Takatalvi tuli
Sitten lumi suli
Kuvassa huvimajamme takatalven hämyssä huhtikuussa 2024
SUNNUNTAI 5.5.2024
5. sunnuntai pääsiäisestä (Rukoussunnuntai, Rogate)
Sydämen puhetta Jumalan kanssa
Rukouksessa pyydämme Jumalan mukaan tuloa siihen tilanteeseen, mikä mielessämme on. Rukous voi olla kiitosta tai pyyntöä tai vain Jumalan edessä viihtymistä. Iloa siitä, että hän on läsnä.
Rukous voi olla osana liturgiaa eli pyhää toimitusta, se voi olla pienen joukon kesken tai yksinäänkin ollen. Rukous voi olla huolella etukäteen laadituin sanoin tai vapaata mielen kääntymistä Jumalamme eteen.
Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon;
jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä.
Kautta koko kirkon historian meillä on ollut käytössämme pyhän öljyn käyttö sairaiden puolesta rukoiltaessa.
Tässä meidän kirkkomme sivustolta ote:
Uusi kirkollisten toimitusten kirja (2003) sisältää sairaan luona vietettävän rukoushetken kaavan. Sen mukaan sairas voidaan siunata joko kättenpäällepanemisella tai öljyllä voitelemisella. Toimituksen voi johtaa pappi, muu seurakunnan työntekijä tai seurakuntalainen.
Voiteluun käytetään ruokaöljyä, esimerkiksi oliiviöljyä. Voideltaessa luetaan Jaak. 5:14–15 ja sairaan otsaan tehdään ristinmerkki. Toimituksen suorittaja lausuu: ”Tähän Raamatun sanaan luottaen voitelen sinut, N.N., Isän ja (+) Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Jää Jumalan haltuun. Aamen.” Voitelemista seuraa esirukous sairaan puolesta.
Koko tiedotteen voi lukea täältä:
https://evl.fi/sanasto/oljylla-voiteleminen/
Katolisessa kirkossa tämä öljyllä voitelu on sakramentti. Siksi sen toimittaa pappi.
Tässä esittelyä sakramentista:
Sairaiden voitelun sakramentti
“Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi.” (Jaak. 5:14-15)
Sairaiden voitelussa kirkko uskoo kärsivän ja kirkastetun Kristuksen huomaan ne, jotka sairastavat. Tämä sakramentti antaa sairaalle uskovalle erityisen armon yhdistämällä hänet Kristuksen kärsimykseen, antamalla hänelle hänen syntinsä anteeksi ja tuottamalla ruumiillisen parantumisen tai valmistautumisen iankaikkiseen elämään. Papin rukouksen ja sairaiden öljyllä voitelun kautta kirkko jättää tässä sakramentissa sairaan jäsenensä Herran rakastavan armon varaan ja rukoilee, että sairas parantuisi myös ruumiillisesti, jos se on Jumalan tahto.
Lisää tiedotteesta voi lukea täältä
https://katolinen.fi/sakramentit/
Ortodoksisessa kirkossa sairaan voitelu on myös sakramentti. Ideaali on seitsemän pappia seitsemää tekstiä lukemaan, mutta meillä Suomessa sen useinkin toimittaa yksi pappi.
Tässä ote heidän esittelystään:
Jeesus Kristus paransi sairaita yhtenä jumalallisen tehtävänsä osoituksena. Sen vuoksi parantamisen voima säilyy edelleen kirkossa, sillä Kristus on jatkuvasti läsnä Pyhän Hengen kautta.
Sairaanvoitelu on erityinen toimitus, jossa rukoillaan sairaalle parannusta niin ruumiin kuin sielunkin sairauksista. Sairaanvoiteluun kehottaa apostoli Jaakob kirjeessään (Jaak. 5:14-15). Evankeliumeissa kerrotaan, kuinka Jeesuksen opetuslapset paransivat sairaita öljyllä (Mark. 6:13).
Sairaanvoitelu toimitetaan sairaan omasta pyynnöstä. Kyseessä ei ole viimeinen voitelu kuoleman lähestyessä, vaan sairaanvoitelu voidaan siis toimittaa samalle henkilölle useampaan kertaan.
Lisää heidän tietotteestaan:
https://ort.fi/sakramentit/sairaanvoitelu/
Toinen lukukappale eli epistola: Jaak. 5:13–16
Jaakobin kirjeestä, luvusta 5
Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.
Rukoussunnuntai aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-5-5-2024/
Jaakobin kirjeen lukua viisi voi lukea täällä
https://www.raamattu.fi/raamattu/UT2020,KR92,KR38/JAS.5
Viikonpäästä on vuoroni pitää rukouksen ammattilaisille viidentoistaminuutin luento rukouksen eri lajeista.
Siinä sitä on ukolle haastetta kerrakseen. Meillä on täällä Heinolassa joka toinen viikko Rukouksen talo tapahtuma.
