.
Rukoilemme kotonamme Lutherin aamu ja iltarukoukset täyden kaavan mukaan.
Siihen kuuluvat: Ensinnäkin: ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.Amen.” Toiseksi: ”Apostolinen uskontunnustus.” Kolmanneksi: ”Isä meidän rukous.” Neljänneksi: ”Lutherin kirjoittama rukous.” Meidän perheessämme laulamme vielä lopuksi virren 548.
Luther vähensi päivän rukoushetkien määrän. Hän päätyi tähän käytännön syistä. Hän luki useampia hetkirukouksia päivittäin. Kerran hän tuli tilanteeseen jossa hän oli pari viikkoa ohjelmastaan perässä. Silloin hän luki kerralla koko rästiin jääneen ohjelmansa läpi. Silloin hän tuli ajatukseen että tavallisille ihmisille riittää aamu ja iltarukous. On huomattava että Lutherin ruokarukouksen lukemisen ohjeeseen liittyy Isä meidän -rukouksen lukeminen.
Vanha kristillinen käytäntö on seurannut ikivanhaa juutalaista perinnettä. Toiset ovat rukoilleet kolme kertaa päivässä, toiset viisi kertaa ja muutamat seitsemästi.
Otan tähän pienen opetuksen tuosta vanhasta perinteestä.
Hetkirukouksista
Juutalainen rukouskäytäntö sisälsi päivittäisiä liturgisia hetkihartauksia. Ne kuuluivat jokaisen juutalaisen arkipäivään.
- Rukoushetkien lukumäärästä
1.1.) Muutamilla juutalaisilla oli tapana rukoilla kolmesti päivässä. Silloin rukoushetket laulettiin aamulla auringon noustessa kello kuudelta, keskipäivällä auringon ollessa korkeimmillaan ja illalla auringon laskiessa ja yön alkaessa kello kuudelta.
Tätä tapaa noudatti esimerkiksi Daniel.
Dan. 6: 11 Kun Daniel sai tietää, että tällainen määräys oli annettu, hän meni taloonsa. Sen kattohuoneen ikkunat olivat Jerusalemiin päin, ja kolme kertaa päivässä Daniel polvistui siellä ja rukoili ja kiitti Jumalaansa, niin kuin hänellä ennenkin oli ollut tapana. 12 Kun nuo miehet riensivät yhdessä paikalle, he tapasivat Danielin hartaasti rukoilemassa Jumalaansa.
1.2.) Muutamilla juutalaisilla oli tapana rukoilla viisi kertaa päivässä. Silloin edelliseen ohjelmaan lisättiin aamupäivällä noin yhdeksän tienoilla eli auringon ollessa puolessa välissä nousua ja iltapäivällä noin kolmelta kun aurinko oli noin puolessa välissä laskemassa ja ilta alkoi.
Historiallisena yksityiskohtana todettakoon, että tämä tapa on siirtynyt islamiin sellaisenaan. Tästä ilmenee tiedotuksen puutetta. Kaikki tiedä että tapa on ikivanha juutalainen ja kristillinen käytäntö, jota Muhammed on jatkanut kannattajineen.
1.3.) Muutamilla juutalaisilla oli tapana rukoilla seitsemän kertaa päivässä. Silloin aamulla toinen rukous pidettiin jo ennen auringon nousua ja toinen auringon jo noustua. Illalla toinen pidettiin auringon laskiessa ja toinen myöhemmin ennen nukkumaan menoa.
Seitsemästä kerrasta puhuu esim. Psalmi 119: 164 Seitsemästi päivässä minä sinua ylistän vanhurskaista päätöksistäsi.
1.4.) Yöllä hereillä olevat saattoivat vielä rukoilla yövartiossa ollessaan esimerkiksi keskellä yötä.
2) Muutama esimerkki siitä miten rukoushetket liittyvät tunnettuihin Raamatun tapahtumiin.
2.1. ) Ainakin yhteen aikaan Jeesus noudatti seitsemän hetkihartauden tapaa. Tästä kertoo tapaus missä Pietari meni häntä tapaamaan ennen auringon nousua.
Mark. 1: 35 Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. 36 Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta 37 ja löysivät hänet.
2.2.) Helluntain ihme tapahtui aamupäivän liturgisessa hetkessä, joka pidettiin kansallisen suurjuhlan helluntain vieton yhteydessä ja missä Pietari toimi saarnaajana.
Ap.t. 2: 14 Silloin Pietari astui
esiin, ja muut yksitoista hänen kanssaan. Hän alkoi puhua kuuluvalla äänellä: ”Kuulkaa minua, juutalaiset, te kaikki, jotka asutte Jerusalemissa! Tietäkää tämä: 15 —- nythän on vasta aamu, päivän kolmas tunti.
2.3.) Pietarin näky jossa hän sai kutsun mennä Korneliuksen kotiin tapahtui keskipäivän rukoushetken yhteydessä.
Ap.t. 10: 9 Seuraavana päivänä, kun miehet olivat matkalla ja jo lähestyivät kaupunkia, Pietari nousi kuudennen tunnin vaiheilla katolle rukoilemaan.
2.4.) Nikodemuksen ja Jeesuksen keskustelu tapahtui auringon laskun hetkihartaudessa jota vietettiin yön alettua iltakuudelta. Tässä vesperissä juutalaisilla oli useinkin tapana keskustella Raamatusta.
Joh. 3: 1 Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. 2 Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: ”Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan.”
2.5.) Keskiyön liturgisen hartauden eli mesonyktionin toimittivat Paavali ja Silas Filippin vankilassa. Tuo vaikutti niin vankeihin kuin vanginvartijaankin.
Ap.t. 16: 25 Keskiyön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja laulaen ylistivät Jumalaa, ja toiset vangit kuuntelivat heitä
- Rukous Jerusalemiin päin
3.1.) Juutalaiset rukoilivat kasvot Jerusalemiin päin kääntyneenä
Kun oltiin lähellä temppeliä niin mentiin sinne rukoilemaan.
Kun oltiin lähellä synagoogaa niin mentiin sinne. Siellä rukoussuunta oli aina selvä se oli kohti Jerusalemia.
Kun oltiin kauempana noista paikoista niin auringosta katsottiin missä Jerusalem oli ja rukous toimitettiin tuolla paikalla.
Mikäli oltiin matkalla niin matka keskeytettiin ja pidettiin rukous tien vieressä. Keskelle risteystä rukoilemaan pysähtymistäkin nähtiin siellä täällä.
