Ryövärin armo! Mitä se on? Katekismuksessa oli aina ensin käsky, joka useasti alkoi sanalla: ÄLÄ! Sitten oli seuraavaksi: Mitä se on? Ja viimein selitys mitä se merkitsee. Maailma viisastuu ja sivistyy mielestään, mutta olemmeko kuitenkin tulleet ainakin uskonasioissa tyhmemmiksi. Kun apostolit ovat lähettäneet kirjeitään, niin joskus aina sanottiin missä ja kenen pitäisi se lukea. Ei koskaan sanottu: Joku vanhimmista selittäköön teille tämän kirjeen sisällön. Kun miehet olivat sodassa ja kirjoittivat kotirintamalle kirjeitä vaimollaan tai muuten läheiselle ihmiselle, he ymmärsivät lukiessaan mitä henkilö kirjoittaa. Sanat kertoivat syvästä kaipauksesta js pelosta, ettei enää nähdä kasvotusten. Eikä siinä tarvinnut lasten tulkata äidille mitä isä sanoillaan tarkoittaa.
Olen kuullut joskus mainittavan, että joku pelastui ryövarin armolla, kun sai uskon lahjan kuoleman läheisyydessä. Minä olen joskus miettinyt tuota asiaa, että me hyvät ihmiset pelastumme jalommalla armolla, mutta syntiset ryövärin. Kun katsomme Golgatan tapahtumia, niin ketkä kaikki saivat pelastuksen siinä hetkessä? Pilatus? Pestyään kätensä ja suostuessaan kansan vaatimukseen ei varmaan halunnut enää kuulla koko miehestä.Papit ja fariseukset joivat juhlakupeista iltakahvit pullan kanssa, nyt oli koko elämän tärkein tehtävä suoritettu. Kansanvillitsijä ei kuitenkaan saanut koko valtakuntaa sekotettua. Entäs sotilas, joka oli vaatteidenjaossa saanut Jeesuksen nutun ja voi sitten vapaa-aikanaan kuljeskella kaupungilla Jeesuksen takki päällään.
Sadanpäällikkö, joka tunnusti Jeesuksen Jumalan Pojaksi. Muutama nainen ja nuorukainen Johannes. Nämä viimeiset eivät vielä täysin ymmärtäneet mikä oli tapahtumasarjan merkitys.
Vain ryöväri sai Jeesukselta itseltään vakuutuksen!! Siinä hetkessä. Olen kuullut julistettavan ainakin miljoona kertaa miten keskimmäisellä ristillä kaikki sovitettiin maailman alusta maailmanloppuun. Minua se vakuuttelu ei tahdo enää sytyttää, kun niiden kahden muun ristin merkitystä ei varsinaisesti kukaan käsittele. Missä on siis pelastuksemme paikka? Ristillä Kristuksen rinnalla. Siinä olemme omien syntiemme tähden lihaa kuolettamassa ja Jeesuksen lupaus on siinä tuoreimmillaan. Siinä kohdalla on takuu pelastuksesta. Taampana on epävarmempaa. Kaikkien Vapahtaja kuoli, mutta mitä se merkitsi monille, ei yhtään mitään.
Miksiköhän tällaisia kirjoituksia ei kirjoitettu silloin kun ihmiset erosivat kirkosta yhden kansanedustajan mielipiteen vuoksi? Silloinhan tuo ko. mielipide ei liittynyt mitenkään kirkkoon, sillä sen lausuja ei ollut kirkon työntekijä tms. Illassa kyllä istui kirkon piispa, joka oli kuulema hiljaa.
Miksi toimittajat ovat nyt niin huolissaan kirkosta eroamisista? Siksikö, että nyt eroavat väärät ihmiset ja heillä ei katsota olevan oikeutta erota. Heitä syytetään nyt itkupotkuraivareista. Olivatko vuonna 2010 eronneet kypsiä aikuisia? Mitä eroa näillä eroamisilla on?
kyllä niitä sillionkin kirjoitettiin
Aina näyttää löytyvän joku, jonka mielestä kirkosta eroamisen täytyy olla jotenkin hölmösti tehty. Jos et ole uskovainen ja eroat, kun Päivi Räsänen muistuttaa sinua asiasta, olet tyhmä. Jos olet uskovainen ja eroat, koska kirkko on mielestäsi hengellisesti väärillä linjoilla, olet tyhmä.
