Kuvassa Caroline. Kerran hän sai vakavan kohtauksen. Hänen puolestaan rukoiltiin. Muuan läsnä ollut sanoi, että on turha enää rukoilla, koska hän on jo kuollut. Rukous kuitenkin jatkui ja tyttö nuosi. Eli vielä jonkun aikaa. Toki kuoli nuorena, jo 18 vuotiaana.
SUNNUNTAI 2.8.2020
9. sunnuntai helluntaista
Totuus ja harha
Ensimmäinen lukukappale: 1. Kun. 18: 21-26, 36-39
Karmelin vuorella käytiin rukouskamppailu. Vastakkain olivat elävän Jumalan palvelija profeetta Elia ja 450 Baalin profeettaa, jotka palvoivat toista jumalaa.
Aino tosi Jumala on koko maailmankaikkeuden ainoa todellinen Jumala. Hän on meidän Jumalaamme. Hän on tehnyt taivaan ja maan. Jumala todellakin elää ja vaikuttaa koko maailmankaikkeudessa, alati, joka hetki, joka päivä, joka vuosi, aina ja iankaikkisesti.
Karmelinn tapahtuma edelsi Israelia, pohjoista valtakuntaa kohdannut onnettomuus. Kansa oli alkanut palvela vierasta jumalaa elävän Jumalan rinnalla. Tätä luopumusta vastustamaan nousi Elia. Vieraan jumalan palvontaa puolestaan puolusti muuan maan asioihin vaikuttanut henkilö, joka järjesti suorastaan vainoa elävän Jumalan palvelijoille.
Erään kerran Elia oli ilmoittanut kuningas Ahabille, hallitsija 873 – 852 eKr., että maahan tulee kuivuus kolmeksi ja puoleksi vuodeksi. Niin kävikin. Tilanne maassa tuli tukalaksi. Ahdinko oli suuri.
Lähestymme lukukappaleemme tapahtumia. Elia pyysi, että kokoonnutaan Karmelin vuorelle. Siellä järjestetään kaksi uhria, joita varten kaikki tehdään kuten aina, mutta yksi asia tehdään toisin: Tulta ei saa itse sytyttää. Sen sijaan pyydetään rukousvastausta, kumpikin puoli oman uskonvakaumuksensa mukaisesti. Katsotaan sitten miten käy.
Väki tuli paikalle. Tilaisuus saattoi alkaa.
Ensiksi annettiin Baalin profeettojen järjestää alttarinsa, valmistaa uhrieläimensä ja rukoilla tulen syttymistä. Koko aamupäivän he rukoilivat, järjestivätpä oikein ”lavashown” voimakkaine esiintymisineen, mutta mitään ei tapahtunut. Uhri ja sen palaset jäivät paikoilleen.
Sitten tuli ehtoouhrin aika. Elia kunnosti Herran alttarin, joka oli pitkään ollut pois käytöstä ja päässyt sortumaan. Hän valmisti uhrattavan eläimen. Lujaa luottamusta asiaansa Elia osoitti, kun hän pyysi avustajiaan valamaan vettä alttarille, jotta sen syttyminen olisi vieläkin vaikeampaa. Kaikkihan tietävät, ettei vesi pala eivätkä märät puut helposti syty.
Sitten hän rukoili. Tuli iski taivaasta ja kulutti uhrin. Niin kova oli iskun voima, että jopa alttari kaikkineen levisi maan tasalle.
Muutama huomio tapahtuneesta.
Kääntymys on Jumalan työ
Useinkin kuulee puhuttavan siitä, että kääntymys olisi ihmisen oma muutos elämässään. Ihminen ruokkoaa tapansa ja aloittaa uudenlaisen elämänmenon elämässään.
Tällaisella on suuri merkitys asianosaisen elämässä. Useinkin elämän laatu paranee, kun moni turha elämää vahingoittanut juttu jää pois ja elämä helpottuu.
Tässä Raamatun kohdassa, missä puhutaan Karmelin vuoden tapauksesta, on kuitenkin kysymys kokonaisen kansan elämästä, ei siis vain jonkun yksittäisen kansalaisen elämänmuutoksesta.
Vielä tärkeämpää on huomata, että kääntymys on Jumalan oma työ. Jumala itse toimii ja vaikuttaa kansan kääntymisen. Tämä tulee esille Elian rukouksessa:
Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, jotta tämä kansa oppisi, että sinä, Herra, olet Jumala! Vastaa ja käännä heidän sydämensä taas puoleesi!”
Kansa tunnustaa uskonsa
Tapahtunut ihme ei ollut itsetarkoitus. Sen tehtävänä oli todistaa Jumalan teoista. Niinä sen tuloksena ei ollutkaan jonkinlaisten päivittelyjen ja ihmettelyjen kertominen, vaan se pyrki syvemmälle: Kansa tunnusti uskonsa Jumalaan.
Tämä tulee esille uskontunnustuksen sanoissa: Herra on Jumala.
Kun kansa näki tämän, kaikki heittäytyivät kasvoilleen ja huusivat: ”Herra on Jumala! Herra on Jumala!”
Sama Jumala oli ilmoittanut itsensä patriarkoille Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille eli Israelille. Sama Jumala oli jo ilmestynyt Moosekselle ja vienyt kansansa vapauteen orjuuden maasta. Sama Jumala oli vienyt kansan perille Pyhään maahan ja oli ylläpitänyt sitä uusilla asuinsijoillaan. Nyt maata uhanneen vaaran aikana kansa ymmärsi, että sen turva ja tulevaisuus ovat vain Herran käsissä. Vain Jumalan huomassa eläen elämämme menee eteenpäin.
Vanhurskaus kansakunnan korottaa, mutta jumalattomuus sen hävittää.
Raamattu on hyvin liturginen
Elian saama rukousvastaus ei tapahtunut, missä ja miten vain sattui. Se toteutui pyhän liturgian aikana. Elian toimittama uhri oli päivän rukoushetkistä aamu-uhrin kanssa tärkein.
Liturgiaan on aina kuulunut ajankohtaisia rukouksia meidän yhteisistä asioistamme. Liturgiahan on luettua, laulettua ja rukoiltua Jumalan sanaa. Siinä myös rukoillaan sekä yleisesti, että täsmäkohdentaen aivan yksittäisten konkreettisten kohteiden puolesta. Elian rukous koski kansan kääntymykseen johtavan ihmeen pyytämistä.
Ihme tapahtui ja kansa osallistui tähän liturgiaan aivan erityisen antaumuksellisesti. Maahan kumartuminen kasvoilleen asti kuvaa jumalanpalveluksen syvällisyyttä.
Vanhan testamentin uhri-ateroiden liturgia elää edelleen meidänkin kirkossamme Herran pyhän ehtoollisen liturgiassa, toki historian mukanaan tuomin muutoksin.
Tässä sunnuntain ensimmäinen lukukappale
1. Kun. 18: 21-26, 36-39
Karmelinvuorella Elia kääntyi kansan puoleen ja sanoi: ”Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!” Kansa ei vastannut hänelle mitään. Elia sanoi silloin kansalle: ”Minä yksin olen jäänyt jäljelle Herran profeetoista, kun taas Baalin profeettoja on neljäsataaviisikymmentä. Tuokaa meille kaksi nuorta sonnia. He saavat valita itselleen niistä toisen. Paloitelkoot sitten sen ja pankoot palat polttopuiden päälle, mutta tulta älkööt sytyttäkö. Minä teen samoin toiselle sonnille, panen sen puiden päälle mutta en sytytä tulta. Huutakoot he sitten avuksi omaa jumalaansa, minä huudan Herraa. Se jumala, joka vastaa tulella, on tosi Jumala.” Väki huusi yhteen ääneen: ”Hyvä!”
