Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta! Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla? Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti. Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee. Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään, ja samalle kierrollensa tuuli palajaa. Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei siitänsä täyty; samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat. Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta. Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla. Jos jotakin on, josta sanotaan: ”Katso, tämä on uutta”, niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä. Ei jää muistoa esi-isistä; eikä jälkeläisistäkään, jotka tulevat, jää muistoa niille, jotka heidän jälkeensä tulevat. (Saarn. 1: 2-11)
Mitä totuuksia löysit Saarnaajan kirjan tekstistä?
Miten suhtautua jatkuvaan elintason kasvuun; mistä kymmenen vuoden päästä Nokia muistetaan ja tunnetaan?
Mitä ihmisen tekemää voit löytää Isän kotona Taivaissa?
Mitä ajattelet elämästäsi; mitä voisit oppia Saarnaajalta ja mikä on mahdotonta hyväksyä?
Mitä tai miten voisit saada omaisuutta mukaan Taivasmatkalle?
Minkälaista olisi elää, jos ei olisi iankaikkisen elämän toivoa; mikä on elämämme tarkoitus?
Kaikki julkaistut blogini:
Room.5: 12- 21.
Tämä on kuvaus Jeesuksesta , joka täytti puolestamme lain käskyt, niin että hänen vanhurskautensa luetaan niiden hyväksi, jotka uskovat häneen.
Tämä kirje Roomalaisille ja sen tulkinta: ”Lain täyttäminen” merkitsee lahjavanhurskautta. Jeeesus täytti koko lain, mutta me ihmiset Aadamin jälkeläiset, emme siihen kykene vaikka kuinka haluaisimme, emme ennen parannusta , eikä sen jälkeenkään.
Meidän pelastuksemme on kokonaan Jumalan kädessä, ja se onkin syntiselle ihmiselle ja lain rikkoneelle kaikkein parhain asia. Sillä me kaikesta huolimatta rikomme lakia ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Ainoa toivomme on evankeliumi, joka antaa ja avaa meille mahdollisuuden päästä eroon synneistämme. Tätä tapahtumaa voimme syystä kutsua koko kristiuskon ytimeksi, jonka varaan pelastuksemme ankkuroituu.
Jumala ei lue syntejämme meidän päällemme, vaan sen sijaan lukee Poikansa Jeesuksen vanhurskaan elämän meille, eli lain täyttämisen uskovan hyväksi. Tätä Raamttun lupausta kutsutaankin syystä lahjavanhuskaudeksi.
”Pidän koko Pyhää Raamattua Jumalan sanana, joka on juuri sellainen kuin Jumala sen haluaa olla.” Oletko ymmärtänyt, millaiseksi Jumala haluaa sinun ymmärtävän Raamatun? Jospa Jumala on halunnut vaikkapa Saarnaajan kirjan elämässään monesti pettyneen vanhuksen yksityisten mietelmien kokoelmaksi, luetko sitä Jumalan ajasta ja paikasta riippumattomana ilmoituksena?
Paikka Raamatun kirjojen kaanonissa
Saarnaajan kirja käyttää ilmaisua haelohim, ”Jumala”, 32 kertaa. Sekä juutalaiset että kristillinen kirkko ovat aina katsoneet, että kirja on kirjoitettu Kaikkivaltiaan inspiroimana, ja niin se on aina katsottu osaksi pyhää kaanonia.
Saarnaajan kirja on myös harmoniassa muiden Raamatun kirjojen kanssa silloin, kun kirjat käsittelevät samoja aiheita. Kirja on Ensimmäisen Mooseksen kirjan kanssa samaa mieltä siitä, että ihminen on luotu maan tomusta, ja että häneen on puhallettu eläväksitekevä henki (Saar. 3:20, 21; 12:7; 1 Moos. 2:7; 7:22; Jesaja 42:5). Saarnaaja on yhtä mieltä myös siitä, että ihminen luotiin täydelliseksi ja täydelliseen maailmaan, mutta että ihminen valitsi omasta tahdostaan Jumalan tahdon vastustamisen (Saar. 7:29; 1 Moos. 1:31; 3:17; 5 Moos. 32:4, 5). Saarnajaa myös pitää Jumalaa luojana (Saar. 12:1; 1 Moos. 1:1), sekä yhtyy muun Raamatun näkemyksiin ihmisen tilasta kuoleman jälkeen (Saar. 9:5, 10; 1 Moos. 3:19; Ps. 6:5; 115:17).
