Jeesukselle ihmisten ruokkiminen näytti olleen hyvin tärkeää. Itse asiassa ateriat ovat hyvin iso osa Jeesuksen elämää. Hän siunasi ruuan itse, mutta Hän myös kehotti opetuslapsiaan ruokkimaan nälkäisiä. Jo vuosituhansia ennen kaikenlaisia psykologisia oppaita Jeesuksen ajattelussa ihmisen fyysinen ja hengellinen hyvinvointi kulkivat käsi kädessä vaikuttaen toinen toisiinsa. Raamatun mukaan Jeesus sääli ihmisiä näiden väsymyksessä ja nälässä. Hän kutsui luokseen työtätekevät ja raskautetut, jotta nämä saisivat levon. Uskon, että monilla meistä on ollut kokemus erityisestä ilosta, jota koemme saadessamme ruokkia jonkun nälkäisen ihan fyysisellä tasolla. Kirjoitin siitä kerran aikaisemminkin tässä foorumissa Kenian matkoihini liittyen.
Olimme juuri taas Keniassa ja kuljimme Nairobin katuja, missä korkeat lasiset liike-elämän rakennukset tapaavat äärimmäisen köyhyyden. Kaupunki on vastakohtien kaupunki. Talouskasvu on hyvä asia, mutta kestää kauan ennen kuin se ulottuu laajoihin kansanosiin. Nairobissa on noin 60 000 katulasta. Nairobissa sijaitsevat Afrikan suurimmat slummit. Monet suomalaiset lähetysjärjestöt ovat tehneet Keniassa työtä jo vuosikymmenet. Mutta nälkäisiä riittää. Kukaan ei pysty yksin heistä huolehtimaan minkäänlaisilla suurillakaan resursseilla. Kun nyt siis olimme Nairobissa omaa projektiamme varten koimme halun ruokkia myös katulapsia. Tämä järjestyi yhdessä paikallisten kristittyjen nuorten kanssa. Olen heille kiitollinen, sillä osallistuminen oli etuoikeus.
Katulapset ovat kaikenikäisiä lapsia ja nuoria. Kun tapasimme heidät sunnuntai iltapäivänä useimmat olivat huumeiden vaikutuksen alla, jotkut hyvin sekaisin. Kurjuus, sairaudet ja nälkä oli niin hirvittävää nähtävää, että kyyneleet tulivat väkisin silmiin. Eräs katupoika ihmetteli, miksi itkin. Kukaan ei osannut selittää hänelle syytä. Hän totesi itse: ’Sinä tulet Afrikkaan ja silloin sinä itket’. Ja silti sama ihme (kuin viime kerralla) tapahtui nytkin. Kristittyjen nuorten johtaja pyysi meitä rukoilemaan ennen kuin ruokaa jaettaisiin. Ja nämä katujen lapset sulkivat silmänsä ja kuuntelivat rukousta.
Sellaista hartautta näen harvoin kirkossa, missä ihmiset tuskin malttavat sulkea puhelimiaan saarnan ajaksi.
Minulle mieleen jäivät katulapsien kädet. Ne olivat rikkinäiset, kuluneet, haavoissa ja muhkuroissa. Ei ole lääkäriä eikä hoitajaa. Saatoimme vain koskettaa käsiä ja rukoilla neuvottomana. Rukouskin muuttuu, kun se kohtaa äärimmäisen kurjuuden. Sillä sen tiedän, että ainoastaan Jeesus voisi parantaa nuo kädet. Ainoastaan Jeesus voisi parantaa sisäiset haavat. Kun lapset koskettelivat meitä tajusin, että se saattoi olla ainoa kerta, kun he koskettavat ketään ilman pelkoa ja luottavaisesti. Rukoilin, että he ymmärtäisivät siinä hetkessä Jeesuksen rakkauden. Jeesuksen kädet olivat myös haavoilla. Jeesus oli koditon ja köyhä.
Haluaisin niin kovasti ymmärtää yhden asian.
Kuinka voisimme parhaiten välittää eteenpäin Jeesuksen haavojen rakkauden?
Kiitos hyvästä ja tärkeästä blogista! Meillä – myös itselläni – riittää aikaa, rahaa ja intoa kaikkeen muuhun kuin tällaiseen todella tärkeään.
Kiitos rohkaisevista sanoistasi. Että asia on tärkeä.
Erinomaisen herättelevä blogi, joka suorastaan uhkuu empatiaa hädänalaisia kohtaan. Tässä suhteessa varmasti Jeesuksen jalanjäljillä kuljetaan: ”Kun hän näki väkijoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla.”(Mat9:36)
Jeesuksen sääli ei jäänyt ilman seurauksia: ”Hän opetti synagogissa, julisti ilosanomaa taivasten valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat.” Ja varsin vähäisillä tykotarpeilla hän ruokki tuhansia ihmisiä(Joh6). Nälkää ja köyhyyttä Jeesus ei tullut kuitenkaan lopettamaan vaan totesi, että ”köyhät teillä on luonanne aina.”(Joh12:8a)
Jeesus jopa ennusti, että maailmassa nälkä lisääntyy jopa nykyisiin valtaviin mittoihin. Myös nälänhädän olennainen syy paljastetaan etukäteen: ”Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja joka puolella on nälänhätää.” Jos olen oikein ymmärtänyt Afrikan nälkäongelman oikein, niin juuri sotiminen on vienyt leivän lastenkin suusta. Sotilaille on sitten paremmin katetut ruokapöydät?