Elia sanoi Baalin profeetoille: ”Valitkaa itsellenne sonneista toinen. Valmistakaa te ensin uhrinne, koska teitä on enemmän. Huutakaa jumalanne nimeä, mutta älkää sytyttäkö tulta.” He ottivat sonnin ja valmistivat uhrin. Aamusta keskipäivään saakka he sitten kutsuivat Baalia huutaen: ”Baal, Baal, vastaa meille!” Ei kuulunut ääntä, ei tullut vastausta, vaikka he hyppivät paikalle rakennetun alttarin ympärillä.Ruokauhrin aikaan profeetta Elia astui kansan eteen ja sanoi: ”Herra, Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala! Tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen palvelijasi ja olen tehnyt kaiken tämän sinun käskystäsi. Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, jotta tämä kansa oppisi, että sinä, Herra, olet Jumala! Vastaa ja käännä heidän sydämensä taas puoleesi!”
Silloin Herran tuli iski alas. Se söi polttouhrin ja puut sekä alttarin kivet ja mullan ja nuoli ojasta veden. Kun kansa näki tämän, kaikki heittäytyivät kasvoilleen ja huusivat: ”Herra on Jumala! Herra on Jumala!”
Sunnuntain esittelyää ja sen tekstit voi lukea osoitteesta
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-2-8-2020/
Temat och texterna för söndagen kan läsas här
https://www.kyrkoarskalendern.fi/kalendar-dag/sondag-2-8-2020/
Miksi ihmeessä pitää rukkoilla jotain näkymätöntä, hajutonta ja kuulumatonta olentoa, jonka väitetään tietävän ja olevan perillä joka ikinen hetki joka ikisestä maailmankaikkeudessa tapahtuvasta asiasta niin, että hiuskarvakaan ei ihmisyksilön päästä putoa hänen tietämättään?
Jos sellainen hyvä ja luoduistaan huolen pitävä olento on todella olemassa, niin eikö hän siinä tapauksessa pidä huolta ja varjele maallisia lapsosiaan ihan ilman rukouksia ja ruikutuksiakin?
Kimmo
Kiitos kysymyksestä joka sisältää erittäin oleellisen näkökohdan rukouselämään. Me rukoilemme Jumalaa, joka todellakin pitää huolta meistä ja koko luomakunnasta ilman meidän pyyntöjämmekin, mutta meidän rukouksemme nousevat hänen luokseen siksi että hänen todellinen valtaisa huolenpitonsa toteutuisi meidänkin kohdallamme niin hyvin, että jos mahdollista mekin huomaisimme sen ja voisimme tuoda kaikesta hyvästä suuren ja sydämen pohjasta nousevan kiitoksen hänen hyvästä huolenpidostaan.
Kimmo
Tämä vastailsemo ajatus ilmenee myös Lutherin Vähässä katekismuksessa Isä meidän rukouksen selityksissä
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:
Jumalan nimi on kyllä sinänsä pyhä, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että se pyhitettäisiin meidänkin keskuudessamme.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:
Jumalan valtakunta tulee kyllä itsestäänkin, ilman rukoustamme, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että se tulisi meidänkin luoksemme.
Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.
MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:
Jumalan hyvä, armollinen tahto tapahtuu kyllä ilman rukoustammekin, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että se tapahtuisi myös meidän keskuudessamme.
Tämä esimerkkinä siitä, että me ihmiset tarvitsemme Jumalaa ja hänen läsnäoloaan ja rukous juuri on sydämen puhetta Jumalan kanssa toimitetaanpa se sitten yhdessä tai yksinään, ääneen lausuen tai hiljaisessa huokauksessa, upeasti laulaen tai vaisussa parahduksessa. Ulkonainen tapa ei ratkaise vaan sydämen yhteys Herraamme.
En edelleenkään ymmärrä, miksi pitää puhua jollekin näkymättömälle olennolle, joka tietää jo mitä tulemme sanomaan? En myöskään ymmärrä, miksi pitäisi olla kiitollinen jollekin näkymättömälle olennolle, jonka olemassaolokin on vähintään kyseenalaista ja varsin kiistanalainen kysymys.
Kimmo
Meidän oma olemassaolomme on huomattavasti kiistanalaisempi kysymys kuin Jumalan olemassaolo, ajatteli jo Cartesius aikoinaan. Vain Jumalan olemassaolo on täysin varmaa. Kaikki muu on epävarmaa.
Jumalan ikuinen olemasaolohan on kaiken olevaisen luomakunnan louomakunnan olemassaolon edellytys.
Kimmo
Olen aikoinaan lukenut alkukielellä Renatus Cartesiusta, 1596 – 1650.
Lankoni aikoinaan aloitti filosofian opettamisen 23 vuotiaana, ja keskusteluissamme hän usein puhui juuri René Descartesin filosofiasta.
Olen maininnut Descartesin tunnetuimman ajatuksensa blogissani:
https://www.kotimaa.fi/blogit/kaksoispisteesta-filosofiaan-ja-teologiaan/
Roto: ”Vain Jumalan olemassaolo on täysin varmaa.”
Kelle on, kelle ei.
Roto: ”Olen aikoinaan lukenut alkukielellä Renatus Cartesiusta, 1596 – 1650. ”
So what? Pitäisikö minun olla nyt hyvin vaikuttunut sinun lukemisistasi? Minäkin olen aikoinani lukenut Pekka Töpöhännän seikkailut.
Kimmo
Jumalan antama varmuus on enemmän kuin vain joidenkin ajatusten liikahtelu mielessä. Jumalan antama varmuus koskettaa koko olemusta ja sen perusrakenteita. Tämä siksi, että koko olemisemme ja elämisemme on hänen käsissään.
Kimmo
Luther puhuu siitä, että Pyhä Henki antaa uskon pyhän kirkon eli siis yhteisen kristikunnan yhteydessä. Kukaan ei voi oman järkensä avulla päätellä uskon totuuksia, koska niiden käsittämiseen meidän järkemme kompetenssi ei riitä.
Näin sanoo uskonpuhdistajamme
Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Aamen.
MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:
Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa. Samalla tavalla hän maailmassa kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa. Tässä kristikunnassa hän joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi, herättää minut ja kaikki kuolleet viimeisenä päivänä sekä lahjoittaa minulle ja kaikille uskoville iankaikkisen elämän Kristuksessa. Tämä on varmasti totta.
(Lutherin Vähä katekismus)
Kimmo
Immanuel Kant, 1724 – 1804, on teoksessaan Puhtaan järjen kritiikki tuonut saman suuntaisia ajatuksia filosofian näkökulmalta tämän saman tieteoreettisen todellisuuden anlysoinnissa.