Uudessa testamentissa on joitakin selviä viittauksia Saarnaajan kirjaan. Roomalaiskirjeen jae 8:20 on tunnetuin lainaus: ”Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut”, jossa ”turhuus” esitetään kreikan kielen sanalla, jota Septuagintassa vastaa Saarnaajan käyttämä hebel.
( Lainaus:Wikipedia )
”… aina katsottu osaksi pyhää kaanonia.” Onko kaikki kaanonin osat kirjoitettu meidän uskottaviksemme? Pitääkö kristityn pitää kirjaimellisesti totena jokaista lukua, jokaista ajatusta? Saarnaajan kirja koskettaa minua syvästi juuri sen kuvan kautta, jonka se luo kirjoittajastaan. Se ilmaisee miten Jumala jää ainoaksi kestäväksi kiintopisteeksi vanhukselle, joka on todennut kaiken muun turhuudeksi ja tuulen tavoitteluksi. Raamatussa on kuvattu myös toisenlaisia persoonallisuuksia. Ei Saarnaajan asenne ole ainoa tapa uskoa Jumalaan.
Jumalan pyhässä sanassa on yksi jae, joka on aika mielenkiintoinen. Näin se kuuluu:
”Minä havaitsin:
Kuolemaakin katkerampi on nainen.
Hän on pyydys,
hänen sydämensä on ansa,
hänen kätensä ovat kahleet.
Jumalalle mieluinen hänet välttää,
mutta synnintekijä takertuu hänen verkkoonsa.”
Saarnaaja 7:26.
Ehkä papiston selibaattisääntö roomalaiskatolisilla juontaa juurensa tähän Pyhän Raamatun kohtaan?
Ei kaikkea Raamatussa pidä ottaa kirjaimellisesti. Jos psalmissa sanotaan, että ”taputtakoot virrat käsiään”, niin ei tästä pidä päätellä. että purot ovat eläviä olentoja, joilla on kädet. (Ainakaan meidän maailmassamme. Narniassa kylläkin).
Kirjaimellisesti totta taas on esimerkiksi tämä Saarnaajan sana: ”Alituinen tutkiskelu väsyttää ruumiin.”
Tämäpä tässä, siis kun Jeesus itse selkeästi Sanoo että:
Niin mitä kuuluutähän julistukseen, minulle se on KAIKKI mitä Jeesus puhuu, tämän otan täydellisesti lapsenkaltaisesti.
Se että joku sanoo että jokin on lakia ja jokin ei, niin mitä sillä on merkitystä kun kerran Jeesus Sanoo että Hän julistaa Jumalan valtakuntaa ja kutsuu ihmisiä sinne, otan jokaisen Sanan Jeesukselta niin kuin Hän ne Sanoo.
Mitä ihmettä tämäkin tarkoittaa, siis julistiko Jeesus lakia, eikö Hän itse juuri Sano että julistaa Jumalan valtakuntaa???
…”otan sen lapsenkaltaisesti”…
Ettei vaan olisikaan isännänkaltaisuus?? Elämää lihassa? Kanattaisi syvälisemmin tutkia sitäkin samalla kun tutkii mitä eroa on lailla ja evankeliumilla.
Oma parannus on ihmisestä itsestään ja kokonaan eri juttu kuin se mielenmuutos, jonka usko vaikuttaa.
Kun on lapsen mieli, eletään jatkuvassa parannuksessa ja nöyrin mielin. Oma parannus vie lain alle, armottomuuteen, tuomitsemiseen ja hengelliseen pöyhkeyteen. Elämä lain alla on elämää lihassa, evankeliumi on kadotettu ja Kristus menetetty.
Jorma Ojala, mitä takoittaa Jeesuksen Sanat:
Juha K. Kyllä kai jonkin kohdan voi ihan kirjaimellisestikin ottaa.