Kristus on runneltu. Tästä hänen seuraajansa tunnistivat ja tunnistavat hänet. Kristuksen haavojen katseleminen herättää katumuksen, mutta myös kiitoksen ja rakkauden.
Kristuksen ruumiissa, kirkossa, on muitakin vammoja: ihmisten aiheuttamia repeämiä. Näiden katseleminen herättää lähinnä katumusta. Repeämien reunoilla on katkeruutta ja ennakkoluuloja.
Muutaman viikon päästä vietetään Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa uskonpuhdistuksen muistopäivää, ja reilun vuoden päästä alkaa reformaation merkkivuoden viettäminen.
Uskonpuhdistuksesta ja muistopäivästä puhuminen vie ajatukset helposti menneeseen, 1500-lukuun. Samalla ajatukset kiinnittyvät 500 vuotta vanhoihin ongelmiin ja riitoihin. Jos tätä päivää rakennetaan menneestä käsin, jako meihin ja niihin säilyy. Martti Luther on joko kirkon rikkoja tai rohkea sankari.
Kuva muuttuu, kun katse siirtyy tulevaisuuteen ja jatkuvaan uudistukseen. Repeytymisen kipu saa rinnalleen toivon väärien haavojen paranemisesta ja sovituksesta. Luther asettuu suureen uudistajien joukkoon yhtenä muista. ”Ne” alkavat näyttää yhä enemmän meiltä ja me niiltä.
Reformaation historia on syytä tuntea. Siihen on hyvä paneutua tästä päivästä käsin. Nyt ja vuonna 2017 elämme maailmassa, jossa meidän ei tarvitse antaa vanhojen vastakkainasettelujen kaventaa käsityksiämme – eikä antaa uusien syntyä.
Toivon, että sunnuntaina 25.10. Suomen evankelisen-luterilaisen kirkon seurakunnissa vietetään uskonpuhdistuksen muistopäivää katsoen ennen kaikkea Kristukseen ja tulevaisuuteen.
Kristus on runneltu. Maailma oppii tuntemaan hänet paremmin, jos hänen seuraajansa eivät enää revi häntä vaan ovat valmiita ylittämään vanhat jakolinjat ja ennakkoluulojensa rajat.
Jeesuksen seuraajat eivät todellakaan revi ketään, ei voi edes sanoa että vähiten toisiaan kun kerran he RAKASTAVAT vihollisiaakin.
Väärät profeetat tunnistetaan hedelmistä eli kaikenlaisesta väkivallasta ja pakottamisista, surullista on nykyään näiden väärien profeettojen seuraajien sokeus ja paatuneisuus kun he eivät ”näe” niitä kauheuksia joita nämä ”repijät” ovat saaneet aikaan, siis luotetaan väärien profeettojen lupauksiin Jumalan lapseudesta ja pelastuksesta vaikka heidän sanojensa ja tekojensa mukaan ei kukaan enää tunnusta elävänsä, otetaan esimerkkinä vieläkin ev.lut kirkon tunnustuskirjoissa oleva ohje papeille:
Nuorten keskuudessa pidä kuitenkin aina kiinni yhdestä ja samasta muodosta ja esitystavasta. Opeta heille ensimmäiseksi yllä mainitut kappaleet, nimittäin kymmenen käskyä, uskontunnustus, Isä meidän -rukous jne., sana sanalta tekstin mukaisesti siten, että he kykenevät toista maan ne ja oppivat ne ulkoa.
Mutta niille, jotka eivät halua oppia, on sanottava, että he kieltävät Kristuksen ja ovat kaikkea muuta kuin kristittyjä. Heitä ei myöskään saa päästää ehtoolliselle, ei todistamaan yhdenkään lapsen kastetta eikä nauttimaan vähääkään kristityn vapautta, vaan heidät on jätettävä kerta kaikkiaan paavin ja hänen virkakuntansa, vieläpä itse Perkeleen käsiin. Heidän vanhempiensa ja isäntiensä on kieltäydyttävä antamasta heille ruokaa ja juomaa sekä ilmoitettava heille, että ruhtinas haluaa ajaa tuollaiset raakalaiset maasta pois. (Luther)
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/768D465E7F17991CC22570D8003E99F7
Missään minua ei ole revitty ja runneltu niin paljon kuin uudestikastajien keskellä. Että sellaista hedelmää Ari, jonka mukaan uskova on ilmeisesti synnitön??
(se on muuten yksi vaarallisimmista harhaopeista)
Kimmo Jaatila, onko repimistä jos sanoo ja näyttää historiasta ja Raamatusta asioita?
Paatunut ihminen uskoo valheen ja rakastaa sitä, ei anna evankeliumin nuhdella itseään ja eikä käänny että Jeesus parantaisi paatuneen sydämen.
Just joo. Sinua ei edes kiinnosta, mitä tarkoitan tai millaisia kokemukseni ovat. Jatka vaan norsunluutornissasi muiden yläpuolelle asettumistasi, minä jatkan kipeää elämääni.
”Jos me sanomme, ettei meissä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme ja totuus ei ole meissä”.
Eivät Kristuksen haavat mihinkään ole maailmasta kadonneet. Ne ovat kaikkien nähtävillä ja ruoskijoita riittää.