Hän tuo esille, että puhtaans järjen kompetenssi ei riitä uskon kysymysten pätevyyden arviointiin. Teoksensa toisen painoksen alkupuheessa hän suorastaan moittii sellaisia, jotka ovat tehneet vääriä oletuksia hänen teostensa tavoitteista, todeten, että hän juuri tällä teoksellaan halusi tehdä tyhjäksi sellaisten kuvitelmia, jotka kuvittelivat, että puhdas järki voisi muka väittää, ettei Jumalaa ole olemassa. Kant toteaa, että hänen teoksensa kuvaus järjen rajallisista mahdollisuuksista oli suunnattu juuri tuollaisia vastaan. Ne jotka sellaista väittävät, eivät ole johdonmukaisia omissa päätelmissään, vaan yrittävät venyttää järjen kompetenssialuetta sellaiseen, johon se ei sovellu.
Olen lukenut Kanttia sekä alkukielellä että useampana käännöksenä eri kielille.
Roto: ”että puhdas järki voisi muka väittää, ettei Jumalaa ole olemassa.”
Vielä paljon mahdottomampaa on kuvitella, että puhdas järki voisi väittää Jumalan olevan.
Roto: ”Olen lukenut Kanttia sekä alkukielellä että useampana käännöksenä eri kielille.”
Mitä sitten? Pitäisikö sen tehdä vaikutus lukijoihisi vai pitäisikö sen todistaa, että olet viisas mies? Mielestäni sen mainitseminen on vain osoitus suuresta itsetehostuksen tarpeesta.
Ihan vaan selvyyden ja oikeakielisyyden vuoksi: partitiivi Kant’ista on on Kant’ia, ei ”Kanttia”.
Kimmo
kant on selkeästi tuonut esille, miten puhtaan järjen kompetenssi ei riitä ratkaisemaan uskon kysymyksessä. Siksi myös mainitsemasi puoli, että se pystyisi todistaman Jumalan olemassaolon, jää sen kompeyenssialuen ulkopuolelle.
Sen sijaan toisaalla muutamissa muissa teoksissaan hän tarkastelee Jumala-kysymystä käytännöllisen järjen kannalta ja tuo niissä esille oman tapansa ilmaista uskonsa Jumalaan. Ehkä tunnetuin näistä on Puhtaan järjen kritiikki, mutta myös muutamassa muussa teoksessaan hän käsittelee uskoa Jumalaan.
Roto: ”kant on selkeästi tuonut esille, miten puhtaan järjen kompetenssi ei riitä ratkaisemaan uskon kysymyksessä.”
Jos noin on, niin herra Kant on tietysti ollut oikeutettu mielipiteeseensä, mutta ei se sitä merkitse, että herra Kantin mielipiteillä olisi ollut jotain tekemistä todellisuuden kanssa.
Vielä vähemmin uskonkysymyksiä ratkaistaan sokean uskon kompetenssilla.
Roto: ”Siksi myös mainitsemasi puoli, että se pystyisi todistaman Jumalan olemassaolon”
En ole väittänyt, että puhdas järki pystyisi todistamaan Jumalan olemassaolon. Mahdotonta on mahdoton todistaa todeksi – edes puhtaalla järjellä.
Ei sokean uskonkaan kompetenssi riitä todistamaan Jumalan olemassaoloa.
Kimmo
1) Olen tuonut esille näitä oppineita siitä syystä, että tavattoman usein olen törmännyt ateistien kehittämään eräänlaiseen cartesiolaiseen myyttiin, jonka uskontunnustus perustuu Cartesiuksen lauseen väärä yleistäminen ikäänkuin sillä olisi jotain merkitystä uskonopin totuudellisuuteen. Näin heidän uskontunnustuksekseen valheellisin perustein muodostuu sellaisiksi, että epäillään kaikkea, jopa Jumalan olemassaoloa. On historian vääristelyä mainita Cartesiuksen nimi tällaisessa yhteydessä, koska nämä lähteidensä väärinkäyttäjät vetoavat sellaiseen, joka uskoi Jumalaan, ikään kuin hän olisi ajanut ateismin asiaa.
Eivät mokomat huomaa, että heidän mainostamansa oppi-isä puhuu Jumalasta ainoana suuren varmuuden pohjalla olevana todellisuutena. Eivät ilmeisesti ole tulleet ajatelleeksi, että Hollantiin muuttaessaan hän otti mukaansa vain hengellistä kirjallisuutta.
Toiseksi samaiset piirit ovat käyttäneet Galileo Galilein oikeudenkäyntiä kulttilegendanaan ikään kuin hän olisi ollut ajamassa taistelua uskoa vastaan. Nuo ajattelemattomat ateistit eivät ymmärrä, että he vääristävät kulttikertomuksensa perussankarin vakaumuksen nurinniskoin päälaelleen.
Galiehan, 1564-1642, kirjoittaa uskosta puhuessaan mm seuraavaa:
”Uskon, että Pyhän kirjan tarkoituksena on saada ihmiset vakuuttuneiksi pelastumiselle välttämättömistä totuuksista, joita eivät voineet uskottavalla tavalla esittää tiede tai muut keinot, vaan ainoastaan Pyhän Hengen valo.”
2) Käytät nimitystä ”sokea usko” sellaisesta, missä silmät aukenevat näkemään koko totuuden elämästä ja sen perusteista. Näin ihminen jättää ateismin ahdasmielisen maailmankuvan, joka on niin tiukasti typistetty ja rajattu ettei siihen enää mahdu elämämme Luoja ja Ylläpitäjä.
Kun usko herää, niin silloin vasta tietoisuus avautuu täyteen valoonsa. Pimeys kaikkoaa ja tulevaisuus avautuu Jumalan huolenpidon varassa rohkeasti tulevaisuutta kohti.
Roto/Galilei: “Uskon, että Pyhän kirjan tarkoituksena on saada ihmiset vakuuttuneiksi pelastumiselle välttämättömistä totuuksista, joita eivät voineet uskottavalla tavalla esittää tiede tai muut keinot, vaan ainoastaan Pyhän Hengen valo.”
Noista ajoista on jo kulunut muutama vuosi kun Galilei otaksui sitä sun tätä. Paljon on hänen jälkeensä vettä virrannut Vantaassa ja tiede selittänyt uskottavalla tavalla todeksi sellaista mitä sokea usko on jumalallisiksi ilmiöiksi maailmankaikkeudessa luullut. Ja paljon tulee tiede vielä selittämään.
Se ettei pysty jotain käsittämään, on helppo selittää olevan Jumalasta – jostain näkymättömästä ja selittämättömästä henkivoimasta – lähtöisin. Niinhän ihmiset ovat tehneet aina. Kun alkuihminen kuuli ukkosen jylyn, loi hän selitykseksi itselleen jumalat. Paljon on tieteellä vielä selitettävää, mutta paljon on jo selitetty ainakin Galileon aikojen jälkeen.
Roto: ” Käytät nimitystä “sokea usko” sellaisesta, missä silmät aukenevat näkemään koko totuuden elämästä ja sen perusteista.”
Oli miten oli, mutta usko on luulon veli, eikä kummallakaan ole mitään tekemistä oikean tieteeseen perustuvan todellisen tiedon kanssa.
Kun nyt tunnut olevan kovasti uskossa, niin oletko nyt sitten perillä elämän koko arvoituksesta, ilmiöistä ja ominaisuuksista sekä elämän perusteista? Jos niin väität, taidat olla ainoa ihminen Telluksella joka niin edes väittää, puhumattakaan, että olisi oikeasti perillä.
