.
Rukoilemme kotonamme Lutherin aamu ja iltarukoukset täyden kaavan mukaan.
Siihen kuuluvat: Ensinnäkin: ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.Amen.” Toiseksi: ”Apostolinen uskontunnustus.” Kolmanneksi: ”Isä meidän rukous.” Neljänneksi: ”Lutherin kirjoittama rukous.” Meidän perheessämme laulamme vielä lopuksi virren 548.
Luther vähensi päivän rukoushetkien määrän. Hän päätyi tähän käytännön syistä. Hän luki useampia hetkirukouksia päivittäin. Kerran hän tuli tilanteeseen jossa hän oli pari viikkoa ohjelmastaan perässä. Silloin hän luki kerralla koko rästiin jääneen ohjelmansa läpi. Silloin hän tuli ajatukseen että tavallisille ihmisille riittää aamu ja iltarukous. On huomattava että Lutherin ruokarukouksen lukemisen ohjeeseen liittyy Isä meidän -rukouksen lukeminen.
Vanha kristillinen käytäntö on seurannut ikivanhaa juutalaista perinnettä. Toiset ovat rukoilleet kolme kertaa päivässä, toiset viisi kertaa ja muutamat seitsemästi.
Otan tähän pienen opetuksen tuosta vanhasta perinteestä.
Hetkirukouksista
Juutalainen rukouskäytäntö sisälsi päivittäisiä liturgisia hetkihartauksia. Ne kuuluivat jokaisen juutalaisen arkipäivään.
- Rukoushetkien lukumäärästä
1.1.) Muutamilla juutalaisilla oli tapana rukoilla kolmesti päivässä. Silloin rukoushetket laulettiin aamulla auringon noustessa kello kuudelta, keskipäivällä auringon ollessa korkeimmillaan ja illalla auringon laskiessa ja yön alkaessa kello kuudelta.
Tätä tapaa noudatti esimerkiksi Daniel.
Dan. 6: 11 Kun Daniel sai tietää, että tällainen määräys oli annettu, hän meni taloonsa. Sen kattohuoneen ikkunat olivat Jerusalemiin päin, ja kolme kertaa päivässä Daniel polvistui siellä ja rukoili ja kiitti Jumalaansa, niin kuin hänellä ennenkin oli ollut tapana. 12 Kun nuo miehet riensivät yhdessä paikalle, he tapasivat Danielin hartaasti rukoilemassa Jumalaansa.
1.2.) Muutamilla juutalaisilla oli tapana rukoilla viisi kertaa päivässä. Silloin edelliseen ohjelmaan lisättiin aamupäivällä noin yhdeksän tienoilla eli auringon ollessa puolessa välissä nousua ja iltapäivällä noin kolmelta kun aurinko oli noin puolessa välissä laskemassa ja ilta alkoi.
Historiallisena yksityiskohtana todettakoon, että tämä tapa on siirtynyt islamiin sellaisenaan. Tästä ilmenee tiedotuksen puutetta. Kaikki tiedä että tapa on ikivanha juutalainen ja kristillinen käytäntö, jota Muhammed on jatkanut kannattajineen.
1.3.) Muutamilla juutalaisilla oli tapana rukoilla seitsemän kertaa päivässä. Silloin aamulla toinen rukous pidettiin jo ennen auringon nousua ja toinen auringon jo noustua. Illalla toinen pidettiin auringon laskiessa ja toinen myöhemmin ennen nukkumaan menoa.
Seitsemästä kerrasta puhuu esim. Psalmi 119: 164 Seitsemästi päivässä minä sinua ylistän vanhurskaista päätöksistäsi.
1.4.) Yöllä hereillä olevat saattoivat vielä rukoilla yövartiossa ollessaan esimerkiksi keskellä yötä.
2) Muutama esimerkki siitä miten rukoushetket liittyvät tunnettuihin Raamatun tapahtumiin.
2.1. ) Ainakin yhteen aikaan Jeesus noudatti seitsemän hetkihartauden tapaa. Tästä kertoo tapaus missä Pietari meni häntä tapaamaan ennen auringon nousua.
Mark. 1: 35 Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. 36 Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta 37 ja löysivät hänet.
2.2.) Helluntain ihme tapahtui aamupäivän liturgisessa hetkessä, joka pidettiin kansallisen suurjuhlan helluntain vieton yhteydessä ja missä Pietari toimi saarnaajana.
Ap.t. 2: 14 Silloin Pietari astui
esiin, ja muut yksitoista hänen kanssaan. Hän alkoi puhua kuuluvalla äänellä: ”Kuulkaa minua, juutalaiset, te kaikki, jotka asutte Jerusalemissa! Tietäkää tämä: 15 —- nythän on vasta aamu, päivän kolmas tunti.
2.3.) Pietarin näky jossa hän sai kutsun mennä Korneliuksen kotiin tapahtui keskipäivän rukoushetken yhteydessä.
Ap.t. 10: 9 Seuraavana päivänä, kun miehet olivat matkalla ja jo lähestyivät kaupunkia, Pietari nousi kuudennen tunnin vaiheilla katolle rukoilemaan.
2.4.) Nikodemuksen ja Jeesuksen keskustelu tapahtui auringon laskun hetkihartaudessa jota vietettiin yön alettua iltakuudelta. Tässä vesperissä juutalaisilla oli useinkin tapana keskustella Raamatusta.
Joh. 3: 1 Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. 2 Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: ”Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan.”
2.5.) Keskiyön liturgisen hartauden eli mesonyktionin toimittivat Paavali ja Silas Filippin vankilassa. Tuo vaikutti niin vankeihin kuin vanginvartijaankin.
Ap.t. 16: 25 Keskiyön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja laulaen ylistivät Jumalaa, ja toiset vangit kuuntelivat heitä
- Rukous Jerusalemiin päin
3.1.) Juutalaiset rukoilivat kasvot Jerusalemiin päin kääntyneenä
Kun oltiin lähellä temppeliä niin mentiin sinne rukoilemaan.
Kun oltiin lähellä synagoogaa niin mentiin sinne. Siellä rukoussuunta oli aina selvä se oli kohti Jerusalemia.
Kun oltiin kauempana noista paikoista niin auringosta katsottiin missä Jerusalem oli ja rukous toimitettiin tuolla paikalla.
Mikäli oltiin matkalla niin matka keskeytettiin ja pidettiin rukous tien vieressä. Keskelle risteystä rukoilemaan pysähtymistäkin nähtiin siellä täällä.
Varsinainen uskon koetinkivi syntyi kun ihminen oli yksinään kotonaan. Silloin nähtiin kuka rukoili itse rukoilemisen vuoksi ja kuka vain muiden mukaan mennen. Jeesus kehotti uskollisuuteen rukouskäytännössä. Myös yksinään kammiossa ollessaan oli rukoiltava.
3.2.) Rooma oli Jerusalemista länteen. Niinpä rukoussuunta oli siellä itään päin. Siellä itäiseen rukoussuuntaan liittyi myös vertauskuva siitä että nouseva aurinko viittaa Jeesuksen takaisintuloon. Nämä yhdessä vaikuttivat liturgiseen käytäntöön
Koska Rooma oli pääkaupunki, niin siitä tuli esikuva. Tästä on seurannut, että valtaosassa maailman kirkkoja alttari eli rukoussuunta on itään päin. Samaten valtaosa maailman kristittyjä vainajia haudataan jalat itään päin eli ylösnousemuksen aamua odottamaan niin että ylös noustessa kasvot ovat valmiina rukoussuuntaan käännettyinä.
3.3.) Historian kuluessa rukoussuunnan muuttaminen on muuttanut maailman kansojen uskonnon. Muhamedin kääntäessä rukoussuunnan Jerusalemista Mekkaan islam kääntyi omaksi uskonnokseen.
- Kehotus säännölliseen rukoukseen
Kun Paavali kehotti kristittyjä rukoilemaan lakkaamatta, niin alkuperäisessä yhteydessään tuo tarkoitti säännöllisistä rukoushetkistä kiinni pitämistä. Seurasipa sitten mitä tahansa eri hetkirukousten ohjelmaa niin sitä piti noudattaa tunnollisesti.
1.Tessalonikalaiskirje:
5:17 Rukoilkaa lakkaamatta
Matias,
Kopioin tähän äsken painosta tulleesta kirjastani Avioliitto Raamatun valossa kolminaisuutta käsittelevää tekstiä. Kirja tulee kirjakauppoihin syksyn aikana.
Valitettavasti alkupainos loppui ja odottelemme kirjapainosta uutta painosta!
Kaste kolmiyhteisen Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ei ole alkuperäinen kastetapa. Se on kiteytynyt vasta 300-luvulla kirkon käytännöksi oppiriitojen jälkeen ja lisätty Matteuksen lähetyskäskyyn! Samalla hävitettiin muut käsikirjoitukset polttamalla. Ainoastaan Eusebiuksen tekstivariaatio on tästä jäljellä (ks. Haapa, Matteuksen
evankeliumi, s 343). Siinä Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä ei
mainita lainkaan, ei myöskään kasteesta siinä puhuta, vaan kaikki
sisältyy Jeesuksen opetusten pitämiseen. Eusebiuksen käyttämä tekstivaihtoehto on sujuvaa kreikkaa, sen sijaan nykyinen hyväksytty tekstimuoto, jota Jeesus itse, ottaen huomioon Hänen muun opetuksensa, ei ole voinut koskaan käyttää, on alkukielen kannalta tökerö! Alkuperäinen Matteuksen kohta siis kuuluu Eusebiuksen mukaan:
“Menkää ja tehkää kaikista kansoista opetuslapsia minun
nimessäni ja opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen
käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne
joka päivä maailmanajan täyttymykseen asti.”
Tämä Jeesuksen lupaama läsnäolo on välttämätöntä, että ns. kasteprosessi pääsee toteutumaan ihmisen elämässä, kunnes ylösnousemus tapahtuu ja lopullinen uusi luominen on saatettu päätökseen.
Tiedän nyt kuitenkin astuneeni alueelle, missä jo kuulen oikeaoppisuuden kumeaa jyrinää. On kuin vanha demiurgi alkaisi syvyydestä käsin urahdella uhkaavasti. Uskallapas astua tälle alueelle!
Tästä on kysymys nimenomaan silloin, kun kajotaan kolminaisuusoppiin. Jeesuksen neitseestäsyntymisen ja ruumiillisen ylösnousemuksen, nämä suoraan Raamatusta luettavat totuudet, voivat papit ja teologit nykypäivänä
kieltää virkaansa menettämättä, mutta menepä kajoamaan kolminaisuusoppiin, tuohon kanonisen Raamatun jälkeen vuosisatojen perästä sorvattuun järkeisoppiin, niin kyllä meteli syntyy!
Onneksi tämä ääni on ihmisestä eikä Jumalasta lähtöisin! “It dinna veit dajanna”, “on tuomio ja Tuomari myös”, kuuluu Jumalan omaan oikeuteen vetoava aramealainen sanonta (Santala, Kristinuskon juuret II). Hurskas juutalainen korjaa heti mahdollisen valheensa nämä sanat kuultuaan. Meidänkin tulisi korjata ne tulkintavirheet ja suoranaiset totuuden salailuun perustuvat valheet, mitkä eivät tule kestämän iankaikkisen
Tuomarin tutkivien silmien edessä.Totuus on Majesteetti ja
sen edessä tulee kumartua, vaikka se järkyttäisi taivaita ja maata!
Kaste Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ei toki sinänsä ole ketään helvettiin vienyt, onhan siinä kysymys jonkinlaisesta opillisesta keskiarvosta, joka on jättänyt itse kullekin uskovalle liikkumavaraa omakohtaiseen hengelliseen tajuamiseen pelastuksestaan Kristuksessa. Selkeillä vesillä tässä ei kuitenkaan pelastuksen asiassa olla, jos ei jakseta uskoa, että Jumalan ainosyntyisen Pojan, Jeesus Messiaan Nimeen kastaminen on riittävä suuren Jumalan yhteyteen pääsemiseksi.
Onhan tämä Poika, vaimon siemen, ainoa tie Isän tykö (Jh 14:6).
Ainoastaan tässä nimessä on pelastus (Apt 4:12).
Kaikkivaltiasta Luojaamme ja Isäämme kunnioitetaan parhaiten tunnustamalla kirkkaasti Hänen itse asettamansa pelastusjärjestys: Pojan – eikä kenenkään muun – kautta saadaan elämä ja tullaan Isän tykö.
Pelastukseen ei riitä ihmisen järjen, ‘logiikan riemuvoitto’, niin kuin kolminaisuusopin oivaltamista on kutsuttu. Siihen tarvitaan ilmoituksen Sana, jonka takana on itse Ilmestyksen Henki.
Lutherkin opetti, että sellainen oppi, mikä ei perustu ilmestyksen Sanaan, on hylättävä.
Niitä raamatullisia asioita, mitkä on sisällytetty kolminaisuusnimikkeen alle, ei tarvitse eikä saakaan kolminaisuusopin kanssa hylätä, vaan ne voidaan opettaa,
pitää ja jopa ymmärtääkin selkeämmin muissa yhteyksissä.
Mutta itse kolminaisuusoppi on yli Kirjoitusten menevänä järjen päätelmänä ja Kristus-keskeisen pelastustien hämärtäjänä syytä hylätä ja ryhtyä sitä selkeämmin puhumaan Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä niillä nimikkeillä, terminologialla ja sisällöllä, mitkä Raamattu meille ilmoittaa.
Yli Kirjoitusten kurkkiminen ja Jumalasta tietäminen, olkoon
se kuinka viisaan tuntuista tahansa, on spiritismiä (tai spiritualismia,
kuten ao. harrastajat itse mieluummin uskontoaan kutsuvat).
Onko sitten pätevämpää ottaa, kuten monet ovat tehneetkin, Jeesusnimen tilalle hepreankielen muoto Jeeshuua (engl. kielessä transkriptio Jeshua). Ensinnäkin Jeeshuua-sanan viimeinen kirjain ei ole a, vaan ajin, jonka oikeaa ääntämistä kukaan ei varmuudella tiedä. Jemenin juutalaisten käyttämä ääntäminen ei onnistu vähällä kummalla länsimaalaiselta, mikä sekin on olettamus oikeasta ääntämistavasta eikä suinkaan todistettu asia. Ne, jotka ovat ottaneet hepreankielen
Jeshua-nimen käyttöönsä ja kiivailevat sen puolesta, lausuvat lisäksi kovin kirjavalla tavalla tämän nimen, kuten eräskin Jeshua- nimen käytön puolesta kiivaileva saarnamies kaseteillaan puhuu toistuvasti “Jessuasta”! Jos tavoitellaan alkuperäistä, äännettäköön se sitten mahdollisimman tarkasti oikein – eihän muuten ole ollenkaan vakuuttavaa ottaa toisen kielikulttuurin edustajana “ainoaa oikeaa nimeä” käyttöön!