Minä ajattelen, että kirkosta eroaminen on harkittu päätös, jonka tekemiseen kaikilla on yhtäläinen vapaus ja oikeus. Olipa eron syy mikä tahansa, päätöksen tehneelle ihmiselle syy on hyvä ja oikea.
Minusta tuntuu erityisen kummalliselta, että viikonlopun aikana eronneiden uskonnollisten ihmisten päätöksiä verrataan itkuraivariin. Tuntuu todennaköisemmältä, että nämä ihmiset ovat erityisen tarkkaan pohtineet suhdettaan kirkoon, ja todenneet nyt eron itselleen tarpeelliseksi.
Eihän tässä ole kyse siitä, että kirkosta eroaminen olisi sinällään hölmöä, vaan siitä, että se käy nykyään vähän liian helposti. Tulee toisin sanoen näitä ”pikaistuksissa tehtyjä kirkosta eroamisia”. Ja on sekin vähän kummallista, että kirkosta voi erota Vapaa-ajattelijain liiton ylläpitämän sivuston kautta, kyseisellä järjestöllä kun ei näytä olevan muuta tavoitetta kuin kirkon aseman heikentäminen suomalaisessa yhteiskunnassa.
Liiton tavoite on edistää vakaumusten tasa-arvoa. Suomalaisessa yhteiskunnassa yhden uskomusjärjestelmän edustajalla (evl kirkolla siis) on kohtuuton painoarvo ja vaikutusvalta. Siihen vaikuttamalla voidaan edistää tasa-arvoon pääsemistä, ja siten kirkko on ilmiselvä kohde. Huomaathan, että liitto ei vastusta esim. kristinuskoa.
Onko sinusta yhtään kummallista, että useimmat kirkon jäsenet ovat liittyneet jäseniksi tietämättään ja tahtomattaan?
En ole Helsingin Sanomien lukija, joten en tunne juurikaan lehteä. Tietysti tämä kirjoitus olisi voinut tulla jo aiemmin, mutta se tuli nyt. Tässä on se hyvä puoli, että kerrankin kyseenalaistetaan tämän eroakirkosta-porukan toiminta. Tämä erittäin pieni ryhmä tahtoo halveksia toisten vakaumusta ja uskoa, vaikka puhuvatkin vakaumusten tasa-arvosta. Miksi tunnustukselliset ateistit ovat näillä sivuilla kaikkein aktiivisimpia kommentoijia? Sitä voi vain arvailla. Taitaapa pohjimmiltaan olla kiinnostuneita Elävästä Jumalasta.
Hyi sinua! Kommenttisi huokuu ihan selvästi tunnustuksellisten ateistien vakaumuksen halveksuntaa;)
Hyvin tuntuu eroakirkosta.fi:n ”halpahintainen kauppatavara” kuitenkin kelpaavan Hesarillekin uutisten pohjaksi 🙂
Vaivaakohan arvoisaa päätoimittajaa lukutaidon puute, vai luetun ymmärtämisen heikkous?
Ovathan monet eronneet ilmoittaneet syyksi arkkipiispa Kari Mäkisen petturuuden kirkkonsa opin suhteen, tämän asettuessa julkisesti tukemaan kirkon opin vastaista kantaa asiassa. Joten on käsittämätntä, että päätoimittaja kehittelee omia teorioitaan siitä miten ymmärtämättmät ihmiset kostavat kirkolle kansanedustajien päätöksen.
On myös halventavaa lähteä loukkaamaan eropäätöksen tehneitä puhumalla itkupotkuraivareista tai suutahduksen aiheuttamasta äkkipikaisesta eroamisesta. Nuokin ovat vain päätoimittajan omia teorioita ja kehitelmiä. Kirkon kellokkaat, arkkipiispa, Helsingin piispa ja kirkon TK-miehet ja naiset (K&K etunenässä), ovat soittaneet homohumppaa jo niin pitkään ja tasaseen, että harkinta-aikaa on ollut jo vuosia.