Kimmo
1) Tieteen kehittyminen on vain sitä, että tunnetaan enemmän Jumalan suurista teoista,
Valistusaikana syntynyt kummallinen käsitys siitä, että muka usko alkaisi vasta silitä mihin tieto päättyy on täysin päätön. Sellainenhan sulkee Jumalan todellisuuden ja meidän todellisuutemme toistensa ulkopuolelle. Tuollaisella ajatuksella ei ole mitään tekemistä kristillisen luomisuskon kanssa, mihin sisältyy se että kaikki se mitä tiedämme ja myös kaikki se mitä emme tiedä ovat yhtä lailla Jumalan luomia ja hänen huolenpitonsa alaisia.
2) Suomalaisessa ajattelussa monesti usko on luulon kanssa samaa sarjaa: ”Em tiedä mutta luulen — Sen sijaan heprealaisessa ja raamatullisessa ajattelussa usko on vahvempi varmuus kuin tieto. Tieto on vajavaista, koko ajan opimme uutta ja mielenkiintoista, mutta myös koko ajan meidän on myönnettävä ettemme vielä tiedä mitenkään täydellisesti. Olemme kuin lapsia, jotka saavat joka päivä opetella jotain uutta ja mielenkiintoista tietämisen alalta.
Sen sijaan uskon varsinainen subjekti onkin Jumala itse. Hänen tekoaan me olemme, hänen huolenpitonsa on joka hetki luonamme. Hänessä me olemme ja liikumme. Hänen turvissaan me elämme täysin luottavaisina ja saamme ilakoioda hänen hyvyydestään alati koko elämämme ajan. Jumala ei rakkaudessaan muutu. Hänessä ei ole vaihteen varjoa, mitä tulee hänen suuriin tekoihinsa. Siksi usko ei horju. Siksi usko on vahvempi kuin taivas ja maa, koska Jumala joka meitä hoitaa on suurempi kuin taivas ja maa.
Usko siis on paljon enemmän kuin joku mielipide muiden joukossa. Usko on enemmän kuin joku ihmisen vakaumus jonkin aatteen puolesta. Usko on elämää Jumalan yhteydessä. Luottamuksen panemista hänen tekoihinsa.
Lyhyesti sanoen. Usko on sellainen joka voittaa maailman, koska usko on Pyhän Hengen työ meissä, meidän keskellämme, meidän kirkossamme. Me olemme hänen perheensä, hänen kansansa, hänen omiaan, Jumalan lapsia.
Tuota jumalajargonia on kuultu jo maailman sivu, minäkin jo pitkään 74-vuotisen elämäni aikana, eikä se vakuuta minua, eikä vaikuta edesottamuuksiini yhtään enempää kuin ennenkään. En edelleenkään ymmärrä miksi joltain henkiolennolta pitää pyytää milloin mitäkin tai olla kiitollisuudenvelassa näkymättömälle ja kuulumattomalle oliolle siitä, että vanhempani ovat minut saaneet aikaiseksi ja minusta huolen pitäneet.
Jokainen voi vapaassa maassa tietysti uskoa ihan mihin mieli halajaa ja jos uskotuttaa, niin siitä vaan vapaasti uskomaan vaikka saunatonttuihin.
Jos tulet uskollasi autuaaksi, niin hyvä niin. Minä taas tulen varsin mainiosti toimeen ilman uskoa näkymättömiin olentoihinkin – ihan vaan tosiasioihin elämäni perustaen.
Minun osaltani tämä jauhaminen saa taas tällä erää olla tässä. Ei tästä kuitenkaan tämän valmiimpaa tule.
Kimmo
Puhut ”tosiasioista”. Tosiasioista minäkin. Kaiken todellisen on luonut Jumala. Hän siis on kaiken sen olemassaolevan perusta, mikä on ihan oikeasti olemassa.
Toimit omissa päätelmissäsi samoin kuin jos kellon osat osaisivat puhua, niin joku sanoisi, koska kellon tekijää ei näy täällä kellon sisällä olevaksi, niin sis kukaan ei ole tehnyt meitä. Tämähän on vain ilmausta tietoisesti supistetusta maailmankuvasta, missä ei oteta huomioon ulkopuolista valmistajaa.
Näkökulma siis on ahtaasti rajattu.
Tosiasia (tosiseikka, fakta) = Yksilöllisestä käsityksestä tai tulkinnasta riippumaton asia. Se on todellisuudessa olemassa ja havaittavissa oleva vastine todelle väittämälle, ja sen olemassaolo tekee väittämästä toden. Tosiasia on näin asioiden todellinen tila, asiaintila joka vallitsee.
Uskonnot taas ovat antropologi Maurice Blochin mukaan pelkästään ihmisen mielikuvituksen tuote. Ihminen on ainut uskontoa harjoittava eläin, koska eläimistä ainoana ihmisellä on riittävästi mielikuvitusta. Mielikuvitus on todennäköisesti kehittynyt ennen uskontoa, koska uskonto vaatii kyvyn kuvitella jotain, mikä ei ole läsnä hetkessä. Myös usko siihen, että elämä voisi jatkua kuoleman jälkeen, vaatii todella paljon mielikuvitusta. Uskontotieteilijä Pascal Boyerin mukaan luonnonkehitys on luonut ihmisille mielellisen rakenteen, joka kannustaa käyttäytymään tietyllä tavalla.
Kimmo
Uskontotiede tutkii uskonnollisten ilmiöiden psykologista, sosiologista jne ulkonaisia ilmiöitä ja pyrkii selvittämään niiden luonnetta ja toiminnan, tuntemusten ja ajatusten rakentumisen malleja eri yhteisöissä ja yksilöissä.
Tällä tutkimuksella on oma paikkansa ihmisen käyttäytymisen ja psykologisten ilmiöiden tutkimisessa. Emme saa sitä halveksia.
Mutta samaan aikaan on aihett huomata, että nämä menetelmät eivät tavoita uskonnon syvintä todellisuutta, Jumalan läsnäoloa meidän elämässämme. Ne ainoastaan selittävät miten ihminen reagoi uskonnon harjoituksessa ja uskon vakaumuksessaan.
Tätä voi verrata vaikkapa erään kasvatustieteilijän toteamukseen, että aikoinaan poikamiehenä hänellä oli viisi erilaista hyvän kasvatuksen teoriaa. Sitten hän meni naimisiin ja sai viisi lasta. Sen jälkeen hän totesi että nyt hänellä on viisi lasta mutta ei enää ainoatakaan teoriaa lasten kasvatukseen.
Muuten Maurice Bloch on tietääkseni saanut vaikutteita marksilaisuudesta. Oletko lukenut häntä? En ole, mutta ihmettelen vain miksi käytät hänen teoksiaan puolustellaksesi omaa uskontunnustustasi. Taitava uskontotieteilijä ei nimittäin puhu tästä puolesta mitään, vaan pitäytyy itse menetelmien kompetenssin antamiin tuloksiin, siis ihmisen käyttäytymiseen ja hänen psykologisten kokemustensa kuvauksiin ja analysointeihin.