Miksi sitten kreikankieleen ja sitä kautta meille suomalaisillekin tuli käyttöön muoto Jeesus? Siihen on yksinkertainen vastaus,jonka kyllä Raamatun kielenkäyttäjien tulisi ilman muuta ymmärtää,mutta jossa yksinkertaiset tässäkin tapauksessa ovat tulleet johdetuksi harhaan.
Kreikassa, kuten myös latinassa Jeshua – nimi mielletään naisen nimeksi ja siksi Jumalan Pojasta puhuttaessa pitää lausua Jeesus! Näin myös latinassa esim. Junia on naisen nimi ja Junias miehen nimi!
Todettakoon, että esimerkiksi täällä Suomenniemellä kautta vuosisatojen on Jeesus-nimessä pelastuttu ja niin tapahtuu vastedeskin. Ei siihen ole hepreanmuotoista nimeä tarvittu. Vastaavasti Jehovan todistajatkin myöntävät, että käyttämänsä Jehova-nimi ei välttämättä ole oikein äännetty, kuten Jahve-muotoakaan ei ole voitu todistaa välttämättä oikeaksi. Tästä huolimatta he eivät ole luopuneet Jehova-muodosta aivan perustellusti, sillä se on kuitenkin nimi, niin kuin Jumalalla
oman ilmoituksensa mukaan on nimi. Tämä perustelu riittää kyllä meillekin Jeesus-nimen kohdalla.
Kastetoimitus suoritetaan siis apostolien esimerkin mukaisesti Jeesuksen Kristuksen (Messiaan) nimeen. Muussa nimessä ei ole pelastusta!
1) Viittauksesi Eusebiuksen tekstiin, Nikean kokoukseen ja Haavan kommentaariin kuuluvat Uuden testamentin tekstihistorian kannalta menneeseen aikaan. Teoria on jo aikoja sitten hylätty koska se ei sovi vanhojen asiakirjalähteiden kanssa yhteen. Esimerkiksi Metzgerin kriittinen tekstijulkaisujen kommentaari, jossa arvioidaan eri tekstivaihtoehtojen painoarvoa alkuperäisen tekstin löytämiseksi, ei edes mainitse sitä siitä syystä että se on asian vierestä.
Eusebiuksen tekstiin tuo lyhyempi muoto sopii kaikissa 16 kohdassa missä se esiintyy. Mutta Eusebiushan ei edes yritä kertoa kastekaavaa vaan puhuu yleisesti kasteen toimittamisesta.
Kaikki vanhat käsikirjoitukset puhuvat siitä että kastetoimitus toimitetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Näin myös maailman vanhin katekismus Kahdentoista Apostolin opetus eli Didakhe joka kertoo apostolisen kasteperinteen mukaisesta kasteesta. .
Olen tästä jo kirjoittanut yllä joten en mene tätä sen pidemmälle toistamaan samoja asioita.
2) Kolminaisuusoppi on Vanhan kirknn opetus. Kun Areios tuli omine järkeisoppeineen tuomaan uutuuksiaan, joissa Jeesuksen täysi jumaluus kiellettiin, niin Nkean kirkolliskokous torujui tuon kreikkalaiseen pakanalliseen filosofiaan luottavan järkeisoppineen harhaopin päättäväisesti ja pitäytyi kristinuskon alkuperäiseen opetukseen puolustaen sitä oppia että Jeesus on Jumala oman inhimillisen olemuksensa lisäksi.
3) Mitä tulee ‘ajin , עַ֚יִן – kirjaimen ääntämiseen niin jopa sen ääntämishistoria eri murteissakin tunnetaan. Esim. Galileassa se oli vähitellen häipymässä niin että noin vuoteen 200 j:Kr se oli kokonaan häivinnyt. Niinpä tuon galilealaisen murteen mukaisesti myöhemmässä juutalaisessa kirjallisuudessa Herramme nimi esiintyy muodossa Jesu.
Kun alkukirkon aikana koko Rooman valtakunnassa oli noin 7-9 miljoonaa kreikkaa puhuvaa juutalaista ja Pyhällä maalla noin 1,5 miljoonaa arameaa puhuvaa, niin Joosua nimen kreikkalainen muoto Jeesus oli koko juutalaisuutta ajatellen Jeesuksen nimen yleisin lausunta Vapahtajamme elinaikana.
4) Viittaan vielä aikaisempaan puheenvuorooni Ef. 19 missä Paavali nimenomaan Jeesuksen kastekäskyyn vedoten puhuu Pyhästä Hengestä. Kuinka kummassa efesolaiset muka eivät olisi kuulleet puhuttavankaan Pyhästä Hengestä kun kerran kastekaavaan sisältyy Jeesuksen käsky mukaisesti kastaa ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”.
https://www.kotimaa.fi/saannollisesta-rukoilemisesta/comment-page-1/#comment-157990
Reino
Kirjoitat: ”Lutherkin opetti, että sellainen oppi, mikä ei perustu ilmestyksen Sanaan, on hylättävä.”
Kylläpä vain ja
– siksipä hän järkähtämättä pysyi kolminaisuusopissa
( ja
– siksipä hän myös tuomitsi uudelleenkastajat erittäin perusteellisesti).
Tässä hänen tekstiään kolminaisuusopista ja tähän liittyen Jeesuksen täydestä Jumaluudesta.
Schmalkaldenin opinkohdat
Ensimmäinen osa: Jumalan majesteettia koskevat yleiset opinkohdat
1.Isä, Poika ja Pyhä Henki, kolme eri persoonaa mutta yhtä ainoaa jumalallista olemusta ja luontoa, ovat yksi ainoa Jumala, joka on luonut taivaan ja maan.
2. Isä ei ole syntynyt kenestäkään, Poika on syntynyt Isästä, Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta.
3. Ei Isä eikä Pyhä Henki vaan ainoastaan Poika on tullut ihmiseksi.
4.Poika on tullut ihmiseksi siten, että hän ilman miehen myötävaikutusta sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi puhtaasta, pyhästä neitsyestä, Mariasta. Sitten hän kärsi ja kuoli, hänet haudattiin, hän meni helvettiin, nousi kuolleista, astui ylös taivaaseen, istuu Jumalan oikealla puolella ja on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, niin kuin apostolinen ja Athanasioksen uskontunnustus sekä yleisesti käytetty lasten katekismus opettavat.
Näitä opinkohdista ei ole kiistaa eikä riitaa, molemmin puolin me tunnustaudumme niihin. Siksi niitä ei nyt ole tarpeen käsitellä laajemmin.
Toinen osa: Jeesuksen Kristuksen virka ja tehtävä: meidän lunastuksemme
Ensimmäinen eli pääopinkohta
Jeesus Kristus, meidän Jumalamme ja Herramme, on ”kuollut meidän syntimme tähden ja noussut kuolleista meidän vanhurskautemme tähden” (Room. 4:25).