Varsinainen uskon koetinkivi syntyi kun ihminen oli yksinään kotonaan. Silloin nähtiin kuka rukoili itse rukoilemisen vuoksi ja kuka vain muiden mukaan mennen. Jeesus kehotti uskollisuuteen rukouskäytännössä. Myös yksinään kammiossa ollessaan oli rukoiltava.
3.2.) Rooma oli Jerusalemista länteen. Niinpä rukoussuunta oli siellä itään päin. Siellä itäiseen rukoussuuntaan liittyi myös vertauskuva siitä että nouseva aurinko viittaa Jeesuksen takaisintuloon. Nämä yhdessä vaikuttivat liturgiseen käytäntöön
Koska Rooma oli pääkaupunki, niin siitä tuli esikuva. Tästä on seurannut, että valtaosassa maailman kirkkoja alttari eli rukoussuunta on itään päin. Samaten valtaosa maailman kristittyjä vainajia haudataan jalat itään päin eli ylösnousemuksen aamua odottamaan niin että ylös noustessa kasvot ovat valmiina rukoussuuntaan käännettyinä.
3.3.) Historian kuluessa rukoussuunnan muuttaminen on muuttanut maailman kansojen uskonnon. Muhamedin kääntäessä rukoussuunnan Jerusalemista Mekkaan islam kääntyi omaksi uskonnokseen.
- Kehotus säännölliseen rukoukseen
Kun Paavali kehotti kristittyjä rukoilemaan lakkaamatta, niin alkuperäisessä yhteydessään tuo tarkoitti säännöllisistä rukoushetkistä kiinni pitämistä. Seurasipa sitten mitä tahansa eri hetkirukousten ohjelmaa niin sitä piti noudattaa tunnollisesti.
1.Tessalonikalaiskirje:
5:17 Rukoilkaa lakkaamatta
Anne Heikkinen: ”Reino kuka Jeesus mielestäsi oli ellei Jumala?”
Jeesus oli ja on Jumalan ainosyntyinen (sana tarkoittaa ainoa laatuaan määrätyistä vanhemmista syntynyt!) Poika!
Näin Raamattu sanoo ja Sanan todistus riittää! Et mistään koko Raamatussa löydä Sanan paikkaa, jossa sanotaan, että Jesus on Kaikkivaltias Jumala (joka kuoli vieläpä ristillä! Miten Hän enää olisi kyennyt itsensä herättämään?)
On joitakin Raamatun paikkoja, joihin on sisään luettu rivien välistä, että Jeesus on Jumala! Mutta et löydä yhtään paikkaa, jossa sanotaan, että Jeesus on Jumala. Miksi meidän pitää lisätä Jumalan omaan ilmoitukseen: ”Tämä on Minun Poikani, johon olen mielistynyt! Kuulkaa Häntä!”
Toisin sanoen, miksi meidän pitää tietää yli Kirjoitusten Jumalasta sellaista, mitä Hän itse ei ole puhunut?
Minulle ainakin riittää uskoa Jumalan Poikaan, joka on Isän kädenojennus ja ikuisen elämän lahja minulle, etten Häneen uskomalla joudu helvettiin, ikuiseen kuolemaan ja tuhoon!
Älä lisää Hänen sanoihinsa mitään, ettei nimeäsi pyyhittäisi pois Elämän kirjasta!
Reino
Koska et ole ymmärtänyt kolminaisuusopin perusteita, niin siitä syystä myös Jeesuksen kuolema todellisena Jumalana ja todellisena ihmisenä herättää torjunnan, mistä seuraa että pinnallistat pelastuksen perusteena olevan sovitusopin syvimmän perusteen, että Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Luepa tuo Paavalin ajatus että ristin sovituksen hetkelläkin Vapahtajamme kuoleman hetkelläkin Jumala oli Kristuksessa. Hän ei siis ollut ulkopuolinen vaan osallinen. Hän itse oli sekä subjekti että objekti. Sovituksen teki Jumala yksin ei kukaan muu. Mietipä itse, mitä tuo merkitsee siihen kirkon yksimieliseen opetukseen että Jeesus on sekä Jumala että ihminen.
* * *
Olen jo yllä aikaisemmin kirjoittanut siitä miten koko Johanneksen evankeliumin sanoma Jeesuksesta saa lopullisen keskipisteensä tunnustaja Tuomaan lauseessa: ”Minun Herrani ja Minun Jumalani.” Tämän tunnustuksen kautta Johannes Teologi julistaa meille kaikille että Jeesus on Jumala.
Matias Roto: ”Johanneksen evankeliumin sanoma Jeesuksesta saa lopullisen keskipisteensä tunnustaja Tuomaan lauseessa: “Minun Herrani ja Minun Jumalani.” Tämän tunnustuksen kautta Johannes Teologi julistaa meille kaikille että Jeesus on Jumala.”
Mainitsemasi ”Johannes Teologi” (Etkö muuten usko tai ole varma, että Johanneksen evankeliumin kirjoittaja oli Jeesuksen rakkain opetuslapsi Johannes?) kirjoittaa pari jaetta (Jh 28, vrt. jae 31): ”Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika.”
Kumpaa, Matias, uskot enemmän, Tuomasta vai Jeesusta?
Miksi Jeesus nuhteli, tai suorastaan nolasi Tuomaksen vastauksellaan: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ovat ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”!?
Mielestäni Tuomas oli kunnon suomalainen jätkä. Hän oli ilmeisesti tehnyt sen, mistä Hepr 10: 25 varoittaa: ”jättämättä keskinäistä kokoontumista” (Saarisalon käännös).
Tämä ”jättäminen” on voimakas verbi kreikassa ja merkitsee totaalista luopumista kokonaan!
Kuvittelen ikään kuin kaikuna, että Tuomas oli kuultuaan toisten väitteet, sanonut: Älkää akat ja aikuiset miehet höpiskö! Minulle riittää nämä keskinäiset kokoontumiset. Minua ette enää tule näissä pippaloissa näkemään!
Kuitenkin Tuomas palasi viikon päästä asiaa varmistamaan. Hän ikään kuin halusi lisäilmestystä täydentämään Jeesuksen aikaisemmin opettamia asioita. Hän halusi tietää enemmän, mitä Jeesus oli sanonut! Vertaa nykyinen kolminaisuusoppi!
Jeesus oli aikaisemmin sanonut esimerkiksi, että joka näkee Jeesuksen, näkee Isän (Jh 14:9). Kenties jo silloin Tuomas taisi jäädä epäilevälle kannalle, että Jeesus taisi nyt puhua omiaan! Nyt ei Tuomaan tarvinnut epäillä: Isä toimii sittenkin Jeesuksen taustalla! Kenties hän muisti Jeesuksen neitseestä syntymisen! Tämä riittää! Jeeus o ”jumalallista alkuperää sikiämisensä puolesta, muttei silti Kaikkivaltias Jumala! Tuo Jeesus on Jumalan, Isän Poika!
Todellinen Jeesuksen näkeminen tapahtuu ja autuus tulee, kun kuulee evankeliumin Sanan, on sananjulistuksen alla, ei siihen tarvita Ylösnousseen näkyviä ihmetodisteita!
Tuomaksen tapauksessa on Johanneksen evankeliumin ainoa opetuslapsen suusta tuleva tunnustus Jeesuksen jumaluudesta.
Selvennän vielä: Käsitykseni mukaan Tuomaan tunnustuksessa on pyrkimys yli Kirjoitusten tietämään okkulttisesti enemmän!
Huomion arvoista on, että Jeesus varta vasten tulee erityisesti Tuomasta puhuttelemaan ja muistuttamaan, että tulle tyytyä Raamatun Sanan ilmoitukseen eikä kurkkimaan salaisuuksia ja tulevia muinaisen faraon tapaan juomapikarin pohjalta! Jumala on siis armollinen, ainakin tiettyyn rajaan asti, meidän Kirjoitusten yli meneviltä funtsailuilta!
Matias, pieni kysymys:
Miksi opetat ja korostat noin voimakkaasti tällä luterilaisella foorumilla roomalaiskatolista oppia? Nykyäänhän on kyllä tapahtunut Rooman tiettyä lähentymistä toisiin uskoviin, mutta vanha periaate: extra ecclesiam nulla salus on silti voimassa. Niin näkyy Sinullakin olevan!
Edelleen: Rooman kirkko opettaa jatkuvasti olevansa kirkkolaitoksena tosi ekklesia, Kristuksen ruumis. Kirkko on sekä uskon kohde että uskon lähde roomalaiskatolisessa kirkossa! Näinhän Sinäkin opetat!
Kielimiehenä (vai oletko sitä, ainakin itse olet usein antanut niin ymmärtää!) Sinä varmaan tiedät että esimerkiksi latinan kielisissä Tunnustuskirjoissa ei ole sanaa kirkko ollenkaan. Käännöksiin tämä on kyllä ympätty, mutta alkutekstissä on sana ecclesia, Kristuksen ruumis, jolla tarkoitetaan vain pyhien yhteyttä, joka on ”hajaantuneena yli koko maan piirin”, kirkko sen sijaan on ”jumalattomien paljouden peitossa”.
Painovirheitä edellä!
”Tämä riittää! Jeeus o “jumalallista alkuperää sikiämisensä puolesta, muttei silti Kaikkivaltias Jumala! Tuo Jeesus on Jumalan, Isän Poika!
Korjaan:
Tämä riittää! Jeesus on “jumalallista alkuperää sikiämisensä puolesta, muttei silti Kaikkivaltias Jumala! Tuo Jeesus on Jumalan, Isän Poika!”
Huomasin vielä korjattavaa:
”kirjoittaa pari jaetta (Jh 28, vrt. jae 31): “Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika.”
Pitää olla:
”kirjoittaa pari jaetta myöhemmin (Jh 20:28, vrt. jae 31): “Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika.”
Anteeksi nämä töppäilyt!
Kukaan meistä ei voi varmuudella tietää, mitä Tuomas repliikillään ”Herrani ja Jumalani” tarkoitti. Reinon selvitys on yksi mahollisuuksista.
Tarkastellaanpa myös muita vaihtoehtoja.
Jeesus oli hiukan aiemmin näyttäytynyt Tuomaalle ja muille apostoleille ja hälventänyt Tuomaan epäilykset siitä, että hän oli noussut kuolleista. Tässä tilanteessa Tuomas huudahti asiasta vakuuttuneena Jeesukselle: ”Herrani ja Jumalani!” (Kirjaimellisesti: ”Herra minun ja Jumala [ho The·osʹ] minun!”) (Joh 20:24–29.)
Jotkut tutkijat ovat pitäneet tätä ilmausta hämmästystä ilmaisevana huudahduksena, joka esitettiin Jeesukselle mutta osoitettiin todellisuudessa Jumalalle, hänen Isälleen.
Toiset taas ovat Matiaksen kannalla, siis että alkuperäisen kreikankielisen tekstin mukaan noita sanoja on pidettävä Jeesukselle osoitettuina. Vaikka asia olisikin näin, on ilmauksen ”Herrani ja Jumalani” kuitenkin oltava sopusoinnussa muun henkeytetyn Raamatun kanssa. Koska kertomuksessa mainitaan, että Jeesus oli aikaisemmin lähettänyt opetuslapsilleen viestin: ”Minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo ja oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo”, ei ole mitään syytä uskoa, että Tuomas piti Jeesusta Kaikkivaltiaana Jumalana.
Tuomas on myös saattanut käyttää Jeesuksesta ilmausta ”minun Jumalani” samaan tapaan kuin Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa kerrotaan hänen esi-isiensä tehneen, sillä Tuomas tunsi nuo kirjoitukset. Usein kun enkelisanansaattaja kävi jonkun ihmisen luona tai puhutteli häntä, tuo henkilö tai tapauksesta kertova raamatunkirjoittaja vastasi enkelisanansaattajalle ikään kuin tämä olisi ollut Jumala, tai hän puhui enkelisanansaattajasta sillä tavoin toisille (vrt. 1Mo 16:7–11, 13; 18:1–5, 22–33; 32:24–30; Tu 6:11–15; 13:20–22). Tämä johtui siitä, että tuo enkelisanansaattaja toimi Kaikkivaltiaan edustajana hänen puolestaan, puhui hänen nimessään, käytti ehkä yksikön ensimmäisen persoonan pronominia ja kenties jopa sanoi: ”Minä olen – – tosi Jumala.” (1Mo 31:11–13; Tu 2:1–5.) Tuomas on siis voinut sanoa Jeesusta ”minun Jumalakseni” tässä mielessä tunnustaen Jeesuksen tosi Jumalan edustajaksi.
Joka tapauksessa on varmaa, että Tuomaan sanat eivät ole ristiriidassa sen selvän lausunnon kanssa, jonka hän itse oli kuullut Jeesuksen sanovan, nimittäin: ”Isä on minua suurempi.” (Joh 14:28.)
Miksi muuten nämä kolminaisuuden tueksi poimitut muutamat jakeet ovat näin epäselviä. Tämäkin on siis huudahdus, jonka syvälliintä sanomaa ei kukaan tiedä varmasti, mutta kolminaisuusoppia sillä pitäisi tukea.
