Rukousviikko ekumeenisen uskon ytimessä

Kristittyjen ykseyden rukousviikko liittyy teemallaan ”Uskotko tämän?” Nikean kirkolliskokouksen 1700-vuotisjuhlan juhlistamiseen. Rukousviikon vihkosessa tuodaan esiin kristillisen uskon keskukseen porautuvan juhlavuoden innoittavaa merkitystä. Juhlavuosi ”…tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden mietiskellä ja juhlia kristittyjen yhteistä uskoa… Sama usko elää edelleen ja kantaa hedelmää meidän päivinämme.”

Roomalaiskatolisessa kirkossa vuosi 2025 on puolestaan 25 vuoden välein yleensä vietettävä riemuvuosi, joka erityisesti pyrkii tarjoamaan evankeliumin sanomaa innoittavasti kaikille. Paavi Franciscus kirjoittaa: ”Älköön tänä riemuvuonna kukaan jääkö vaille mahdollisuutta vastaanottaa Jumalan anteeksianto ja lohdutus.” Paavi kirjoittaa Nikean kirkolliskokouksen juhlavuodesta innoittavasti: ”Sen merkkivuoden muisto kutsuu kristittyjä ylistämään ja kiittämään Pyhää Kolminaisuutta ja erityisesti Jeesusta Kristusta, Jumalan Poikaa, joka on ’samaa olemusta kuin Isä’ ja joka paljasti meille tuon rakkauden salaisuuden. Samalla Nikaia on kutsu kaikille kirkoille ja kirkollisille yhteisöille pysyä kestävinä tiellä näkyvään ykseyteen ja etsiä soveliaita teitä vastata täysin Jeesuksen rukoukseen ’että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut’ (Joh. 17:21).”

Nikean uskontunnustus, jota vuoden 381 Konstantinopolin kirkolliskokouksessa täydennettiin erityisesti Pyhää Henkeä käsittelevällä osiolla, pyrkii kiteyttämään Raamatun sanoman kolmiyhteisestä Jumalasta ja Hänen luomis- ja pelastusteoistaan erityisesti Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Kyse ei ole vain ihmisistä vaan toivon antamisesta koko luomakunnalle Hänessä, ”jonka kautta kaikki on luotu”. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen kunnioittaminen jumaluudessa yhtäläisinä mutta itsenäisinä persoonina merkitsee tästä näkökulmasta, että meidän luomisemme Jumalan kuvaksi tarkoittaa jokaisen ihmisen persoonan ja arvon kunnioittamista. Tässä tulee näkyviin uskon, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden toisiaan ruokkiva ja ohjaava suhde. Ilman rakkautta oikea usko ei syki eikä toivo elä ilman uskoa ja rakkautta.

On hyvä huomata myös se, että nikealainen oppi Pojan olemisesta samaa olemusta kuin Isä merkitsi sitä, että hänen julistamansa rakkauden laki sitoi kokouksen koolle kutsunutta keisariakin ja yleensä vallanpitäjiä. Nikeassa tuomittu areiolainen oppi Kristuksesta puolijumalana teki mahdolliseksi ajatella, että keisarikin on puolijumala, kuten Areioksen seuraajien ajatuskulut osoittavat. Nyt ”kaikki” ovat luotuja ja lunastuksen tarpeessa. Olemme Jeesuksen rinnalla kaikki muut tavallisia kuolevaisia, keskinäiseen lähimmäisyyteen kutsuttuja toisiamme kohtaan, koska meitä rakastetaan ja olemme saaneet uuden alun ja elämän mahdollisuuden synnin tuomasta itseensä käpertymisestä huolimatta. Näin totuus voi vapauttaa elämään ja toimimaan rohkeasti, vastakulttuurisesti tarpeen tullen. Rakkauden laki, joka ulottuu kaikkiin, sotii kaikenlaista imperialismia ja kolonialismia vastaan ohjatessaan kunnioittamaan ihmistä ja hänen persoonaansa.

Koko kristikunnalle tarkoitettu yhteinen pohja uskossa Kolminaisuuteen ja Jeesukseen Kristukseen Jumalan Poikana on yleismaailmallinen sanoma, joka edelleen luo yhteyttä kristittyjen kesken. Rukousviikon vihkonen kiteyttää: ”Nikean isät pyrkivät löytämään sellaiset sanat, jotka pystyisivät kattamaan heidän Herransa ihmiseksi syntymisen, kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen koko salaisuuden. Odottaessaan hänen paluutaan kristittyjä kaikkialla kutsutaan todistamaan tästä ylösnousemususkosta, joka on heille toivon ja ilon lähde, joka on tarkoitettu jaettavaksi maailman kaikkien kansojen kanssa.”

Tähän ydinsanomana liittyen, joka puhuttelee eri perinteitä edustavia kristittyjä, on viime kuukausina entistä painokkaammin nostettu esiin Nikean juhlavuosi välietappina Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen 2000-vuotisjuhlalle vuonna 2033. Tämän kytköksen ja jatkumon puolesta ovat puhuneet niin helluntailaiset ja karismaatikot, paavi kuin Kirkkojen maailmanneuvoston pääsihteeri.

Ensimmäinen askel syventyä Nikean uskontunnustuksen sanomaan on käyttää sitä rukoillen ja mietiskellen yhteisessä jumalanpalveluselämässä jokaisessa paikallisessa seurakunnassa. Ortodoksit, katolilaiset, anglikaanit, luterilaiset, metodistit ja vanhakatoliset ainakin käyttävät sitä osana jumalanpalveluselämäänsä enemmän tai vähemmän ahkerasti – ainakin periaatteessa. On hyvä huomata, että kyseessä on ainoa ekumeeninen uskontunnustus, jota käytetään sekä läntisessä että itäisessä kristikunnassa. Tunnustuksen sanomaan syventyminen auttaa näkemään sen rikkaan, kokonaisvaltaisen sanoman, josta löytyy runsaasti kosketuspintaa myös meidän aikaamme. Kun meidän aikanamme harmin aiheuttajat usein suljetaan ulos, Nikeassa pyrittiin kokoamaan yhteen ja saattamaan kirkon yhteyteen takaisin myös siitä vainojen aikana langenneet. Tietyt rajat piti asettaa, mutta pyrittiin löytämään yksimielisyys, joka kestää läpi tulen ja veden. Se ei ollut helppoa, mutta viimein varsin kestävä pohja löytyi ja jatkoi jalostumistaan vuoden 325 jälkeisinä vuosisatoina läpi kamppailujen. Sanoma Jumalan rakastavasta, uutta luovasta läsnäolosta, ihmisarvosta, luomakunnan arvosta ja yhteyden löytämisen ja yhdessä tekemisen, uskomisen, iloitsemisen ja kestämisen mahdollisuudesta on edelleen innoittavaa: ”Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon”.

Hienoa tänä vuonna on myös se, että ”kaitselmuksellisesti” (paavi Franciscus) niin lännen kuin idän kristityt viettävät pääsiäistä ja siihen kytkeytyviä pyhiä samaan aikaan – muuallakin kuin Suomessa! Nikean isätkin olisivat tahtoneet, että niin tapahtuu vastedeskin kehottaessaan kaikkia kristittyjä viettämään pääsiäistä yhdessä kevätpäiväntasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina.