SAATANAN SYNTY ANTIIKISTA KRISTINUSKOON/ Seppo Heinola:
Viimeaikainen keskustelu saatananpalvonnasta ja sen syistä on antanut aihetta pohdiskeluihin ja tämän tutkielman kirjoittamiseen. Kirjoitus on pitkähkö ja samalla, varsin suorapuheinen, Toivon kuitenkin, että myös perinteis-kristillinenkin lukija jaksaa ja kestää sen lukea. Sillä sananlaskun mukaan ei liene pahaksi noudattaa vanhaa kehoitusta ad altera pars ja siis ”kuunnella toistakin osapuolta.” En toki tarkoita kuuluvani mustan magian palvojien puolueeseen, mutta myönnän toki edustavani ajattelutapaa, jonka esimerkiksi on kiihkouskovaisuutta tai muita totaalitääris-fundamentalistista ismiä perin vaikea ymmärtää tai hyväksyä, sillä niiden suhteen vesticia terrent eli jäljet peloittavat.
Myytti paholaisesta:
Kristinuskon eräänä markkinointivalttina ja perustana on perkeleenpelko, ja personoidusta Perkeeleestä pitävät kiinni yhtähyvin katoliset kuin luterilaiset uskovat ja eritoten papisto: ”Jos menetämme demoonimme, niin menetämme Vapahtajamme, sillä keiltä sitten Hän meidät pelasti?”- he kysyvät. Kristillisen demonologian, pahahenkiopin, alkulähde ei kuitenkaan ole Raamattu vaan mieluummin eräiden platonikkojen teokset joiden vertauskuvat eivät kristillisille kirkkoisille liene koskaan auenneet. Kuten ei eräälle ”oppineimmistakaan” eli kirkkoisä Augustinukselle joka kielsi esim. maapallon ympyränmuotoisuuden mm. sillä perusteella, että kaikki ihmiset eivät moiselta pallolta voisi yht´aikaa nähdä Kristuksen loistavaa paluuta!
Kirkoisä Augustinus oli myös erityisesti ns. demoniopin isä.
Perkele on itseasiassa teologisen kristinuskon – kärjistetysti sanoen – suojeluspyhimys. Mikäli kristinusko kieltäisi persoonallisen Saatanan, se poistaisi alimman kortin teologis-dogmaattisesta rakennelmastaan. Saatana on kristittyjen Atlas, joka kannattelee hartioillaan taivasta ja kosmosta. Muinaiset antiikin viisaat olivat kuitenkin olleet liian valistuneita uskoakseen tällaiseen persoonalliseen paholaiseen, heille kuten Platonille vaikkapa. Typhoon oli vahinkoa aikaansaava luonto, myrsky, tulva ja Platon toteaakin luonnossa olevan vastustavan voiman, joka vastustaa Luojan suurta tahtoa. (Tämä voima ei ollut ’henkilö’!)
Muinainen filosofia ei tunnustanut hyvää eikä pahaa myöskään itsenäisiksi voimiksi vaan kaikki lähti ikuisesta jumalallisesta täydellisyydestä ja kummankin alkusynty on puhtaasta Valosta, joka tiivistyi muodoksi, aineeksi, siis ’Pahaksi’. (Tämä oli myös gnostilaisten käsitys, joka uskovien toimesta verisesti tukahdutettiin. )
Filosofis-vertauskuvallinen Saatana oli siis vain luonnon ilmenemiselle välttämätön vastavoima: Kaikkeus ei voisi ilmetä ilman siellä vallitsevaa tasapainoa, jonka kahden vastakkaisen voiman vaikutus saa aikaan: kasvit, eläimet eivätkä ihmiset voi elää ainaisessa valossa, ne tarvitsevat välillä pimeyden ja viileyden. Hyvyys ei olisi hyvyyttä kuin pahuutta vastaan. Ihmisessa pahuus on aineellisuutta vastaan henkisyys. (Vrt. atomioppi: jos vuorovoimavaikutusten vakiot poikkeaisivat hiukankaan toisistaan maailma kutistuisi singulariteetiksi, ihmiset tulisivat littiöiksi tai maailma laajenisi olemattomiin, näin nykyfysiikan mukaan.)
Saatana käsitettä, mikäli haluaa sen todella ymmärtää, tuleekin tarkastella sen muinaista ei-juutalaisista, juutalaisista ja kristillisistä juurista käsin. Etenkin myyttien muodostumisessa on huomiotava mm. muinaisen tähtitaivaan merkitys. Saatana käärmeenä luikerteli näet myös tähtitaivaalla.
Mikään heprealainen kirjoitus ei samaista Saatanaa Edenin eikä mihinkään muuhunkaan käärmeeseen. Mooseksen vaskikäärmeellä oli päinvastoin israelilaisille parantajan rooli, tuo käärme oli foinikialaisen Askleipuksen vastine, jonka kuva on vielä tänään lääkäreiden rintapielessä. Ja yllättävästi Saatana samaistuu Raamatun Aikakirjassa Jahveen, sillä myös Jahve kuten Saatana yllyttävät Daavidia eräässä Raamatun jakeessa laskemaan kansan. Erikoinen maininta Saatanasta on myös Sakarjalla, missä Saatana esiintyy syyttäjänä seisomassa Joosuan oikealla puolella: (Vrt. uskontunnustus Jeesuksesta: Istuu Isän Jumalan oikealla puolella…) Ja Herra sanoi Saatanalle, ”Nuhdelkoon sinua Herra.” Myös arkkienkeli Mikael riitelee Saatanan kanssa Mooseksen ruumiista. Voi kysyä miten Jumala oli sallinut Saatanalle syntiinlankeemuksen jälkeen tämmöisiä rooleja? Selitys löytyy egygyptiläisistä kuolleitten kirjoista. joissa Manalan tuomari Osiris, 42 avustajaa ja syyttäjä Typhon punnitsivat ja tutkivat eteensä tuotuja sieluja (Saatana oli Egyptissä rikosasioissa myös virallinen syyttäjä.)
Typhon esiintyy kuolleitten kirjassa siis syyttäjänä, mistä hän Set:nä on siirtynyt Jobin kirjaan, sillä Egytissä Typhon oli sama kuin Set! Ja Seth on juurena kristittyjen Sat-anassa. (Josefuksen mukaan heprealaiset polveutuivat hyksoista ja Seth oli myös hyksojen Jumala. Seth oli Syyrian alkukansojen Jumala, joka Plutarkhoksen mukaan oli sama kuin Typhon. Nimi Satan Bunsenin mukaan tulee nimestä Seet ja tavusta an joka merkitsee taivasta. Hebrean verbi Shatan merkitsee vastustaa
Egyptissä oli myös käsite Sothis, joka merkitsi ”olla raskaana”.ja tämä on siksi tärkeää, että nimestä enemmän:)
Sothis Egyptissä
Kerran oli kaunis tähti nimeltä Sothis, jolla oli pitkään oli Egyptin taivaalla johtava asema ja kaikki ylistivät hänen kauneuttaan. Hän oli taivaan kuningatar. Mutta sitten hän sairastui ja alkoi kierros kierrokselta vajota yhä alemmas ja alemmas kohti horisonttia kunnes viimein katosi kokonaan näkyvistä.
Mooses puolestaan oli Leevin jälkeläinen ja leeviläisiä sanottiin käärmeen pojiksi ja viisauden pojiksi. Vaskikäärmeet olivat leeviläisten heimoa, sillä hvx yvh yvl eli hevah, hivi ja levi merkitsevät kaikki käärmettä ja juuri nämä leeviläiset olivat temppelin seremonioiden hoitajia. Huomaa, että Chvh sana merkitsee myös ”näyttää” ja ”selittää” ja juuri tätä papit eli viisauden käärmeet tekivät. He tiesivät tiedon ja olivat tiedon käärmeitä. Ja sana leviah merkitsee kerälle kääriytyvää. (Kuten Toora kääritään kiepille eli kahdeksi käärmeeksi, toinen häviää kun toinen syntyy) Mooseksen vaskikäärmeen parantava voima selittyy edellä selitetyn kautta.
Myös Gautama Buddha oli Naga- eli käärmeheimon sukua ja Hermeksen eli Thot´n käärmevertauskuva on kirjain teth ja edelleen ofilaisten legendojen mukaan Kristus (eli uusi Mooses) syntyi ”käärmeestä” eli Sofiasta eli viisaudesta eli pyhästä hengestä. Persoonallinen Saatana tai paholainen on kristinuskossa paljolti väärinymmärrettyä perua myös zoroasterilaisuudesta ja sillä persialaisessa Avestassa on myyttinen kuvaus tuhoojakäärmeen ja hyvän välisestä taistelusta. Persiasta tullessaan juutalaiset toivat opin kahdesta princiipistä: Ormazin he muuttivat jhvh´ ksi ja Ahrimanin he muuttiva diobolokseksi. Itämaislle tämmöinen paha oli kuitenkin metafyysinen abstraktio, välttämättömän vastavoiman ”pahan” vertauskuva! Ensimmäiset tietämättömät kirkkoisät tekivät tästä tieteellisen aatteen vertauskuvasta persoonallisen Perkeleen, jonka lainasivat siis zoroasterilaisilta, jotka olivat ”pirullistaneet” hindujen deevat, joista nimitys evil, paha/ devil, piru!
Jeesuksen kiusaaja erämaassa (lue Qumranissa) eli alkutekstin mukaan koettelija ja syyttäjä oli sekin egyptiläisen mallin mukainen essealaisten tähän tehtävään osoittama adepti, sillä essealaiset nuoret asetettiin kunkin opintojakson jälkeen, kuten mitharalaisetkin kandidaatit, kokeisiin kuten kouluissa tänäkin päivänä tehdään.
Ei Kristusta ellei Perkelettä, on kirkon yksi pääoppi.
Jeesuksen vuorisaarnan hyveitä laajemmassa mitassa ei kuitenkaan harjoiteta missään kristillisessä maailmassa, niitä noudattavat buddhalaiset askeetit ja intialaiset fakiirit.
Intiaaninen moraalinen rappio alkoi kristillisten virkamiesten ja lähetyssaarnaajien saatua heidät valvontaansa ja tuputettua heille tapansa. Luther oli yhtä verenhimoinen kuin paavikin. (Ks. Luther: ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”!)
Tuhanteen vuoteen kristityt eivät edes peseytyneet, koska alastomaksi riisuminen oli synti Herran edessä. Uskova haisi.
Helvetti konkreettisena paikkana perustuu sekin väärintulkintoihin ja vääriin käännöksiin: Toisessa Pietarin kirjeessä esim. kerrotaan, miten syntiä tehneet enkelit heitetään Tartarokseen (2 Pt. 2:4.) ja Tartaros ei merkitse helvettiä vaan on jumalaistarustoista otettu Jupiterin ja titaanien sotaan liittyvä ja alkuaan siis pakanallinen käsite. Kritillinen dogmirekvisiitta on muutoinkin adoptoitu antiikista, sillä esim. myös:
Baccus, Herakles, Orfeus ja Asclepius astuivat kaikki alas tuonelaan ja nousivat sieltä kolmantena päivänä.
Lisää käärmeistä:
Käärmeen nimitys annettiin muinaisaikain vihityille, heidän oppejaan söivät ja sulattivat heidän seuraajansa. Kirkkoisä Epifaniuksen mukaan gnostikot palvelivat käärmettä, koska käärme opetti ensimmäisille ihmisille mysteeriot. (Tässä mielessä käärme oli sama kuin enkeli Raziel, joka jo Paratiisissa antoi tiedot ihmisille safiirikiveen kirjoitettuna. )
”Käärme” oli tässä mielessä myös Herra Jumala itse joka Ofiksena eli Logoksena (Järki, ymmärrys, viisaus, viisauden käärme, Nachas; Fibonacci-sarja 3:5.8) eli jumalallisen luovan viisauden haltijana opetti ihmiskuntaa tulemaan vuorostaan luoviksi.
Käärme-sanan heprealaisesta etymologiasta Geseniuksen mukaan: sxn eli nachas on alkuaan onomatopoeettien kuiskaamista tarkoittava sana. Käytettiin etenkin ennustajista, myös verbinä kuvasi taikakeinon käyttämistä. (Mooseksen sauva muuttui käärmeeksi.) Merkittävästi sana kuvaa myös myönteisessä mielessä ”salaisuuksien avaamista”, mikä käy ilmi Genesis 44:15:sta: Nachas oli mies, jolla oli tiedon avain!. Vrt 1 Kn. 22:23, missä verbiä nachas käytetään ”hyvän merkin ottamisessa!” Muista myös Jeesuksen viittaus tiedon avaimiin! ”Voi teitä te lainoppineet kun te olette kadottaneet gnosiksen avaimen…”
Nachas vastaa myös verbiä ”loistaa” ja metallia ”pronssi” (erittäin merkittävästi planeetta Venus siis ”lucifer” on pronssin planeetta. Venus , joka oli omistettu synnytykselle oli sama kuin Lucifer eli Saatana, sillä Venus tuo valon aamutaivaalle ja loistaa iltataivaalla, mutta päivällä sen voittaa Aurinko ja ”syöksee sen pimeyteen!”) ja muodossa ntsxn vaskikäärmettä, jonka Mooses käski tehdä. Nykyhepreassa Venus on hgn ja vanhassa hgvn lukuarvoltaan 64 joka on sanan totuus ja adam plus eva arvo.
Käärmeen alkuperäinen symboli merkitsi siis jumalallista viisautta ja täydellisyyttä: Sananlaskuissa 1:9, 4:9 puhutaan päähän viisauden symbolina painettavasta kruunusta tai ornamentista. Kysymyksessä on käärmekruunu., koska sanasta tulee myös käsite Leviathan eli ”suuri käärme”. (Jesaja 27:1: xrb sxn ntyvl Leviathan, nopea käärme! Vrt: Mooses, parantava vaskikäärme, ja Jeesus: ”Olkaa siis viisaat – fronimos, viisas, ymmärtäväinen, Raamatussa manipuloiva käännös ”viekas”- kuin käärmeet ja lempeät kuin kyyhkyset!”)
Stefanus merkitseekin kreikan kielessä ”kruunattu, vihitty” Ja juuri Stefanus toteaa enkelien antaneen – ei siis Jehovan – juutalaisille lain. Gnostilaisten hvhy olikin vain Ialdabaoth, muinaisen Bohun eli kaaoksen poika, jumalaisen viisauden vastustaja. Eräässä Napolin salaisessa museossa on korkokuva, joka esittää ihmisen lankeemusta siten., että JHVH on siinä (pahan)käärmeen roolissa! Ja Jehovaan liittyvät myös kaikki Saturnukseen liitetyt astrologiset ominaisuudet! Foinikilaiset kutsuivat Kronos-Saturnusta Israeliksi ja sotajoukkojen Herra eli Herra Sebaot onkin itseasiassa Saturnuksen Herra, koska Sabai merkitsee Saturnus, joka johti taivaallisia sotajoukkoja astronomisessa näytelmässä!. Saturday olikin viikon 7. päivä elöi lauantai, sabatti!
Tehtiin ero hyvän käärmeen ja pahan käärmeen välillä, mutta käärmeet eivät olleet hebkiolentoja ja persoonia, sillä viisaita henkilöitä vain kuvattiin symbolisesti ”käärmeiksi”!
Näin vaikkapa paitsi erästä suurta tähtikuviota vastasi Lohikäärme egyptiläisillä ja gnostikoilla myös Logosta eli järkeä, koska käärmeessä kuvastuivat (ja aivan oikein) maailmankaikkeuden spiraalimaiset rakenteet. Vertauskuvaa käyttivät mm. ofiitit, jotka olivat eräs ryhmä alkukristittyjä gnostilaisia, joille käärme (ofis kr.) oli monipuolinen hyvän – ei pahan – edustaja.
Ofiitit olivat itse asiassa aleksandrialaisia therapeutteja, jotka toimivat myös Maltan eli Meliten saarella. Paavalia purrut ’käärme’ oli ofiittiadepti, joka lisäkoulutti Paavalia parantamisen jalossa taidossa ja loi tälle parantavan käden, jonka kautta samassa kertomuksessa tämä sitten paransi saaren kuvernöörin isän. Paavalin merimiesten luku 273 vahvistaa kertomuksen vertauskuvallisuuden, sillä luku on gnostikkojen ja essealaisten kolmioluku 23, joka on kreikan Poseidonin sauvaa kuvaava kirjain 23. kirjain y. Merimatka alkaa lisäksi 14 päivänä ja luku 14 vastaa heprean sanaa dy eli ”käsi”. Heprealaista tietoon vihkimistä kutsuttiinkin juuri ”käden täyttämikseksi!” ”Käärme” oli täyttänyt Paavalin käden ja vihkinyt hänet siis terapeuttiseen tietoon.
Käärme oli myös nahkansa luovana myös uudistumisen ja uudestisyntymisen symboli. Käärme oli salaisuuksien salaisuuden suuri vertauskuva. Käärme yhdistettiin aina myös elämän puuhun (phallistiseen). Symboli oli sekä fyysinen, että metafyysinen. Elämän puu, risti ja phallos oli eräs pinta-tason symboliryhmä. Kaksi toisiinsa kietoutuvaan käärmettä kuvaa vastakkaisten voimien polarisoitumista, luonnon vasen ja oikeakierteisyyttä , plus ja miinus-sähköä ja sukupuolten syntyä.
Vielä käärme oli ajan äidin vertauskuva (aika oli myös ”käärme”, koska auringon rata suhteessa ekvaattoriin precessioliikkeestä johtuen muodostaa käärmemäisesti aaltoilevan kuvion) Egyptissä oli Svekh-Kronos eli elävä Logos. josta tuli Saturnus, seitsemäs planeetta, jonka kiertoaika auringon ympäri sana Kronos kuvasi. Auringon taakse joutuessaan se oli Sat-ur-nus eli vastapuolelle a-set-ettu valopiste. Huomaa että nus on kreikaksi myös järki tai mieli eli Logos.
