Kaksi havaintoa tänään päättyneestä kirkolliskokouksesta:
- Ensimmäinen havaintoni on, että samaa sukupuolta olevien vihkimistä vastustavien edustajien puheissa ei edelleenkään mainittu lähimmäisen asemaan asettumista. Etiikka lähti yksinomaan Raamatusta – mutta ei siellä olevasta lähimmäisyyden periaatteesta (Matt. 7:12), jonka Jeesus itse sekä toiminnassaan että opetuksessaan asettaa keskeiseksi. Haluaisin kysyä konservatiiviedustajilta: miten ymmärrätte lähimmäisen asemaan asettumisen kehotuksen?
- Toinen havaintoni on, että kaksi piispaa, Espoon Kaisamari Hintikka ja Turun Kaarlo Kalliala, torjuivat sellaisen opetuksen, jossa samaa sukupuolta olevien parien rakkaus leimataan synniksi. Piispa Hintikka sanoi erityisen selvästi, ettei sellaiselle opetukselle ole sijaa Espoon hiippakunnassa. Tällainen linjaus lienee eräällä tavalla radikaalimpi kuin esimerkiksi vihkimisten de facto -salliminen. Tätä onkin jo ehditty pitää merkkinä konservatiivien elintilan kapenemisesta kirkossa. Haluaisin kysyä konservatiiveilta: Edellyttääkö tarvitsemanne elintila, että teidän on voitava saarnatuolista julistaa toisin ajattelevien näkemykset ja elämä synniksi?
Vesa Hirvonen
TT, dos.
Ensinnäkin rakkaus sinänsä on syntiä vain silloin kun avioliitossa elävä suuntaa eroottisen rakkauden tunteensa muuhun henkilöön kuin aviopuolisoonsa. Eroottinen rakkaushan voi ilmetä myös muutoin kuin sukupuolisena kanssakäymisenä. Mutta kysymys siitä, milloin sukupuoliakti voidaan pitää tekosyntinä on monisyisempi. Tekosynniksi nimeäminenkin on ongelmallista kaiken kaikkiaankin. Kyse on pikemminkin siitä, millaisia käyttäytymismuotoja kristityn tulisi välttää. Asian ydin lienee se, onko kehotettava välttämään sukupuolista kanssakäymistä myös pysyväisluontoisessa ja virallisesti vahvistetussa homoseksuaalisessa parisuhteessa. Ns. konservatiivinen rammatuntulkinta pitää oikeana näidenkin kohdalla kehotaa välttämään intiimiä kanssakäymistä. Tällaiseen tulkintaan on selvästi olemassa raamatullisia perusteita. Ns- liberaali tulkinta taas ymmärtääkseni katsoo, että homoparien kohdalla pätevät muutettavat muuttaen samat eettiset kriteerit kuin heteroparienkin kohdalla. Sekulaarietiikan näkökulmasta tämä onkin aivan kohtuullista, mutta raamatullisen perustan löytäminen tämmöiselle suositukselle lienee varsin vaikeata.
Ymmärrän, että mainitsemasi konservatiivinen raamatuntulkinta tulee tuohon johtopäätökseen, mutta sitä kyselen, miten välttämätöntä sitä on voida saarnata esimerkiksi jumalanpalveluksissa. Ei ehkä pidettäisi soveliaana julistaa myöskään esimerkiksi eronneiden vihkimistä tai lestadiolaisten seurakuntaoppia synniksi jonkin seurakunnan saarnatuolista.
