Fortumin tilanne huolestuttaa, mutta asian juuria voi katsoa pitemmällä välillä.
Aikanaan johtajien kierrättämistä perusteltiin ettei näin pienestä maasta kyvykkyyttä löydy paljon.
Löytyy sitä hyvin katsoen lisäeläkkeitä ja muita bonuksia mitkä syntyvät kirjausten mukana vuosikertomuksessa.
Äitini Isän velipoika harjoitti myös tointa maahantuonnissa muttei siitä syntynyt kuin hyvä kirjasto mikä sittemmin meni Helsinkiin jos meni. Itse sain ottaa sieltä kolme kirjaa mitkä äitini tarakalla istuen kulkien menivät kotiimme.
No, on minulla H. G. Wellsin Maailmanhistorian Ääriviivat Suomen ensipainoksena. Pikkupoikana otin kolmanneksi historiaa käsittelevän 1900 luvun taitteessa katsovaa asiaa taaksepäin. Kovasti tykkäsin enkä tiennyt silloin miksi.
Näin ihmetyttää miksi raha on niin hirmuisen merkityksellistä Ihmisille jotka muutenkin saavat hyvän palkan.
Muisteleminen ei varmaan tänne niin kuuluisi mutta tuttavallisemmin pojat olivat Akki ja Eemus, nimiltään virallisesti sitten Johan Ferd ja Frans Emil
Muistan Heillä olleen kirjastonsa lisäksi komea grammari, ja levyistään onnistuin yhden pudottamaan. Ei tullut moitetta. . Oli siellä kyllä iso kirjoituspöytä minkä takana toinen pojista istui hämyisessä valossa.
Pojat olivat ruotsalaistaustaisia kuten äitini Isä kolmantena velipoikana ja äitini usein on harmitellut Isänsä työtä laivoissa konemestarina, sittemmin ylikonemestarina, ettei perheen lapsille ollut enemmän aikaa opettaa ruotsin kieltä. Isä kyllä kotona käydessään korjasi lasten kenkiä kun välineet olivat tallessa.
No, Isäni on myös äitinsä puolelta ruotsalaistaustainen Torniosta Oivon perheestä.
Halusin jakaa tämän kun aika menee nopeasti. Oivon sukuun kuuluva Hjördis oli myös ensimmäinen Oulun Tuomiokirkkoseurakunnan Naislehtori.
Yhdellä tavalla perintöni on kantanut minua ja olen siitä kiitollinen vaikka kirjoitukseni nappiin eivät aina osukkaan. Kiitos Teille kärsivällisyydestänne, lukijat.
Äitini on myös kertonut nuorena tyttönä olleensa pesemässä Mammaa kun Hän silloisella diakonissalaitoksella oli nukkunut pois. Toinen edellä mainituista veljeksistä oli nähnyt äitini kaupungilla ja kysynyt lähdetkö mukaan. Kyllä, Hän oli lähtenyt.
Tämä poisnukkuneen kalibrointi on meiltä kulttuurissamme pois mennyttä suureksi.
Kalibrointi sana varmasti voi herättää kummastusta mutta se liittyy surutyöhön edellisessä.
Muistelukset ovat ihan mielenkiintoisia. Mukavaa, jos kirjoitetaan erilaisista aiheista.
Kiitos Pirjo Pyhäjärvi; varsinkin kun iän karttuessa huomaa itsessään asiaa minkä tausta edes pieneltä osaltaan on aiemmissa polvissa.
Tuli minulle myös kommenteissa virhettä kun en muistanut kaikkia syntyneitä poikia. Nähnythän ja tavannutkin olin vain kaksi noin viiden vuoden iän jälkeen.
Olin muuten päiväkodissa Enoni täällä käydessä, ja Hän arveli hakevansa minut päivän päättyessä. Yksin osasin kyllä kulkea mutta pitkään odotin.
Vierailu kesti näin pitempään ja itse jäin ilman lupauksen täyttymistä. Näinkin pienillä asioilla voi olla merkitystä eteenpäin.
Jäi kirjoittamatta Enoni olleen Puhakalla praataamassa.