Kuvassa on menossa Neljäs Kansallinen rukouksen ja esirukouksen seminaari Ngaoundéréssa Kamerunissa. Sitä pidetään 1.-7. 2021. Rukous on hyvin merkittävässä asemassa meidän luterilaisessa kirkossamme Afrikan sydämessä. Niinpä siellä panostetaan rukouselämän kehittämiseen voimallisesti ja käytännöllisesti.
Suomessa puolestaan Kirkolliskokous käsittelee aloitetta, joka yhdistää edustajiamme kirkkomme ylimmässä päättävässä elimessä. Aloitteeseen vaikuttaa omakohtainen kokemus rukouksen merkityksestä. Peräti 67 kirkolliskokousedustajaa on allekirjoittanut aloitteen, jossa toivotaan rukouksen aseman vahvistamista kirkossa. Aloite on osoitettu piispainkokoukselle.
Tässä blogissani käsittelen Aabrahamin rukousta ja nostan esiin siitä nousseita ajatuksiani.
SUNNUNTAI 8.8.2021
11. sunnuntai helluntaista
Etsikkoaikoja
Ensimmäinen lukukappale: 1. Moos. 18:20-32
Jumala teki vierailun Aabrahamin luo. Hän tuli ihmisen muodossa. Hän puhui Aabrahamin kanssa kuin ihminen puhuu ihmiselle. Jumala osoitti hänelle suosionsa. Aabrahamista käytetään nimitystä ”Jumalan ystävä” ainoana henkilönä Raamatussa. Aabraham on uskon isä koko kristikunnalle. Juutalaiset sanovat hänestä: ”Avraham avinu”, Aabraham isämme.
Aabraham oli suuri rukoilija. Jumala siunasi häntä rukousvastauksin. Tämän sai kokea myös kuningas Abimelek ja hänen perheensä.
Mutta toisinaan kuitenkin hänkin joutui toteamaan, ettei rukousvastaus tullut hänen kaavailemassaan muodossa. Niinpä lukukappaleessamme kerrotaan, miten Aabraham rukoili Sodoman puolesta. Rukous oli syvä ja voimallinen. Aabraham vetosi Jumalan oikeudenmukaisuuteen ja armahtavaisuuteen.
Rukous ei antanut sellaista vastausta kuin Aabraham toivoi. Sodoma ja Gomorra tuhoutuivat tulessa. Mutta samalla on todettava, että vetoomuksen viittaus vanhurskaisiin kaupunkilaisiin sai ratkaisunsa: Jumala pelasti Lootin perheen. Loot perheineen oli saanut armon Jumalan silmissä, ja heille tarjottiin pakomatka edessä olevasta tuhosta. Vävyt jäivät jo kaupunkiin ja vaimonkin pakomatka keskeytyi. Niinpä vain kolme ihmistä pääsi pakoon.
Viime aikoina uutisissa on paljon puhuttu suurista metsäpaloista eri puolilla maailmaa. Kuivuus on tehnyt luonnon herkästi syttyväksi. Tuli on päässyt irti. Monet kaupungit ovat tulleet uhan alaisiksi. Joissakin on jouduttu lähtemään pakoon, toisissa ollaan valmiustilassa: lähdetään, jos tarvitaan. Tuhot ovat valtavia.
Sodoman ja Gomorran tapauksissa vain Jumala tiesi noiden kaupunkien tilan. Miksi näin oli, on ja pysyy yksistään Herramme tiedossa. Niinpä nykyaikaisten suurten luonnossa tapahtuvien palojen onnettomuuksillakaan ei saa syyllistää ketään. Meidän ihmisten näkökulmasta ei tuollaiseen ole varaa eikä aihetta.
Sen sijaan mekin voimme omissa rukouksissamme rukoilla katastrofialueitten ja siellä asuvien ihmisten puolesta. Saamme tuoda rukouksissamme Jumalamme eteen orvoiksi, leskiksi, lapsettomiksi jääneet, asuntonsa, kotinsa, omaisuutensa menettäneet.
Rukoilkaamme kylien, kaupunkien, maakuntien, osavaltioiden ja maiden puolesta, koko maailman puolesta, ja pyytäkäämme, että muutkin, kuin tuhoalueitten naapurimaat ja vain niiden palokalusto, voisivat miettiä, miten auttaa niitä, joita onnettomuudet koskettavat.