Mutta jos päätoimittajan analyysi on ymmärrykseltään, ja kohteliaisuudeltaan tätä tasoa, niin ei ole ihme, ettei toimittjajoukoltaankaan hääviä tekstiä tulostu.
Omaa tietoa ei tarvitsisi olla, lukutaito ja luetun ymmärtäminen riittäisi.
Pääministeri Stubb lobbasi lakialoitteen puolesta maksamalla (itsekö?) alla olevan kirjeen Lännen median lehtiin. En tiedä julkaistiinko kirje kaikissa lehdissä.
Lännen meidian lehtien yhteenlaskettu levikki on noin 500 000 kappaletta ja lukijakunta noin 1,3 miljoonaa henkeä.
Lännen median lehtiä ovat:
-Aamulehti
-Forssan Lehti
-Hämeen Sanomat
-Ilkka
-Kainuun Sanomat
-Kaleva
-Keskipohjanmaa
-Lapin Kansa
-Pohjalainen
-Pohjolan Sanomat
-Satakunnan Kansa
-Turun Sanomat
Lue koko pääministeri Alexander Stubbin kirje:
Vetoomus tasa-arvoisen avioliittolain puolesta
Äänestämme huomenna perjantaina eduskunnassa tasa-arvoisesta avioliittolaista. Ihmisoikeudet, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus lain edessä ovat minulle hyviä syitä kannattaa kansalaisaloitteen hyväksymistä. Toivon, että tasa-arvoinen avioliittolaki menee läpi. Myös Kokoomus puolueena kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia puoluekokouspäätöksellä.
Uskon asiassa kuitenkin ihmiseen. Uskon jokaisen ihmisen omaan päätökseen ajatella asiaa eri kanteilta. Toivon, että selkeät perustelut lisäävät kannatusta. Mutta näin herkkä asia ei pakolla käänny. Toivon kunnioitusta kaikille näkemyksille.
Perjantain äänestyksen ollessa käsillä haluan avata hiukan ajatteluani niille, jotka vielä miettivät kantaansa.
Ensinnäkin, toivoisin, että miettisimme asiaa tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kannalta. Toimimmeko sellaisen asian puolesta, joka auttaa jokaista tuntemaan olevansa ymmärretty, hyväksytty ja tasa-arvoinen lain edessä?
Autammeko luomaan sellaisen ympäristön, jossa lapsemme voivat kokea olonsa turvalliseksi, ja jossa he oppivat kohtaamaan ilman ennakkoluuloja erilaisista taustoista tulevat?
Minusta meidän on määrätietoisesti pyrittävä kohti sellaista yhteiskuntaa, jossa syrjinnälle ei ole sijaa, ihmisoikeuksia kunnioitetaan ja jossa kaksi aikuista ihmistä voi osoittaa rakkautta menemällä naimisiin seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.
On myös hyvä muistaa, ettei päätöksellä tasa-arvoisesta avioliittolaista ole suoranaisesti tekemistä kirkon kanssa, vaan kyse on siviilivihkimisestä. Jatkossakin kirkko päättää itse, kenet ja millä ehdoin vihkii. Myös arkkipiispa Kari Mäkinen on analysoinut aloitetta ja sanonut fiksusti: ”Jos aloite hyväksytään, kenenkään avioliitto ei menetä yhtään arvostaan.”
Toiseksi ottaisin esiin länsimaisen oikeuskäsityksen ja yhteiset arvomme. Nykyiset itsestäänselvyydet, kuten esimerkiksi naisten äänioikeus, homouden poistaminen rikoslaista tai vaikkapa oikeus sukunimen valintaan herättivät aikanaan paljon keskustelua ja vastustustakin. Askeleet kohti yhdenvertaisuutta ovat olleet joskus vaikeita, usein hitaitakin, mutta vääjäämättömiä.
