Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen. 8 Älä siis häpeä todistaa Herrastamme äläkä häpeä minua, joka olen hänen takiaan vangittuna, vaan kärsi sinäkin vaivaa evankeliumin vuoksi. Siihen saat voimaa Jumalalta.
9 Hän on meidät pelastanut
ja kutsunut pyhällä kutsullaan,
ei meidän tekojemme perusteella
vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti,
jonka hän jo ennen aikojen alkua soi meille
antamalla meille Kristuksen Jeesuksen
10 ja joka nyt on tullut julki, kun meidän Vapahtajamme, Kristus Jeesus, on ilmestynyt. Hän on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden lähettämällä maailmaan evankeliumin.
(4. su loppiaisesta, kirjeteksti 2 Tim. 1:7–10)
Tämä pastoraalikirjeiden kohta sopii erinomaisesti kuvaamaan paitsi kirkkovuoden viikon teemaa ”Jeesus auttaa hädässä” myös päivänsankaria Johan Ludvig Runebergiä ja hänen virsirunoutensa ydinsanomaa. Runebergin virsiin ja vaikkapa runoelmaan Saarijärven Paavo, mottoineen ”Koettelee, vaan ei hylkää Herra”, sopivat hyvin sanat: Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen. Älä siis häpeä todistaa Herrastamme äläkä häpeä minua, joka olen hänen takiaan vangittuna, vaan kärsi sinäkin vaivaa evankeliumin vuoksi. Siihen saat voimaa Jumalalta.
Runebergin kädenjälki näkyy laskujeni mukaan 22 nykyisen virsikirjan virressä tavalla tai toisella. Kuten kansallisrunoilijalle sopii, hänen skaalansa on laaja. Virsiä on osastoissa helluntai, Jumalan sana 3 kpl, jumalanpalvelus, kiitos ja ylistys, ahdistukset ja lohdutus, kutsu ja kuuliaisuus 2 kpl, palvelu, Jumalan luomistyö, lapset, aamu ja ilta, vuodenajat, isänmaa, matkalla ja siirtolaisena sekä kuolema ja iankaikkisuus.
Runebergiin saattaa liittyä mielikuva ihanteellisesta sota- ja kansanromantiikan kirjoittajasta Vänrikki Stoolin ja edellä mainitun Saarijärven Paavon myötä. Kuitenkin hänen virtensä ovat hyvin jykeviä, niin valon kuin varjot todesta ottavia, ei mitään pintakuohua vaan ytimeen pureutuvia. Lain ja evankeliumin dialektiikka tulee selkeästi esiin, Kristus armon Herrana mutta myös myönteinen luomisusko ja Hengen toiminta. Tunnusomaisia sanoja ovat valo, armo, köyhyys, synti, Jeesus Kristus, Jumalan sana, pyhyys, puhdistus, Herran pelko, laki ja käskyt, lähimmäisyys. Tässä voi aavistella jykevän luterilaisuuden ohella suomalaisen pietismin mutta myös kansallisuusaatteen ja toki myös kansallis- sekä luontoromantiikan vaikutusta.
Armon ja totuuden, pyhyyden ja laupeuden dialektiikka sekä Raamattuun Vanhassa ja Uudessa testamentissa sekä Lutherin Vähään Katekismukseen viittaavat korostukset tulevat selvästi esiin esimerkiksi virressä 191:2-3:
Oikeamielinen hän on, vanhurskas vihassansa. Synneistään saa se tuomion, ken hylkää Jumalansa. Pahoista töistä isien kärsivät lapset lapsien neljänteen polveen saakka.
Vaan laupias on Jumala armoa etsiville, suo pelkäävilleen lahjansa, armonsa tuhansille. Hän ohjaa heitä neuvoillaan ja siunaa heitä päällä maan polvesta polveen aina.
Jeesus auttaa hädässä tulee mitä selvimmin taas sanoitetuksi virren 367 ensimmäisessä säkeistössä:
On autuasta Jeesukseen kaikessa aina luottaa. En ystävääni sellaiseen milloinkaan turvaa suotta. Hän surun, ilon hetkinä on uskollisin ystävä. Hän voi ja tahtoo auttaa. Seuraavissa säkeistöissä jatketaan tunnusomaisin sanankääntein – sanoisiko körttiläisten kriitikon körttiläisen puolen paljastaen: Luo sielun köyhän, etsivän hän aina tiensä löytää. …Ken kaipaava ja köyhä on, sen armoonsa hän sulkee. … Käy Herra maan ja taivasten luo halvimmankin ihmisen ja saapuu veljeksemme.