Tässä pyhäpäivän ensimmäinen lukukappale
1. Moos. 18:20–32
Herra sanoi Abrahamille:
”Valitushuuto Sodoman ja Gomorran asukkaiden takia on suuri ja heidän syntinsä on hyvin raskas. Siksi minä aion mennä sinne katsomaan, ovatko he todella tehneet kaiken sen pahan, mistä valitetaan. Minä haluan saada siitä selvän.”
Miehet lähtivät kulkemaan Sodomaan päin, mutta Herra jäi vielä puhumaan Abrahamin kanssa. Abraham astui lähemmäksi ja kysyi: ”Aiotko sinä tuhota vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa? Ehkä kaupungissa on viisikymmentä hurskasta. Tuhoaisitko sen silloinkin? Etkö armahtaisi tuota paikkaa niiden viidenkymmenen oikeamielisen vuoksi, jotka siellä asuvat? On mahdotonta, että surmaisit syyttömät yhdessä syyllisten kanssa ja että syyttömien kävisi samoin kuin syyllisten. Ethän voi tehdä niin! Eikö koko maailman tuomari tuomitsisi oikein?” Herra sanoi: ”Jos löydän Sodomasta viisikymmentä hurskasta, niin heidän tähtensä minä säästän koko kaupungin.”
Abraham vastasi: ”Minä olen rohjennut puhua sinulle, Herra, vaikka olenkin vain tomua ja tuhkaa. Entä jos niistä viidestäkymmenestä puuttuu viisi? Hävittäisitkö viiden vuoksi koko kaupungin?” Herra vastasi: ”En hävitä, jos löydän sieltä neljäkymmentäviisi.” Abraham kysyi vielä: ”Entä jos siellä on neljäkymmentä?” Herra sanoi: ”Niiden neljänkymmenen takia minä säästän sen.” Abraham sanoi: ”Älä suutu, Herra, vaikka puhunkin vielä. Entä jos siellä on kolmekymmentä?” Herra vastasi: ”En hävitä sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä.” Mutta Abraham sanoi: ”Saanko vielä puhua sinulle, Herra? Entä jos sieltä löytyy vain kaksikymmentä?” Herra sanoi: ”Niiden kahdenkymmenen takia jätän sen hävittämättä.” Mutta Abraham sanoi: ”Älä suutu, Herra, vaikka puhun vielä tämän kerran. Entä jos sieltä löytyy kymmenen?” Herra sanoi: ”Niiden kymmenen takia jätän sen hävittämättä.”
Matias
Anteeksi, kirjoitin muistin pohjalta sanan Sathnez , ja tietysti se meni väärin.
”Shatnez (tai shaatnez ,[ʃaʕatˈnez] ; Raamatullinen heprea Ša’atnez שַׁעַטְנֵז ( help · info ) ) on kangas, joka sisältää sekä villaa ja pellavaa ( linsey-Woolseyn ), joka juutalaisen lain johdettu Tooran , kielletään yllään. Asiaankuuluvat raamatulliset jakeet ( 3.Moos. 19:19 ja 5.Mooseksen kirja 22:11 ) kieltävät yksilön käyttämästä villa- ja pellavakankaita yhdessä vaatteessa, sekoittamasta eri eläinlajeja ja istuttamasta yhteen erilaisia siemeniä (tunnetaan yhdessä nimellä kilayim) ”
Sana ei ole heprealaista alkuperää, ja sen etymologia on hämärä. Wilhelm Gesenius n heprea sanakirja mainitsee ehdotuksia, johtaa se seemiläisiä alkuperää, ja muut, jotka ehdottavat koptilais alkuperän löytäminen ei vakuuttava. Septuaginta kääntää termin κίβδηλον , joka tarkoittaa ’väärennetty’. ” Wikipedia, googlen käännös.
……………………………………..
Hindussa on myös toinen saatanaa muistuttava sana, eli Cetana, se tarkoittaa tietoista ihmistä, ja tietenkään tietoinen ei ole sama tie, kuin uskovaisen tie, koska jo sana sanoo, että se on toinen tie, tie-toinen.
Cetanasta sanotaan myös, että se on vetovoimatekijä. Sen tehtävä on herättää ihmisessä mielenkiinto johonkin, joka vetää sitä puoleensa hyvässä, tai pahassa. Se vetoaa kaikkiin aisteihin, näkö, kuulo, haju, maku, tunne, kosketus.
Vetovoimatekijän vaikutuksesta, vetoivoiman aikaansaamiseksi, Jeesuksesta tehdään kauniita kuvia, puhutaan kauniita valheita, annetaan kauniita katteettomia lupauksia. Jeesus tuoksuu hyvälle, on puhdas ja synnitön. Jeesukselle tapahtunut on väärin. Koska kauniille ja hyvälle ei saa käydä huonosti. Se rikkoisi koko kuvan.