Hän yksin on ”Jumalan Karitsa, joka kantaa maailman synnin” (Joh. 1:29). ”Jumala on pannut kaikkien meidän syntimme hänen kannettavikseen” (Jes. 53:6). ”Kaikki he ovat syntisiä, mutta tulevat ilman omaa ansiota vanhurskaiksi hänen armostaan, kun Jeesus Kristus on heidät verellään lunastanut” (Room. 3:23-25).
Tämä on otettava uskoen vastaan, mikään teko, laki tai ansio ei tee siitä osalliseksi. Siksi on selvää ja varmaa, että yksin tämä usko tekee meistä vanhurskaita, niin kuin pyhä Paavali sanoo (Room. 3:28): ”Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.” ”Hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.” (Room. 3:26)
Tästä opinkohdasta ei voi yhtään väistyä tai antaa periksi, vaikka taivas, maa ja kaikki muu katoavainen sortuisivat. Sillä ”ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman”, sanoo pyhä Pietari (Ap.t. 4:12). ”Ja hänen haavainsa kautta me olemme parannetut” (Jes. 53:5). Tähän opinkohtaan perustuu koko oppimme ja elämämme, jolla me vastustamme ——-, Perkelettä ja maailmaa. Tästä meidän siis on oltava täysin varmoja, ilman mitään epäilystä. Muutoin on kaikki menetetty, ja ——-, Perkele ja kaikki vastustajamme ovat oikeassa ja voittavat meidät.
* * *
Näin selkeästi siis Raamattuun pitäytyvä Luther tunnustautuu aidon raamatullisen opin selkeäksi puolustajaksi, hän, joka oli Raamatun selitysopin professori Wittenbergin yliopistossa.
Reino kuka Jeesus mielestäsi oli ellei Jumala?
Anteeksi, että hyödynnän nyt Reinolle tarkoitetun kysymyksen. Se on kuitenkin niin hyvä, ettei itsehillintäni riittänyt. Reino vastannee sitten omasta puolestaan.
Vastaus kysymyksesi on nimittäin suoraan Raamatun sivuilta luettavissa, ja aika moneen kertaan.
Pietarin näkemys:
”Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Pietari vastasi: ”Sinä olet Kristus, Jumalan Voideltu.”(Lu9:20)
Kaikkivaltiaan Jumalan näkemys:
”Ja taivaista kuului ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.”(Mark1:11)
Saatananallakin näyttää olevan tieto Jeesuksen asemasta:
”Kun saastaiset henget näkivät hänet, ne heittäytyivät hänen eteensä ja huusivat: ”Sinä olet Jumalan Poika!”(Mark3:11)
Onko siis niin, että vain tietty ihmisten laatima oppirakennelma 300-luvulta tekee Jeesuksesta itse Jumalan?
Rauli
Viittaat Nikean kirkolliskokouksen julkilausumaan vuodelta 325 j.Kr..
Tekstisi perusteella vaikuttaa siltä, että kuvittelet opin, että Jeesus on Jumala, syntyneen vasta tuolloin.
Kokouksen sisältöä ajatellen väitteesi on tasan 180 asteen kulmassa historian tosiasioiden vastainen.
Kokouksen koolle kutsumisen syynä oli se että oli syntynyt uusi harhaoppi, josta oli syntynyt kiivasta keskustelua. Tuon kysymyksen ratkaisuun tarvittiin kokousta.
Areioksen harhaoppi perustui kreikkalaiseen filosofiaan. Tuon alkuaan pakanallisen filosofian pohjalta nousseen kysymyksenasettelun valossa Areios kielsi vanhan kristillisen opetuksen ja halusi muotoilla uskon uudella tavalla.
Areios uusi opetus tuli uhkaksi kirkolle siitä syystä että hän kielsi ratkaisevassa kohdin perinteisen uskon sisällön, että Jeesus on Jumala.
Tämän kreikkalaisen filosofian pohjalta nousseen uutuuden Nikean kokous torjui.
Nikean kokous pitäytyi vanhaan kristilliseen tunnustukseen ja
t u n n u s t i
että Jeesus on Jumala.
Tuon ajan harhaopin varsinainen uhka oli siinä että kiellettiin että Jeesus on Jumala ja tämä harhaoppi torjuttiin.
Niinpä Nikean kokous siis päätyi että on pitäydyttävä vanhassa raamatullisessa opissa että Jeesus on sekä Jumala että ihminen samanaikaisesti.
Olin hiukan huolimaton viitatessani 300-luvun kirkolliskokouksiin tavalla, joka antoi ymmärtää, että kolminaisuusoppi keksittiin silloin. Erilaisia Kristuksesta ohi ajavia oppeja oli ilmassa jo Johanneksen päivinä, kuten hän kirjeissään kertoo. Mutta lienee ihan täsmällistä sanoa, että kolminaisuusoppi hakattiin kiveen 300-luvulla niin irti lähtemättömästi, että siitä tuli luovuttamaton opinkappale. Sanoo Raamattu itse sitten mitä tahansa.
Taisi kyllä olla vielä niin, että Nikeassa oli oikeasti kyse vasta ”kaksinaisopista”, käsiteltiin lähinnä Isän ja Pojan keskinäistä asemaa?
Kirjoitit taannoin kauniisti ”ne ovat Raamatun äärellä vietettyjen vuosisataisten rukousten ja tutkistelujen hedelmiä joita nuo muinoin Herran puutarhassa ahertaneet tarjoavat meidän nautittavaksemme. Et kai vaan anna ymmärtää, että tämä Nikeankin tapahtuma oli puutarhurityön auvoista antia.
Varmasti kyllä tiedät, ettei kokous niin mennyt. Oikaise tietojani, jos olen väärässä. Tarpeen tullen etsin copypastauksena perusteluja käsitykselleni suilta suuremmilta.
Nikean kokoontuminen kutsuttiin koolle pääasiassa selvittämään areiolaista oppintuulta. Ja myös saamaan yhtenäisyyttä sekä uskonnollisesti(Ja poliitisesti) valtakuntaan. Kokoukseen osallistui reilut 300 piispaa, paljon myös tavallista papistoa.
Kirkolliskokouksen puheenjohtajana toimi pakanakeisari Konstantinus Suuri, joka ohjasi myrskyisää keskustelua kirkkohistorijoitsijoiden mukaan enemmän kuin aktiivisesti. Pispojen sanotaan allekirjoittaneen vastahakoisesti uskontunnustuksen, tiesiväthän he, millaista olisi vastustaa Rooman keisaria. Konstantinus nimittäin totesi valtapyrkimyksilleen olevan edullista ohjata oppituulia herra Athanasiuksen suuntaan.
On historiallinen tosiasia, että Konstantinus oli varsin avokätinen myöntäessään kirkon papeille ja piispoille samat etuoikeudet kuin oli aiemmin ollut pakanapapeilla. Sanonta ”kenen leipää syöt, sen lauluja laulat” toimi erinomaisesti muinaisessa Roomassa.
Oliko Jumalan henki sittenkään tuon kokoontumisen voimana vai puhaltelivatko tuulet ihan toisesta suunnasta? Olen taipuvainen jälkimmäisen vaihtoehdon kannalle.