Jeesuksen julistuksen pääteema oli Jumalan valtakunta ja ihmeteot todistivat, että nyt oli Jumalan valtakunnan kuningas asialla. Samalla meille annetaan esimakua siitä, mitä aikanaan tulee tapahtumaan – jyrkkänä vastakohtana nykyiselle menolle.
Psalmi 72 on yksi Jeesuksen hallintoajasta ennustava luku Raamatussa, vaikka se jossakin määrin toteutui jo Salomon hallintoaikana. Maailman nälkäongelman täydellinen ratkaisu ilmenee seuraavista poiminnoista: ” Kukoistakoon oikeus hänen päivinään, ja vallitkoon rauhan runsaus, kunnes kuuta ei enää ole… hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää turvattoman auttajaksi… Hän säälii kurjaa ja avutonta ja pelastaa köyhät ahdingosta.. niin maa kasvaa viljaa yltäkylläisesti, vainiot lainehtivat vuorten harjanteilla asti, laiho on sankka kuin Libanonin metsä ja lyhteet lukuisat kuin ruoho maassa.”
On tietysti kristillistä pyrkiä auttamaan Kenian katulapsia ja muita satoja miljoonia hädänalaisia, siitä ei ole epäilystä. Toivottomuuteen ei ole mitään syytä, ja blogissakin siihen viitataan: ”Sillä sen tiedän, että ainoastaan Jeesus voisi parantaa nuo kädet. Ainoastaan Jeesus voisi parantaa sisäiset haavat.”
Ratkaisu tulee sinä päivänä, jolloin vastataan meidän mallirukoukseemme: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.”(Mat6:10)
Aamen. Jumalan tahto tapahtukoon.
Vastaus kysymykseen siitä miten voisimme viedä sanomaa Jeesuksen haavojen merkityksestä eteenpäin on mielestäni väärä kysymys. Kysymys ei ole keinoista vaan ymmärryksestä. Nuo katulapset jotka saivat kosketella kirjoittajan käsiä antoivat myös kirjoittajalle oivalluksen siitä että hän on välittämässä jotakin Jeesuksen työstä ihmisten maailmassa. Ei Jeesusta tarvitse erikseen kutsua siihen missä hän on jo mukana. Siteeraten Äiti Calcutan Teressaa ; Meidän kätemme ovat Jeesuksen tämänpäiväiset kädet tässä maailmassa.
Kristityt ovat kautta historian menneet afrikkaan lähetystyöhön viemään Jeesuksen sanomaa, mutta nälkä ei ole kadonnut. Mistä se johtuu ?
Hyvä sellainen lisäajatus aiheeseen, johon tekee heti mieli tarttua. Miksi nälkä sinnikkäästi säilyy, vaikka kuinka Jeesuksesta saarnataan?
Tuossa ylhäällä oli yksi sitaatti Jeesuksen ennustuksesta, jonka mukaan nälänhädät tulevat jopa lisääntymään tämän maailmanajan edetessä kohti sen finaalia. Ihan samassa Raamatun luvussa nälkäongelman laajuus yhdistyy siihen, että ”Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan.”(Mat24:14)
Raamatussa on eräänlainen yleistoteamus, että ”Olen elänyt pitkän elämän, nuoruudesta vanhuuteen saakka. Koskaan en ole nähnyt vanhurskasta hylättynä enkä hänen lapsiaan kerjäämässä leipää.”(Ps37:25) Psalmin kirjoittamisen aikoihin lakilliittojärjestelmä piti huolen siitä, että nälkä pääsääntöisesti pysyi loitolla köyhimmälläkin väestönosalla.
Jeesus kertoi kristityistä, että heidät tunnettaisiin erityisesti keskinäisestä huolenpidosta. Näin hän tilannetta ennakoi: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.”(Joh13:35) Kristittyjen keskinäiseen auttamiseen viitataan suoranaisella määräyksellä: ”Meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin.”(Gal6:10)
Raamattu kertoo ”uudesta maasta”, jossa Jeesuksen hallinnon alaisuudessa asiat ovat sitten täysin nälättömällä tolalla. Vai mitä muuta voisi päätellä seuraavasta: ”Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan… He rakentavat taloja ja saavat asua niissä, he istuttavat viinitarhoja ja nauttivat itse niiden hedelmän… Kukaan ei tee pahaa, kukaan ei vahingoita ketään.”(Jes65:17:25)
Nyt tuollaisesta paremmasta ”julistetaan kaikkialle maailmaan” Jeesuksen johtaessa määrätietoisesti maailmanlaajuista työtä. Tulevana aikana sitten Raamatun upeita ennustuksia eletään todeksi täällä samalla planeetalla.
Hei, Kyllä ainakin lukumäärät ovat niin valtavia, että yksikään järjestö ei voi kaikkia auttaa. Esim. Nairobissa on yli 60 000 katulasta ja lisäksi slummien asukkaat, orvot ym. Afrikan tilanne on monien isojen tekijöiden summa… Uskon itse silti, että niitä, joita voi auttaa, pitää auttaa ihan yksilötasolla.