Miksi ei riitä se selkeä ja lukemattomia kertoja Raamatussa toistuva totuus, että Jeesus on Jumalan Poika?
Rauli
Viimeksi eilen luin yhtä saksankielistä Johanneksen evankeliumin kommentaaria erästä toista juttua varten. Siinä ohimennen totesin että tuokin selitysteos antoi selvästi ymmärtää että
sanonta Jeesus on Jumalan Poika
tarkoittaa Jeesus on Jumala.
Tämä kommentaarissa oleva tulkinta on nimenomaan tekstin sisällöstä nouseva toteamus. Tämä että Jeesus on Jumala on koko evankeliumin johtava linjanveto.
Reino
Toistat puheenvuorossasi suuren määrän väitteitä joihin olen jo aikaisemmin tässä ketjussa vastannut.
Siksi otan tässä vain muutaman kohdan.
1) Johannes Teologi on vanhan kirkon nimitys evankeliumin kirjoittajasta. Tämä viittaa siihen että evankeliumin opetus on todella syvällistä ja pelastuksen koko syvyyden luotaava. Käytän siis vanhan kirkon tapaa.
2) Tuo lauselma ettei kirkon ulkopuolella ole pelastusta on koko kristikunnan omaksuma kanta. Kirkko on Pyhän Hengen työ. Kolmannen uskonkappaleen kaikki kohdat kertovat vain ja ainoastaan sitä mitä Pyhä Henki tekee. Koska kukaan koskaan ei voi uskoa Jeesuksen ilman Pyhän Hengen työtä, niin tästä vääjäämättömästi seuraa ettei kirkon ulkopuolella ole pelastusta. Itseänsä pettää jos sellaista kuvittelee.
Tuo oppi siis ei ole minkään kirkkokunnan erityisoppi vaan koko kristikunnan yhteinen todistus.
3) Johanneksen evankeliumin jäsennyksessä Tuomas on todella ratkaiseva uskon apostoli.
Ensimmäisen kerran hänet mainitaan Lasaruksen kuoleman ja kuolleista herättämisen yhteydessä. Jotta ymmärrämme miten syvä hänen lausuntonsa on meidän on muistettava että Johanneksen evankeliumissa Lasaruksen herättäminen on esikuva Jeesuksen kuolemalle ja ylösnousemukselle. Ortodoksinen kirkko käyttää edelleen tuota Johanneksen evankeliumin johdonmukaiseen teologiseen linjaukseen kuuluvaa esikuvaa. Viikkoa ennen suurta viikko eli hiljaista viikkoa heidän liturgiassaan seurataan Lasaruksen kuolemaa ja ylösnousemusta valmisteluna suuren viikon sanomalle Jeesuksen kärsimisestä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta.
Kun siis Tuomas sanoo, että heidänkin on käytävä kuolemaan yhdessä Lasaruksen kanssa niin hän siis sanoo että meidän pelastuksemme kannalta ratkaisevaa on elää Jeesuksen ristinkuoleman yhteydessä. Huomaa että Johanneksen evankeliumissa Jeesuksen ”ylentäminen” on ristille ylentäminen.
Toisen kerran Tuomas mainitaan jäähyväispuheen yhteydessä. Siinä juuri Tuomaan kysymys johtaa koko evankeliumin kannalta hyvin tärkeään ja keskeiseen sanomaan. Jeesus on tie, totuus ja elämä.
Johanneksen evankeliumin jäsennyksessä tuo kohta on siinä mielessä ratkaiseva että siinä julistetaan että meidän pelastuksemme on vain ja ainoastaan Jeesuksen varassa.
Kolmas kohta Tuomaan mukanaolosta evankeliumissa on koko evankeliumin suuri huipentuma. Johannes julistaa Tuomaan suulla että Jeesus on Jumala.
Evankeliumin kaarisillan alkupää on siinä että Sana tuli lihaksi eli että Jumala Jeesus otti olemukseensa myös ihmisen olemuksen. Tästä alkaa kertomus menemään eteenpäin ja saa täyttymyksensä kirkon tunnustuksessa.
Tuomas yhdistää meidät ja muut opetuslapset omassa persoonassaan. Hän oli yksi opetuslapsista eli siis heistä jotka alusta asti olivat Jeesuksen opetuslapsia. Hän on myös yksi meistä jotka emme vielä olleet mukana kun Jeesus ensimmäisen kerran ilmestyi oppilailleen. Pyhän liturgian toimittamisen aikana hänkin tuli osalliseksi samasta Ylösnousseen kosketuksesta kuin toiset. Sama koskee meitä jotka nykyaikanakin kokoonnumme pyhään liturgiaan. Meidänkin keskellämme hän on ylösnousseena ja Pyhässä ehtoollisessa antaa koskettaa itseään kun hän antaa ruumiinsa ja verensä meidän nautittavaksemme.
Johanneksen evankeliumin jokaiseen sanaan ja lauseeseen sisältyy erittäin syvällinen teologinen opetus. Jos sen lukee kuin jonkun romaanin niin menettää suuren osan sen suuresta viisauden opetuksesta. Eihän luonnossakaan voi nähdä keväisiä valkovuokkoja metsikössä jos huristaa autolla toista sataa tuon paikan ohi.
Jesaja ennusti, että tuleva messias-kuningas olisi oleva nimeltään Ihmeellinen Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä ja Rauhanruhtinas. (Jes. 9:5-6)
Otit Anne esille jälleen yhden mielenkiintoisen raamatunkohdan, hienoa.
Heprealaisissa kirjoituksissakin sanalla Jumala/jumala on varsin erilaisia merkityksiä, Kaikkivaltiaan Jumalan JHWH:n ohella.
Niihin heprealaisiin sanoihin, jotka on käännetty ”Jumalaksi”, kuuluu sana ʼEl, joka merkitsee luultavasti ’mahtavaa, väkevää, voimakasta’ (1Mo 14:18). Sitä käytetään JHWH:sta, muista jumalista ja ihmisistä. Sitä käytetään laajalti myös erisnimissä, esim. nimissä ELisa (merk. ’Jumala on pelastus’) ja MikaEL (’Kuka on Jumalan kaltainen?’)
