Reformaatio levisi kansan pariin puhutun saarnan välityksellä. Kirjapainotaito auttoi ja saarnoja levitettiin sitä mukaan kun lukeva yleisö kasvoi.
Luterilaisen jumalanpalveluksen tunnusmerkki on ollut saarnan korostuminen. Vuosisatojen ja kymmenten saatossa saarnat ovat muuttuneet, vaikka perusidea on edelleen sama. Päivän teksti tehdään eläväksi ja kuulijaa puhuttelevaksi. Tai ainakin yritys on siihen suuntaan.
Postillat eli kirkkovuoden mukaiset saarnojen kokoelmat ovat kuluneet pappien ja kansan käsissä. Vielä nykyaikanakin saarnoista kootaan kirjoja. Kirjoitettu saarnaa elää puhuttua pitempään.
Kotimaan Digipostilla tarjoa mahdollisuuden lukea saarnoja – tällä hetkellä niitä on reilusti yli 1700.
Pappi tai saarnaaja, tule mukaan kasvattamaan reformaation merkkivuoden hengessä Digipostillan tietokantaa ja lisää omia saarnojasi. Se on helppoa:
https://www.kotimaapro.fi/digipostilla/tallenna-saarna/
Tällä hetkellä saarnoja on noin sadalta papilta (ja muutamalta maallikoltakin) eri puolilta Suomea. Tule sinäkin mukaan!
Kirjapainotaito auttoi toki paljon. Mutta reformaation juuret olivat paljon aimmalta ajalta ja syvemmältä, sitä edelsivät ristiretkien jälkeinen humaistisen kirjalisuuden nousu Eurooppaan, varhaisrenerssanssi ja feodaalijärjestelmän murtuminen ja ennenkaikkea antikatolisten salaseurojen toiminta, ruusuristiä johti eräs kreivi von Falke jo 1300 luvulla. Lutherin vaakunassa ei sattumalta ole Tudorin ja Ruusu-ristin heraldinen Ruusu,sama jonka teosofi ja muurari Akseli Gallen Kallela sai Mannerheimin hyväksymänä Suomen armeijan upseerien kauluslaattoihin…