Sanotaan, että jos seurakuntaan on tulossa kuuluisa puhuja, niin kuulijoita on satoja. Omaa pappia voi tulla kuuntelemaan kymmeniä. Rukoustapahtumaan vain muutamia.
Rukoukseen erityisesti paneutuneena olen joutunut miettimään siinä sitä, miksi rukous kiinnostaa noin vähän?
Omalla kohdallani pohdin pitkään sitä miksi Jumala rakkaudessaan johdatti niin että juuri oikeaan aikaan syöpäni paljastui. Juuri silloin, kun se muuten olisi alkanut levitä se saatiin leikattua. Sitä pohtiessani noin vuosi sitten yllätyksekseni sain sisäisen vastauksen, että se on esirukous. Sain sen oivalluksen juuri tuossa Rukouksentalossa.
Niinpä sitten hakeuduin OPKON maanantai-aamun rukousryhmään mukaan. Siellä sain kuulla ja kutsun OPKON Rukouksenkouluun Perheniemen opistolle. Kuvittelin tietäväni jo paljon ennestään rukouksen salaisuuksista, mutta
nyt vasta olen alkanut käsittää miten valtavasta Jumalan lahjasta on kyse, kun rukouksen kautta saamme olla yhteistyössä Elävän Jumalan kanssa. Sekä sen miten suuri sisäinen vastustus meillä on tähän työhön vanhan luontomme tähden.
Pekka
Kiitos erittäin sydämellisestä ja puhuttelevasta kommentistasi.
Tuot todella miellyttävällä tavalla erille rukouksen merkityksen.
Saamme pyytää rakkaaseen kotomaahamme uskollisia rukouksen ihmisiä.
Pekka
Omaan elämääni on antanut rikkaan perinnön Johannes Bäckin (1850-1901) aikoinaan kirjoittama rukouskirja Muukalaisten kotielämä. Kun isoisäni Karl Viktor ( Kalle ) Seppälä asui luonamme viimeiset vuotensa. Sain lukea sitä hänelle päivittäin moneen kertaan. Erityisesti ovat mielessäni Vanhuksen rukous sekä aamu- ja iltarukoukset.
Isoisäni rukoili lukemattomia kertoja päivässä päivittäin, suurimman osan päivää vuoteellaan levätessään. Olen saanut mittaamattoman suuren aarteen hänen seurassaan nuorena miehenä eläessäni.
Hänen elämänsä päättyi pyhäkellojen soidessa radiosta lauantai-ilta. Tämän maailman vaivat vaihtuivat ikipyhän ikuiseen iloon taivaan kirkkaudessa.
Hei vaan Matias! Kiitos kirjoituksistasi! Minua on puhutellut aina Jeesuksen sanat: ”Siis rukoilikaa te näin: Isä meidän…” ja että ”Pyhä Henki rukoilee puolestamme sanomattomin huokauksin”. Lapsena kerroin, kuin isälle päivän jutut. Harmittaa, kun nyt on itsestä tullut sellainen ”hädässä rukoilija”.Kyllä minä huokailen, sanon vain ”Jeesus” usein. Mutta aina kun ”ei rukoile ollenkaan” ja vain kuuntelee hiljaaa, saattaa ajatuksiin tulla hiljainen ajatus, jonka kyllä tunnistaa Herraksemme. Minusta rukous ei vaadi kuin tahtoa olla yhteydessä Isään Jeesukseen. Konstit ja keinot sitten voivat olla luovia. Kuka missäkin rukoilee, kohottaako kädet-tai pitää ne ristissä. Pääasia että rukoillaan. Ja toivon, että rukousmittaria (vrs.askelmittari) ei keksitä. Suorituspaineet rukouksesta vain lopettaa koko rukoilun. Rukous on hengittämistä, elinehto.
Kaisu
Kiitos suuremmoisesta kommentistasi. Osaat persoonallisella tavalla kertoa omista kokemuksistasi rukouksen äärellä. Kiitos sinulle.
.
.
Jos Jumala suo,
niin pidän puheen Forssan rukoushuoneella 1.5.2024
VAPPUJUHLA
Ke 1.5.2024 klo 14 Forssa Rukoushuone
Keskuskatu 9, 30100 Forssa
Monet Jumalan pyhät ovat kirjoittaneet aikanaan oman rukouskirjansa. Risto Santala toi esiin sen, että länsimainen ihminen automaattisesti käsittää rukouksen esiintymiseksi. Silloin ja varsinkin silloin kun olisi tarkoitus rukoilla yhdessä ääneen joidenkin kohdalla rukous ei oikein tahdo sujua. Rukous kun on vain Jumalan päästämistä omaan hätäämme. Omaa hätää on hankala muuttaa esiintymiseksi.. Jolloin se ei enää ole edes aitoa rukousta.