Jesajan 9:6:ssa Jeesuksesta Kristuksesta käytetään profeetallisesti nimitystä ʼEl Gib·bōrʹ ’Väkevä Jumala’. Eihän toki nimitystä ʼEl Šad·dajʹ [Jumala, Kaikkivaltias], jota käytetään vain JHWH:sta.(1. Mos17:1)
Esille ottamassasi jakeessa näkyvät myös muut Jeesuksen roolit Kaikkivaltiaan Isänsä tehtävänjaossa. Niin, ajattelehan: Jeesuksen Isä on aina se, joka antaa Pojalleen tehtäviä. Samanlaisesta asemasta ei siis voi olla kyse, eikö vain? Jeesus sitävastoin rukoili aina Isäänsä, voitko Raamatun perusteella edes kuvitella jotakin toisensuuntaista?
Kun Kaikkivaltias Jumala istuttaa poikansa tuhatvuotiselle hallituskaudelleen Kristuksesta tulee monien muidenkin isä. Kaikki kuolleista herätettävät maan asukkaat, joille annetaan ikuinen elämä, saavat sen siksi, että he uskovat Jeesuksen lunastusuhriin (Joh. 3:16). Näin hänestä tulee heille ”Iankaikkinen Isä”.
”Ihmeellisenä Neuvonantajana” Kristus toimi jo maapallolla käydessään. Vuorisaarna lienee kaikkein laajimmin todistanut ihmisille tämän. Taivaallisena kuninkaana Jeesus tulee sitten jakamaan neuvoja tuhannen vuoden ajan(Ilm20:6)
Meillä on todella Ihana Vapahtaja tuossa Kristuksessamme! Mutta Jumala on sitten vielä hänenkin yläpuolellaan. Ja tuhatvuotiskauden lopulla tapahtuu sitten kolminaisuusopin kannalta jotakin hyvin ongelmallista:
”Sitten kun kaikki on saatettu hänen valtaansa, silloin hän itse, Poika, alistuu sen valtaan, joka on saattanut kaiken hänen valtaansa, ja niin Jumala hallitsee täydellisesti kaikkea.”(1.Ko15:28)
Tässä keskustelussa lienee nyt tulleetkin kaikki ne ne raamatunkohdat käsitellyiksi, joilla kolminaisuusopin ”kaksinaisuutta”(Jeesus= JHWH) yritetään pitää pystyssä. Yritys on varsin toivotonta menneen virheen puolustelua, koska niin selkeästi siellä Raamatussa vaan sanotaan, että Jeesus on Jumalan Poika.
Rauli
Koska Jumala on yksi, niin kaikki erilaiset nimitykset Jumalasta puhuvat aina yhdestä Jumalasta. Epäjumalat ovat sitten aivan oma lukunsa.
Eri ihmisten tai paikkojen nimessä olevat Jumala nimen osiot viittaavat aina joko Häneen kuten nimessä Matias, ”Herra on antanut”, Miika ”Kuka on niin kuin Herra”, tai foinikialaisten ”Hannibal”, ”Baal on armollinen”. Jne. Näitä ei voi sekottaa puheessa Jumalan olemuksesta.
Jeesus on Jumalan Poiika. Tämä tarkoittaa että Jeesus on Jumala.
Tämä luonteen samanlaisuus on yhtä selkeästi samaa luonneetta kuvaava kuin että ihmisen lapsi on ihminen, kissan poikanen on kissa, koiran pentu on koira, hevosen varsa on hevonen, sian porsas on sika, lampaan karitsa on karitsa jne.
Ihmisen lapsi ei ole koira eikä myöskään joku ihmisen tekojen tuotteisiin verrattava patsas tai nukke. En ole kuullut ihmisäidistä joka olisi konkreettisesti synnyttänyt kissanpentua tai nukkea.
Kun siis sanomme että Jeesus on Jumalan Poika niin silloin sanomme että hän on Jumala. Pojan olemus Jumalana on siis yhtä todellisesti Jumala kuin Isänkin.
Kun sitten toisaalla sanotaan että Jumala on yksi. Niin tämän jälkeen olemme kolminaisuusopin todellisuudessa.
Meillä on yksi Jumala joka on ilmoittanut itsensä Isänä ja Poikana ja Pyhänä Henkenä.
Ikivanhan kristikunnan isät ovat siis lukeneet Raamattunsa erittäin tarkoin kun he ovat määritelleet kolminaisuusopin sanamuodon evankeliumia julistaessaan kreikkalaisessa ja latinalaisessa kulttuuriympäristössään.
Nyt taidamme puhua täsmälleen samaa kieltä. Kirjoitat, että ”ihmisen lapsi on ihminen, kissan poikanen on kissa.”
Minulla on myös nuorimmaisen poikani nimi Matias. Ja hän on ihminen, koska me epätäydelliset ihmiset, vaimoni ja minä, olemme hänelle elämänlahjan välittäneet. Mutta eihän Raulin pojasta ei tule suinkaan Raulia vaan Matias. (DNA-suunnittelu on vieläpä niin armollinen meille ihmisille, ettei ole kaikkia minun vikojani meidän Matiakseen koodannut.)
Nyt varmasti ymmärrätkin, miten minä näen sinun loogisen ketjusi: Raamatun mukaan JHWH:n poika on maalliselta nimeltään Jeesus – Raamatussa häntä useita kertoja kutsutaan myös taivaallisella nimellä Mikael. Se, että Vapahtajamme on JHWH:n poika, ei tee Jeesuksesta JHWH:a. Kyseessä ei ole mikään Kaikkivaltiaan ”klooni”, vaikka yksimielisiä(=yhtä) ovatkin.
Raamattu on loppujen lopuksi aika yksinkertainen kirja, kun ei vaan noita uskontunnustuksia joukkoon sotkettaisi!
Johanneksen alku, josta meillä oli jo aiemmin puhe välittääkin artikkelittomalla theoksellaan juuri tuon vaikutelman: ”Sana oli jumalallinen/jumala”. Juuri samalla tavoin kuin sinä sen ilmaisit, että ”ihmisen lapsi on ihminen, kissan poikanen on kissa”.
Isä ja Poika eivät ole sama persoona. He ovat kumpikin oma persoonansa.
Sen sijaan lukumäärällisesti Jumala on yksi.
Siksi nuo raamatunkohdat jotka puhuvat Jeesuksesta Jumalana eivät lisää Jumalan lukumäärää yhdestä isommaksi, vaan edelleen pysyy voimassa että Jumala on yksi.
Näin Raamatun aineksen edessä meillä on valmis kolminaisuusoppi.
Tuo Miikaeliin korostaen takertumisen Jeesuksen olemuksen kuvauksessa olen tavannut vain Vartiotornin julkaisemissa teksteissä.
