin kertoo taas omaa karua kieltään kristinuskon Jumalasta.
Rukoilu on siis nähdäkseni ainoastaan ihmistä itseään varten. Jumalan tahdon toteutuminen ei Raamatun mukaan riipu siitä, rukoillaanko sitä vai ei. Sairauksista parantuminen tai vaikeuksien voittaminen ei riipu rukouksista, vaikka osa uskovista niin selvästi ajatteleekin. Mikään maailmassa ei viittaa siihen, että Jumala olisi tehnyt yhtään mitään rukousten voimasta. Nämä ilmiöt ovat samalla viivalla kaikkien muidenkin taikauskoon perustuvien uskomusten rinnalla. Niihin uskovat näkevät mitä haluavat.
Eikä se tietenkään ole mikään ongelma, jos siitä on apua ihmisten elämään.
No, ehkä tässä ei sitten loppujen lopuksi ole mitään pohdittavaakaan…
Eikö kuitenkin mieleesi tullut se näkökulma, että rukous, oikeus ja mahdollisuus puhua suoraan Jumalalle ja puhutella häntä Isäksi on valtava etuoikeus, joka ei todellakaan ole itsestäänselvyys.
Juutalaisuudessakin oli käsitys ettei tavallinen ihminen voi lähestyä Jumalaa muuten kuin papin ja uhraamisen välityksellä. Siksi juuri Jeesuksen opetus rukouksesta oli niin hätkähdyttävä. Sehän opetti tuttavallista, läheistä ja luottamuksellista Jumalasuhdetta.
Mitä se mielestäsi kertoisi kristinuskon Jumalasta, jos tällaista mahdollisuutta rukoilla Jumalaa suoraan ja tuttavallisesti puhutellen, vaikka tietysti asiaankuuluvalla kunnioituksella, ei olisi?
Eli onko rukousta ajateltava vain käytännöllisemtä kannalta. Että jos Jumala jo muutenkin tietää.
Kun rukoilee, se hoitaa ihmistä. Ja Jumala tahtoo kuulla lastensa äänet ja puhua heille, toivoo että häntä kuunnellaan. On antanut myös Henkensä avuksi niille jotka eivät rukoillessa oikein löydä sanoja.
Itse teen usein niin. Rukoilen sanoitta. Annan pyhän hengen rukoilla minussa.
Tietenkin Antero. Olisihan se hienoa, jos olisi yksikin varma tieteellinen todistus olemassa siitä, että rukous oli parantanut jonkin sairauden. Samalla olisi tullut todistetuksi muutakin. Nimittäin se että Jumala on oikeasti olemassa. Silloin jokaisen olisi suorastaan pakko uskoa. Tämmöistä tilannetta ei tule. Se on selvää. Jumala kun ei ole ristiriidassa itsensä kanssa, niin kuin me ihmiset usein olemme. Jumala tahtoo ilmoittaa itsestään vain niille, jotka häneen uskovat. Tämän uskonkin hän itse heille lahjoittaa. Joten sekään ei ole ihmisten omien ponnistusten tulosta. Tällä lahjaksi saamallaan uskolla uskovat sitten ottavat vastaan Jumalan heille tarjoamat suuret lahjat.
Jumalan tuntemiseen on kaikki muut tiet tukossa. Vain evankeliumi voi avata oven. Jokaiselle joka ottaa sen vastaan Jumala lahjoittaa uskon, jonka varassa uskovat rukoilee ja hoitaa yhteyttä ylös.
Näin se on, Pekka. Uskon asiat ovat siinä jännittäviä, että ne ovat samaan aikaan todellisia ja täysin todentamisen ulkopuolella. Näppärää vastuunpakoilua kyllä, myönnettäkööt. 😉
No onko se nyt aivan mahdoton ajatus, se omakohtainen kokeilu?
Minusta pakoilua on kyllä se jos jää odottamaan ”vastaansanomattomia tieteellisiä todisteita” kun rukouksen varsinainen ydinajatus ja tarkoitus toteutuu yksilätasolla ja henkilökohtaisesti?
Kutsun tätä ”nojatuoli-ateismiksi”.
Sari: ”No onko se nyt aivan mahdoton ajatus, se omakohtainen kokeilu?”