Näistä sanankäänteistä ei ole enää pitkä matka lähimmäisenrakkauden julistamiseen. Tämä tulee kirkkaimmin esiin puolestaan virressä – modernin lähimmäisyyden ja kansainvälisyyden äänenpainot tavoittaen: ”Oi Herra, kaikki päällä maan loit lähimmäisiksemme, myös kieleltään ja uskoltaan niin vieraat toisillemme. Kun sinulta saa hoivansa myös kaukainen maa, kansa sen niin ketään torju emme. …Kun kuolit kaikkein puolesta, oi Jeesus, ristin päällä, suo meidän nähdä rakkaina myös vihamiehet täällä.”
Luomisen ja lunastuksen kytkeytyminen yhteen hänen ajattelussaan jopa ekoteologisia sävyjä saaden tulee ilmi hänen virrestään 573:7: Maailma kaikkinensa on Luojan asunto. Tee meille eläväksi myös ristinsovinto.
Voisi sanoa, että Runebergin virsirunouden motoksi olisi voinut sopia vaikkapa On meillä aarre verraton -virren ajatuksia mukaillen Timoteus-kirjeen kohta viikon kirjetekstistä: ”…meidän Vapahtajamme, Kristus Jeesus, on ilmestynyt. Hän on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden lähettämällä maailmaan evankeliumin.”
Aamuhartaus kirkkohallituksessa 5.2.14
Rejio Mänttäri totesi, että ”pathos” on ainakin kaksimerkityksinen sana. Blogissa tarkoitan lähinnä vaikuttuneisuutta ja siis avointa, hengellistä ja ajatuksellista harjoitusta. ”Kiihkotta tarkoittaa sitä, että antaa Raamatun puhua. Asettuu alttiiksi.”
Matti,
Kommentoin, koska en ole kohdannut kiihkoa, kun Raamattua luen. Pietari mainitsee niistä, jotka vääntävät Kirjoituksia, vt. 2.Piet. 3:16b, … jota tietämättömät ja vakaantumatomat vääntävät kieroon, niinkuin muitakin Kirjoituksia …
Lienetkö tarkoittanut tietämättömyyttä, josta johtuen lihallinen kiihko saa sijaa ja siksi Kirjoituksia väännellään kieroon.
¨Antaa Raamatun puhua¨on uskossa, Sanan sulautumista., vt. Hebr. 4:2.
Paavali oli kiihkoilija, koska hän ¨tiesi¨Kirjoitukset ja niiden tulkinnat, kuten nk. Talmudit. Paavali ollessaan tällä teologisella pohjalla, ei käsittänyt Kirjoituksia, jotka Jeesuksesta todisti. Tilanne muuttui, kun hän kohtasi Jeesuksen, itse Sanan.
Kun tai jos Jeesus ei asu lukijassa, niin kiihkon kautta, avulla, yritetään mahdotonta, Sanan sulautumista.
Olet oikeassa; avoimmuus on edellytys käsittää, vastaanottaa Kirjoitusten sanoma,
Ps. 50: 16 Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: ¨Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi?
Eikö kiihko ole tunteen kuvaus? Kiihkeä voi olla niin hyvän kuin pahankin puolesta. Esimerkki: Paavali oli kiihkeä. Ensin Jeesusta vastaan. Ja sitten puolesta.
Minusta yksi ongelmallinen juttu on oikeassa oleminen. Minusta usko ei ole oikeassa olemista, vaan jtk ihan muuta
Jeesusken sanoin: ”Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle ja kuinka minä toivoisinkaan, että se olisi jo syttynyt.”
Helluntaiksi nimettynä päivänä ne sitten näkivät tulisia lieskoja pään päällä. Henki oli niin pyhässä sodassa.
” Älkää luulko, että minä ole tullut tuomaan rauhaa maan päälle, ei sanon minä, en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan ja sodan.”
”Mutta nyt, kun te ette ole kuumia, ettekä kylmiä, minä oksennan teidät ulos. ”
Olkaa silti kiihkottomia, se on yhtä kuin itsensä voittaminen, lihan voitto hengestä. Kun henki ei enää hallitse lihaa.