Minusta on hyvä, että Suomessa keskustelu tasa-arvoisesta avioliittolaista on pysynyt pääosin asiallisena. Toivon, että perjantain jälkeen voimme yksissä tuumin katsoa eteenpäin.
Kolmanneksi kehottaisin asiaa vielä miettiviä ottamaan huomioon tasa-arvoisen avioliittolain saaman laajaan kannatuksen suomalaisten parissa. Reilusti yli puolet suomalaisista kannattaa sitä ja viime viikkoina myös monet yritykset ja järjestöt ovat antaneet tukensa tasa-arvoiselle avioliittolaille.
Me kansanedustajat olemme saaneet paljon viestejä tasa-arvoisesta avioliittolaista. Niissä monissa on nostettu esiin lapsen etu. Parempaa vastausta tähän ei minusta ole kuin rakastava huoltaja tai rakastavat vanhemmat, jotka tarjoavat lapselle turvallisen kodin – olipa kyse sitten kahden samaa tai eri sukupuolta olevan vanhemman liitosta.
Uskon, että aika on tässä tasa-arvon puolella. Toivon, että keskustelu, jota tasa-arvoisesta avioliittolaista käydään, on kunnioittavaa ja arvokasta. Sillä parempaa ei minusta ole, kuin antaa oikeus kahdelle ihmiselle rakastaa toisiaan.
Tahdon. Kovasti. Mutta tasa-arvoisesti, eri näkemyksiä kunnioittaen.
Alexander Stubb
Kokoomuksen puheenjohtaja
Pääministeri
Julkaistiinko tuo tosiaan ilmoituksena? Tuntuu uskomattomalta, mutta lienet tarkistanut ko. lehdistä?
Lehdissä on uutinen, jonka yhteydessä on julkaistu tämä ”avoimeksi kirjeeksi” kutsuttu vetoomus avioliittolakialoitteen puolesta. Joissain lehdissä kirje on kokonaan esillä, joissain siihen on linkki uutisen yhteydessä.
Stakunnankansa-lehdessä ihmetellään pääministerin ulostuloa.
http://www.satakunnankansa.fi/Kotimaa/1194943792420/artikkeli/tutkija+hammastelee+stubbin+sateenkaarikirjetta+ei+ole+tapana+puhutella+talla+tavalla.html
Sitä en tosiaan tiedä, maksoiko kirjeen julkaiseminen jotain vai ei. Joku ihmetteli jossain yhteydessä, että kuka tämän kirjeen julkaisun maksoi, siitä tuo ajatus maksusta nousee.
Avoimen kirjeen luonteesta kerrotaan seuraavaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Avoin_kirje
Ei tuon julkaisemista varmasti kukaan ole maksanut, eikä sellainen kuulu Suomessa lehdistön toimintatapoihin. Stubb käyttää asemaansa, kuten poliitikot yleensäkin tekevät.
Pääministeri on näköjään arvioinut, että asettumalla näkyvästi tukemaan lakialoitetta hän ja/tai Kokoomus saavat siitä poliittista hyötyä. Pidän myös hyvin todennäköisenä, että hän kannattaa asiaa henkilökohtaisesti.
Risto Korhoselle: millä tavoin evankelis-luterilaisella kirkolla on mielestäsi ”kohtuuttoman suuri painoarvo ja vaikutusvalta suomalaisessa yhteiskunnassa”? Ja millä tavoin http://www.eroakirkosta.fi kaltaisen sivuston ylläpitäminen edistää eri uskontojen ja maailmankatsomusten välistä tasa-arvoa? Eivätköhän ne, jotka haluavat erota kirkosta osa tehdä sitä ihan omin neuvoin, ilman vapaa-ajattelijoiden auttavaa kättä?
Christer, kysyin sinulta jotain tuossa edellä, mutta jostain syystä välttelet vastaamista. Annan vinkin siitä, mikä kirkossa on kohtuutonta: jäsenhankinta. Eivätköhän haluavat osaa liittyä kirkkoon ihan omin neuvoin, ilman kirkon auttavaa kättä?