Pascal Boyer on mielenkiintoinen tyyppi. Hän on tehnyt tutkimusta myös Kamerunissa Fang heimon parissa. Kamerunissa lähetystyötä tehneenä tunnen useamman heimon uskomuksia ja tapoja. Näiden tunteminen on tarpeen myös raamatunkäännöksen onnistumiselle. Vain sellainen kääntäjä, joka tuntee kohdekielisen väestön ajatukset ja uskomukset, pystyy kääntämään Raamatun niin että se tavoittaa lukijat.
Muuten noin neljänkymmenen viimeisen vuoden aikana Kamerunissa uskontotilanne on muuttunut merkittävästi.
1980 -luvun alkupuolella maassa oli noin neljännes muslimeja, noin neljännes katolisia, noin neljännes protestantteja ja noin neljännes perinteisen heimouskonnon kannattajia.
Nykyisin maassa on yli 70 prosenttia kristittyjä, noin puolet katolisia ja noin puolet protestantteja, vajaa 20 prosenttia muslimeja ja alle 10 prosenttia perinteisten heimouskontojen kannattajia. Pascal Boyerin tutkima Fanf -heimon alue on voimakasta katolisten aluetta nykyisin. Hänen tutkimansa heimouskonto on vähentynyt hyvinkin voimakkaasti.
Kamerunissa muuten kohtasin erittäin oppineita ihmisiä, jotka ihmettelivät suuresti, miksi länsimaissa voi olla niin yksinkertaisia ihmisiä, etteivät he mitenkään voi ymmärtää yliluonnollisten voimien todellisuutta meidän olemassaolossamme. He siis pitivät sellaisia länsimaisia ihmisiä erittäin alkukantaisina.
Joten siis joissain yhteyksissä esiin tullut länsimainen kuvielma, että muka olisimme kehittyneempiä kuin toiset, ei olekaan mikään fakta, vaan meidän sisimpäämme rakennettu kuvitelma, millä pönkitämme omaa egoamme puolustellaksemme itseämme muka parempina tai etevämpinä.
Roto: ” jotka ihmettelivät suuresti, miksi länsimaissa voi olla niin yksinkertaisia ihmisiä, etteivät he mitenkään voi ymmärtää yliluonnollisten voimien todellisuutta meidän olemassaolossamme. ”
Minä puolestani en ihmettele lainkaan, että jossain pimeässä Afrikan kehitysmaassa voi olla niin yksinkertaisia ihmisiä, jotka kuvittelevat yliluonnollisilla henkiiolennoilla olevan vaikutusvaltaa omaan elämäänsä ja oleolemassaoloonsa.
Mitä taas länsimaiseen kulttuuriin, sivistykseen, elämänlaatuun, elintasoon, taloudelliseen ja tekniseen kehitykseen sekä infrastruktuuriin tulee, ei tarviitse olla edes älykkyysosamäärältään yhtä korkealla kuin herra Matias Roto huomatakseen eron länsimaiden hyväksi. Tuskinpa länsimaat olisivat valtavien pakolaisvirtojenkaan kohde, elleivät täällä olisi ”maat mainioimmat, vetreämmät veet ja missä kukkaan puhkeaapi tiede, taidekin.”
Ja mistäpä se kristinuskonkaan sivistys olisi pimeään Afrikkaan viety, ellei juuri länsimaista.
Kimmo
Sanot: ”Minä puolestani en ihmettele lainkaan, että jossain pimeässä Afrikan kehitysmaassa voi olla niin yksinkertaisia ihmisiä, jotka kuvittelevat yliluonnollisilla henkiiolennoilla olevan vaikutusvaltaa omaan elämäänsä ja oleolemassaoloonsa”
1) Puheesi ”pimeästä Afrikasta” kuvaavat länsimaisen hybriksen asenteellista nurjaa suhtautumista toisiin kulttuureihin. Eletään sellaisessa kuplassa mikä on mahdollista vain siksi ettei ole ymmärretty toisten kansojen ajattelutapoja.
2) Edelleen esität puhtaasti uskon väitteen yrittäessäsi mitätöidä toisten ihmisten vakaumuksen väittämällä sitä yksinkertaiseksi. Tällainen on mahdollista vain siten että pitää silmänsä kiinni ja kieltäytyy kuulemasta toisten ihmisten ajatuksia.
Otetaanpa tähän esimerkki erään ranskalaisen ateistisen valistushengen valtaaman luennoitsijan vierailusta Venäjälle. Hän kuvasi puheessaan kuinka tieto on lisääntynyt kun ateistinen ajatus on päässyt valtaan.
Siihen vastasi muuan matemaatikko, kirjoitti taululle taulun täyden kokoisen matemaattiisen lauselman ja totesi, että tämä osoittaa että Jumala on olemassa.
Ranskalainen vieras lähti nolona pois tilaisuudesta koska ei tahtonut tunnustaa että hän joka juuri oli esittänyt oman aatteensa suurta hengen valoa huomasi olevansa niin tyhmä ettei hän ymmärtänyt yhtään mitään tuon huippumatemaatikon lauselmasta.
Tämä kuvaa kuinka yksipuolisen sokeita ovat sellaiset, jotka kuvittelevat, että muka tiedon määrän lisäys vähentäisi uskoa Jumalaan.
Miten muka olemassolon todellisuuden parempi tunteminen heikontaisi luottamusta häneen joka on kaiken luonut ja joka kaikkea pitää voimasa oman huolenpitonsa voimvasta.
”Herran pelko on viisauden alku”, sanoo Raamattu.
Roto: ”“Herran pelko on viisauden alku”
Sanokoon Raamattu ihan mitä tahansa, mutta kyllä se on frouvan pelko, joka on jokaisessa huushollissa viisauden alku.
Roto: ” Puheesi “pimeästä Afrikasta” kuvaavat länsimaisen hybriksen asenteellista nurjaa suhtautumista toisiin kulttuureihin.”
”Länsimainen hybris” sen pimeän Afrikan pakanakulttuurinkin on hapattanut mm. tuomalla kristinuskon Afrikan mantereelle, vai miksi sinäkin siellä olet osaltasi touhuillut?
Miksiköhän sieltä Afrikasta on niin kova tunku pois Euroopan sivistyksen ja elintason pariin, että pitää Välimerikin hukkumisen uhalla yrittää ylittää ylikuormatuissa kumiveneissä ja maksaa siitä ilosta vielä satumaisia summia rikollisille pakojen järjestäjille? Lähtevätkö nuo pakolaismassat levittämään afrikkalaista sivistystä, hyvinvointia ja kulttuuria vai mistä on kysymys?
Kimmo
Näytät tarkastelevan kulttuurien vuorovaikutusta ylempi – alempi akselilla.
Kristinuskossa on kysymys siitä, että evankeliumi on sama kaikille ihmisille, siis sama myös afrikkalaisille kuin eurooppalaisillekin. Näin myö elämässä eteenpäin meno on yhteinen pyrkimys kaikkialla maailmassa. Valtaosa ihmisistä haluaa saada yhä parempia elämänolosuhteita ja toimii näiden hyväksi, toisinaan mielekkäästi toisinaan virheellisiä ratkaisuja tehden, milloin varovaisesti milloin suuriakin vaaroja uhmaten. Joten tuo ihmettelysi eri maanosien ihmisten pyrkimyksestä siirtymään toiseen maanosaan ei ole mitään tavanomaiselle ihmisten yritteliäisyydelle vierasta elementtiä, vaan se vain kuvastaa siten, miten itse kukin omista lähtökohdistaan käsin pyrkii pääsemään elämässään eteenpäin.