Kun taas Juudaksesta piirretään rumia kuvia ja puhutaan rumia sanoja ja hänelle tapahtunut paha on ihan oikein, koska hän on ruma ihminen, haisee pahalle, on pieni kuin pirullinen haltiatonttu, ison nenänsä kanssa se kyttäilee onko kilttejä lapsia, suuteleekin vain petoksella ja se suurin paha, hän hoitaa porukan raha-asioita, välittää köyhistä, joka tekee hänestä ahneen ja rahanhimoisen. Mahdollistaa pojille Leivän saannin, kun taas Jeesus antaa ruumiinsa syötäväksi ja siitä riittää ikuisuuksiin niille, jotka häntä palvovat.
Tässä voimme nähdä positiivista ja negatiivista mainontaa, myyntitoimintaa. Kunpaan syntyy vetovoima, jos ihmisen pitää tehdä ostopäätös. Eikö ihminen luonnollisesti osta sen, joka lupaa ikuisen nuoruuden ja ikuisen elämän. Oli se sitten ihovoide tai Jeesus.
Ikuisen nuoruuden ja kauneuden lähdettä, ikuisen elämän tavoittelussa on etsitty
kautta aikain. Tietoinen ihminen toki ymmärtää mainonnan harhan, vaikka joutuukin sitä sietämään.
Tarja
Kiitos puheenvuorostasi
Jatkoa kohtaan 19) Mielestäni sana שַׁעַטְנֵז , ša‘aṭnêz , alkuperä on jonkin verran avoin. Gesnius-Buhlin esittämä hypoteesi on mahdollinen vaikkei todistettu.
Sen sijaan kreikan kielen käännös κίβδηλος , kibdelos, on aivan hyvä ilmaus eikä se sodi alkukielen ilmausta vastaan. Se vain sattuu olemaan selittävä käännös eikä edes pyri saamaan läpi alkukielen sanan kaikkia ulottuvuuksia. Tämä oli yleinen käytäntö tuohon aikaan käännöksiä tehtäessä. Vastaavaan ilmiöön törmäsin jo yli viisikymmentä vuotta sitten Septuagintaa ja hepreankielistä alkutekstiä verratessani.
22) Tarkoititko buddhalaista paalinkielistä käsitettä Cetana Sutta?
Tämän käsitteen syntyperä ja soveltamisala eivät mitenkään kohtaa seemiläiseen kieliryhmään kuuluvan heprean sanan kielellistä todellisuutta eikä myöskään näiden merkityskentillä ole mitään yhteistä.
23) Nämä intialaiset kertomukset ovat eräässä mielessä kokonaan ajasta riippumattomia. Niiden esitystapa on tarkoituksellisesti ajankohdasta irroitettu.
(Voin vain mainita että esimerkiksi vanhinta ajoitusta esittävä perinne esittää Buddhan elinaikaa 900 -luvulle eKr. ja valtaosa kuitenkin panee hänen elämänsä 500-luvulle eKr. Osa ajoittaa myöhempiin vuosisatoihin. On myös niitä jotka kiistävät hänen olleen historiallinen henkilö. Viimeisimmät buddhalaisuuden synnyn ajoitukset sijoitetaan lähelle kuningas Ašokan aikaa, 273–232 eKr. )
Jeesuksen elämä puolestaan on hyvin konkreettisesti historiallinen tapahtuma. Jeesus Nasaretilainen oli rabbin vihkimyksen saanut, koska hän pystyi opettamaan synagogissa. Yhteen aikaan hän myös opetti Jerusalemin temppelissä. Häntä on myös pidetty aikansa oppineimpana juutalaisena (prof. David Flusser ).
Jeesuksen elämäntyön merkityksen arviointi tapahtui jo häntä seuraavien apostolien aikana. Mikään ei roiku ilmassa vaan sillä on selkeä historiallinen kosketuspinta.
Koska Jeesus oli juutalainen, niin myös hänen elämänsä ymmärtämisessä on hyvä myös ymmärtää tuon ajan juutalaisuutta, koska moni Jeesuksen elämästä kertova kuvaus asettuu oikeisiin yhteyksiinsä. Samoin myös hänen opetuksensa liittyy oleellisesti hänen oman aikansa juutalaisuuden keskelää oleviin kysymyksenasetteluihin. Jopa enemmän kuin mitä moni evankeliumeita tai muuta Uuden testamentin tekstejä lukevat tulevat ajatelleeksikaan.
