.
Rukoilemme kotonamme Lutherin aamu ja iltarukoukset täyden kaavan mukaan.
Siihen kuuluvat: Ensinnäkin: ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.Amen.” Toiseksi: ”Apostolinen uskontunnustus.” Kolmanneksi: ”Isä meidän rukous.” Neljänneksi: ”Lutherin kirjoittama rukous.” Meidän perheessämme laulamme vielä lopuksi virren 548.
Luther vähensi päivän rukoushetkien määrän. Hän päätyi tähän käytännön syistä. Hän luki useampia hetkirukouksia päivittäin. Kerran hän tuli tilanteeseen jossa hän oli pari viikkoa ohjelmastaan perässä. Silloin hän luki kerralla koko rästiin jääneen ohjelmansa läpi. Silloin hän tuli ajatukseen että tavallisille ihmisille riittää aamu ja iltarukous. On huomattava että Lutherin ruokarukouksen lukemisen ohjeeseen liittyy Isä meidän -rukouksen lukeminen.
Vanha kristillinen käytäntö on seurannut ikivanhaa juutalaista perinnettä. Toiset ovat rukoilleet kolme kertaa päivässä, toiset viisi kertaa ja muutamat seitsemästi.
Otan tähän pienen opetuksen tuosta vanhasta perinteestä.
Hetkirukouksista
Juutalainen rukouskäytäntö sisälsi päivittäisiä liturgisia hetkihartauksia. Ne kuuluivat jokaisen juutalaisen arkipäivään.
- Rukoushetkien lukumäärästä
1.1.) Muutamilla juutalaisilla oli tapana rukoilla kolmesti päivässä. Silloin rukoushetket laulettiin aamulla auringon noustessa kello kuudelta, keskipäivällä auringon ollessa korkeimmillaan ja illalla auringon laskiessa ja yön alkaessa kello kuudelta.
Tätä tapaa noudatti esimerkiksi Daniel.
Dan. 6: 11 Kun Daniel sai tietää, että tällainen määräys oli annettu, hän meni taloonsa. Sen kattohuoneen ikkunat olivat Jerusalemiin päin, ja kolme kertaa päivässä Daniel polvistui siellä ja rukoili ja kiitti Jumalaansa, niin kuin hänellä ennenkin oli ollut tapana. 12 Kun nuo miehet riensivät yhdessä paikalle, he tapasivat Danielin hartaasti rukoilemassa Jumalaansa.
1.2.) Muutamilla juutalaisilla oli tapana rukoilla viisi kertaa päivässä. Silloin edelliseen ohjelmaan lisättiin aamupäivällä noin yhdeksän tienoilla eli auringon ollessa puolessa välissä nousua ja iltapäivällä noin kolmelta kun aurinko oli noin puolessa välissä laskemassa ja ilta alkoi.
Historiallisena yksityiskohtana todettakoon, että tämä tapa on siirtynyt islamiin sellaisenaan. Tästä ilmenee tiedotuksen puutetta. Kaikki tiedä että tapa on ikivanha juutalainen ja kristillinen käytäntö, jota Muhammed on jatkanut kannattajineen.
1.3.) Muutamilla juutalaisilla oli tapana rukoilla seitsemän kertaa päivässä. Silloin aamulla toinen rukous pidettiin jo ennen auringon nousua ja toinen auringon jo noustua. Illalla toinen pidettiin auringon laskiessa ja toinen myöhemmin ennen nukkumaan menoa.
Seitsemästä kerrasta puhuu esim. Psalmi 119: 164 Seitsemästi päivässä minä sinua ylistän vanhurskaista päätöksistäsi.
1.4.) Yöllä hereillä olevat saattoivat vielä rukoilla yövartiossa ollessaan esimerkiksi keskellä yötä.
2) Muutama esimerkki siitä miten rukoushetket liittyvät tunnettuihin Raamatun tapahtumiin.
2.1. ) Ainakin yhteen aikaan Jeesus noudatti seitsemän hetkihartauden tapaa. Tästä kertoo tapaus missä Pietari meni häntä tapaamaan ennen auringon nousua.
Mark. 1: 35 Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. 36 Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta 37 ja löysivät hänet.