Raamatussa kerrotaan kristillisestä päätöksenteosta, kun erimielisyyksiä kohdataan. Apt 15. luvun päätösasiakirjassa todetaan ”Siksi olemme yksimielisesti päättäneet lähettää edustajamme teidän luoksenne….He kulkivat sitten kaupungista kaupunkiin ja ilmoittivat samalla uskoville apostolien ja vanhimpien Jerusalemissa tekemistä päätöksistä velvoittaen heidät noudattamaan niitä. Seurakunnat vahvistuivat uskossa ja kasvoivat päivä päivältä.”(Apt15:25- 16:5)
Aikamoinen ero Nikean ja Jerusalemin kokousten päätöksen teon ja seuraamusten välillä, eikös vain?
Rauli
Valitettavasti käyttämäsi lähde sekottaa toden ja tarun. Siinä on niin paljon kosketuskohtaa todellisuuteen että asiaan panautumattomat voivat luulla sitä muutoinkin hyväksi.
Koko tarinan sepustuksessa on kuitenkin niin paljon harhaan johtavia näkökohtia että kokonaiskuva vääristyy valitettavan pahasti. Lopputulos on kuin hullunkuristen peilien antama kuva todellisuudesta. Tällä tavoin käyttämäsi lähteen tähtäyspiste muuttaa asetelman aivan toiseen suuntaan kuin mitä kokouksen aikaisessa kysymyksenasettelussa oli tähtäyspisteenä.
Jutussa esimerkiksi sivuutetaan kirkon kaikki aikaisemmat kolminaisuusoppia koskevat keskustelut ja niiden synnyttämä kirjallisuus.
Näistä dogmihistoriallisista keskusteluista on tehty valtava määrä vakavaakin tutkimusta, jopa niin paljon ettei yksi ihmisikä riitä kaiken tuon tuotannon läpilukemiseen.
Yllä yritin esittää Nikean kokouksen keskeisimmän kysymyksenasettelun ja sen tekemän päätöksen tärkeimmän ulottuvuuden siltä osin kuin se koski meidän tässä käymäämme keskustelua.
Pointtini oli siinä, että Nikean päätös oli Pontifes Maximuksen, pakanakeisarin valtapolitiikan ennemmin kuin Jumalan hengen ohjaama.
Näin tuosta asiasta eräs asiasta jotakin tietävä:
”Konstantinus oli julma ja tehokas sotilas, joka keinoja kaihtamatta surmautti niin vastustajiaan kuin sukulaisiakin. Piispat pantiin järjestykseen Nikeassa.
Konstantinus kutsui kokoukseen 1800 piispaa eri puolilta Roomaa. Nikeaan tuli kuitenkin paikalle vain pieni osa, ehkä noin 300 edustajaa. Lisäksi osa oli piispojen lähettämiä pappeja. Koko läntisestä osasta kirkkoa paikalle tuli vain seitsemän (!) edustajaa. Esimerkiksi Rooman piispa Sylvester ei osallistunut kokoukseen vaan lähetti edustajansa paikalle. Jos delegaattien seurueet lasketaan mukaan, oli keisarilla kestittävänään kuitenkin reilusti yli tuhat kokousvierasta.
Konstantinus kutsui kokoukseen 1800 piispaa eri puolilta Roomaa. Nikeaan tuli kuitenkin paikalle vain pieni osa, ehkä noin 300 edustajaa. Lisäksi osa oli piispojen lähettämiä pappeja. Koko läntisestä osasta kirkkoa paikalle tuli vain seitsemän (!) edustajaa. Esimerkiksi Rooman piispa Sylvester ei osallistunut kokoukseen vaan lähetti edustajansa paikalle. Jos delegaattien seurueet lasketaan mukaan, oli keisarilla kestittävänään kuitenkin reilusti yli tuhat kokousvierasta.
Konstantinus oli kokouksen koollekutsuja ja johtaja, joka antoi puheenjohtajan tehtävän luottomiehelleen, piispa Ossiukselle. Kokouksen asialistalla olivat muiden muassa kysymys pappien avioliitoista, pääsiäisen ajankohdasta – ja tietysti myös keskustelu Kristuksen olemuksesta.
—————————————————————————-
Nikean kokouksen keskeinen teologinen aihe koski Isä-Jumalan ja Poika-Jumalan välistä suhdetta. Kokous ratkaisi tämän kysymyksen esittämällä, että Isä ja Poika ovat samaa olemusta (homoousios).
Nikean kokouksen keskeinen teologinen aihe koski Isä-Jumalan ja Poika-Jumalan välistä suhdetta. Kokous ratkaisi tämän kysymyksen esittämällä, että Isä ja Poika ovat samaa olemusta (homoousios).
Areios oli itse asiassa konservatiivi. Hän edusti näkemyksiä, jotka olivat ennen Nikean kokousta levinneet laajalle. Hän ensinnäkin kannatti yksijumalaisuutta, monoteismia. Lisäksi hän uskoi, että ajan paras tarjolla oleva filosofinen välineistö tulee hyödyntää uskonnollisen vakaumuksen ilmaisemisessa. Sellainen oli keskiplatonistinen oppi todellisuuden alkuperiaatteista, joista keskeisimmät olivat todellisuuden takana oleva Yksi ja ideat, käsitettävät ja järjelliset käsitteet, joiden avulla Yksi luo todellisuuden muodon. Lisäksi Areios hyödynsi aristoteelista logiikkaa.
Platonistisessa perinteessä ajateltiin, että kakseus hajottaa ykseyden. Tästä syystä ykseys ei sisällä itsessään kakseutta. Kakseus on ykseydelle vierasta ja toiseutta. Turvatakseen Jumalan ykseyden Areios esitti, että Poika on toinen kuin Isä-Jumala. Poika ei siis ole samaa olemusta oleva kuin Isä. Poika on Isän luoma, mutta sellaisena luotujen esikoinen: ei samaa olemusta kuin Isä, jumala, vaan samaa olemusta kuin muutkin luodut. Areios kirjoitti: ”Oli aika, jolloin Poikaa ei ollut”.
————————
Seuraukset
Nikean voittajiin kuului ainakin keisari Konstantinus ja häviäjiin Areios. Kokouksen päätöstä kaikki eivät hyväksyneet ja keskustelu jatkui edelleen. Yllättävästi myös keisariperheessä moni kallistui areiolaisuuden suuntaan ja kuolinvuoteellaan Konstantinus otti kasteen juuri areiolaiselta piispalta.
Jo Nikeaa edeltävä keskustelu oli vienyt kristillisen uskon syvälle keskiplatonilaisen terminologian labyrinttiin. Uskon määrittely oli tapahtunut tuon tilanteen, kulttuurin, filosofian ja valtapolitiikan ehdoilla. Positiivinen tulkinta tilanteesta on se, että kristillinen usko osattiin määritellä hyvinkin hienovaraisesti monimutkaisen filosofisen kentän keskellä. Positiivista oli myös lopputulokseen pääseminen. Tämä tosin edellytti joidenkin kristittyjen uskonvakaumuksen hylkäämistä.
