Afghanistanin tilanteessa ahdistaa jyrkkään jihadismiin perustuvan islamistisen Taleban-terroriarmeijan nopea paluu. Suomeen saakka välittyy ihmisten hätä ja pelko omaisten, tyttöjen ja vaimojen puolesta. Toteuttaako uusi hallinto naisrauhan vai aletaanko tyttöjä kaapata pakkonaitettavaksi jihadisteille. Millainen on maan pienen kristityn vähemmistön kohtalo?
Hentoa toiveikkuutta voisi perustaa siihen, että valta jaettaisiin muiden ryhmien kanssa. Kahden vuosikymmenen aikana maahan on syntynyt sukupolvi, joka on saanut käydä koulua ja voinut nauttia jonkinlaisesta vapaudesta. Muutos ja siviilivastarinta voi elää heissä ja siirtyä myös seuraavan sukupolven unelmaksi.
Uusien vallanpitäjien kannanotot ovat hämmentäviä. Talebanin edustajat ovat todenneet kansainväliselle medialle, että naisten työssäkäyntiin ei aiota puuttua. Samalla kuitenkin esimerkiksi musiikin julkinen esittäminen on islamin vastaista ja kiellettyä. Miten ankeaksi kaikki aiotaankaan viedä?
Afghanistanin tilanteen vakavin piirre on mielestäni turvallisuuden ja oikeusvarmuuden puuttuminen. Onko kukaan todella turvassa, jos äärimmäisen jyrkästi muotoiltua šaria-lakia sovelletaan kaikkeen elämään niin, että tuomareina ja rankaisijoina ovat uudet vallanpitäjät? Sissisodan vuodet eivät tunnetusti tee taistelijoista lempeämpiä vaan päinvastoin raaistavat.
Uusimpien tietojen mukaan Afghanistanissa on noin 14 miljoonaa ihmistä vaarassa joutua nälänhädän kurimukseen. Tämä kertoo jotakin USA:n ja sen tukeman hallinnon anteeksiantamattomasta saamattomuudesta ja suoranaisesta typeryydestä. Oman ilmoituksensa mukaan USA on syytänyt miljardi miljardin perään 20. vuoden aikana Afghanistan-operaatioon. Olisiko kannattanut yrittää huolehtia edes väestön ruokahuollosta? Voiko enää rankemmin epäonnistua?
Toisaalta on myönnettävä, että pakkotoimilla ei voi viedä hyvinvointia toiseen maahan ja toiseen kulttuuriin. Afghanistan on maantieteellisesti vuorten pirstoma ja väestöltään eri heimojen ja kielten palapeli. Epäluulo toisia heimoja ja länsimaita kohtaan on suurta. Myös sunnien ja šiiojen ristiriidat tuntuvat maassa. Hazaroilla on tiiviit suhteet šiialaiseen Iraniin ja pataaneilla taas sunnalaiseen Pakistaniin. Ehkä olisi ollut viisasta jakaa Afghanistan jo 20 vuotta sitten kahdeksi tai kolmeksi valtioksi, sillä niitä olisi ollut helpompi hallita ja kehittää.
Napoleonin sanomaksi on esitetty väite: ”Sodassa henki voittaa aineen.” Tämä on kai useamman sotahistorian episodin kannalta myönnettävä todeksi. Myös hengellisyys on sodan ja rauhan realismia. Siksi on hyvä muistaa rukoilla rauhan ja turvallisuuden paluuta Afghanistaniin.
Pentti Tepsa Kemijärven kirkkoherra