2.2.) Helluntain ihme tapahtui aamupäivän liturgisessa hetkessä, joka pidettiin kansallisen suurjuhlan helluntain vieton yhteydessä ja missä Pietari toimi saarnaajana.
Ap.t. 2: 14 Silloin Pietari astui
esiin, ja muut yksitoista hänen kanssaan. Hän alkoi puhua kuuluvalla äänellä: ”Kuulkaa minua, juutalaiset, te kaikki, jotka asutte Jerusalemissa! Tietäkää tämä: 15 —- nythän on vasta aamu, päivän kolmas tunti.
2.3.) Pietarin näky jossa hän sai kutsun mennä Korneliuksen kotiin tapahtui keskipäivän rukoushetken yhteydessä.
Ap.t. 10: 9 Seuraavana päivänä, kun miehet olivat matkalla ja jo lähestyivät kaupunkia, Pietari nousi kuudennen tunnin vaiheilla katolle rukoilemaan.
2.4.) Nikodemuksen ja Jeesuksen keskustelu tapahtui auringon laskun hetkihartaudessa jota vietettiin yön alettua iltakuudelta. Tässä vesperissä juutalaisilla oli useinkin tapana keskustella Raamatusta.
Joh. 3: 1 Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. 2 Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: ”Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan.”
2.5.) Keskiyön liturgisen hartauden eli mesonyktionin toimittivat Paavali ja Silas Filippin vankilassa. Tuo vaikutti niin vankeihin kuin vanginvartijaankin.
Ap.t. 16: 25 Keskiyön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja laulaen ylistivät Jumalaa, ja toiset vangit kuuntelivat heitä
- Rukous Jerusalemiin päin
3.1.) Juutalaiset rukoilivat kasvot Jerusalemiin päin kääntyneenä
Kun oltiin lähellä temppeliä niin mentiin sinne rukoilemaan.
Kun oltiin lähellä synagoogaa niin mentiin sinne. Siellä rukoussuunta oli aina selvä se oli kohti Jerusalemia.
Kun oltiin kauempana noista paikoista niin auringosta katsottiin missä Jerusalem oli ja rukous toimitettiin tuolla paikalla.
Mikäli oltiin matkalla niin matka keskeytettiin ja pidettiin rukous tien vieressä. Keskelle risteystä rukoilemaan pysähtymistäkin nähtiin siellä täällä.
Varsinainen uskon koetinkivi syntyi kun ihminen oli yksinään kotonaan. Silloin nähtiin kuka rukoili itse rukoilemisen vuoksi ja kuka vain muiden mukaan mennen. Jeesus kehotti uskollisuuteen rukouskäytännössä. Myös yksinään kammiossa ollessaan oli rukoiltava.
3.2.) Rooma oli Jerusalemista länteen. Niinpä rukoussuunta oli siellä itään päin. Siellä itäiseen rukoussuuntaan liittyi myös vertauskuva siitä että nouseva aurinko viittaa Jeesuksen takaisintuloon. Nämä yhdessä vaikuttivat liturgiseen käytäntöön
Koska Rooma oli pääkaupunki, niin siitä tuli esikuva. Tästä on seurannut, että valtaosassa maailman kirkkoja alttari eli rukoussuunta on itään päin. Samaten valtaosa maailman kristittyjä vainajia haudataan jalat itään päin eli ylösnousemuksen aamua odottamaan niin että ylös noustessa kasvot ovat valmiina rukoussuuntaan käännettyinä.
3.3.) Historian kuluessa rukoussuunnan muuttaminen on muuttanut maailman kansojen uskonnon. Muhamedin kääntäessä rukoussuunnan Jerusalemista Mekkaan islam kääntyi omaksi uskonnokseen.
- Kehotus säännölliseen rukoukseen
Kun Paavali kehotti kristittyjä rukoilemaan lakkaamatta, niin alkuperäisessä yhteydessään tuo tarkoitti säännöllisistä rukoushetkistä kiinni pitämistä. Seurasipa sitten mitä tahansa eri hetkirukousten ohjelmaa niin sitä piti noudattaa tunnollisesti.
1.Tessalonikalaiskirje:
5:17 Rukoilkaa lakkaamatta
On siinä varmaan ero, mutta miten Tauno tuo Raulin ottama toinen kohta jossa vastaavasti sanotaan, että Hänet on luotu Sananl. 8:22?