Yhtä mahdotonta kuin sinulta rukoilla niitä jumalia, joihin et usko. Tämän kyllä jo selvitin aikaisemmin. Ja jos et itse ole valmis vastaavaan kokeiluun, ihmettelen suuresti, miten perustelet itsellesi muille kohdennetun saman vaatimuksen tai pyynnön.
Jos tutkisin jonkun toisen uskonnon rukousten ideaa ja toimivuutta kuten sinä, yhtä suurella kiinnostuksella ja neutraalilta pohjalta, niin tietysti.
Tarkoitan vain sitä että ei ole mielekästä vaatia yleispäteviä todisteita, kun rukouksen toimivuuden voi todeta vain henkilökohtaisella tasolla.
Itse valitit siitä ”todentamattomuudesta”. Eikö asia nyt sitten oikeasti kiinnostakaan?
Ja selitin jo miksi en voi ”kokeilla” epäjumalan rukoilemista.
Sen sijaan, et ehkä usko mutta osallistuin kerran Ukko Ylijumalan palvontamenoihin 🙂
Se on eri asia, koska kyse on oikeasti mielikuvitusolennosta, ajalta ennenkuin oli tietoa oikeasta Jumalasta.
Samoin voisin kirjoittaa joulupukille, jättää lahjan hammaskeijulle tai metsänhaltijalle…
Tämä onkin aina mielenkiintoinen kysymys, miksi joulupukista kertovat laulut ovat ok, mutta ei sellaiset joissa mainitaan Jumala.
Rukouksemme raukeavat tyhjiin, kun ne eivät ole Jumalan tahdon mukaisia.
Meillä ei ole lupa rukoilla mitä tahansa, mitä itsekkäissä mielissämme syntyy. Mellä ei ole lupa tulla Hänen läsnäoloonsa ja puhua typeryyksiä ja mielettömyyksiä.
Jos Jumala harkitsematta allekirjoittaisi kaikki anomuksemme, Hän joutuisi luopumaan KIRKKAUDESTAAN.
On olemassa rukouksen laki! Se on laki, jonka tarkoituksena on kitkeä pois kerjäävät, itsekeskeiset rukoukset ja samalla mahdollistaa rehellisille etsijöille luottamuksellinen anominen. Toisin sanoen, me voimme rukoilla mitä ikinä tahdomme, kunhan se on Jumalan tahdon mukakaista.
”Jos me jotakin anomme Hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä” (1.Joh.5:14)
Opetuslapset eivät anoneet Jumalan tahdon mukaan rukoillessaan kostonhaluisina.
He anoivat näin: ”Herra, tahdotko, niin sanomme, että tuli taivaasta tulkoon alas ja hävittäköön heidät? Mutta hän kääntyi ja nuhteli heitä” (Luuk 9:54-55)
Murheissaan Job pyysi Jumalaa ottamaan pois hänen elämänsä.
Entä jos Jumala olisi vastannut tähän rukoukseen? Sellainen rukous oli Jumalan tahdon vastainen. Sana varoittaa: ”Älä ole kerkeä suultasi, älköönkä sydämesi kiirehtikö lausumaan sanaa Jumalan edessä, sillä Jumala on taivaassa ja sinä olet maan päällä; sentähden olkoot sanasit harvat” (Saarn.5:2).
Daniel rukoili oikealla tavalla. Hän aloitti etsimällä Kirjoituksista Jumalan mieltä.
Saatuaan selvän ohjauksen ja varmuuden Jumalan tahdosta, hän kiiruhtaa Jumalan valtaistuimen eteen suuren luottamuksen vallassa.
”Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa” (Dan.9:3).
Tieämme liikaa siitä, mitä me haluamme, ja liian vähän siitä, mitä Jumala tahtoo.
Erkko: ”Murheissaan Job pyysi Jumalaa ottamaan pois hänen elämänsä.”
Ei kai se mikään ihme ole, kun Jumala oli tapattanut Jobin perheen.
Miksi vaivautua, jos Pyhä Henki ( isolla) hoitaa homman ?
Paajanen, johdonmukaiset kysymykset eivät ole terävyydestään huolimatta kuin korkeintaan joskus hieman ironisia ja ironia johtuu sekin usein juuri ongelmia välttelevien vastauksien rapuväistöistä.