Ilmestyskirjassa Jeesus on myös Miikaelin saavuttaman voiton antaja. Enkeliruhtinas voitti saatanan Jeesuksen Golgatan ristillä tekemän sovintotyön välityksellä. Jeesuksen veressä on niin suuri voima että myös enkeljoukkojen päällikkö voitti perkeleen tässä sovintoveressä.
Ilmestyskirja: 12: 7-12
12:7 Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, 12:8 mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa. 12:9 Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa. 12:10 Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: ”Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos. 12:11 Ja he ovat voittaneet hänet
Karitsan veren kautta
ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti. 12:12 Sentähden riemuitkaa, taivaat, ja te, jotka niissä asutte!
En ymmärrä kuinka Matias Roto ottaa tämän ”Athanasiuksen uskontunnustus” niin kirjaimellisesti VAIN osittain ja perustelee sillä tätä kolminaisuus oppiaan?
Mikä tässä ”kolminaisuusopissa” on hämäävää niin se hävittää sen kuuliaisuus suhteen jota Jeesus eli täällä maan päällä eli Jeesus oli kaikessa kuuliainen Isälle, teki ja puhui vain sitä mitä Isä antoi. Kaiken kruunasi Jeesuksen rukous ja kuinka Hän nöyränä teki sen mikä oli Isän tahto::
Matt. 26:39
Ja hän meni vähän edemmäksi, lankesi kasvoilleen ja rukoili sanoen: ”Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä”.
Matt. 26:42
Taas hän meni pois toisen kerran ja rukoili sanoen: ”Isäni, jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni, minun sitä juomattani, niin tapahtukoon sinun tahtosi”.
Mark. 14:36
ja sanoi: ”Abba, Isä, kaikki on mahdollista sinulle; ota pois minulta tämä malja. Mutta ei, mitä minä tahdon, vaan mitä sinä!”
Ari
Toistat itseäsi. Jauhat uudelleen ja uudelleen samoja kohtia. Jo aikaisemmin olen myös vastannut tuohon että Athanasiuksen tunnustus vastaa juuri tuohon kysymykseesi Jeesuksen kuuliaisuudesta. ihmisyytensä puolesta Jeesus on alempi, mutta Jumaluutensa puolesta yhtä lailla täysi Jumala, yhtä ikuinen, yhtä lailla kaikkivaltias jne.
Väitteesi kuuliaisuudesta ei osu kohteeseensa. On nähtävä mihin kohtaan Jeesuksen kuuliaisuus kuuluu kolminaisuusopin yhteydessä.
Jeesuksen kuuliaisuuden asema on samalla linjalla ristin kuoleman kanssa. Jeesuksen kuuliaisuus siis kuuluu meidän pelastuksemme toimipiiriin. Hänen kuuliaisuutensa takia meillä on Golgatan ristillä tehty koko maailman sovitus. Tämän sovituksen takia me olemme pelastetut.
Isän ja Pojan välisestä vuorovaikutuksesta eli siitä että Jeesus rukoili.
Yhtä luonnollista kuin ihmisten välillä isä ja poika voivat puhella keskenään, yhtä luonnollista on se että yhden Jumalan kolmen persoonan välillä on vuoropuhelu. Jumala on rakkaus. Rakkaus on persoonien välinen yhteys. Koska jo Jumalan olemuksessa on persoonien välinen yhteys, niin jo Jumalan olemukseen kuuluu rakkaus.
Matias Roto, sekotat käsitteet sovitus ja pelastus liittäen ne yhteen ja otaen ne itsellesi kuuluvina automaattisesti.
Mitä on sovitus, sitä että Jeesus kuolemallaan sovitti kaikkien synnit että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus lähestyä Jumalaa, siis sovituksessa Jumala sai ”uhrin” jolla Hänen vanhurskautensa täytettiin niin että syntinen voi lähestyä Häntä Hänen kutsuessaan.
Synnit voivat olla kuinka suuret tahansa eli kuinka veriruskeat tahansa.
Mitä sitten on pelastus, pelastus on mahdollista vain ja ainoastaan Jeesuksen kautta, siis Jeesuksen Sanojen kautta: ”Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”, jokaisen ihmisen on nöyrryttävä Jeesuksen edessä, tapahtuipa tämä jo eläessä tai vasta viimeisellä tuomiolla. Eläessä tapahtuvan nöyrtymiseen liittyy parannus, evankeliumin uskominen, kasteelle meno ja Pyhän Hengen saanti eli uudestisyntyminen JUMALAN hengestä, siis Jumalan lapseksi tuleminen ja Jeesuksen seuraamisen alkaminen KUN KUULEE Jeesusken äänen.
Kun ihminen on uudestisyntynyt niin jos Hän vielä tekee syntiä joka on kuolemaksi niin onko enää uutta uhria sen sovittamiseksi, meneekö Jeesus uudelleen ristille?
26 Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
27 vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.
28 Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:
29 kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! (Hepr.10)
1) Sovitus ja pelastus kuuluvat yhteen. Niiden erottaminen toisistaan vie kristinuskon ulkopuolelle. Meidän pelastuksemme on alusta loppuun Jumalan oma teko. Yksikään ihminen ei omin voimin voi pelastaa itseään vaan on Jumalan vihan alainen syntiensä takia. Vasta Jumalan itsensä tekemä sovitustyö poistaa tuon syntiemme aiheuttaman tuomion ja tuo meille armollisen Jumalan täyden lahjaksi annetun pelastuksen.
2) Parannuksen tekemisen varsinainen ydin on
Jumalan
antama anteeksianto.
Painopiste on Jumalan teossa koska kaikki riippuu hänestä. Ihmisen nöyrtyminen ei ole hänen oma tekonsa vaan sitä että huomaa etteivät omat teot riitä pelastukseen. Ei nöyrtyminen ole suoritus, vaan sen toteamista etteivät omat suoritukset riitä mihinkään.
Ei ihminen itse voi mennä Jeesuksen tykö. Kääntymätön ihminenhän on hengellisesti kuollut eikä kukaan kuollut voi sen paremmin kävellä kuin juosta, niin ei myöskään kääntymätön ihminen voi itse tulla Jeesusta kohti, vaan kaikki on Jumalan työtä alusta loppuun asti. Jumala itse vetää meidät luokseen ja siksi me käännymme hänen työnsä voimasta.
Tunnustuskirjamme sanovat:
Yhtä vähän kuin ruumiillisesti kuollut ihminen voi omin voimin valmistautua saamaan ajallisen elämänsä takaisin, voi synteihinsä hengellisesti kuollut omin avuin hankkiutua ja suuntautua saadakseen hengellisen, taivaallisen vanhurskauden ja elämän. Yksin Jumalan Poika voi vapauttaa ja herättää syntiinsä kuolleen uuteen elämään.