Anne
Vastasin tähän kysymykseen juuri yllä ja julkaisin sen samoihin aikoihin kuin sinä kysymyksesi.
Joten tässä:
https://www.kotimaa.fi/saannollisesta-rukoilemisesta/comment-page-3/#comment-158211
Ole hyvä !
Yksi pelkää Jumalan rangaistusta ja pyrkii siksi toimimaan oikein.
Toinen yrittää saada pisteitä hyvää tekemällä. Kolmas yrittää saada kokoon hyviä tekoja enemmän kuin pahoja, jotta saisi armon. Kukaan näistä ei ikinä voi saada varmuutta siitä, että heidän ponnistelunsa olisivat riittävät. Heitä on siinä tilanteessa helppo johtaa harhaan. Heille voi osoittaa millaisia porkkanoita tahansa ja he lähtevät niiden perään. Luullen näin saavuttavansa tavoitteen. Näitä ihmisiä voidaan orjuuttaa ja valjastaa raskaiden kivirekien eteen. He ovat valmiita millaisiin ponnisteluihin tahansa. Saavuttaakseen tuon luvatun porkkanan. Jota he eivät voi kuitenkaan koskaan saada. Varmuus pelastuksesta tulee vain evankeliumiin uskomisen kautta. Mitkään teot, tai tekemättäjättämiset eivät siinä ratkaise. Evankeliumi tuo ilon ja riemun juuri siitä, että kaikki on jo valmiina. Jumalan rakkaus kohdistuu täydellisenä sitä kohtaan, joka uskolla omistaa Jeesuksen sovitustyön itselleen. Tällöin uskovan sydän muuttuu.
Hänessä syntyy valtava into – ja halu toteuttaa Juman tahtoa elämässään. Kaikki pelko ja vaatimusten paine on kadonnut. Jumalan voima on näin tullut uskovan voimaksi ja elämäksi. Näin voi sanoa silloin:”en elä enää minä, vaan Kristus elää minussa”. Joten evankeiumissa on kätkettynä aivan valtava salaisuus. Kuinka helposti kulkeutuukaan sen salaisuuden ohi. Silloin ei voi päästä näkemään sen ihmeellistä voimaa.Tällöin evankeliumi näyttäytyy hyvin vaatimattomana ja mitättömänä asiana. Tämä on koko maailman ihmeellisin asia. Miten taitavasti Jumala onkaan kätkenyt kaikkein suurimman aarteensa.
Pekka
Kiitos tekstistäsi !
Ihmeellistä tämäki Matias, kun saamme näin , monien vuosien jälkeen olla puhaltamassa samaan hiileen. Siitä kun viimeksi on yhdesä puuhailtu, on varmaan ainakin neljännesvuosista.Eikä sen jälkeen olla edes tavttu.
Pekka
Aika kuluu
Kiitos noista menneistä yhteisistä päivistä
Monet miellyttävät muistot tulevat mieleen
Jumala on yksi. Tuo olisi hyvä osata selittää juutalaisille, jotka luulevat kristittyjen palvovan monta Jumala. Se on yksi ja sama Jumala.
Rauli: ” Vastaustesi perusteellisuus tuottaa minulle jopa vaikeuksia seurata jutun pääjuonta”
Matias Roto,
Rauli herrasmieskohteliaasti puhuu ”vastaustesi perusteellisuudesta”. Minun mielestäni vastauksiasi lukiessani on ongelmallista ”seurata jutun pääjuonta” sen vuoksi, ettei niissä näytä olevan loogista juonta ollenkaan! Anteeksi tämä suorapuheisuus, en tahdo missään nimessä loukata, mutta mielestäni otat usein sanan sieltä, toisen täältä joista sitten rakennat epäloogisia siltoja oman näkemyksesi tueksi! Kirjoituksesi näyttävät kyllä komeilta, oppineilta ja viisailta, mutta etteivät ne vain ole kauniita kulisseja? Jos olen erehtynyt ja niin osoitetaan, olen valmis perumaan väitteeni! Olen kuitenkin tutkinut Raamattua yli 60 vuoden ajan aktiivisesti, ettei nyt vastausten antaminen huitaisemalla riitä! Eikä varsinkaan vetoaminen Raamatun ulkopuolisiin teksteihin ole vakuuttavaa.