”… millä tavoin http://www.eroakirkosta.fi kaltaisen sivuston ylläpitäminen edistää eri uskontojen ja maailmankatsomusten välistä tasa-arvoa?”
Tämä on mielestäni itsestään selvää, mutta kun nyt kysyit: eroakirkosta.fi edistää noita asioita helpottamalla kirkosta eroamista. Onko tässä toiminnassa sinusta jotain väärää? Millä perusteella?
Risto Korhoselle jälleen kerran: ei, en näe lapsenkasteessa eli ”kirkon jäsenhankinnassa” mitään kummallista. Se kuuluu mielestäni vanhempien oikeuteen päättää lastensa kasvatuksesta ja siitä, millaisen arvomaailman he haluavat lapsilleen välittää.
Ja mitä sitten tulee ”Eroa kirkosta”-sivustoon, niin sehän on selvästi suunnattu yhtä uskonnollista yhteisöä eli Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa vastaan. Näin ollen en pysty parhaalla tahdollakaan ymmärtämään, millä tavoin se edistää uskontojen ja maailmankatsomusten välistä tasa-arvoa.
Ja vielä välttelystä puheen ollen: et itse vastannut kysymykseeni siitä, millä tavoin evankelis-luterilaisella kirkolla on mielestäsi kohtuuttoman suuri painoarvo ja vaikutusvalta suomalaisessa yhteiskunnassa. Jos tämä on mielestäsi näin suuri ongelma, niin luulisi sinulta löytyvän edes yksi konkreettinen esimerkki.
Ok, reilu kysymys. Lapsikaste siis; siitä seuraa, että suomalaisessa yhteiskunnassa vaikuttaa jumalharha (pardon the pun;). Ylivoimaisesti suurin osa tällä tavoin kirkkoon liitetyistä ei ole uskovaisia. Kirkko ja sen kannattajat kuitenkin pyrkivät ja osin onnistuvatkin käyttämään suurta jäsenmäärää vaikuttamisensa tukena.
Tästä on seurannut esimerkiksi se, että kirkolla on ollut pitkään mahdollisuus käyttää päiväkoteja ja kouluja oppinsa levittämiseen. Onneksi olemme nyt päässeet siihen tilanteeseen, että tuo mahdollisuus on olennaisesti heikentynyt.
Toinen esimerkki on jumalanpalvelus, joka toistaiseksi on osa valtiopäivien avajaisia. Sekulaarin yhteiskunnan päätöksenteossa se on täysin turha toimitus. Mutta toivottavasti pian näemme edes saman kuin kouluissa oph:n uusien ohjeiden ansiosta: kansanedustajillekin pitää tarjota samanarvoinen, uskonnoton tilaisuus 😉
Ymmärrän lapsikasteen tärkeyden sinulle ja kirkolle, enkä vastusta vanhempien oikeutta siitä päättää. Sen avulla kirkolle on kuitenkin rakennettu myös vertaansa vailla oleva jäsen- ja maksuautomaatti. Kun kirkolla on tälläinen superetu, on minusta aika hölmöä valittaa siitä, että eroaminen olisi liian helppoa.
”Ja mitä sitten tulee “Eroa kirkosta”-sivustoon, niin sehän on selvästi suunnattu yhtä uskonnollista yhteisöä eli Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa vastaan.”
Se on sinun mielipiteesi, mutta esimerkiksi minä en näe asiaa lainkaan tuollaisena. Sivusto tarjoaa palvelua, jolle on selvästi erittäin suuri tarve (lähikuukausina ylittyy 500 000 eronneen raja). Onko muuten mielestäsi kirkon toiminta vastaavasti suunnattu kaikkia muita uskonnollisia yhteisöjä, uskonnottomia ja ateisteja vastaan? Ellei, miksi näin on?
Eräät kirkkoa vastaan olevat tahot ovat halunneet nostaa tikun nokkaan (ainakin) kaksi ev.lut. kirkkoon ja sen uskoon olennaisesti liittyvää asiaa.