Lohikäärme oli egyptiläisten ja gnostikojen ja muiden varhaisten kristittyjen kaksiluontoisen Logoksen (järjen, ration, viisauden, alkuvoiman, synnytysvoiman) symboli, Agathodaimoon ja Kakodaimoon. Kiemurtelihan alkukaaos maailmankaikkeudessa alkuaineitten kaaoksena kuin käärme. Vanhat kansat kuvasivat myös elämän voimaa käärmeenä, sillä tuo voima sähisi niin kuin käärme. (Vrt. staattisen sähkön ritinä ja muista, että.kaikilla atomeilla maailmankaikkeudessa on normaalisti neutraloituneena oleva sähkövaraus,
mutta joka – siis aineen ”käärme” – voidaan aktivoida ja herättää eloon.) Käärme oli siis alkuvalo eli heprealaisten Aur (sähkömagneeettisen säteilyn spektri, joka pistää silmään.) Käärmeen symboli etenkin heprealaisilla oli vielä heidän aakkostonsa yhdeksäs kirjain Teth, hammas, numero 9 on kuin kiepillä oleva käärme. Kuten kuusikin. Näin käärme näyttäytyy kaikkialla sekä filosofiassa että uskonnollisessa vertauskuvastossa ikuisuuden. äärettömyyden, nuoruuden ja viisauden vertauskuvana. Kaiken ilmenneen alkuperäinen muoto on pallomainen atomista ihmiseen ja enkeliin. Muna. Käärme, joka syö omaa häntäänsä. Tämä on myös suurten ja pienten kosmisten kierrosten symboli, kunkin kierroksen lopussa ajan käärme alkaa syödä omaa häntäänsä, eli kierros alkaa alusta. Persoonallisen Saatanan symboliksi käärme tuli vasta pimeällä keskiajalla
Viisauden ja maailmansynnyn ja Logoksen symboliksi käärme tuli siksi, että se laskee munia. Myös Luova Jumala astuu symboliikassa ulos munasta (kuten Kristus ortodoksisissa maalauksissa Vesica Pisciksestä) siivekkäänä käärmeenä ja on aleksandrialaisilla mystikoilla Ofio-Kristhos ja gnostikoilla Logos. Myös Kerubi on käärme, kriippi, ja merkitsee eräässä etymologiassaan ympyrä eli Kraub-käärme (käärmeympyrä).
Kerubin pari Serafi on kristityille enkeli, harvapa kristitty tietää, että nimi viittaa tuliseen käärmeeseen.(Heprean verbi sarap = polttoleikata) Ovatko serafeista laulavat kristityt siis saatanapalvojia? (Vrt. serpens, serpentiini jne).
Käärme oli temppeliritareilla Kristuksen merkki, sillä olihan vaskikäärmeeseen katsominen parantanut kansan ja temppeliritarien eräs tehtävä oli toimia ristiretkeläisten parantajina! Vaski ja käärme ovat lukuarvoltaan samat. Kuin myös Messias. (358, kultaisen leikkauksen ja Fibonaccisarjan luvut.)
Käärme oli myös maailmansielun Knuufin symboli. Vain kristikunta on alentanut käärme-symbolin saatanalliseksi. Millään muilla kansoilla käärme ei edusta pahuutta vaan kaikilla muilla Viisautta, Tau eli risti on kaiken aineellisen rakenteen tieteellinen perusta (neljä perusvoimaa) ja tuohon symboliin kietoutunut käärme on se sähkövoima, joka tekee aineen liikkuvaksi eli eläväksi.
Aurinko oli Osiriksen silmä ja Logos (Vrt Kristus aurinkosymbolina) ja valon esikoinen. (Siis valon luoja ja alku) Tällä valolla on seitsenkertainen säde (spektiri, sähkömagnetismi) jota vastaa demiurginen luova voima, joka on hyvä tai paha sen mukaan, miten se maailmankaikkeudessa aineellisesti tai henkisesti ilmenee. Se ei ole siis itseisarvollisesti hyvä tai paha, joita absoluutteina ei edes ole. Käsitteet auttavat käsittämään se on ymmärtämään asioiden luonteen. Ymmärtäjä on aina syönyt hyvän ja pahantiedon puusta, joka on yksi puu, jossa on kaksi puolta. Oikea ja vasen, juuret ja latva! Tätä ilmiötä kuvaa lohikäärme ja käärme tai kyykäärme ja käärme. Jolloin toinen tai toinen käärme on paha suhteessa ympäristöönsä ja siinä vallitseviin käsityksiin. . Käärme on aina ollut paitsi viisauden myös salaisen tiedon vertauskuva. (Vrt Jeesus: ”Älkää heittäkö helmiä sioille…”, mitä olivat nämä helmet, joita ei saanut heittää sioille?) Käärme oli Thoth`Jumalan symbolieläin ja Thoth oli Hermes ja heprean kirjain teth. hammas, huomaa ”viisauden hammas” on 32 hammas Suomessakin, eli elämän puun hammas, sillä elämän puussa on 32 oksaa. Käärmeen viisaus tuli myrkkyhampaasta, sillä myrkky oikein käytettynä oli myös parantava lääke .
Tajunta ja aine ovat kaksi maailmankaikkeuden ikuista priciippiä (Platon), (Molemmat ovat lopulta samaa, aine ohentuu kvattifysiikankin mukaan lopulta energiaksi ja on siis tajuntaa). Näin käärmeellä oli siis myös fysikaaliset ja astronomiset symbolifunktionsa: Luova voima tekee luomisviivojaan käärmeen muodossa. (Platon). Platonin Timaioksen kuvaus maailmansielusta on tässä mielessä varsin kiintoisa. Platonin kuvaus samasta ja toisesta sisältää idean, joka toistuu mm. Kristhoksen alkukristillisessä monogrammissa Khi-Rho!
Toth oli kuten edellä olen todennut siis Raamatun Seth (josta Saatana vääristyi) Teosofit ja gnostikot eivät siis vääristelleen kristillisten Saatanaa Kristukseksi vaan kristityt vääristivät gnostikkojen Kristhos-käärmeen Saatanaksi, Kaikkia antiikin suuria parantajat olivat ”käärmeitä”: Aiskculapius, Serapis, Knef jne. Siksi käärme sai myös kruunun päähänsä ja myös Jeesus sanoi antavansa opetuslapsilleen elämän kruunun eli Kronoksen eli Saturnuksen eli ”Saatananan”. Isiksellä oli käärmekruunu ja Isis oli suuri parantaja.(Vrt nimiä Isis Chorus nimiin Iesos Christhos..!) Intialaiset Upanishadit puhuvat käärmeen tieteestä eli vihittyjen tieteestä.
Käärmeen ja paholaisen samaistamisella kristinuskossa on astronominen eli tähtitieteellien perusta, asema mikä lohikäärmeen tähtikuviolla aikanaan oli osoitti, että Suuren Käärmeen tähtikuvio hallitsi yötä ja tuli siis pimeyden vertauskuvaksi.
Tämä tähtikuvio oli tuolloin keskellä taivasta kuten aurinko oli keskitaivaalla päivällä ja edusti Jumalaa ja valoa. (Kristityt hyväksyvät auringon jumalallinen valon vertauskuvaksi, mutta näkevät epäjohdonmukaisesti kuitenkin pimeyden – ei samoin vertauskuvana – vaan todellisena Saatanana.). Tämä tähtikuvio oli seitsenpäinen lohikäärme, koska se oli niin laaja, että kattoi 7 Zodiakin merkkiä! Tämä Draco oli kerran myäs Zeniitin tähtenä. (”Isiemme hyvät jumalat ovat meidän paholaisiamme”). Draco lakkasi sitten kerran olemasta precession vaikutuksesta johtotähti ja kadotti kunnioituksena, se lankesi pois asemastaan. Samoin käy vuorollaan kaikille tähtitieteellisille merkeille taivaalla. Tämä koski myös egyptiläisten Seth-Tyfonia, joka murhasi Osiriksen (Orionin) ruumiin 14 osaan.
Antiikiin syvä ja hieno vertauskuvakieli oli kristityille yksinkertaisesti älyllisesti liikaa ja he personoivat symbolien käsitteet..
Kaikki antiikin elämänpuut, kuten tiibettiläisten Zampu, Kalevalan tammi ja Sampo, sumerilaisten puu, Edenin puu, kuvaavat myös ihmistä itseään ja tuon ihmisen sisässä oleva käärme (puun ympäri kääriytyneenä) on ihmisessä aineen ja hengen yhdistävä side, tajunta, joka läpäisee ihmisen joka ainoan solun. Pyhä puu, nainen ja käärme on ensin kaldealainen (lieriösinetit) symboli. Naisen viettelevä käärme on tässä pfallistinen symboli, joka viettelee ensin naisen, ja vasta sitten nainen viettelee miehen.
Käärme-sanalla oli ainakin 7 kuvaannollista merkitystä, joista yksikään ei tarkoittanut pimeiden kristittyjen persoonallista Saatanaa.
Aurinkokin oli kahden voiman, hyvän ja pahan symboli, aurinko meni välillä mustaksi. Aurinko kuitenkin voitti Pythonin ja neitsyen kuvio pakottaa käärmeen kuvion taivaankannen liikkeessä perääntymään. Saatana tarun alkuperä on luettavissa tarinasta auringosta ja lohikäärmeestä. Kirjaimellista paholaista palvelee ennen kaikkea kirkon oma papisto, jonka se on siittänyt, synnyttänyt ja rakkaudella kasvattanut.
Kreikaksi käärme eli drakwn, joka on usein käännetty juuri lohikäärmeeksi, tulee katsomista tarkoittavasta verbistä. Näin siis käärme-funktio on myöhäistä perua ja käsite on ensin tarkoittanut ihmistä. Vasta kristityt sekoittivat keskenään ihmisen ja hänen vertauskuvansa. Käärme on myös knufin eli maailmansielun symboli. Eli agathodaimoon joka oli gnostikkojen Kristhos, eli parrakas käärme. Ja tämä oli lopulta sama kuin Thoth-Hermes-Merkurius-Markus. Mercurius opasti käärmesauvallaan ihmisiä ja herätti heitä samalla sauvalla kuolleista. Askleiopsen sauva on vielä käärmesauvana yhä tänään lääkäreiden symboli. Voidaankin kysyä, että ovatko lääkärit kristityistä rämän symbolinsa vuoksi saatanapalvojia?
Edelleen on muistettava, miten Jaakob siunaa poikansa Danin ja sanoo tämän olevan käärmeenä tielllä ja kyykäärmeenä polulla! Johtiko Jaakob siis poikansa saatananpalvontaan?
Kabiirit synnyttivät ohran ja vehnän, tämä oli käärmeitten tietoa. Todella saatanallista kritisttyjen mielestä!
Käärme oli initiaatiomenoissa vihkijä. Kaanaan häissä käärmettä edusti Jeesus. Lohikäärmeen mysteerio oli rabbi Simeon Ben Jochain mukaan annettu ainoastaan ”pienille” eli vihityille. Talmud puhuu Paavalista tällaisena pienenä, samoin Jeesus viittaa heihin puhuessaan pienistä ja taivaan valtakunnasta. (Aleksander Janneu murhautti tuhansia tällaisia vihittyjä pieniä, vrt. Herodeksen pienten murha.)
Jeesus sanoi Pietarille, mene pois minun luotani, sinä Saatana! Se, mitä kristillinen teologia esittää Saatanaksi onkin todellisuudessa korkein jumalallinen henki (ei kristillisessä mielessä paha Saatana, sillä Pietari oli se kallio, jolle Jeesus perusti seurakuntansa.
Käärmeen mysteerio: Jumalalliset kuninkaat olivat laskeutuneet maan päälle ja opettivat ihmisille tieteitä ja taiteita, ne olivat naagoja, valon käärmeitä. Seesha -suuri käärme, opetti esim. intialaisille valtaisan pitkät astronomiset ajat. ja oli tähtitieteen esiopettaja.
Myöhemmin nämä käärmeet asuivat katakombeissa kuten luonnon käärmeet koloissaan. Carnak on käärmeen vuori, Druidi-papit olivat käärmepappeja. Kristillisillä gnostikot tunnettiin naaseneina käärmeenpalvojina ja heillä vastasi Logos eli Aja kolminaisuuden toista persoonaa eli Poikaa, joka oli lohikäärmeen tähdistö! Tähdistö, joka vastasi Ilmestyskirjan seitsemää tähteä. Käärme oli myös itse Jehovah, tulisten käärmeitten eli serafien johtaja, serafeilla oli kuudet siivet. Hiskia, joka oli Herralle otollinen , musersi tämän käärmeen eli Jehovah-demiurgin! Herra ja ”Herra” ei siis Raamatussa ole aina sama!
Demon est Deus inversus, Saatana on Jumalan kääntöpuoli – lause on vertauskuvallinen. Talmudinkin mukaan Paholainen, Saatana ja Samael ovat samat ja Kajin oli Samaelin ja Eevan poika! Jehovah ja Jah hovat eli Jod hovah-ihmiskunta ja viettelevä Jah ovat samat.
Ei-persoonallista saatanaa, joka on kuten monesti jo todettu antiikin viisaiden käsittämä luonnon harmoniaa tasapainossa pitävä vuorovaikutusvoima. (Vrt. aineen sisäiset sidosvoimat ja elektronin ja protonin vastakkaiset varaukset), ei kristinusko ole ymmärtänyt eikä omaksunut. Antiikin metafyysikot saivat kristittyjen käsissä päinvastoin usein kammottavan kuoleman.