Negatiivinen tulkinta puolestaan toteaa, että Kristuksen seuraajat puettiin filosofiseen pakkopaitaan, johon seuraavina vuosikymmeninä ommeltiin vielä lisäkerroksia. Ne, jotka eivät tähän suostuneet, julistettiin kirkon kiroukseen tai tapettiin. Se on ehkä kohtuuttoman kova hinta oikean opin saavuttamisesta.”
(Petri Järveläinen, Kari Latvus;Kirkon kellari 2012/2)
alkuperäinen artikkeli osoitteessa
http://kirkonkellari.fi/nikea-kaikkien-kirkolliskokousten-aiti/
Allekirjoitatko sinä sen hulabaloon, joka Nikeaan liittyi? Nuijiko päätöksen siis Kaikkivaltias vai sellaista leikkinyt Konstantinus Suuri?
Pekka Pesonen:”Evankelistan kutsumuksellani puolustan evankeliumin todellisuutta Jumaln suurena viisautena ja voimana. Ilman kolminaisuusoppin määrittelemää Jeesuksen Jumalallista olemusta tuolta puolustelulta putoaa pohja.”
Mitä tekemistä kolminaisuusopilla on evankeliumin kanssa?
Oppi kuolettaa, Henki tekee eläväksi, siis kun oikea usko on kiinni opissa niin silloin se on kuollutta, tuomitaan toisin uskovat pelkän opin takia eikä edes tiedetä miten he elävät?
Tuon kolminaisuusopin voi kumota selkeästi sillä että Raamattu Sanoo:
1. Kor. 15:28
Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.
Siis ovatko Isä ja Poika samanarvoiset, eivät ole, joten Athanasiuksen uskontunnustus on selkeästi väärässä kun se väittää seuraavaa:
””Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia, näin on siis palvottava niin kuin on sanottu – kolminaisuutta joka on yksi, ja ykseyttä joka on kolminaisuus.””
Ari
Kysyt mitä tekemistä kolminaisuusopilla on evankeliumin kanssa.
Vastaus on että evankeliumin on antanut kolmiyhteinen Jumala.
Ihmisen synnin syyllisyys ja siitä johtuva tuomionalaisuus on olemukseltaan niin syvä, että Jumalan Pojan oli pakko tulla ihmiseksi meitä pelastamaan.
Tämän pelastuksen tarpeellisuuden takia Jeesus otti ihmisyyden olemukseensa Autuaassa Neitsyessä ja näin hän, todellinen Jumala ja todellinen ihminen yhdessä persoonassa, toi Golgatan ristillä täyden sovinnon ihmiskunnalle.
Athanasiuksen tunnustus on aivan oikeassa kuvatessaan tämän. Aivan oikein se myös toteaa että inhimillisen luontonsa puolesta Jeesus on alistettu Isän valtaan, kun taas Jumalana hän on Isän arvoinen. Eihän yhdessä ole eri arvoasteikoissa olevia vaan kaikki on yhteensä yksi.
Lukijoitamme ajatellen toistan tähän vielä sen osan Athanasiuksen tunnustusta, joka käsittelee tätä kysymyksenasetteluamme.
”Saavuttaaksemme iankaikkisen pelastuksen meidän on kuitenkin myös vakaasti uskottava, että meidän Herramme Jeesus Kristus on tullut ihmiseksi.
Oikea oppi on tämä: Me uskomme ja tunnustamme, että meidän Herramme Jeesus Kristus on Jumalan Poika, yhtä lailla Jumala ja ihminen:
Isän luonnosta ennen aikojen alkua syntyneenä hän on Jumala, äidin luonnosta ajassa syntyneenä hän on ihminen. Hän on täysi Jumala, ja täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ihmisruumiineen.
Jumaluudessaan hän on samanarvoinen kuin Isä, ihmisyydessään vähäarvoisempi kuin Isä.
Vaikka hän on Jumala ja ihminen, ei kuitenkaan ole kahta Kristusta, vaan yksi.
Yhdeksi hän ei ole tullut siten, että jumaluus olisi muuttunut ihmisyydeksi, vaan siten, että Jumala on omaksunut ihmisyyden.
Yksi hän ei ole sen vuoksi, että luonnot olisivat sekoittuneet toisiinsa, vaan siksi, että hän on yksi persoona. Sillä niin kuin järjellinen sielu ja ruumis yhdessä ovat yksi ihminen, niin Jumala ja ihminen ovat yksi Kristus.
Hän on kärsinyt meidän pelastuksemme tähden, astunut alas helvettiin, noussut kuolleista, astunut ylös taivaisiin, istunut Isän oikealle puolelle, ja sieltä hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.”
Tähän asti Athanasiuksen tunnustusta.
Niinpä siis Ari.
Toisin kuin väität että muka Raamattu kumoaisi kolminaisuusopin, todellisuus on aivan päin vastoin. Jos et tunnustaudu kolminaisuusoppiin niin silloin hylkäät koko raamatullisen sanoman siitä että Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.
1. kirjeessä korinttolaisille on tällaisetkin kolminaisuusoppia ennakoivat sanat: ”Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama.”
Rauli ei haittaa vaikka otit Reinolle osoitetun kysymyksen. Minä olen maallikko, enkä teologi. Raamattua pidän suurempana auktoriteettina, kuin näitä tunnuskirjoja. Minä en tukeudu edes määriteltyihin kolminaisoppeihin. Niistäkin olen lueskellut joskus. Olen vain tullut tähän tulokseen ihan Raamatun kautta, että Jumala on yksi. Uskon kuitenkin , että JHVH on Jeesus Kristus tai jos haluaa käyttää Messias, niin kuin minä mieluummin. Matias voisitko lähteä käymään asiaa Jumalan nimien kautta? Hän on ilmoittanut itsensä eri nimillä, miten hän ilmoitti itsensä Moosekselle?
Kiitos ”synninpäästöstä”, Anne
Anne
Kolminaisuusoppiin pitäytyminen on kristillisen uskon peruskysymys.
Kolminaisuusopin perusta on siinä että Jumala on yksi. Kaikki tämän opin kanssa olevat opetukset ovat harhaa.
Kolminaisuusopin järkkymätön sanoma on että Jeesus on Jumala ja ihminen samaan aikaan yhdessä persoonassa.
Mikäli tästä luopuu, niin luopuu myös siitä että Jeesus on meidän pelastajamme eli kieltää sen että hän on Vapahtaja. Mikäli kielletään että Jeesus on Vapahtaja, niin silloin kielletään myös hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa tuoma sovitus ja voitto kuoleman valloista.
Mikäli kolminaisuusopista luopuu, niin luopuu myös siitä että Pyhä Henki on Jumala. Kun Hänen työnsä meissä kielletään niin silloin myös meidän uskomme ohenee ihmisen omiksi mielipiteiksi eli usko vaintuu Jumalan työstä ihmisen haaveiluiksi. Nimittäin mikään muu kuin Jumalan oma työ ei ulotu synnin ja kuoleman rajan yli. Mutta nytpä Pyhä Henki on Jumala ja Hänen työnsä ulottuu ikuisuuteen, koska myös ruumiin ylösnousemus ja iankaikkinen elämä ovat Hänen työtään.
Kolminaisuusopissa siis ei ole kysymys sanoilla leikittelystä vaan itse kolmiyhteisen Jumalan pelastustyöstä meidän hyväksemme. Kysymys siis on siitä turvaudummeko Jumalaan tai torjummeko hänen työnsä meissä.