Minulla oli kuitenkin tarkoitus ottaa esille asia, joka selviää Ari Pasaselle antamassasi vastauksessa: ”Neljänneksi julistaudut ei kristityksi kun kiellät kolminaisuusopin”!
Minäkään en Arin, Raulin ja monien muiden tavoin pidä kolminaisuusoppia raamatullisena, mutta millä valtuuksilla kiellät meiltä kristityn nimen? Tiedän kyllä, että kristilliset kirkot ja monet kristilliset yhteisötkin ovat samaa mieltä: Joka kieltää kolminaisuusopin, ei ole kristitty ollenkaan, mutta missä ovat valtuudet tällaiseen tuomioon?
Savonarola seisoi aikoinaan kirkollisten pyöveleittensä edessä ennen kuin kovien kidutusten jälkeen hirtettiin ja poltettiin roviolla. Kun piispa lausui tuomion: Minä erotan sinut taistelevasta ja riemuitsevasta seurakunnasta, lausui Savonarola: Siihen sinulla ei ole valtuuksia (erottaa myös riemuitsevasta seurakunnasta)!
Minä en kuulu mihinkään kirkkoon, kristilliseen järjestöön tai muuhun kuppikuntaan, mutta silti Jeesus on minun Herrani ja uskon, että Hän on kuollut minun syntieni tähden ja ylös noussut kuoleman valtojen voittajana. Häneen uskomalla olen pelastettu!
Tässä on minun uskontunnustukseni vanhan laulun sanoin:
Kristitty olen ja tahdon olla, Kunnes ei vaihtele päivä, kuu, Kristitty olen, se kunniani, Vaikk’ koko maailma raivostuu. Kristitty olen ja siksi jäänkin, Mä Herraa Jeesusta rakastan, Ja koko syömmeni Hälle annan, Mi päästi pauloista kuoleman.
Kristitty olen, oi armo suuri. Mun synnin orjan Hän pelasti. Ja opinkiistoista huolimatta Mun vapahdettu on sieluni!
No niin! Ole hyvä, Matias, ja te muutkin oppineet tai oppimattomat, ja kääntäkää joka ainoa Raamatun sana uudestaan, josko löydätte kumotaksenne tämän uskoni!
terveisin,
Reino – kristitty!
Reino
1) Viittaat Girolamo Savonarolaan.
Hän pitäytyi erittäin syvällisesti kolminaisuusoppiin. Hän taisteli katolisen opin puolesta sydämensä pohjasta asti. Hänen pyrkimyksensä oli kirkon uudistuminen ja siihen hän pyrki nimenomaan kirkon sisältä käsin. Hän oli katolisen kirkon munkki. Hän myös haki paavin luvan oman munkkikuntansa peruistamiselle. Opillisesti hän pysyi kirkolle uskollisena koko ikänsä kuolemaansa asti.
Ongelmaksi muodostui se että hän myöhemmin pöyhistyi hengessään ja vaikka hän antoi ymmärtää, että hän pyrki vaikuttamaan syntiä ja väärinkäytöksiä vastaan, niin tosiasiassa hän alkoi taistelemaan yhteisen kirkon järjestystä vastaan. Tästä seurasi että liike joka oli tarkoitettu parantavaksi alkoikin vaikuttamaan tarkoitusperiään vastaan. Se sai aikaan hajaannusta. Kirkon oli pakko reagoida. Savonarola sai rangaistuksensa.
Savonarolasta voi lukea esim osoitteesta:
http://www.newadvent.org/cathen/13490a.htm
Reino
2) Raamattu on kaiken opin perusta. Tästä ovat yksimielisiä niin kaikki perinteiset kirkkokunnat jotka jo kahden vuosituhannen perinteellä ovat sydämensä pohjasta tutkineet pyhiä kirjoituksia koko voimallaan ja tarmollaan ja jota myös ovat kaikessa pyrkineet ymmärtämään ja julistamaan.
Viittaan kirkon historian kuluessa syntyneihin teksteihin siksi että niissä on kiteytetty tuon vuosisataisen uutteran työn yhteenveto muutamiksi riveiksi. Ne ovat Raamatun äärellä vietettyjen vuosisataisten rukousten ja tutkistelujen hedelmiä joita nuo muinoin Herran puutarhassa ahertaneet tarjoavat meidän nautittavaksemme.