Raamattu ei siis myönnä, että luonnollisella ihmisellä itsellään, hänen ymmärryksellään, sydämellään ja tahdollaan, olisi mitään kelpoisuutta, soveltuvuutta, kykyä tai voimaa ajatella, ymmärtää, voida, aloittaa, tahtoa, ottaa tehdäkseen, tehdä, vaikuttaa yksin tai apuna, jotakin hengellistä hyvää tai oikeaa.
2 Kor. 3:5: ”Ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta.” Room. 3:12: ”He ovat kaikki tyynni kelvottomia.” Joh. 8:37: ”Minun sanani eivät saa tilaa teissä.” Joh. 1:5: ”Pimeys ei sitä ole käsittänyt eikä ottanut vastaan.” 1 Kor. 2:14: ”Luonnollinen ihminen ei havaitse sitä, mikä Jumalan Hengen on” – eli, kuten kreikan kielen sana oikeastaan olisi käännettävä, ”ei käsitä, ei ota vastaan”, ”hänessä ei ole tilaa”, ”hän ei kykene ymmärtämään hengellisiä asioita” – ”sillä hän pitää sen hulluutena eikä voi sitä ymmärtää.” Vielä paljon vähemmän hän kykenee todella uskomaan evankeliumia, vastaamaan siihen myöntävästi ja pitämään sitä totena. Room. 8:7: Luonnollisen ihmisen eli ”lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle eikä se voikaan.”
Jumalan Pojan sana pysyy siis ikuisesti totena: ”Ilman minua te ette voi mitään tehdä.” Ja Paavali sanoo (Joh. 15:5)(Fil. 2): ”Jumala teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen oman mielisuosionsa mukaisesti.” Suloinen on tämä sana kaikille hurskaille kristityille, jotka sydämessään tuntevat aivan vähäisen kipinän ja huomaavat kaipaavansa Jumalan armoa ja ikuista autuutta. On sangen lohdullista tietää, että tämän tosi hurskauden alun on Jumala heidän sydämeensä sytyttänyt; hän on sitä suuren heikkouden keskellä vahvistanut ja auttava heitä kestämään tosi uskossa loppuun asti.
Tähän asti Yksimielisyyden ohje 2. Vapaa tahto eli ihmisen kyvyt
3) Vaikuttaa siltä että esittelet omin sanoin Pietarin juutalaisten suuressa kansallisessa kirkkopyhässä eli helluntain juhlasaarnassaan esittelemiä ajatuksia mutta kuitenkin niin että tuon saarnan ihana kärki ja siihen liittyvä lupaus käännetään päälaelleen nurinniskoin, kun lupaus Jumalan tekojen suuresta lahjasta pannaan roikkumaan vajavaisen ihmisen nöyrtymisen varaan ikään kuin Jumalan teko olisi kokonaan riippuvainen ihmisen omista touhuista.
Pietarin puheeseen sisältyvät lupaukset perustuvat yksistään Jumalan työhön ja hänen toimintansa varaan. Meidän ihmisten söhrimiset eivät siinä ole tapahtuman apuna myötävaikuttamassa, mikä olisikin mahdotonta, vaan vaan tapahtuman kohteena, meidän vastaanhankaamisestamme huolimatta, kun meidän syntimme pyyhitään pois.
1) Parannus annetaan lahjaksi pyhän kasteen kautta. Pietari siis perustaa parannuksen toteutumisen kasteen varaan. Parannushan on sitä että syntinen saa syntinsä anteeksi. Pietari sanoo että kasteessa annetaan syntien anteeksianto.
2) Pyhän Hengen lahja annetaan samaisessa kasteessa. ” — kaste — niin te saatte Pyhän Hengen lahjan —
3) Tämä kasteessa saatava lahja koskee kaikkia, myös pienintä vastasyntynyttä vauvaa: ” — lapsillenne —”, kreikkalainen alkukielen sana ”se mikä äidistä on synnytyksessä tullut ulos” elikä siis vauva eli lapsi.
4) Tämä kasteen lahja yhdistää koko maailman kaikki kristityt. ” — kaukana ovat —”
Sanamuotojesi perusteella vaikuttaa siltä että sinulta on jäänyt näkemättä tämä evankeliumin valoisa lupaus siitä että Jumalan suuri pelastustyö tulee meille kasteen kautta.
Siksipä varmemmaksi vakuudeksi pannaan tähän vielä Pietarin kirjeen sanoja missä sama asia sanotaan selkokielisesti: ” kaste pelastaa ” 1. Piet. 3:21.
Voiko tuota enää selkeämmin sanoa.
4) Uudestisynyminen
Varsinainen uudestisyntyminen, palingenesia, on koko Raamatussa vain kaksi kertaa.
Ensimmäisen kerran se ilmaisee Kristuksen takaisin tulon yhteydessä tapahtuvaa koko maailmankaikkeuden uudistumista. Matt. 19
Toisen kerran se on Tiit. 3: 4-7 missä se ilmaistaan kasteessa tapahtuvaksi.
Tuossa Tiituksen kirjeen kohdassa sanotaan että kristillinen kaste on sellainen pesu missä meille lahjoitetaan uudestisyntyminen ja Pyhän Hengen uudistus.
Raamattu siis ei tunne meidän kristillisestä kasteestamme irrallista ihmiselle annettavaa uudestisyntymistä.
Nuo kaksi kohtaa Matt. 19 ja Tiit 3 missä uudestisyntymisestä puhutaan voidaan yhdistää siten että meidän tässä ajassa tapahtuva kasteemme liittää meidät Kristuksen takaisintulon yhteydessä olevaan maailmankaikkeuden uudistumisen valoisaan toivoon, kuten kirkkoisä Augustinus on sanonut, että kaste on suurempi kuin meidän ajallinen syntymisemme, koska ajallisessa syntymässämme saamme vain tämän katoavan elämän mutta kasteen antamassa uudestisyntymässä me saamme iankaikkisen elämän.
5) Jeesuksen ristin työn antama sovitus riittää aivan kaikille kaikkialla ja kaikkina aikoina.
Viittaamasi Heprealaiskirjeen kohta varottaa vakavasti lähtemästä pois Kristuksen luota. Jos kääntyy pois Hänen luotaan ikään kuin jossain muualla olisi vielä parempi kristus ja vielä parempi uhri kuin Kristuksen uhri Golgatan kummulla, niin sellainen ihminen ei tule onnistumaan koska Kristuksen kertakaikkinen uhri on tehty vain yhden kerran.
