Kaksi havaintoa tänään päättyneestä kirkolliskokouksesta:
- Ensimmäinen havaintoni on, että samaa sukupuolta olevien vihkimistä vastustavien edustajien puheissa ei edelleenkään mainittu lähimmäisen asemaan asettumista. Etiikka lähti yksinomaan Raamatusta – mutta ei siellä olevasta lähimmäisyyden periaatteesta (Matt. 7:12), jonka Jeesus itse sekä toiminnassaan että opetuksessaan asettaa keskeiseksi. Haluaisin kysyä konservatiiviedustajilta: miten ymmärrätte lähimmäisen asemaan asettumisen kehotuksen?
- Toinen havaintoni on, että kaksi piispaa, Espoon Kaisamari Hintikka ja Turun Kaarlo Kalliala, torjuivat sellaisen opetuksen, jossa samaa sukupuolta olevien parien rakkaus leimataan synniksi. Piispa Hintikka sanoi erityisen selvästi, ettei sellaiselle opetukselle ole sijaa Espoon hiippakunnassa. Tällainen linjaus lienee eräällä tavalla radikaalimpi kuin esimerkiksi vihkimisten de facto -salliminen. Tätä onkin jo ehditty pitää merkkinä konservatiivien elintilan kapenemisesta kirkossa. Haluaisin kysyä konservatiiveilta: Edellyttääkö tarvitsemanne elintila, että teidän on voitava saarnatuolista julistaa toisin ajattelevien näkemykset ja elämä synniksi?
Vesa Hirvonen
TT, dos.
Agape-rakkaus laittaisi rakastamaan myös toisenlaista. Sitä haluaisin oppia lisää.
No voit kerrata keisari Asokan historiasta hänen Palestiinaan tuoman agape-rakkauden idean. Vt:stä ei ajatusta muuten juurikan löydy.
Käsittääköhän Tulkaa kaikki liike lainkaan, että esim. toisen kerran avioituminen alkuperäisen puolison vielä eläessä on selkeä synti. Sellaisessa toimituksessa pappi joutuu tasapainoilemaan kovin omantuntonsa kanssa? Pelkkä tuon ohjeen kansa tasapainoilu tuo kyllin tuskaa kristikunnalle – myöskin synnyn määrän kasautumista. Tämä ei ole julistajan mielestä mikään elintila- , tai mielipidekysmys vaan
avioliiton arvostamiskysymys.
Miksi Jeesus teidän mielestänne sanoo: Laista ei katoa pieninkään piirto. Ennemmin taivas ja maa katovat…??? LIberaali vastaa tähän, että pakanakristityn ei tarvise noudattaa Juutalaista lakia. No, entäs se Jerusalemin kokous, jossa annettiin pakanoille vain muutama käsky. Halusivat pitää avioliiton kunniassa pakanoidenkin keskuudessa….
Timo, olen viime vuodet tehnyt tutkimusta eronneiden vihkimisestä 1800-luvulta 1900-luvun loppuun käydyistä kirkolliskokouskeskusteluista. Kirjani aiheesta ilmestyy jossain vaiheessa. Ensi kuussa Helsingissä pidettävillä Uskonnontutkimuksen päivillä pidän aiheesta esitelmän, joka on luultavasti seurattavissa striimauksena. Eronneiden vihkiminen todella on ollut monelle papille raskas omantunnontaakka. Toiset taas ovat katsoneet, että heidän omatuntonsa nimenomaan vaatii vihkimään myös eronneet.
”Toisen kerran avioituminen alkuperäisen puolison vielä eläessä on selkeä synti.” Kuinka tarpeellisia nämä ’selkeät synnit’ ovatkaan meille, jotka haluamme piilottaa ’sumeat syntimme’ niiden taakse! ’Selkeys’ palvelee vain sitä, että meidän on helppo sanoa, että tuohon syntiin emme ole langenneet.
Ja sitten vielä kysymykseesi Tulkaa kaikki -liikkeen kannasta eronneiden uuteen avioliittoon. Ohjelmassamme sanotaan: ”Eronneiden … elämänratkaisuja on kunnioitettava.” Tutkimukseni mukaan eronneiden omien omantunnon ratkaisujen kunnioittaminen tuli esille vasta vuoden 1968 kirkolliskokouksessa siviilivaliokunnan (myöhempi perustevaliokunta) mietinnössä.
Kaikissa tällaisissa ihmisen elämää koskevissa asioissa on kyse nimenomaan inhimillisen elämän kunnioittamisesta. Tuntuu, että nämä Jumalan lain tiukat puolustajat eivät ota yhtään huomioon ihmisen henkistä hyvinvointia. Kaikki, mitä pahaksi kuvitellaan ei ole pahaa. Uskoisin kyllä Jumalankin sen näkevän ja tietävän meidät luoneena. Jotkut vain haluavat jostain kumman syystä nähdä kaikessa syntiä ja pahaa. Ihmiselämää ei voi hallita pelkillä käskyillä ja kielloilla, tarvitaan myös armoa rakkautta ja sen Jeesus tuli meille kertomaan ja osoittamaan. Voisitteko, te lain saarnaajat, ottaa tämän huomioon?
Lakiakin toki voi saarnata, mutta se pitää tehdä vain sellaisissa tilanteissa, joissa se todella on tarpeen. Maailmassa on paljon todellista pahaa ja siihen lain saarna tulisi kohdistaa.