On lähinnä oman itsensä korottamista pöyhistellä oman viisautensa varassa ja kuvitella että yhdessä hetkessä olisi saanut enemmän oppia kuin tuo sukupolvien saatossa sana sanalta hiotut helmet tuovat esille.
Yleinen kulttuuria koskeva viisaus sanoo, että se sukupolvi joka ei tahdo ottaa oppia menneiltä sukupolvilta on tuomittu toistamaan kaikki menneitten sukupolvien tekemät virheet.
Napoleon ei ottanut oppia Kaarle XII retkestä Venäjää vastaan, vaan vei joukkonsa tuhoon. Hitler ei ottanut oppia sen paremmin Kaarlesta kuin Napoleonistakaan ja vei saksalaiset tuhoon NL:oon tekemällään hyökkäyksellään.
Jos näin on jo maallisessa elämässä kuinka paljon ennemmin meillä on opittavaa kun elämme yli kolme vuosituhatta vanhassa pyhien joukossa yhtenä jäsenenä menneitten sukupolvien saatossa, yhdessä koko maailmanlaajuisen kristikunnan kanssa yhteisessä liturgiassa, yhteen Kristukseen pitäytyvässä yhteisessä uskossa.
Reino
3) Olen jo yllä paljonkin kirjoittanut kolminaisuusopista. En lähde sitä kertaamaan.
Peruslähtökohdissaan kristillinen usko on uskoa yhteen Jumalaan joka on ilmoittanut itsensä kolmessa persoonassa Isänä ja Poikana ja Pyhänä Henkenä.
Tämän kanssa ristiriidassa olevat opit ovat kristinuskon kannalta vieraita oppeja. Nuo vieraat opit eivät julista elävää Jumalaa, vaan jotain vierasta jumalaa.
Tästä syystä usko kolmiyhteiseen Jumalaan on ratkaisevaa pelastuksen kannalta. Kyseessä siis ei ole tietoteoreettinen määrittelykysymys vaan elääkö Jumalan varassa vaiko vain omien mielikuvitustensa varassa.
Athanasiuksen tunnustuksen sanojen sisältö siis kertoo Hänestä joka on meidän Luojamme, Pelastajamme ja Pyhittäjämme: yhdestä Jumalasta kolmessa persoonassa.
”Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.
Yhteinen kristillinen usko on tämä: Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala, persoonia toisiinsa sekoittamatta ja jumalallista olemusta hajottamatta. —”
Alkukielellä latinaksi sanotaan että tämä usko on ”koko maailmanlaajuisen kirkon yhteinen usko” = ”Fides catholica” :
”QUICUMQUE vult salvus esse, ante omnia opus est, ut teneat catholicam fidem: Quam nisi quisque integram inviolatamque servaverit, absque dubio in aeternam Fides autem catholica haec est: ut unum Deum in Trinitate, et Trinitatem in unitate veneremur.”
4) Kirkko on Kristuksen ruumis. Siksi kirkon ulkopuolella oleminen on samaa kuin Kristuksen ulkopuolella oleminen.
Koko raamatullinen maailma on yhteisöllinen. Usko on meidän yhteinen uskomme.
Lauman ulkopuolella oleva lammas oli kadonnut lammas. Kodista ulos mennyt poika oli tuhlaajapoika. Viinipuusta irralleen joutunut oksa kuivui. Muualta kuin portista lammashuoneeseen tullut oli varas. Ilmestyskirja puhuu kadotukseen joutuvista ”ulkopuolella olevina”. Jne.
Pelastus on lampaan tuonti takaisin laumaan, tuhlaajapojan paluu kotiin, oksan liittäminen viinipuuhun, sisäpuolelle kaupungin jäsenluetteloon mukaan tuleminen, nimen kirjoituttaminen elämän kirjaan, jne..
Vanhat kirkon isät ovat sanoneet ”extra ecclesiam nulla salus”, kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta.
Pelastus puolestaan on Pyhän Hengen lahja. Hän tekee työtään kirkossa, kirkon välityksellä ja kirkon rakentamiseksi, jne,, kuten sanomme kolmannessa uskonkappaleessa:
”Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, jne. .”