Jumalanpalvelussaarnassa ei olekaan aiheellista tähän kysymykseen puuttua. Saarnan tulee aina liittyä päivän tekstiin, ja kirkkovuoden teksteissä on enintään pari semmoista tekstiä, joissa ylipäänsä on mitään mahdollisuutta puuttua seksuaalietiikkaan, eivätkä nekään koskettele homoseksuaalisuutta. Saarnathan yleensä perustuvat evankeliumiteksteihin ja kannanotot homoseksuaalisuuteen löytyvät lähinnä Paavalin kirjeistä. Sen sijaan seksuaalietiikkaan joudutaan puuttumaan rippikouluopetuksessa ja koulun uskonnonopetuksessa. Varsinkin jälkimmäisessä on esiteltävä tasapuolisesti kirkon piirissä esiintyviä erilaisia kannanottoja ja niiden perusteluja ottamatta kantaa minkään suuntauksen puolesta tai vastaan. Myös rippikoulussa on korostettava kunnioittavaa suhtautumista kaikkiin ihmisiin, sekä kristittyihin että muihin. Seksuaaliongelmia saattaa tulla esille myös henkilökohtaisessa sielunhoidossa, jolloin on pyrittävä kussakin tapauksessa löytämään paras tai vähiten huono tapa kohdata ripittäytyjän ongelmat.
Sahama: ”Eroottinen rakkaushan voi ilmetä myös muutoin kuin sukupuolisena kanssakäymisenä.”
Ja sukupuolinen (tarkoitit kai seksuaalinen) kanssakäyminen voi ilmetä muutoin kuin eroottisena-, tai minkään muunkaan sorttisena rakkautena.
Ei homojenkaan rakkaussuhde ole vain erotiikkaa , vaikka se on olennainen osa suhdetta.
Yleensä kirkollisilla auktoriteeteillä on vaikeuksia ottaa kantaa siihen miten homojen tulisi järjetää rakkauselämänsä. Välillä tuntuu siltä että homojen rakkautta toinen toisiinsa ei oteta todesta vaan että siinä on jotain loukkaavaa.
Pelätään ehkä sitä ,että heidän rakkautensa myöntäminen täysipainoiseksi rakkaudeksi alentaisi rakkaus-käsitteen arvoa. Tai vielä pahemmin, koska homorakkautta moni pitää syntinä, niin jos heidän rakkautensa otettaisiin tosirakkautena, niin silloin itse rakkaus-käsitettä liattaisi.
Nyt elämme ylimenokautta. Paljon on jo tapahtunut mutta viellä aika ei ole kypsä siihen että homo-ihmisten elämää pidetään täysin tasaarvoisena heterojen kanssa. Ylimeno kautena tulee löytää kompromisseja joiden kanssa kaikki osapuolet voivat elää.
”Välillä tuntuu siltä että homojen rakkautta toinen toisiinsa ei oteta todesta vaan että siinä on jotain loukkaavaa.”
-Ylipäätään nykymaailmassa ja länsimaisessa kulttuurissa ei ehkä osata suhtautua luontevasti samaa sukupuolta olevien väliseen rakkauteen, ja yhteiselämään.
”Yleensä kirkollisilla auktoriteeteillä on vaikeuksia ottaa kantaa siihen miten homojen tulisi järjetää rakkauselämänsä.”
-Miksi pitäisi ottaa kantaa toisten elämään ja rakkauden kohteisiin? Tai esittää tähän liittyviä neuvoja?
Hirn. ”Yleensä kirkollisilla auktoriteeteillä on vaikeuksia ottaa kantaa siihen miten homojen tulisi järjetää rakkauselämänsä”.
Homot voivat järjeestää rakkauselämänsä samon kuin sinut, eli he voivat pidättyä seksuaalisesta kanssakäymisestä, joka kuuluu miehen ja naisen väliseen avioliittoon. Ei tämä ole mikään monimutkainen kysymys eikä mitään erityisjärjestelyjä tarvita.
Antti ” sinut” =sinkut
Vesa Hirvonen kyselet blogissasi joten kysympä sinulta seuraavaa, siis kun puu tuottaa tietynlaista hedelmää niin voiko sitä muuttaa tuottamaan toisenlaista hedelmää?
Siis kun kirkko on tuottanut tiettyä hedelmää niin miten sen saa tuottamaan toisenlaista jos se on ollut yhteydessä Jeesukseen?
Ari Pasanen, kysymys hedelmästä on hyvä. Niinhan meille on opetettu, että ”hedelmästään puu tunnetaan” (Matt. 12:33). Seurauksista ja tuloksista saadaan selville, ovatko samaa sukupuolta olevien avioliitot hyvä asia. Katso niitä: tuovatko ne hyvää osapuolille, läheisille, koko yhteisölle?
Vesa Hirvonen et aivan oivaltanut kysymystäni eli kun ajatellaan kirkkoa ”puuna” ja joka on tuottanut homovastaista hedelmää aikojen saatossa niin kuinka se voidaan saada tuottamaan toisenlaista hedelmää?
Ja miksi huonoa hedelmää tuottanut puu pitää edes yrittää saada muuaan, eikö juuri tuo huono hedelmä kerro puusta kaiken?
muuaan pitää olla muuttumaan
Olisiko sitten luonnikasta, jos julistetaan miten monimutkaisen sikiämis-systeemin Luoja suunnitteli ja tarkoitti sen yhteyden tuottavan uutta elämää.
Lahtinen, sitä uutta elämää voidaan tänäpäivänä tuottaa niin monella eri tavalla, jopa ihan ilman eroottista suhdetta tai kanssakäymistä. Eikä siihen koskaan avioliittoa, enempää kuin Jumalaakaan ole tarvittu. Kohta varmaan ei tarvita enää miestä eikä naistakaan.
Eikös ole ihmeellistä – se tiede?
Ollakseen uskollinen lähettäjälleen, mistä ja miksi tulisi vaieta totuudesta? Sen on sanottu satuttavan, mutta fokus on kuitenkin parannuksessa, joka tapahtuu kaikkien autuudeksi ja parhaaksi. Tässä on hyvä huomata jälleen kerran, että nämä alkuperäisen kirkon opille vieraat ajatukset eivät siedä niitä arvosteltavan, vaikka mainittu Jeesus soimasi kovasti epäuskon hedelmistä. Hän, jos kukaan, haluaa vaan ihmisen parasta. Siinäpä meille miettimistä, minkä esimerkin jätti seuraajilleen.
Vesa Hirvonen, kyseletkö ihan tosissaan näitä kysymyksiä. Jos kyselet, niin miksi homoutta ei saisi sanoa synniksi, tai lestadiolaisten väärää oppia. Eronneiden vihkiminen on paljon monimutkaisempi kysymys, joten logiikkaasi ei voida soveltaa tähän.
Todellisuudessa aika harva pappi julistaa homouden synniksi sunnuntai jumalanpalveluksessa. Jos yrität legimitoida mitä saa julistaa ja mitä ei, kuten Espoon piispa, niin kristityt eivät tähän taivu. Homoutta julistetaan vääräksi elämän tavaksi, enemmänkin muualla kuin saarnatuolissa. > Pappeja voidaan tietysti ohjailla ja saktioida, työnantajan näkökulmasta. Kaiken kaikkiaan kysymyksesi on vähän hassu.
Sami Paajanen, kyllä minä kysyn erittäin vakavissani nuo kaksi kysymystä. Erityisesti tuohon ensimmäiseen en oikein koskaan ole saanut vastausta. Vuosia sitten kysyin sitä eräältä nytkin Turussa puhuneelta konservatiiviedustajalta. Tuntui, ettei hän edes ymmärtänyt kysymystäni. Olen ajatellut, että juuri tuo, lähimmäisen asemaan asettuminen tai siitä kieltäytyminen, on keskeinen erilaisiin näkemyksiin johtava tekijä.
”Olen ajatellut, että juuri tuo, lähimmäisen asemaan asettuminen tai siitä kieltäytyminen, on keskeinen erilaisiin näkemyksiin johtava tekijä.”
-Lähimmäisen asemaan asettuminen tulee eteen jatkuvasti, ja erilaisissa tilanteissa, hyvinkin erilaisten lähimmäisten kohdalla. Tarkoitatko nyt vain homoseksuaaleja, vai muitakin vähemmistöjä? Onko jotakin ihmisryhmää, jonka asemaan sinun on vaikea tai haasteellista asettua?
Sari, tarkoitan nyt tässä erityisesti sitä, että keskustelussa seksuaalivähemmistöistä kieltäydytään asettumasta seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten asemaan. Toivoisin tämän blogin keskustelussa pohdintaa nimenomaan tästä. Samalla haluan sanoa, että lähimmäisen asemaan asettumisen kehotus koskee ilman muuta myös velvollisuutta asettua esimerkiksi konservatiivisen kristityn asemaan, kun hänestä keskustellaan. Olen täysin vakuuttunut, että tilanne kirkossa olisi kokonaan erilainen, jos eri osapuolet haluaisivat asettua ja pystyisivät asettumaan toistensa asemaan, eivätkä etukäteen vetäytyisi joidenkin turvallisten kivitaulujensa/periaatteidensa taakse ja sillä tavalla välttyisi kohtaamasta lähimmäistä ja hänen tilannettaan.
”keskustelussa seksuaalivähemmistöistä kieltäydytään asettumasta seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten asemaan.”
-Miten niin kieltäydytään? (Muilla vähemmistöillä tarkoitin myös muita seksuaalivähemmistöjä, kuin homoseksuaaleja, sekä myös suhdevähemmistöjä. Ja molempien vähemmistöjen ”vähemmistön vähemmistöjä”.)
Vaikuttaa että et näe muuta kuin homoseksuaalit, ja näistäkin vain tietynlaiset homoseksuaalit. Ne, jotka sitoutuvat perinteisiin perhearvoihin ja avioliittoon.
Tässä on ehkä oikein hyvä esimerkki siitä, miten keskustelussa menevät puurot ja vellit sekaisin. Sekoittamalla hankitaan halpoja pikavoittoja, jotka vahingoittavat koko kirkkoa.
Eihän synti varsinaisesti ole tekoja, vaan pahaa himoa, itsekkyyttä ja vääriä intentioita. Joku on ehkä kuullut joskus sellaisesta luterilaisesta opista jonka mukaan kristitty on simul iustus et peccator, samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen. Luther puhuu eräässä häsaarnassaan (WA 34, I, 71b jne.) siitä kuinka ihminen ei voi edes saarnata synnittä, koska parhaimpiinkin tekoihin, saarnaamiseen ja avioliittoon, sisältyy ja kietoutuu syntiä. Niitä ei tehdä synnin pakenemisen vuoksi, vaan Jumalan käskyn tähden.
Jos synti taas latistetaan ulkoisiksi teoiksi, mielekäs syntipuhe loppuu. Jäljelle jää loputon lista teoista, joita saa tai ei saa tehdä.
Onneksi on kuitenkin, hieman riipuen, minkä siiven teologilta kysytään, kaksi turvasatamaa, joissa ei voi vallita synti. Ne ovat heteroseksuaalinen tai sukupuolineutraali avioliitto. Kaikki vaan nopeasti naimisiin, jotta elämässä ei ole syntiä.
Niin, tuo ei ole ainakaan koko kuva synnistä. Turvasatama on vaan Jeesuksessa.
Yleinen huomio: On kaksi eri asiaa julistaa jokin asia synniksi Raamatun ilmoituksen perusteella kuin leimata jotakin synniksi.
Espoon ja Turun piispojen kommentit olivat tosi radikaaleja; hehän käytännössä halusivat kieltää konservatiivisen kannan asiaan. Eli eivät ainoastaan ajaneet ponnekkaasti liberaalia näkemystä vaan linjasivat ohi kirkolliskokouksen, että kirkon perinteinen opetus aiheesta on nyt kielletty. Kun tähän vielä lisätään Helsingin piispan linjaus, että hänen hiippakunnassaan saa vapaasti vihkiä homopareja, niin kirkolliskokouksen asema ylimpänä opista linjaavan instituutiona ohitettiin täysin. Siirryimme tällä viikolla konsiliarismista suoraan episkopalismiin. Ja monet kirkolliskokousedustajat lähinnä hurrasivat…
Kirkolliskokous/ piispa Teemu Laajasalo/ ”Laajasalon mukaan vaihtoehtoja on tasan kaksi: joko kirkko hajoaa tai sitten kirkko ei hajoa.
– Jos itse kukin pidämme omasta linjastamme täysin kiinni, valitsemme kirkon hajoamisen tien.”
Timo, ehkä tulkitset piispoja nyt hiukan liian jyrkästi. Heidän puheensa ovat kuunneltavissa kirkon striimauksissa, mutta asiakirjoista niitä ei vielä löydy. Tässä lainaukset Kirkko ja kaupunki -lehden selostuksista:
Hintikka: ”…on selvää, että seksuaalivähemmistöjen ja samaa sukupuolta olevien parien rakkauden leimaaminen synniksi rikkoo sekä Kristuksen ruumiin ykseyttä että Jumalan luomistyötä vastaan. Espoon hiippakunnassa ei ole tilaa tämänkaltaiselle opetukselle.”
Kalliala: ”Rakkautesi ei ole synti. Se ei ole väärin eikä luomistyötä tuhoava voima…ajattelen, että meidän käsityksemme ihmisestä ja lisääntynyt ymmärryksemme seksuaalisuudesta ohjaavat meitä sellaiseen uskonkäsitykseen, johon kysymäsi opetus ei kuulu”.
Miten se pitäisi tulkita? Hintikka tuossa suoraan sanoo, että homoseksin sanominen synniksi ei käy. Siitähän koko kiistassa on kyse, että sitä pidetään syntinä.
En muuten tässä sano itse asiasta (homoseksuaalisuus) mitään vaan totean vain faktoja.
Timo, no eivät he konservatiivista kantaa ole kieltäneet. Minusta on aiheellista keskustella, millaista opetusta toisten ihmisten rakkaudesta ja elämästä esitetään.
Nyt en tajua, miten voit tuosta vetää johtopäätöksen, että opetusta ei ole kielletty? Hintikka sanoo, että sille ei ole heidän hiippakunnassa tilaa – miten sen voi muuten ymmärtää?
Timo, minä kirjoitin, että konservatiivista kantaa – siis näkemystä – ei ole kukaan kieltänyt. En voi ryhtyä tulkitsemaan, mitä piispa Hintikka sanoi opetuksesta.
Pöyhönen: ”Ja monet kirkolliskokousedustajat lähinnä hurrasivat…”
Niin minäkin. Näköjään fiksuja piispoja on sittenkin olemassa. Vai onko kyse vain kirkon jäsenkadon pysäytysyrityksestä?
Timo Pöyhönen: oletko kuullut että jotkut kansankirkkomme piirissä edelleen toimivat konservatiivit opettaisivat jonkun rakkauden olevan syntiä? Entä sinä Vesa Hirvonen?
Piispa Hintikka ja piispa Kalliala vastasivat siihen mitä Hanna Mithiku piispoilta kysyi. Hän ei kysynyt saako ”homoseksiä sanoa synniksi”, eikä piispa Hintikka sellaista vastausta antanut.
Hintikan ja Kalliala puhuvat Jumalan kuvasta väärin ja vääristävät koko luomisteologian, synti saa tässä uuden merkityksen ja kaikki menee vinoon. Kristityt varmasti seisovat tuollaista pakanallista opetusta vastaan. Kysymys on hyvin vakavista asioista. Mutta luulen että näiden piispojen harhaoppiset lausunnot saavat voiton. Tosin vain hetkellisen.
En käsitä ollenkaan, Vesa sinun näkemystä radikaalista mitä juuri nämä harhaoppiset piispat lausuivat sinun lainauksessa.
Sami: Hold on your horses.
Kaikkien elämä ei ole niin kuin sinun elämäsi. Toisenlainen elämä voi silti olla kristillistä. Maailmassa on miljoona erilaista tapaa elää kristillistä uskoa todeksi.
Mikä on syntiinlankeemuskertomuksen mukaan se synti, johon ihminen lankesi? Hän halusi olla kuin Jumala ja tietää hyvän ja pahan. Onko oman aikamme moralismi, varma käsitys siitä, mikä on hyvää ja mikä pahaa, saman synnin ilmentymä?