Sami Paajasen asiaton kommentti poistettu. Asioista pitää voida keskustella asiallisesti vaikka eri mieltä olisikin.
Raamatusta löytyy tarkan tutkimisen avulla paljon opetusta rukouksesta. Sen omaksuminen monien vuosien työn tuloksena on haastavaa. Sitä oppii yrityksen ja erehdysten kautta ja kokemusta karttuu. Monille kristityille rukous on suuri mysteeri. Jos pidämme seurakunnissa opetusta rukouksesta, niin näihin tilaisuuksiin tulee kaikkein vähiten kuulijoita. Johtuen juuri siitä, että kristityt usein kokevat itsensä oikein huonoiksi rukoilijoiksi. Eivätkä edes usko voivansa olennaisesti saada hyötyä opetuksesta. Joten eivät edes tule.
Jopa siis, uskoville rukouksen salaisuuksien opettaminen on hankalaa. Miten vaikeaa se sitten voisikaan olla niille, joilla uskoa ei ole? Rukouksen perusasioiden oppettaminen ulkopuolisille on aivan turha toivo. Saamme tyytyä siihen, että he pitävät rukousta hullun hommana.
Väität Antero, että
1 ”Sairauksista parantuminen tai vaikeuksien voittaminen ei riipu rukouksista”
2 ”Mikään maailmassa ei viittaa siihen, että Jumala olisi tehnyt yhtään mitään rukousten voimasta.”
Johtopäätöksenä toteat, että ”nämä ilmiöt ovat samalla viivalla kaikkien muidenkin taikauskoon perustuvien uskomusten rinnalla. Niihin uskovat näkevät mitä haluavat.”
Olen lievästi sanoen hämmästynyt, että lankeat näinkin epä-älyllisiin väitteisiin, jotka eivät todista mitään, vaan argumentoit ja teet johtopäätöksen pelkästään mutu-tuntumalla.
Nyt kun sitten pyydän dataa sinulta, joka kertoisi että argumenttini ovat virheellisiä, niin mitä tapahtuu?
Tapahtuu niin, että et itsekään tiedä mihin argumenttisi perustuvat. Ehkäpä kerrot sen, mikäli tiedät?
Jos se nyt pitää ääneen sanoa, niin se perustuu siihen faktaan, että mitään dataa tällaisista ilmiöistä tai tapahtumista ei ole.
Se, että väistit kysymyksen, todistaa omalta kohdaltaan asian.
Tästä nyt on kuitenkin turha jankuttaa tämän enempää. Paitsi jos sinulla on esittää kaivattua dataa.
Epäusko ei voi nähdä sitä dataa ja evidenssiä, että Jumalan vastaus rukouksiin on fakta. Siksi myös argumenttisi eivät perustu muuhun kuin omiin oletuksiisi ja järjen päätelmiin. Siksi ymmärrän, ettet voi asiaasi mitenkään perustella.
Kosti: ”Epäusko ei voi nähdä sitä dataa ja evidenssiä, että Jumalan vastaus rukouksiin on fakta.”
Kaikki muutkin taikauskoon perustuvat uskomukset voidaan selitellä yhtä tyhjällä argumentilla, ja se on: ”Sä et vaan tajuu”.
Antero voi hyvä ihme KOKEILE itse. Sen sijaan että vaadit epämääräisesti ”todisteita” tai asian ilmestyvän faktatietona Ylen uutisiin tms
Antero kirjoittaa; ” Jos se nyt pitää ääneen sanoa, niin se perustuu siihen faktaan, että mitään dataa tällaisista ilmiöistä tai tapahtumista ei ole.”
Tässä on tämä perusasenne. Ja tuskin tämä muuttuu. Sama ilmiö jatkuu seuraavassa Anteron blogissa.
Ja kirkon rukouselämä jatkuu ja ihmiset rukoilevat koska se on luonnollista. Ihminen etsii Jumalaa, koska hän on Jumalan kuva. Ja Anteron blogi kysymykset jatkuvat, ja me vastaamme.
Totesin jo aiemmin, että rukous on moniulotteinen asia. Jos sitä yritetään väen väkisin sovittaa tällaisiin input – output -tuloskaavioihin, voidaan enintään puhua rukoilemista ja rukousvastauksia koskevasta mielipiteiden vaihdosta.