Rukousvastaus on aina suuri ihme. Vaikka asia olisi hyvin pieni.

Monet ikäiseni valittavat muistin heikkoutta. Ehkä vanhuuden yksi pelottavimpia kokemuksia onkin juuri muistin heikkeneminen. Minulla näyttää tuo lyhytkestoinen muistini tulevan vain yhä paremmaksi.

Äsken tulin kalasta vaimon kanssa ja jäin siinä laittelemaan veneen lukitusta. Karsin välillä yhtä pajua ja sen haaroja pois tieltä. Jätin siihen vain yhden paksumman rungon jäljelle. Sitte vedin venettä pitemmälle rantaan ja kun olin aikeissa laittaa sitä ketjulla lukkoon, huomasin lukon ja avaimien kadonneen. Arvelin niiden pudonneen johonkin siihen kuivaan ruohikkoon. Hätäännyin jo niin , että hain vaimonkin etsimään. Ei niitä vain meinannu löytyä. Nousin kumarasta ylös ja tuumasin, että kai pitäisi rukoilla. Vaimo oli sen jo mielessään samalla hetkellä ehtinyt tehdä. Sitten katseeni osui äsken karsimaani pajuun. Siinähän ne kadonneet roikkui pajun haarassa, johon olin ne hetki sitten pujottanut.

Turvallisin mielin saa vanheta ja muistikin heiketä, kun on tuollainen turva. Juuri samalla hetkellä, kun rukous tuli mieleemme, niin näin ne siinä aivan edessäni. Joidenkin mielestä sattumaa, mutta kun vastaavia rukousihmeitä tapahtuu riittävän usein, niin sattuman madollisuus pienenee huikeasti. Olemmekin lasten kanssa käyttäneet usein omaa watsapryhmää ja siinä jaettu perheen kesken rukousaiheita. Kerrankin oli pankkikortti hukassa. Olin jo aikeissa sulkea sen, kun tajusin, että edellisestä käytöstä huoltoasemalla on jo aikaa.
Muistin sentään lopulta rukoilla ja mieleen tuli sana: ”povitasku”. Mitä ihmettä. Pohdin siinä. Sitten muistin miten asemalla olin tankkauksen jälkeen laittanut kortin paidan povitaskuun.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Uuden kielen opiskelu näyttää parantavan muistia kovasti. Siitäkin huolimatta ettei jotkut sanat pysy kovin hyvin päässä, mutta suomenkielen sanat ei katoa niin herkästi. Nukahtamisongelmia minulla ei ole.
    Uniapneaa sentään on, mikäli nukun selälläni Nukun sen tähden sählypallo hartioiden välissä ,jonka pitäisi estää selällään nukkumisen.

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Vaimon kanssa yhtä matkaa on saatu olla lähes 50v. ja tyttö ja poika. Molemmilla on 2 poikaa ja yksi tyttö. Joten meidän suurena ilona on 6 lastenlasta. Virastomestarina verotoimistossa olin pitkään ja kirkossa olin jonkin aikaa nuoriso-ja lähetystyöasioita hoitamassa. Lapsuudessani ei tunnistettu lukihäiriötä, joten mitään kielitaitoa ei ole, joka rajoittaa nyt paljon elämää. Kirjoittamien sujuu hyvin, kunhan kone muistaa näyttää virheet. Teologiseen pyrin kun sain erivapauden osallistua pääsykokeeseen ilman ylioppilastutkintoa. Eikä sekään siinä auttanut. Tärkeitä sanoja jäi pois vastauksistani. Nyt rukoustyöhön keskittymisestä on tullut pääasiallinen toimenkuvani.