Meillä eurooppalaisilla ei ole mitään syytä väheksyä afrikkalaisia kanssaihmisiämme tämän maapallomme päällä vaan pyrkiä kaikessa elämään hyvässä yhteistyössä ja yhteisymmärryksessä jokaisen ihmisen kanssa täysin lähtömaasta riippumatta, aina sen mukaan mitä meidän vallassamme on. Tähän toinen toisensa kunnioittamiseen Jumalan luomina kanssaihmisinämme meidän kristillinen uskomme meitä kehottaa.
Matias
Eikö ole ihan järkevää ajatella, että monimuotoinen luonto on myös järkevän ajattelun tulos. Jos siis ei ajattele, että kaikki on vain itsestään selvää, vaan osaa katsoa ja ihmetellä.
Kuinka kaikille, niin monille eläinlajeille on luonossa lajinsa mukainen ravinto . Miten esim. poro elää vain naavalla ja jäkälällä ja sen elimistö pystyy jalostamaan ne lihaksi. Me pidämme naavaa ja jäkälää vain karheana roskana, mutta poron lihaa kyllä herkkuna.
Kuinka mehiläiset raatavat koko kesän tehden ilmaista työtä, että me saamme ihanaa hunajaa. Ja kaikki muutkin öttiäiset pölyttävät, että saamme marjoja ja hedelmiä.
Meillä on niin paljon erilaisia pieniä ja isompiakin apulaisia luonnossa ja eläinkunnassa, että jos ei rukoile ja pyydä aina jotakin lisää, niin voisi opetella kiittämään ja huokailemaan hymyssä suin, että kuinka ihmeellisesti oletkaan kaiken tehnyt.
Ja mitä me olemme tehneet niin hyvin, että tämän kaiken ansaitsemme ja saamme nauttia ja herkutella ja iloita ja ihmetellä kaikesta luodusta ja levätä ja puuhata puutarhoissa, jossa ei paljon sanoja tarvita.
Tarja
Tuot ihanalla tavalla erille elämämme suurena lahjana, josta saamme olla kiitollisia.
Kuninkaiden kirja lyhyesti : Slomonin pojan Rhavamin aikana syttyi sisällissota Jisraelissa. Valtakunta hajosi kahtia, pohjoiseen Jisraeliin ja eteläiseen Jhudaan. Lopulta molemmat valtakunnat tuhoutuivat. Assyrialaiset kukistivat Jisraelin. Myöhemmin babylonialaiset valloittivat Jhudan, polttivat sen pääkaupungin Jrusalajimin ja ajoivat kansan maanpakoon kaukaiseen Babyloniaan. Kirjat kertovat myös Eliajahusta ja Elisasta.
Charlotta
Kiitos mielenkiinnosta tekstiäni kohtaan.
Tekstisi on lyhyt tiivistelmä kirjojen käsittelemästä aikakaudesta.
Muuten voitko kertoa mitä perinnettä seuraat käyttämiesi nimien muodoissa?
Charlotta
Kysyin noista nimimuodoista vain siksi, että toisaalla käytät vakiintuneitten suomalaisten nimimuotojen sijaan heprealaisista muodoista johdettuja nimimuotoja, mutta Babylonista, Raamatun kielenkäytön Baabelista, käytät kreikkalaisperäistä nimitystä, joka on kreikan kielen mukaisesta sanasta Babylṓn , Βαβυλών, ῶνος, ἡ.
Muoto Baabel puolestaan on peräisin heprealaisesta sanasta בָּבֶל , bā·ḇel, joka puolestaan on akkadiksi Bab-ilu, Jumalan portti. (Vertaa itämaista käytäntöä kaupunkien tai hallituspaikkojen nimistä ”Kultainen portti” eli erinomaisen hallinnon tyyssija jne.)
Kaupungin nykyinen nimi on Hilla eli al-Hilla, arabiaksi الحلة, al-Ḥilla.
Matias Roto:””Joten siis joissain yhteyksissä esiin tullut länsimainen kuvielma, että muka olisimme kehittyneempiä kuin toiset, ei olekaan mikään fakta, vaan meidän sisimpäämme rakennettu kuvitelma, millä pönkitämme omaa egoamme puolustellaksemme itseämme muka parempina tai etevämpinä.””
Hyvin todettu, siis kun lapsi sanoo ettei isä rakasta äitiä kun lyö tätä, niin eikö asia olekkin näin?
Entäpä kun otetaan kansa jossa kaikki kuuluu samaan ”kristilliseen” kirkoon ja siellä alkavat tappamaan toisiaan niin kun Jeesus sanoo Hänen seuraajansa tunnistetaan keskinäisestä rakkaudesta, niin lapsi sanoo ettei tuo ns ”kristillinen” kansa ole Jeesuksen seuraajia.
Mitäpä sanoo ”viisas ja ymmärtäväinen”?
Ari
Viittaat perheväkivaltaan.
Aikoinaan luin suomalaisen tutkimuksen, missä sanottiin että keskimäärin noin pyöreästi yhdessä neljästä perheestä esiintyy perheväkivaltaa. Se mitä olin käytännön sielunhoitotyössäni tullut tuntemaan ihmisten arkea, pani minut heti miettimään, että tuo luku näyttää liian pieneltä. Ihmiset ovat ilmeisesti ujostelleet perhetilanteittensa tilanteita ja vastanneet kysyelijöille liian pidättyvästi.
Kun sitten parisenkymmentä vuotta tuon edellisen jälkeen tuli toinen tutkimus, missä kerrottiin, että perheväkivaltaa esiintyy noin pyöreästi kolmanneksessa avioliitoista, niin silloin käytännön työssäni kokemani ihmisten ongelmien kanssa heitä auttaessani tulleeseen arviooni suhteuttaen mielessäni ajattelin tuon olevan huomattavasti paremmin todellisuuden tasolla. Nyt ihmiset olivat uskaltaneet kertoa ongelmistaan paremmin kuin aikaisemmin.
Tässä äskettäin luin uutisen eräästä tutkimuksesta (tutkimusta en ole lukenut, vaan ainoastaan uutisoinnin. Joten huomaa virhemarginaali!), jossa kerrottiin, että noin pyöreästi puolet maamme naisista on jossain vaiheessa elämänsä aikana kokenut perheväkivaltaa tai seksuaalista häirintää.
Toit myös esille sotien tuoman onnettomuuden maailmanhistoriassamme. Tämä on valitettavaa todellisuutta koko ihmiskuntaa ajatellen. Niin kauan kuin ihnisiä on ollut, on myös sotia ollut.
Tilanne ei suinkaan ole tullut paremmaksi nykyaikana. Kun Obama aloitti presidenttinä, niin USA:lla oli kaksi sotaa käynnissä, Afganistanissa ja Irakissa. Kun hän lopetti, niin USA:lla oli seitsemän sotaa käynnissä: Afganistanin ja Irakin lisäksi oli mukaan tullut Syyria, Libya, Jemen, Somalia ja Pakistan.
Koska sodissa on kysymys ihmisten vallankäytöstä ja omien etujen lisäämisestä, niin puheesi ”kristityistä maista” ei osu maaliinsa. Ihmiskunnan perustava syyllistyys, perisynti, on sellainen voima, että se vaikuttaa kaikissa ihmisissä täysin riippumatta siitä mihin uskonnolliseen viiteryhmään he kuuluvat. Esimerkiksi kuuluminen sellaiseen porukkaan kuin ”new born christians”, ”uudestisyntyneet kristityt” ei ole mitenkään vaikuttanut maailman konfliktien vähentämiseksi.
Vuosituhannen vaihteessa tehty laaja tutkimus sotien syistä osoittaa, että uskontojen osuus sotien syynä on tilastollisesti hyvin alhainen, kaikkiaan noin 7% kaikista sodista, näistä noin 4% islamin ja 3% kaikkien muiden uskontojen yhteensä. Ja tässäkin on nähtävä, että islam ei tee eroa uskonnon, filosofian, politiikan, kansainvälisten suhteiden hoitamisen jne välillä, vaan kaikki nämä ovat saman islamin perusnäkemyksen eri tarkastelukulmia. Joten tuo islamin korkeampi prosenttimäärä johtuu erottelun tekemisen ongelmasta, kysymyksessä siitä, onko syy enemmän uskonnollisesti painottunut vaiko maan talouspolitiikasta johtuvaa, kun kuitenkin islamin kannalta kyseessä ovat samat perusideat
Ihmisten luontainen taipumus oman edun korostamiseksi toisia painamalla on täysin samanlainen kaikissa kulttuureissa ja kaikkialla maailmassa. Tämä on ihmiskunnan suuri tragedia kautta historian.
Matias
”Ihmisten luontainen taipumus oman edun korostamiseksi toisia painamalla on täysin samanlainen kaikissa kulttuureissa ja kaikkialla maailmassa. Tämä on ihmiskunnan suuri tragedia kautta historian. ”
Näinhän se on mennyt myös kristillisessä opissa, voittaa pitää ja saada maailmanhallitus, maailma Kristukselle jne.
Kehuit muuten ” pimeän Afrikan,” viisautta heidän uskossaan yliluonnolliseen. Siitä herää kysymys, että miksi te sitten olette käännyttäneet heitä, miksi ette vain ottaneet opiksenne.
Toinen kysmys koskee sanaa Kadotus: – Oletteko kristillisesti muuttaneet heprean sanan Kadosh, joka tarkoittaa Pyhää, kadotukseksi.
Pyhä siunattu olkoon Hän; HaKadosh Baruch Hu.
Tarja
Kiitos mielenkiinnosta teksteihin
1) kristuksella on jo nykyisellään koko maailman Herruus. Koska Jeesus on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa, niin hän on Jumala, aivan samoin kuin Taivaan Isä on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala. Edelleen voimme todeta, että Jumalan ykseyden yhteydestä seuraa että Lukumääräisesti laskien Jumala on Yksi. On siis Yksi Jumala kolmesa persoonassa.
Lähetystyön tarkoituksena on tuoda tämä todellisuus ihmisten tietoon, niin että Pyhän Kolminaisuuden suuri siunaus voisi myös käytännön elämässä ja ihmisten tietoisuudessa tulla todeksi lohtua, iloa ja toivoa tuoden koko elämän mielekkyyden ja rohkaisevan uskon antajana.
2) Käsitteellisyytenä pelkkä usko yliluonnollisen ei vielä välttämättä ole oileaa uskoa Jumalaan. Onhan myös hindulaisuudessa suuntauksia, joissa esiintyy uskoa yliluonnollisuuksin, mutta se rakentuu siten että tuon yhteydessä voi ola uskoa yhteen tai lukemattomiin määriä tai ei ollenkaan jumalia ilman että tuon uskon olemus yliluonnolisuuksiin mitenkään siitä heilahtaa.
Ninpä pitää myös opettaa ihmisiä, etä he voivat oppia tuntemaan meidän Jumalamme, kuka hän on ja mitä hän tekee ja miten hän meistä pitää huolta.
3). Heprean kielen pyhä -sana on aivan eri kuin suomen kielen sana kadotus, jonka pohjana on kadota verbi.
Todellakin: Siunattu olkon hän, joka tulee!
Matias
Kadota.
Eikö kirkolla ollut tavoitteena, että juutalaisuuden kuuluu joko kadota,
kääntyä, tai kuolla. Pyritiiin näin kavaltamaan perintöosa ja siunaukset kirkolle/ kristityille. Jeesuksen kerrotaan asuneen Palestiinassa, vaikka sellaista ei edes ollut Jeesuksen aikana. Katosiko Israel kun sille annettiin nimi Palestiina, ei kadonnut, se nousi ylös kolmanella vuosituhannella.
Uusi liitto sanana, kuvaa sitä, että vanha liitto olisi kadonnut, ei ole enää voimassa.
Kuitenkin VT:n kirjoituksia sanotaan pyhiksi kirjoituksiksi, joten ne ovat pyhyydessä. Jos pyhiä asioita kunnioitetaan, ne ovat arvokkaita omana itsenään,
niihin ei voi koskea joutumatta syynalaiseksi.
Sitä on pyhyys; koskemattomuutta, neitseellisyyttä, katoamattomuutta, kuolematonta, ikuista. Kuten on sanottu; ”Toora on ikuinen.” Ja niin myös se liitto on ikuinen.
Tarja
1) Kadotus on yhtäläinen elämän menettämisen todellisuus täysin kansalaisuudesta riippumatta. Samalla tavalla Jeesuksen tähden kaikki maailman kansat ovat saman toivon varassa. Synti on meille kaikille ihmisille yhtä todellista, mutta yhtä todellista on myös armo kaikkien kansojen jäsenille. Tässä ei ole yhtään erotusta.
2) Palestiina nimitys otettiin käyttöön vasta Bar Kokhban kapinan jälkeen samalla, kun Hadrianus kielsi juutalaisilta pääsyn Jerusalemiin ja sen lähistölle.
3) Luther on selkeästi sanonut että Uusi liitto ei suinkaan ole mitätöinyt sitä liittoa kansansa kanssa mikä on annettu Vanhassa liitossa.
Lyhyesti voisin tiivistää sanomalla että Uusi liitto uudistaa sen keskeisen pelastavan sanoman, joka oli jo annettu Vanhan liiton aikana, kun Uudessa liitossa kerrotaan, että tämä Jumalan kansastaan huolehtiva rakkaus annetaan meille Jeesuksen tähden.
Matias
”Ninpä pitää myös opettaa ihmisiä, etä he voivat oppia tuntemaan meidän Jumalamme, kuka hän on ja mitä hän tekee ja miten hän meistä pitää huolta. ”
Tyhjän puhumisen sijaan olis kannattanut opettaa siisteyttä, puhtaanapitoa ja peseytymistä sairauksien välttämiseksi, luonnon ja vesien suojelemiseksi. Niin monissa maissa varsinkin slummialueilla roskat ja paskat heitetään kaduille ja jokien rannoille, pissitään ja kakitaan minne saattuu ja siat syövät mitä löytävät ja sitten syödään sikoja.
Juamala ei tee näitä asioita, ihmisen on itse siivottava omat sotkunsa, jos ei, niin seuraukset ovat sen mukaiset. Se ei ole rangaistus, se on vain seuraus omasta toiminnasta.