C.O. Rosenius on kirjoittanut mainion kirjan Isä Meidän rukouksesta. Siinä hän tuo esiin sen, että vain uudestisyntyneen sydämellä on oikeasti nuo seitsemän rukousta, jotka tähän rukoukseen sisältyy.
JO pelkässä nimessä on seurakuntayhteys. Osoitetaanhan rukous meidän yhteiselle isälle, jonka lapsia me olemme ja veljiä ja sisaria keskenämme. Pyynnöt siis kohdistuvat koko Jumalan seurakuntaan. Ei vain minulle. Jumalan valtakuntaa pyydämme siis oman sydämen lisäksi kaikille. Vain uskova voi rukoilla sydämestään sitä että Jumalan valtakunta ja lapseus tulisi kaikkien osaksi.
Samalla ”meidän isä” sanat sisältävät kiitollisuuden ja tietoisuuden siitä, että meillä on isä, joka rakastaa lapsiaan ja haluaa antaa heille hyviä lahjoja. Siten rukoukseen sisältyy asioita, joita Jumala erityisesti haluaa meille lahjoittaa, kun me häneltä niitä sydämestämme anomme.
Omassa rukouskirjassaan Hilja Aaltonen kertoo ajasta, jona työtä oli liikaa ja sanaa ei ehtinyt lukea. Niinpä vakka tyhjeni ja muille jakamista ei enää ollut. Sitten Hilja lähti seurakunnista etsimään uutta tulta. Hän pettyi saarnaajiin ja puhujiin. Ihmetteli sitä miten köyhäksi kaikkien seurakuntien puhujat ja on käyneet, ettei kenelläkään ole mitään jaettavaa. Sitten eräänä yönä Herra puhutteli lempeästi ja sanoi: ”Hilja. Sinulla on hengellinen keskikorvan tulehdus”.
Silloin Hilja käsitti ettei vika ollutkaan papeissa ja puhujissa, vaan siinä että hän ei kuunnellut enää Herran puhetta, vaan odotti sitä ihmisiltä. Vaikka enkeli taivaasta olisi puhutellut niin mitään ei olisi kuullut kun hengelliset korvat oli tukossa.
Pekka
Kiitos puheenvuorostasi
Kiitos myös kahden rukouskirjan esille nostamisesta.
Aikoinaan pidin Someron seurakunnassa sanan ja rukouksen illoissa luentosarjan, jossa vuoden aikana menin Isä meidän -rukouksen läpi kohta kohdalta. Saatoin todeta, että Jeesus tässä rukouksessa liikkui juutalaisen liturgisen rukousperinteen virrassa aivan virran keskellä kulkien ja siinä kaikkein oleellisimpaan keskittyen toi esille evankeliumin suloisen armotalouden antaman suuren siunauksen ja ylistyksen Jumalan pyhän nimen kunniaksi.
Someron seurakunnan 575 -vuotispäiviä juhlitaan viikonloppuna
3.- 5.5.2024
https://www.someronseurakunta.fi/sites/default/files/users/user50/2024/Someron%20seurakunta%20575v%20juhlalehti.pdf
Matias, en malta olla lisäämättä syvälliseen keskusteluun arkisempaa kommenttia: Tuosta ”keväisestä” huvimajakuvasta saisi vaikka joulukortin.
Pirjo
Kiitos kauniista sanoistasi kommentissasi
Kiitos vihjeestä
Pitääpä harkita asiaa
Hyvää vappua
Koivikon katveesta aurinko pilkottaa
Yön pimeyden se valollaan karkottaa
Päivän kauniin se mukanaan tuo
Seudun maiseman silmiimme luo
Aurinko kirkkaasti loistaa
Yön pimeyden se poistaa
Silmieni hieronta päivän koittoa ei tee
Valo taivaalta yksinään seutumme valaisee
Terveisiä talosta jossa olen kakarana ryöminyt
Sota-ajan lapsi sodan jälkeen täällä telminyt
Sukupolvien ketjun täällä mielessä näen
Pihalla menneitten polvien jalan jäljen
Ennen minua täällä asuivat vanhempani
Sitä ennen isäni ison veljen vaimon sisar perheineen
Sukupolvien ketju mieleni täyttää
Vuosisatojen ajat armoa näyttää
Ikuinen evankeliumi Herran sanan
Kirkas valo myös tämän ajan.
Evankeliumin valo kautta vuosisatojen hohtaa.