Kysymys kirkon jäsenyyteen pakkoliittämisestä. Ev.lut. kirkolla kaksi tooooosi tärkeää juttua eli sakramenttia. Jeesus on asettanut ne. Toinen niistä on kaste, jonka perusta on Jeesuksen asettamassa kaste- ja lähetyskäskyssä. Luterilaisessa kirkossa on käytössä lapsikaste. Kirkkoon kuuluvan vanhemman on velvollisuus viedä lapsensa kastettavaksi. Se kuuluu hänen uskonsa ytimeen, syvimpään olemukseen. Jos hän ei näin toimi, hän toimii oman uskonsa vastaisesti. Se taas tuntuu minusta erittäin oudolta. Kasteessa lapsi liitetään samalla seurakunnan jäseneksi. Eräät tahot siis haluavat, että ihmiset eivät veisi oman uskonsa mukaisesti omia lapsiansa kastettavaksi. Ja jotkut ovat siihen myös valitettavasti sortuneet. Että lapsi saa sitten itse päättää, kun hän on tarpeeksi vanha. Minusta tämä on täysin käsittämätön toimintatapa. ”Me ei millään tavoin haluta puuttua teidän uskonnonharjoittamiseen, uskon sisältöön tai uskonne määrään. Ei ollenkaan. Mutta tässä kohtaa me halutaan, että te toimitte oman uskontonne vastaisesti, koska meistä se lapsen kirkon pakkojäseneksi liittäminen on niiiiin väärin.” Joopa joo… Pidän tätä räikeänä yrityksenä puuttua kirkon, seurakuntien sekä sen jäsenten opin ja uskon ytimeen. Vaikka siis kirkkain silmin yritetään muuta vakuuttaa.
Toinen absurdi juttu on kysymys uskonnon ja uskon julkisuudesta. Jotkut äänekkäät tahot ovat sitä mieltä että uskonto on, tai ainakin sen pitäisi olla yksityisasia. Samalla tavalla kuin poliittinen vakaumus. Olen asiasta jyrkästi eri mieltä. Uskonnon olemukseen kuuluu mitä suurimmassa määrin, että se on julkinen. Muistatteko sen jutun Raamatusta kynttilästä ja vakan kannesta? Koska oma uskonto on perusolemukseltaan mitä julkisin juttu, vaatimukset sen saattamisesta pelkästään yksityisasiaksi on minun mielestäni räikeä yritys puuttua toisen ihmisen uskonnollisuuteen ja sen ilmaisemiseen. ”Me ei millään tavoin haluta puuttua teidän uskonnonharjoittamiseen, uskon sisältöön tai uskonne määrään. Ei ollenkaan. Mutta tässä kohtaa me halutaan, että uskonnollisuus ei kuitenkaan saisi millään muotoa näkyä, ainakaan julkisesti.” Joopa joo… Minusta tällainen näkökanta rupeaa kolkuttelemaan jo uskonnollisen vainon rajoja.
Minusta asian ydin ei ole uskonnon ja uskonnollisuuden julkisuus. Minusta pointti on se, että julkisen uskonnollisuuden kautta myös uskonnottomuus tulee julkiseksi. Ja se taitaa näille eräille tahoille olla se ongelma. Että minun tai perheeni uskonnottomuus ei vaan missään tapauksessa paljastu. Kuten vaikkapa näissä kuuluisissa kouluun liittyvissä kuvioissa. Koska se saattaa herättää kysymyksiä, joihin minä ei ole valmis vastaamaan. Ja koska minä en halua uskonnottomuuttani paljastaa, niin estääkseni tämän asian ilmitulemisen haluan, että uskonto ja uskonnollisuuskin pitää piilottaa, jolloin kenenkään ei tarvitsee paljastaa asiaan liittyvää yhtään mitään. Tasa-arvoako? Enpä tiedä. Mutta se ei silti poista sitä tosiasiaa, että uskonnon olemukseen kuuluu julkisuus. Ja se täytyy vain eräiden tahojen mielestäni kestää.