Tilanne on yhtä vakava kuin sellaisen joka jo lapsena on päässyt osalliseksi Jumalan täydestä pelastuksen lahjasta pyhän kasteen välityksellä,
mutta joka syntielämässään tuosta luopuneena ei palaakaan tuon kasteen luo, vaan etsii itselleen jotain muuta kastetta
ja näin julki julistaa
naamasta naamaan päin Jumalan kasvoja puhellen,
ettei sinusta Jumala mihinkään ole, kun mokoma olet sanonut että kaste mukama pelastaa, mutta minäpä en sinusta enkä sanastasi 1. Piet. 3:21, että kaste pelastaa, välitä,
vaan tahdon tehdä omatekoisen kasteen, vaikka sinä kuinka olet sanassasi sanonut että kaste on yksi.
Lukiessa kohdat joihin Jesaja 9:5 viittaa huomaa, että Väkevä Jumala on Herra Sebaot. Ps. 45:4, Jer 32:19, Sak.9:10.
Sakarjassa kappale: Rauhanruhtinas saapuu Jerusalemiin kerrotaan ensin kuinka hän tulee aasilla. Jae 10 kertoo jo kuinka hän tuo rauhan kansoille. Sitten kerrotaan kuinka Herra taistelee kansansa puolesta. Sitten kerrotaan , että hän onkin Herra Sebaot. ” Herra on näkyvä heidän yllänsä, ja hänen nuolensa lähtee kuin salama. Herra, Herra puhaltaa pasuunan ja kulkee etelän myrskytuulissa. Herra Sebaot on suojaava heitä ja he syövät ja tallaavat linkokiviä, he juovat ja pauhaavat kuin viinistä ja ovat täynnä niinkuin uhrimaljat, niinkuin alttarin kulmat” Väkevä Jumala on Herra Sebaot.
Kun sanot Anne, että ”kohdat joihin Jesaja 9:5 viittaa” tarkoitat ilmeisesti käännökseen merkittyjä rinnakkaispaikkaviitteitä, joita myös ristiviitteiksi kutsutaan. Ne auttavat raamatunlukua ja Kirjan ymmärtämistä. Eivät kuitenkaan ole ”Jumalan sanaa” siinä merkityksessä kuin Raamattu.
Jeesus on Rauhanruhtinaana toimiessaan Isänsä asialla, kuten oli myös lunastaessaan meidät Golgatalla. On monia kohtia, joissa voidaan sanoa Jumalan tehneen jotakin, ja kuitenkin Kaikkivaltiaalla on ollut edustaja toteuttamassa tahtoaan. Jeesus jos kuka on suorastaan Jumalan Pääedustaja. Tämä päällekkäisyys ei tee edelleenkään Jeesuksesta edustamaansa persoonaa, Taivaallista Isäänsä.
Vastaava ilmaus on käytössä ihan arkisessa kielessämme. Jos esimerkiksi presidentti Niinistö tekee asunnossaan remontin, hän ei itse todennäköisesti vasara kädessä heilu.
Rauli
Niinistö on ihminen. Remontin tekijä on ihminen. Kumpikin ovat ihmisiä.
Isä on Jumala. Poika on Jumala. Pyhä Henki on Jumala. Kuitenkaan ei ole kolmea Jumalaa vaan yksi Jumala.
Nuo Annen viittaamat kohdat todistavat että Jeesus on Jumala.
En saanut ilmeisesti pointtiani perille. Niinistö on remontin teettäjä, ammattimies sen suorittaja. Molemmista voidaan sanoa puhekielessä, että ”tekivät tuon remontin”. Jumalaa se heistä toki tee.
Raamatussa, erityisesti vanhemmalla puolella, on lukuisia tilanteita, joissa Jumalan edustajaa käsitellään ikäänkuin itse Kaikivaltias olisi ollut asialla. Jeesuksen edustuksellisuus oli niin täydellistä, että hän saattoi sanoa jopa: ”Joka on nähnyt minut on nähnyt Isän”.
Kyllähän se Isä siellä taivaassa näkymättömänä kuitenkin itse oli samaan aikaan, kertoo Raamattu.
Rauli
Toki ymmärsin mitä halusit sanoa, mutta tulkitsen todellisuuden toisenlaiseksi.
Tuo viittaamasi kohta: “Joka on nähnyt minut on nähnyt Isän”, on selkeä ilmaus siitä, että Isä ja Poika ovat yhtä nimenomaan siinä että Isä on Jumala ja Poika on Jumala eikä kuitenkaan ole kahta Jumalaa vaan yksi Jumala.
Tuo tekstiyhteys missä se esiintyy käsittelee juuri tuota kysymystä, mikä Jeesuksen olemus on.
Jumalan näkeminen edustajan välityksellä on Raamatussa käytetty ilmaus. Sitä Kristuskin tarkoitti.
Aikanaan myös Jaakob ”näki Jumalan”. Näin hän tapahtunutta kommentoi: ”Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin,* ja silti olen elossa.”(1.Mo32:28)
Myös Job kertoi nähneensä Jumalan: ”Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut.”(Job42:5)
Kirjaimellisesti Jumalan näkeminen ei ihmiselle ole mahdollista. Juuri tuossa Johanneksen evankeliumissakin asia sanotaan suoraan: ”Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.”(Joh1)
Onhan raamatunkohdat Jumalan Sanaa, joihin niissä viitataan. Olen ollut raamattutunneilla, joissa opettaja on juuri kertonut miten kirjoituksissa oletetaan, että tunnetaan koko Raamattu. Profeetat esimerkiksi kertovat jostain tietystä näkökulmasta ja/tai todellisesta tilanteesta käsin ja muut profeetat täydentävät. Raamattua selitetään Raamatulla itsellään. Jeesus viittasi Kirjoituksiin.
Anteeksi epäselvyyteni.
Käytän itsekin viitteitä, ne ovat hyödyllisiä Raamattua tutkittaessa. Mutta erilaisissa käännöksissä on joskus eroja viittauksissa. Joissakin tapauksissa viitteissä saattaa olla myös opillisia tarkoitusperiä. Ne eivät siis ole Raamatun tapaan henkeytettyjä opasteita.
Sovitus ja pelastus kuuluvat yhteen. Jumala sovitti meidät itsensä kanssa. Se edellyttää, että Jumalan kolme eri puolta ovat yksi ja sama Jumala. Mikäli näin ei olisi ja Jeesus olisi vain ihminen ei sovitusta olisi Jumalan puolelta itsensä kanssa tapahtunut.