Tänään 1.5.2024 tulee kuluneeksi 575 vuotta
Siitä kun kotopitäjämme Somero
Ensi kerran mainitaan historian asiakirjoissa
Kiitos Matias 🙂 Minua aina ilahduttaa, kun joku antaa runonsa luettavaksi. Runomuoto antaa vapauden kertoa niitäkin asioita, joita ei niin helposti sanoiksi laittaisi. Runoissa,lauluissa, virsissä, sanoista hehkuu sydämen tila ja asenne. Sinulla, Matias, on runossasi varmaan sama Koti-ikävä, kuin minullakin. Ehkäpä lukijat muutkin sen jo tunnistavat. Luen Caro(Lina) Sandellista kertovaa kirjaa: Päivä vain. Tuntuu yhtäältä hyvältä, kun hän on ollut myös heikko terveydentilan puolesta-ja niin vahva sanomassaan. Ihmettelin, kun sain tuon kirjan noin 30 vuotta sitten-nyt en enää ihmettele 🙂 https://www.youtube.com/watch?v=Y_kaDb8JPFU
Kaisu
Kiitos ihanasta kommentistasi
Runous on aina ihanaa luettavaa
Kaisu
Pirteä puheenvuorosi sai minut muistamaan toimintasi Pohjanmaan kirjallisissa piireissä
Sait myös minut innostumaan muutaman sanan runoudesta kertomaan
Vanhasta testamentista noin puolet sen alkukielisestä tekstistä on runomuodossa laadittua. Esimerkiksi hepreankielinen Jesajan kirja on kokonaan runomuodossa ainoastaan lukuja 37-39 lukuun ottamatta
Innostuin myös ottamaan esille Arthur Baurin kokoaman esperantonkielisen teoksen ”svisa antologio, literatura mondo. budapest – paris, 1939”. Luin siitä tänä iltana sivuilla 311 – 327 painetut runot, POEZIO
Uskovat vanhemmat ja sisarukset ovat korvaamattomia rukouksen opettajia. Jo pienenä, kun vasta harjoitteli puhetta, osasi ottaa yhteyttä Taivaalliseen Vanhimpaan. Joskus oli ihan yhteisiäkin rukoushetkiä, kun joku asia vaati ongelmanratkaisua. Sitten oli tapana ottaa meitä pienimpiä seuroihin mukaan. Siellä oppi esim. sellaisen tavan, että kun jotain alettiin, piti ensteks hiljentyä rukoukseen. Koulussa siihen aikaan saimme osallistua aamuhartauksiin yhteisten virsien kautta ja joskus pääsimme laatimaan rukouksia. Kädet pidettiin ristissä (=Jeesuksen nimessä) ja pää kumarrruksessa(= oli helpompi keskittyä). Pojat ottivat hatun päästään. Raumalla oli rukoilevaisia, jotka polvistuivat kirkossa rukouksen aikana kivilattialle. – Aluksi minullakin oli tapana lukea kaikki ulkoa osaamani rukoukset rimpsuna ja lopuksi luetella kaikki omaiset ja ystävät esirukouksen piiriin. Kokeitten alussa rukoilin viisautta, että osaisin vastata oikein kysymyksiin. Se auttoi. Minä sanoinkin kysyjille, että Herran Henki auttoi vastaamaan oikein. Opettajatkin kunnioittivat kun saivat kuulla että itse Jumala auttoi pientä koululaista. Usein sain aikuisena vastauksia rukouksiini. Lukioaikana rukoilin kerran veljeni puolesta. Oli säkkipimeä yö. Rukoilin vastausta, Silloin repesi taivas ihan sen verran, että kirkas tähti loisti hetken suoraan ikkunaani omakotitalon yläkerrassa. – Opettajana ollessani pidin joka aamu aamuhartauden aina lokakuuhun asti, jolloin vasta valmistuivat vuorolistat. Se on suuri virhe, että aamuhartaus lopetettiin. Sitä oppilaatkin kaipasivat kovasti ainakin maaseudulla. – Minulle rukous on aina ollut tärkein henkireikä. Keskustelen Taivaallisen Vanhimman kanssa kaikista asioita, sillä tiedän, että Hän on puolellani, kun elän totuudessa ja uskossa.- Kerran sain käteeni kirjan ”Vaeltajan päiväkirja”. Siinä opetettiin, miten ”Jeesuksen rukouksesta ” tulee hengitystä. Toistetaan sanoja ”Jeesus, Kristus, Jumalan Poika, armahda minua” esim. 1.000 kertaa . Minä väsyin 500: ssa. Väsyin. Sen jälkeen olen rukoillut niin kuin ennenkin Jumalan armon alla. Rukoilen myös virsien avulla, sillä ne, samoin kuin Psalmit Raamatussa ovat täynnä samoja asioita, mitä itsekin tunnen ja tunnustan.
Valma
Kiitos sinulle ystävällisestä ja suurenmoisesta kommentistasi. On ilo lukea kokemuksiasi rukouksen merkityksestä elämässäsi ja myöskin kuulla miten rukous on antanut voimaa kaikkeen mitä olet elämässäsi tehnyt.
Kiitos hyvästä rukouksen esittelystäsi!