Siksi katson, että sanonta, ” ei teoista vaan armosta” on erittäin vahingollinen, kun katsomme selviytymistä elämässä mahdollisimman vähillä kärsimyksillä. Epidemiat ovat aina kärsimystä ja se ei ole hyväksi ihmiselle, ja Jumala tahtoo meille vain hyvää.
Tarja
1) Puhe armosta ei ole tyhjän puhumista. Armo nimittäin antaa jokaiselle ihmiselle olipa hänen elämänsä sitten sujunut ulkonaisesti hyvin tai huonosti, mahdollisuuden alati uudistua ja pyrkiä parempaan, koska aina saa jättää sen mikä on mennyttä omaan arvoonsa ja voi kurottautua tulevaisuutta kohti ja samalla joka hetki hakea uusia ulottuvuuksia elämäänsä.
2) Siisteydestä ja siihen liittyvästä oman terveytensä hoitamisesta puhuminen on käytännössäkin osa lähetystyön arkista tehtävää. Kamerunissa esimerkiksi lukutaitokampanjoiden ja mitä erilaisimpien muidenkin kurssien ja tapahtumien yhteydessä jaetaan myös arkisia ohjeita puhtauden ja terveyden hoistamisesta. Olen ollut läsnä kun eräässä.
kirkolliskokouksessa varsinaisten kokousasioiden yhteydessä olevassa muussa ohjelmassa Naiset Kristukselle järjestön edustajat puisella sauvalla antoivat hyvin havainnollista opetusta kondomien käytöstä osana perhevalistusta ja AIDSin vastaista työtä.
3) Ympäristöstä huolehtiminen ja vaaliminen ovat osa sitä tehtävää, jonka Jumala on antanut ihmisen vastuulle: ”Viljelemään ja varjelemaan maata”. Meille on annettu kokonaisvastuu elinympäristöstämme. Esim Kamerunin luterilaisen kirkon perussäännössä on pykälä luonnon suojelun edistämisestä yhtenä kirkon tehtävistä.
4) Ei teoista vaan armosta -lauselman tehtävänä antaa lohtu sellaisille, jotka ovat kaikkensa menettäneet. Sen sijaan armo ei koskaan voi olla yllykkeenä pahan tekemiselle. Sellainen olisi armon väärinkäyttöä. Armon tehtävänähän on parantaa eikä suinkaan yllyttää hankkimaan lisää sairautta omaan elämäntapaansa.
Matias
Eikö kristinopille ole jopa suuresti noloa, kun siellä ikäänkuin halveksitaan tai naureskellaan juutalaisille, kun he ” torilta tullessakin pesevät kädet” ja nyt olemme tilanteessa, jossa käsiä kehoitetaan pesemään, joka käänteessä, ettei sairastuta.
Tuskimpa sitä kukaan muu huomaa, kuin minä, mutta tässä se nyt tuli sanotuksi, sekin.
Tarja
Tuota lausetta käsien pesusta ei suinkaan sanota naureskelu -mielessä vaan se ainoastaan selostaa juutalaisten tapakulttuuria sellaisille ihmisille, joiden omaan kulttuuriin ei vielä ole päässyt hyvästä siisteydestään ja terveydestään huolehtiminen.
Näin korona-aikana olen kyllä huomannut lisänneeni käsien pesun määriä huomattavasti. Jos jo muutoinkin olen pessyt käsiä useamman kerran päivässä, niin nykytilanteessa määrä on silti lisääntynyt.
Matias >Roto:””Ninpä pitää myös opettaa ihmisiä, etä he voivat oppia tuntemaan meidän Jumalamme, kuka hän on ja mitä hän tekee ja miten hän meistä pitää huolta.””
Mitäpä selität siitä kuinka Jumala piti huolta Israelin kansasta luvatussa maassa?
Oliko tuo huolenpito yksipuolista eli Jumala ”hoiti homman” ja Israelilaiset nauttivat siunauksista?
Ari
Terve Jumalan huolenpitoon turvautuminen ei suinkaan tee laiskaksi, vaan päin vastoin antaa voimia ja rohkeutta yhä tarmokkaampaan asioidensa hoitamiseen. Nykyinen Israel on huolehtinut maastaan todella hyvin. Aikaisemmin hyvinkin vähän tuottavasta Syyrian autiomaan reunalla olevaan maahan on saatu rehevä kasvillisuus ja voimakas viljelys. Huippuluokan navetat ja puutarhat ovat todella korkeatasoisia. Esimerkiksi muutamissa isoissa navetoissa on niin pätevä karjasta vastaava hoitohenkilökunta, että he milloin tahansa pystyisivät hakemaan professuuria eri puolilla maailmaa olevissa maatalousalan tiedekunnissa.
Sananlaskujen kirja varoittaa ankarin sanoin laiskuudesta.
Tässä muutama jae missä laiskuudesta varoitetaan
Sananlaskut:
6:6 Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu.
6:9 Kuinka kauan sinä, laiska, makaat, milloinka nouset unestasi?
10:4 Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää, mutta ahkerain käsi rikastuttaa.
10:26 Mitä hapan hampaille ja savu silmille, sitä laiska lähettäjillensä.
12:24 Ahkerain käsi saa hallita, mutta laiska joutuu työveron alaiseksi.
12:27 Laiska ei saa ajetuksi itselleen riistaa, mutta ahkeruus on ihmiselle kallis tavara.
13:4 Laiskan sielu haluaa, saamatta mitään, mutta ahkerain sielu tulee ravituksi.
15:19 Laiskan tie on kuin orjantappurapehko, mutta oikeamielisten polku on raivattu.
19:24 Laiska pistää kätensä vatiin, mutta ei saa sitä viedyksi suuhunsa jälleen.
20:4 Syksyllä ei laiska kynnä; elonaikana hän tyhjää tapailee.
21:25 Oma halu laiskan tappaa, sillä hänen kätensä eivät tahdo työtä tehdä.
22:13 Laiska sanoo: ”Ulkona on leijona; tappavat vielä minut keskellä toria.”
26:13 Laiska sanoo: ”Tuolla tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla.”
26:14 Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellansa.
26:15 Laiska pistää kätensä vatiin; ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen.
26:16 Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti.
31:27 Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.
Jeremia:
48:10 Kirottu olkoon se, joka Herran työn laiskasti tekee, kirottu olkoon se, joka pidättää miekkansa verestä.
Matteuksen evankeliumi:
25:26 Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: ’Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut.
Matias Roto toteat:””1) kristuksella on jo nykyisellään koko maailman Herruus.””
Mitä tämä ”Herruus” pitää sisällään?
Miksi maailmassa on sotia ja väkivaltaa ja rakkaudettomuutta ja laittomuus vallitsee?
Onko tämä maailman saastuneisuus Jumalan tahto?
11 Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.(Ilm.22)
Ari
Hyvä on Jumalasta, mutta paha on Saatanan aikaansaannosta.
Jumalan kaikkivaltius vie Jumalan valtakunnan voittoon.
Ilmestyskirja kertoo että vaikka paha kuinka riehuu ja raivoaa, niin koskaan se ei kuitenkaan pääse täyteen valtaan, vaan sen yritys raukeaa jo puoleen matkaan mennessä, ja kerran ikuiseen rangaistukseen pannaan kärsimään pahuudestaan, niin
harhaoppien kannatukseen yllyttävä Väärä profeetta
ja pahaan yllyttävä Saatana
kuin ihmisen katoavaisuuteen sitova Kuolema henkivaltana