Huomaa että kirkko ei ole tässä meidän uskontunnustuksessamme jokin irrallinen jatke Pyhän Hengen mainitsemisen jälkeen vaan koko teksti iankaikkiseen elämään asti on kuvausta siitä mitä Hän, Pyhä Henki tekee ja vaikuttaa.
Hänen työtään ja vaikutustaan siis on paitsi kirkko myös pyhien yhteys, syntien anteeksi saaminen, ruumiin ylösnousemus ja iankaikkinen elämä.
Matias. Vetoat aika usein kirkon pitkään perinteeseen. Esimerkiksi näin: ”Tästä ovat yksimielisiä niin kaikki perinteiset kirkkokunnat jotka jo kahden vuosituhannen perinteellä ovat …”
Tällaista argumentointiea käytettiin myös Jeesuksen päivinä, Isä-Abrahamiin vedottiin. Jeesus kyllä sitten useaan otteeseen tuomitsi perinnäissäädökset, vaikka niissäkin oli ripaus tuon ajan Raamatusta.
Käsi sydämelle, Matias. Onko sinun mielestäsi kuluneet kaksi tuhatta vuotta johtaneet ”perinteisiä kirkkokuntia” kohti Raamatun totuutta ja sitä, että ”he olisivat yhtä”? Vai onko sekaannus ja hajaannus enemmänkin lisääntymään päin?
Onko taivaallinen kuninkaamme Jeesus Kristus noin huonosti kyennyt olemaan ”teidän kanssanne maailman loppuun asti”?
Olisiko meidän kaikkien, jotka haluamme Jeesusta seurata, ihan itse otettava selvää kolminaisuusopin pitävyydestä vain ja ainoastaan Raamattuun vedoten?
Rauli
Äsken jo perustelin Reinolle miksi vetoan kirkon vanhaan perinteeseen. Kun samoja kysymyksiä on jo sukupolvien ajan pohdittu suurin joukoin niin on ajan haaskausta jättää noiden töiden hedelmät käyttämättä ja tehdä turhaa työtä asian hyväksi joka jo on perusteellisesti käsitelty.
Kirkon yhteyden perusta on yhteisessä kasteessa. Kaste on yksi ja siksi koko maailmanlaajuisen eli yhteisen eli yleisen eli katolisen kirkon yhteys on todellista yhteyttä yhdessä Kristuksen ruumiissa. Tämän yhteyden on Jumala itse rakentanut. Siksi mitkään inhimilliset erot eivät voi sitä rikkoa.
Aivan historian antama tuomio on sellainen että ne kirkkokunnat jotka ovat liukuneet kauimmaksi vanhasta kirkollisesta perinteestä ovat pahiten pirstoutuneet pikkuisiksi sirpalekirkoiksi. Mitä enemmän on poikettu vanhasta perinteestä sitä rajumpaa on ryhmien repeily ollut. ”Hedelmistään puu tunnetaan.”
Kun katselemme Jeesuksen opetusta, niin myös hän itse seurasi suullisen Lain kysymyksenasetteluja opetuksessaan. Suuri osa hänen opetuksiaan selittyy tuon ajan yleisten kysymyksenasettelujen erityistapauksiksi.
Sen sijaan Vapahtajamme kritisoi sellaista suullisen Lain (=evankeliumien perinnäissäännöt) tulkintaa, joka johti kirjoitetun Lain eli Tooran vastaisiin tulkintoihin. Käyttääksemme nykyajan sanontaa: Juridisilla vippaskonsteilla ei saa tehdä tyhjäksi lain tarkoittamaa kohtuullisuutta ja oikeudenmukaisuutta.
Kaikki kristilliset kirkot pitäytyvät siinä periaatteessa, että Raamattu on kaiken opin perusta.
Edellä olen tuonut esille vain murto-osan niistä raamatunkohdista, missä Vanhan testamentin Herra -sana, eli alkutekstin Pyhä Nimi JHWH, on Uuden testamentin puolella sanottu Jeesuksesta Kristuksesta.
Olemme siis tässä keskustelussamme päässeet näkemään vasta ”jäävuoren huippua” Jumalan suurista salaisuuksista.
Jumalan siunauksen toivotuksin
On helppo olla kanssasi samaa mieltä siitä, että ”olemme siis tässä keskustelussamme päässeet näkemään vasta “jäävuoren huippua” Jumalan suurista salaisuuksista.”