Anne
Kyselet sitä miten Jumala ilmoitti itsensä Moosekselle.
2. Moos. 3 luvun tapauksessa kuvataan se miten nimi JHWH tuli käyttöön luvatun kansan keskuudessa. ”Minä olen” tai ”Minä olen se, joka minä olen”, on meidän suomennoksemme.
Tuohon Jumalan puhutteluun Moosekselle Jeesus liittyy Joh. 8:28: ” — minä olen se, joka minä olen, —”.
Joh. 8:58 on alkukielessä preesens: ”Minä olen.”
egō eimi
ἐγὼ εἰμί.
Viimeinen käännöksemme 1992 ottaa arkisen ajatuksen mukaisest käännöksen, jossa tuo viittaus Moosekselle puhuttuun sanaan ei tule esille:
58 Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi — minä olin.”
Samoin tekee vuoden 1938 käännös:
58. Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut”.
Näiden käännöksellisten ”oikaisujen” perusteluksi voidaan todeta että kenellekään tavalliselle lukijalle käännös ”minä olen” olisi lähinnä hämmentävä, ellei sitten liittäisi perusteellisempaa selitystä siitä että Jeesus viittaa tuohon Siinain ilmestykseen ja siinä olevaan Herran nimeen. Niin perusteellinen selitys ei kuitenkaan kuulu käännökseen vaan selitysteoksiin.
Kun tuo Vanhan testamentin tausta otetaan huomioon, niin tässä raamatunkohdassa Joh. 8:58 tulee esille tärkeä kolminaisuusopin sisältö.
Jeesus ilmoittaa, että hän on Jumala. Hän tekee tämän niin että hän soveltaa omaan itseensä Jumalan Pyhän Nimen JHWH.
Toisissa paikoin taas Jeesus puhuu Taivaan Isälle niin kuin puhutaan toiselle persoonalle. Isä ja Poika siis ovat kaksi eri persoona.
Kun vielä otamme tähän mukaan sen, että Jumala on yksi, niin olemme siis kolminaisuuopin olemuksessa: Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut itsensä kolmena eri persoonana.
, vaikka tämän Joh. 5:58 mukaan Jeesus on Jumala
Annat Matias ymmärtää, että Jeesuksen toteamus Joh8:58 ”ego eimi” on sitaatti 2. Mooseksen kirjasta. Viittaat tässä kreikan kielioppiin todisteena siitä, että Jeesus piti itseään omana Isänään, tai jotakin vastaavaa.
Jos Jeesus viittaa kyseisessä kohdassa Exodukseen, hän tekee sen sitten Johanneksen evankeliumissa useissa muissakin kohdissa – tai sitten esille ottamasi tulkinta on kovasti tarkoitushakuinen.
Johanneksen 14:9 Jeesus sanoo: ”Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne?
Alkutekstissa: tosoutos chronos meta hymōn eimi
Käännös sana sanalta: ”sillä näin kauan teidän kanssanne minä olen”(Huom preesens)
Johanneksen 15:27 kuuluu : ”Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti.”
Alkutekstissä: apo archē meta emou este
Käännös sana sanalta: ”alusta asti kanssani te olette(Huom preesens)
Esimerkiksi näissä kahdessa Johannksen kohdassa on täsmälleen sama kieliopillinen rakenne kuin sinun esille ottamassasi jakeessa, jossa on nähty salaperäistä viittausta Raamatun hepreankieliseen osaan.
Jeesus käyttää varsin usein ilmausta ”ego eimi”. Vain tässä yhdessä jakeessa sitten nähdään viittaus Jehovaan, Jeesuksen Isän erisnimeen. (Tai oikeastaan nimen ilmoittamisohjeistukseen Moosekselle, joka joutui kertomaan faraolle, minkä Jumalan asialla hän oli.)
Poimimasi ja yleisesti siteerattu ”todistuskappale” osoittaa, miten kaivamalla kaivaen kolminaisuusopille yritetään etsiä todisteita.
P.S.Tässä komentissani olen jälleen turvautunut professori BeDuhnin tekstiin. Hän kun USA:ssa opettaa teologeja ymmärtämään oikeita käännösratkaisuja tarkoitushakuisten käännösten päänmenoksi.
Rauli
Johanneksen evankeliumin
egō eimi
ἐγὼ εἰμί.
rakenteesta on tehty paljon tutkimusta. Useammassa kohdin tuon ilmauksen takana on Jumalan ilmoitus Mooseksella Siinailla.
Jeesuksen ajan kielenkäytön mukainen: ” ANI HU ” , ”Minä se olen”, on tullut esille aivan tekstin muodon ja sisällön analysoinnissa raamatullisessa kokonaiskulttuurissa. Ilmaus on yksi Johanneksen evankeliumin kerrontateknisistä keinoista tuoda esille se mitä hän haluaa sanoa.
Hyvä kohta Martti Pentti. Noin ei voisi sanoa, jos yksi Herra olisikin vain ihminen.
Se jolle on opetettu , että kolminaisuus oppi on epäraamatullinen, ei auta nämä uskontunnustukset, eikä ehkä oppimääritelmien lukeminen. Siinä voisi olla hyvä vain itse lukea raamattua ja rukoilla, Jumala aukaa sen lempeästi. Siinä tarvitaan Jumalan parantavaa voimaa. Hyvä jättää tilaa sille, että emme ymmärrä Jumalaa. Pään ymmärryksestä on varmaan hyötyä, mutta ymmärryksen tulee syventyä. Toivon, että kukaan ei jää siihen kohtaan missä taistellaan kolminaisuus ei kolminaisuus. Kuitenkin jos Jeesus ei ole ja ollut Jumala ei meillä olisi mitään toivoa. Tämä oli näin sielunhoidollisesta näkäkulmasta.
Anne: ” Kuitenkin jos Jeesus ei ole ja ollut Jumala ei meillä olisi mitään toivoa. Tämä oli näin sielunhoidollisesta näkäkulmasta.”
Miten niin, ”ei ole mitään toivoa”? Jumala antoi rakkaudessaan oman Poikansa mennä kuolemaan, että pelastuisimme! Se on siis Taivaallisen Isän kädenojennus meille, jos vain kelpaa!
Anne, en ole sielunhoidollisessa vaiheessa tämän kolminaisuusopin suhteen. Koen sen vakavana harhaoppina, tuhon omaksi vihittynä, cheereminä. Rohkenen sanoa, että jos Jumala sattuisi olemaan samaa mieltä, minulla ENEMMISTÖ puolellani kaikkia kirkkoja ym. vastaan! En siis ole huolissani!
Mm. Islamia ja juutalaisuutta ei voiteta kolminaisuusopilla! Ne tulevat pysymään pystyssä senkin jälkeen, kun kirkot ja muut kolminaisuusopin kannattajat kaatuvat!
Pahoittelen, sillä minulla oli perusteltu vastaus Sinulle, mutta se hävisi Windows 10:n päivityksen mukana taivaan tuuliin! Mutta teen niin kuin Baaruk, Jeremian kirjuri,, kun kuningas nakkeli Jeremialta saadun kirjoituksen pesään! Hän Jeremian sanelemana kirjoitti uudestaan, jopa lisäsi samankaltaisia sanoja! Jer 36:27)
Vastaan tarkemmin, kun ehdin!