En siis pidä mielekkäänä noiden buddhalaisperäisten ajatusten mallien sijoittamista Jeesuksen elämäntyön arvioinissa. Ne pyrkivät näkemään Vapahtajamme sellaisten mittapuiden mukaan, jotka eivät selitä Herramme toimintaa, vaan menevät ohi kohteensa.
”Cetanā (sanskriti, pali; tiibetiläinen Wylie: sems pa) on buddhalainen termi, joka on yleisesti käännetty ”tahtotilaksi”, ”aikomukseksi”, ”suuntaavaksi” jne. Se voidaan määritellä henkiseksi tekijäksi, joka liikuttaa tai kehottaa mieltä tiettyyn suuntaan tiettyyn kohteeseen tai tavoitteeseen. ”
Tämä vain siksi, että tässä sanotaan sen olevan buddhalainen, minä taisin sanoa hindulaiseksi.
Se on sama kuin halu, joka on myös vetomoimaa, tahtomista, ja suuntautumista sitä kohti mitä halutaan.
Tarja
Kiitos täsmennyksestä. Nyt olemme samoilla linjoilla siitä, mistä käsitteestä on kysymys.
Muuten tuon käsitteen kiinankielinen merkki 思 merkitsee aivan arkisessa kielenkäytössä ”ajatella”. Mutta kuten tunnettua niin snojen arkikielinen merkitys ja jonkun käsitteen terminä merkitykset voivat kertoa erilaisia näkulmia.
Paljon kiitosta Matias Rotolle ja Tarja Parkkilalle mukavasta ajatusten vaihdosta.
Matias Rotolta kysyisin viittauksesta aikansa parhaimpaan Yliopistoon minkä sijoititti kovin myöhäiseen ajankohtaan.
Oliko kyse Aleksandriaan sijoittuvasta koulusta.
Jostain olen huomannut jo Paavalin saaneen opetusta Tarsoksen koulussa mitä tekstissä verrattiin Aleksandrian kouluun tiedossa.
Ajatuksena kysymyksessä on mahdollisuus Paavalin saaneen jo Tarsoksessa tietoa Hellenismistä mikä sitten mahdollisesti vaikutti opin muotoiluun.
Pekka
Kiitos kysymästä. Nimityksenä yliopisto on myöhäisempi laitos. Käytin tuota ilmaisemaan sitä, että Jerusalemin temppeli oli oman aikansa korkein juutalaisten oppilaitos, joten toimintansa luonteen kannalta se oli vastaavassa tehtävässä kuin yliopistot tai akatemiat nykyaikana.
Luukkaan evankeliumi:
19:47 Ja hän opetti joka päivä pyhäkössä. —
20:1 Ja tapahtui eräänä päivänä, kun hän opetti kansaa pyhäkössä ja julisti evankeliumia, —
21:37 Ja hän opetti päivät pyhäkössä, mutta öiksi hän lähti pois ja vietti ne vuorella, jota kutsutaan Öljymäeksi.
22:53 Minä olen joka päivä ollut teidän kanssanne pyhäkössä, —
On täysin mahdollista, että Paavali jo varhain sai opetusta Tarsossa. Sieltä hän oli kotoisin, mutta ei ole täysin varmaa, missä vaiheessa hänen kreikkalaisen kulttuurin taitonsa on saanut syvimmät vaikutteensa.
Hänen paneutumisensa kreikkalaiseen kultuuriin oli joka tapauksessa niin syvällistä, että hän pääsi luennoimaan erittäin arvostetun Areiopagin kuulijakunnalle, joka oli suuruudeltaan noin puolta pienempi kuin juutalaisten vastaava korkean koulutuksen laitos Jerusalemin temppeli. Yksistään Salomonin pylväskäytävä oli valmiiksi rakennettuna kaksi kertaa isompi kuin Rooman Forum.
Paavali hallitsi kreikkalaisen retoriikan erittäin suvereenisti.
Jopa Paavalin kuuluisa lause, missä hän pyytää suuntaamaan kuulijoiden huomion omasta tyylistään hänen varsinaiseen sanomaansa, seuraa hänen aikansa erinomaisen retoriikan tyylikeinoja huomion kiinnittämiseksi puheensa pääasiaan.
Korinttolaiskirje:
1:17 Sillä Kristus ei lähettänyt minua—-, vaan evankeliumia julistamaan – ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.