Reijo Mänttäri kysyy:” Lienetkö tarkoittanut tietämättömyyttä, josta johtuen lihallinen kiihko saa sijaa ja siksi Kirjoituksia väännellään kieroon.” Niin, ehkäpä juuri sitä. Tämä koskee kylläkin jokaista Raamatun lukijaa, uskonnollisintakin. Askel kohti yhteistä Raamattua olisi jo siinä, että hyväksyisimme omat ihmisen rajamme. Heikki Palmu nosti tämän esille hieman toisin sanoin:” Minusta yksi ongelmallinen juttu on oikeassa oleminen.” Toki tarvitsemme vakuuttuneisuutta oikeista asioista ja arvoista. Olin kuitenkin usein ajatellut, että me kirkon ihmiset voisimme olla jotenkin toisenlaisia kuin ns. maailman ihmiset. Nykyaika näyttää, että monet todellakin ovat toisten kertomien oikeiden mielipiteiden orjia. Kirkossa vielä enemmän kuin muualla. Henkilökohtaisesti – on toki voitava luottaa itseen sen verran, että ottaa vastuun niin tietämisestään, uskostaan kuin erehdyksistäänkin.
Olen lukenut kiihkotta raamattua, voisi sanoa tutkimusmielellä, mutta mielipiteeni herättävät usein hyvinkin suurta kiihtymystä.
Yksi tällainen asia on Jeesuksen sukuluettelo, joka antaa kuvan sukurutsauksesta. Jos sekä Marian, että Josefin isä oli Eli, eivätkö Maria ja Joosef ole silloin sisaruksia, eli sisko ja veli. ”Joosef oli, niinkuin luultiin Jeesukaen isä. ” Kuten Luukas luulonsa yleistää.
Kun taas toisaalta:
Jeesus puhuu Isästä jumalana, ja ristillä huuto kuuluu Eli, Eli, eli Jeesus pitää Eliä isänä. Tästä taas voisi vetää sen johtopäätöksen, että isä Eli oli Marian lapsen Jeesuksen isä, ja koska hän oli myös Marian isä, olivat äiti ja lapsi sisaruksia.
Pakeneminen Egyptiin tulee hyvin ymmärrettäväksi, koska Egyptissä sukulaisten keskinäiset aviot ja lapsen teot olivat hyväksyttyjä siihen saakka, kunnes jälkeläisistä alkoi tulla heikkoja ja vammaisia, ja ajateltiin sen johtuvan juuri liian läheisestä sukulaisuus suhteesta. Faaraoiden aikakausi loppui.
Mooseksen laissa kielletään sukulaisiin sekaantuminen ja jos pidetään Jeesus tarinaa todenmukaisena, voidaa olettaa, että tapahtumaa ei pidetty paikallisesti, edes Galileassa hyväksyttävänä juuri tästä syystä. Mistä muuten olisi kehittynyt ajatus ’synnissä sikiämisestä’, mutta se ei tietenkään ollut lapsen syy, vaan isän sekaantuminen tyttäreensä,
VT:n puolella oli aikoinaan Eli- niminen ylimmäinen pappi, mutta se oli paljon ennen Jeesuksen aikaa, joten häntä ei voi syyttää.
Eliä ei voi myöskään pitää jumalana, ei kai jumala ole sukuluetteloissa.
Matteuksen mukaan Joosefin isä oli Jaakob. Jaakobilla oli kaksitoista poikaa, ja toiseksi nuorin heistä oli Joosef, joka tosin hänkin joutui Egyptiin, mutta aika oli toinen, ja hänen poikia olivat Efraim ja Manasse.
Tarja Parkkila kirjoitti edellä: ”Olen lukenut kiihkotta raamattua, voisi sanoa tutkimusmielellä, mutta mielipiteeni herättävät usein hyvinkin suurta kiihtymystä.” Tutkimus on yksi asia. Kaikkea voi tutkia ja on vapaus tutkia. Tutkijankin yksittäiset mielipiteet voivat kuitenkin loukata ja hämmentää ihmistä, jolla ei ole minkäänlaista kokemusta teologisen tutkimuksen maailmasta.
Otan tämän ”kiihkotta” lukemisen esille siksi, että julkiset kiistat mielipiteiden oikeudesta ja oikeassa olemisesta torppaavat nyt monien hennotkin aikomukset tarttua Kirjojen kirjaan ja etsiä hengellistä sanomaa. ”Kirjojen kirjaa voi lukea rauhassa ja vapain sydämin – hämmästellä sitä, miten monin tavoin ja miten monenlaisissa kulttuureissa ja kohtaloissa Jumalaa onkaan etsitty.” Ja miten monenlaisin selityksin!
Korostan tässä vielä, että Raamatun ymmörtöminen edellyttää ehdottomasti sen rakentajien ajattelutavan ja toiminnan tietämystä. Siitä on riittävästi realistista tietoa.