”Mm. Islamia ja juutalaisuutta ei voiteta kolminaisuusopilla!” On uskoakseni erehdys mieltää elämä uskontojen väliseksi kamppailuksi. Jostakin syvemmästä, aidommasta ja elävämmästä on kysymys.
Reino
Kirkko on Jumalan kansa. Kirkko on Kristuksen ruumis. Siksi taistelu kirkko vastaan on taistelu Jumalaa vastaan.
Raamatussa Jumala on ilmoittanut itsensä kolmiyhteisenä Jumalana. Siksi taistelu Pyhää Kolminaisuutta vastaan on taistelu sekä Jumalaa että hänen sanaansa vastaan.
Eilen kauppaan mennessä kaksi Jehovan Todistajaa oli kaupan liukuovien edessä. He tarjosivat pinetä käyntikorttia, jossa nettiosoite jotta voi kuunnella Raamattua. kerroin , että luen Raamattua päivittäin ja joskus kuuntelenkin. Keskusteluja käydään myös usein. Vanhempi nainen ilahtui niin kovasti, etttä melkein hyppäsi kaulaani. Hän sanoi, ettei useimmat nuoret lue, että olet harvinainen. Aikamoinen kohteliaisuus tuo minua nuorena pitäminen.
Rauli,
Kiitos vastauksestasi! Se tuli kuin tilauksesta! Mitä kirjoitit, olen samaa mieltä!
Terveisin toinen kirkollisessa bannassa oleva kristitty! Jumalan ekklesia, pyhien yhteisö, näyttää olevan hajallaan pitkin maan piiriä; ”jumalattomuun peitossa! (Oho, taisi tulla, tosin aika huonosti, lainattua itse Tunnustuskirjoista!)
Kiitos kiittämisestä, Reino
Taidamme mekin oll monissa asioissa ”yhtä”, vaikkemme ole kaksinaisia tai edes kaksisia. Raamattu on kuitenkin yhteinen pohja tässä kolminaisuuden pois hätistelyssä.
Tasapuolisuuden nimessä kerrottakoon, etten usko teoriaasi Matteuksen lopun virheellisyydestä. Koska tuolla detaljilla ei ole olennaista vaikutusta kolminaisuusopin pysyvyyteen tai kaatumiseen, en siihen halua tarttua.
Olen siis Matiaksen kanssa tuosta kastamisesta Isän, Pojan ja pyhän hengen nimessä.
Rauli
Suomen kielen oikeinkirjoitukseen kuuluu Pyhän Hengen kirjoittaminen isoilla kirjaimilla. Hän on persoona.
Kun Jeesus puhuu toisen Puolustajan lähettämisestä, niin hän käyttää Pyhästä Hengestä pronominia ”hän”.
Omassa murteessani sanon ihmisiä pronominilla ”se”, mutta Pyhästä Hengestä puhuessani käytän johdonmukaisesti pronominia ”hän”, jottei kenellekään vahingossakaan tulisi mieleen mieltää häntä jonkinlaiseksi ihmisen henkiseksi tuotteeksi, pullon hengeksi, savupilveksi, ihmisen inspiraation vallassa olevaksi elämykseksi tms. luoduksi asiaksi.
Niin, Pyhästä Hengestä/pyhästä hengestä keskustelu jäikin tämän keskustelun ulkopuolelle. En halua sitä tässä enää laajentaa.
Ihan tähän oikeinkirjoitukseen liittyen on mielenkiintoista, että 1.Mooseksen kirjan 1.luvun 2. jakeessa KR92 ja KR38 eroavat kirjainten koossa, mikä osoittaa oikeinkirjoituksen liittyvän opillisiin kysymyksiin. Näin se menee:
”Jumalan henki liikkui vetten yllä.”(KR92)
”Jumalan Henki liikkui vetten päällä.”(KR38)
Eräs kirkon oppinut(oliskohan ollut peräti arkkipiispa?) antoi selitykseni: ”Mooses ei tuntenut kolminaisuusoppia”.
Martti Pentti: ”“Mm. Islamia ja juutalaisuutta ei voiteta kolminaisuusopilla!” On uskoakseni erehdys mieltää elämä uskontojen väliseksi kamppailuksi.”
Enpä minä ainakaan ole niin tyhmä, että mieltäisin elämää uskontojen väliseksi kamppailuksi! Kiitos vain leimausyrityksestäsi!
Pentti: ”Jostakin syvemmästä, aidommasta ja elävämmästä on kysymys.”
Tästä olen samaa mieltä! Todella ”syvemmästä, aidommasta ja elävämmästä” näyttää historiassa olleen kyse esimerkiksi kristillisten kirkkojen ja islamin välillä. Leimakirves on heilunut niin maar totaalisesti aina ”pahan tuhoamiseen” saakka molemmissa leireissä! Ja siltä näyttää nykyisenäkin aikana tapahtuvan.
Savonarolasta blogisti Matias Roto antaa tällä foorumillaan ylistävän lausunnon, kuinka oikeaoppinen hän oli. Miksi sitten juuri kirkon toimesta hänet totaalisesti tuhottiin? Kun ei kiduttamalla saatu henkeä lähtemään, Savonarola ensin hirtettiin ja sitten poltettiin! Pois maan päältä tuollainen!
Ei tässä yksin uskontojen välisestä kamppailusta voinut olla kysymys! Olisiko se totaalinen Paha ollut liikkeellä, josta Jeesus luonnehti: ”Varas ei ole tullut muuta kuin varastamaan, tuhoamaan ja tappamaan!”
Peräänkuulutan sitä, että Pyhän Jumalan ilmoittama Sana tulisi ottaa niin vakavasti, ettei siihen lisäillä omasta päästä lisää eikä jätetä siitä myöskään mitään pois. Samasta vanhurskaasta Jumalasta on sanottu Raamatussa myös, että Hän nostaa väkivallan yhteiskunnassa piiskaksi jumalattomuudelle! Sopiipa etsiä tämäkin paikka esiin ja lukaista oikein silmälasit päässä!
Miksi meidän ihmisten pitää leimata toiset lopullisesti vääriksi ja tuhottavaksi, kun meidän Jumalamme odottaa viimeiseen saakka, että ihminen tulisi mielenmuutokseen ja Hän voisi antaa anteeksi?
On myös erehdys mieltää keskustelu yritykseksi leimata toista mieltä olevia. Ei tässäkään ole kysymys ottelusta ’meidän’ ja ’teidän’ välillä.
Reino
Savonarolan virhe ei ollut opillinen poikkeaminen katolisesta opista. Opillisesti hän oli uskollinen kirkon palvelija. Hän siis ei ollut harhaoppinen vaan totuuden palvelija.
Hänen virheensä oli kirkon järjestystä vastaan taistelun aloittaminen. Näin hän alkoi iskeä kiilaa kirkon yhteyttä vastaan. Hän siis vähitellen muuttui kirkkoa hajoittavaksi persoonaksi. Hän siis oli skismaatikko eli rakenteellisen hajaannuksen aiheuttaja. Tästä hänet tuomittiin.
Koska tuohon aikaan hengellinen ja maallinen hallinto kuuluivat yhteen, niin rangaistuksen tapa oli tuon ajan valtiollisessa elämässäkin käytetty tapa hajaannuksen aiheuttajia vastaan.