Toivottavasti löydämme myös paljastuksia noihin salaisuuksiin. Tiesitkö, että monet niistä paljastetaan vasta lopun aikana? Esimerkiksi Danielille vakuutettiin: ”Totisesti, nämä asiat ovat salatut ja sinetöidyt lopun hetkeen saakka. Monet seulotaan, sulatetaan ja puhdistetaan, mutta jumalattomat elävät jumalattomina, eikä kukaan jumalattomista ole tätä ymmärtävä. Mutta viisaat ymmärtävät.”(Dan12:9,10)
Mielenkiintoista, että Septuaginta käyttää tässä sanaa ”synteleia”, ajanjakso johon Kristus viittasi pitkään ja perusteellisesti.
Kolminaisuusoppia on usein perusteltu juuri tuolla esille ottamallasi tavalla: ”Vanhan testamentin Herra -sana, eli alkutekstin Pyhä Nimi JHWH, on Uuden testamentin puolella sanottu Jeesuksesta Kristuksesta.”
Jos sinulla on aikaa, kuulisin mielelläni millaiset raamatunkohdat sinulla on erityisesti mielessäsi.
Tietty telogian opinnot auttavat eroittamaan opin ja kristillisen elämän. Ne kun ovat eri asioita, vaikka liittyvätkin läheisesti toisiinsa. Oppi sovituksesta on uskomme määrittelyä. Opin avulla voidaan saada kuvan siitä, millaisilla edellytyksillä sovitus on mahdollinen.
Evankelistan kutsumuksellani puolustan evankeliumin todellisuutta Jumaln suurena viisautena ja voimana. Ilman kolminaisuusoppin määrittelemää Jeesuksen Jumalallista olemusta tuolta puolustelulta putoaa pohja. Oppi on evankelimin totuuden puolustamista varten. Se ei ole uskomme kohde.
Kiitän Ari Pasasta siitä, että hän on jatkuvasti tuonut asiaa esiin. Muuten en olisi päässyt näin perusteellisesti tätä oivaltamaan.
Pakotit Ari minut pohtimaan asiaa.
Myös Koraanin 9 suura kieltää uskomasta Jeesukseen Jumalan poikana. Koraani pitää Jeesusta vain yhtenä profeettana. Tämä sama oppi voidaan löytää eri muodoissaan monestakin uskon suunnasta. Jopa Liberaalinen teologia voi sisältää tämän ajatusen. Jeesus voidaan hyväksyä kyllä henkilönä, mutta hänen Jumalallinen puolensa kielletään, tai mitätöidään.
Kolminaisuus oppi määrittelee sen mikä on kristillistä uskoa ja mikä ei. Usko taas on se minkä varassa elämämme Kristittynä on. Uskon kannalta, opillisista asioista meidän ei tarvitse välittää yhtään mitään. Riittää kun uskomme Jeesuksen sovittaneen syntimme Gogatalla. Kolminaisuusoppiin uskominen ei ole uskomme kohde. Pelastuksemme ei riipu siitä miten suhtaudumme kolminaisuusoppiin.
Evankeliumi toimii vain tietyin edellytyksin. Oppi määrittelee nämä edellytykset. Kirkkohistoriassa näemme ne monet hyökkäykäykset, joita evankeliumia vastaan on eri aikoina tehty. Samat harhapolut ovat tuttuja tänääkin. niillä vain on eri nimiä nyt. Oppi sovituksesta on kehkeytynyt oppi- riitojen tuloksena. Vuosisatojen aikana on ollut lukuisia yrityksiä tuoda toisenlainen evankeliumi kirkon opiksi. Tämä toinen evankeliumi, ei kuitenkaan ole mikään ilosanoma. Se ei sisällä pelastusta, eikä Jumalan voimaa elämän muutokseen.
Sille opille on ominaista, että uskovat joutuvat pelastamaan itse itsensä ja tekemään itsestään pyhiä ihan omin voimin.Ulkonaisesti voi kaikki näyttää hyvältä. Jumalan voima vain puuttuu elämästä. Tämä johtaa väkisinkin ulkokultaisuuteen ja itsepetokseen.
Usko on varsinainen elämä ja oppi suojaa tätä elämää ulkoista uhkaa vastaan.