Korkein, Jumala, ei vaikuta maaplaneetallamme. Jumala on rakkaus, lähimmäisen rakkau, ja planeettamme ei ole rakkauden perikuva. Kaikki rukoukset , jotka kohdistuvat Jumalan läsnäoloon ovat katteettomia kuten kirkon oppikin tässä suhteessa. Kaikissa jumalanpalveluksissa rukoillaan milloin minkäkin asian suhteen.
Jeesus sanansaattaja kertoi meidän kaikkien ihmisten saavan lähimmäisen rakkauden mentaliteetin syntyessömme tänne maailmaan. Siinä on kaikki laki ja profeetat. Taivasten valtakunta on sisäisesti teissä. Eikä kuten kirkon opissa, perisynti, helvetti. Rukous on itsensä psyykkaaminen positiiviseen elämän rikkauteen. Sen voi jokainen suorittaa vaikka illalla nukkumaan mennessä kiittämällä Korkeinta kuluneesta päivästä ja toivoa hänen mukanaoloaan seuraavana päivänäkin. Korkeimman mahdollinen mukanaolo on henkistä ei fyysistä.
Uskon peruslähtökohta pitää olla mahdollisimman realistinen ja rehellinen, jonka hyvänää perustana ovat Jeesuksen sanomat tiedemiesten, tutkijoiden, tulosten perusteella. Luonnollisesti myös oma kyvykäs ajattelu.
Kyllä, muistan vuosia sitten lukeneeni yhden virkaan tulleen virkaanastujaisesitelmästä, olikohan Englannissa,missä tuleva opettaja sanoi rukouksen olevan suurin voima minkä Ihminen kykenee tuottamaan.
Opettajalta vahva lausuma.
Rukous Raamatun ilmoituksen valossa ei ole mitään itsesuggestiota, vaan kääntymistä Luojan puoleen, joka On Persoona, Kristus.
Jumala on läsnä Kristittyjen elämässä Sanansa kautta. Jumalan Henki rukoilee Kristityssä, vaikuttaa meissä, mm.Iloa ja Rauhaa. Tätä on vaikea ymmärtää, jos ei usko, mutta näin se on kaikken Kristittyjen taholla. Muista en osaa sanoa mitään, kuinka, miten ja mitä rukoilevat.
Jollei ole sitä henkilökohtaista uskoa, josa seppä Högman kutsui ”Jeesuksen silälliseksi tutemiseksi,” niin ruokus on käytännössä melko avutonta pyristelyä ja hukkuvan viimeisee oljenkorteen takertumista. Juuri sitä suggestiota ja mietiskelyä, jota kaikissa uskonnoissa harjoitetaan. Niille kaikille muille on tyypillistä, ettei mitään varsinaista yhteyttä ole. Silloin rukous on vain ihmisen puhetta ja uskoa siihen, että joku kuulee. Kristillisen uskonkäsityksen mukaan rukous on yhteistyötä Jumalan työtoverina. Sen olennainen piirre on syvällinen keskustelu. Kristitty ei ole rukoukse alkuunpanija , vaan Jumalan lähettämä Rukouksen henki. Hän itse antaa kristitylle aiheita joita tulee rukoilla ja rukoilla oikein ja Rukouksen hengen, eli Pyhän Hengen ohjauksessa. Silloin rukous voi olla täsmäohjattua ja rukousvastauksetkin ovat täsmävastauksia.