Kristillisestä viitekehyksestä käsin Saatanaa tarkasteltaessa on esim. huomattava, että Saatana on opin mukaan yksi Jumalan omista pojista, siis Jumalan Saatana on Jumalan luoma tai synnyttämä. Kun tämä poika lankesi ylpeyteen. niin mistä hän tiesi. että ylpeys tai ’lankeaminen’ olisi ’pahaa’, koska tuota pahaa ei kristillisen käsityksen mukaan vielä ollut koko luomakunnassa? Paha eli saatanallinen ajatus tuli siis tuosta Saatanasta itsestään eli sen täytyi sisältyä Jumalan luomaan henkiolentoon itseensä ja olla siis pohjimmiltaan Jumalasta peräsin, sillä eihän ennen luotuja enkeleitä ollut mitään muuta kuin Jumala. Paha ei siis voinut tulla mistään ulkopuolelta. Näin onkin ymmärrettävissä Valitusvirsien kolmannen luvun jae 38, joka yksiselitteisesti toteaa:
bvuhv tvirh ajt al nvyli ypm
Suusta Korkeimman eikö muodostu nuo pahat ja tuo hyvä
Jos Jumala edellisestä Raamatun paikasta poiketen olisi yksi ja absoluuttinen, niin mistä sitten johtuu paha tai perkele, ellei saman Absoluutin ”Kultaisesta kohdusta?” Muuten joudumme uskomaan kahteen absoluuttiin!
Muinaisuus ei tuntenut – eikä siis myös oikein käännetty Raamattu – erillistä kauttaaltaan pahaa ”Paholaista” Pakanoiden hyvä ja paha olivat saman äidin (Luonnon) kaksoisveljiä. Kuten valo ja pimeys. Päivä ja yö, aurinko ja kuu. Nämä personoitiin jumaliksi, joiden seuralaiset ”taivaan sotajoukot” kävivät sotaa keskenään, yön joukot ja päivän joukot voittivat vuoronperään. Pimeyden ”lohikäärme” valon lohikäärmettä vastaan. (Personoitu kosminen näytelmä joka näytellään joka yö itämaiden sysipimeällä taivaalla, jonka myöhempi kristinusko alkoi ottaa tosissaan aivan kuten lapsi ottaa sadun hahmot oikeina henkilöinä.)
Saatana personoitui ihmismäiseksi sarvipääksi vasta sitten kun monoteismi oli kehittänyt yhden Jumalan. (Monoteismi kehittyi Raamatussa vasta varsin myöhään eikä saavuttanut koskaan lopullista ykseyttään, vielä Paavali tunnustaa muita jumaluuksia, vaikka kieltääkin niiden palvonnan.)
Mitä kauemmaksi historiassa mennään, sitä filosofisempi on Saatanan alkutyyppi. Aidosti ”paha” on vain luonnon sokea vastakkainen voima, vastavaikutus, joka on paha toisille ja hyvä toisille. Ei ole mitään itseisarvollisesti pahaa, paha on valon varjo, jota ilman valoa ei voisi edes ymmärtää. (Valo syntyi pimeyteen, pimeys oli siis ensin.)
Eräs vanhimmista pahan henkilöitymistä eli persofinikaatioista oli hindujen Naarada, Riidannostaja. Hän oli Brahmaoputra, eli Brahmaan poika! Tämä oli ihmisenkaltaiseksi tehty demiurgi, taivaan ja maan luoja, joka alkuaan oli sekin filosofinen vertauskuva, mutta joka yksinkertaisen ihmisen vääristelemänä muuttui pettäväksi, viekkaaksi ja kostonhimoiseksi jumalaksi. Tarvittiin syyttäjä ja syntipukki, jonka niskaan kasattiin maailman pahuus, koska monien uskontojen Jumalan piti olla hyvyys, jota reaalimaailmassa ei kuitenkaan voitu todentaa; siksi hylättiin johdonmukainen panteismi ja tilalle saatiin henkilöity ”taivaallinen isä” ja ”helvetillinen perkele”.
Kuitenkin kristityt pyytävät Jeesuksen opetuksen mukaan Isämeidän rukouksessa Jumalalta, ettei tämä johdattaisi heitä kiusaukseen? Eikö kiusaukseen johdattaja kristittyjen mielestä pitäisi olla aina Perkele ja rukouksen tulisi siten kuulua: ”Älä anna Perkeleen johdattaa meitä kiusaukseen?”
Jeesuksen veli Jaakob on huomannut rukouksen ristiriidan ja toteaa 1.13:ta: Älköön kukaan sanoko, ”Jumala minua kiusaa”…
Alkujaan ”Jumala” oli kuitenkin sama kuin Luonto, mutta sitten se kansanomaistettiin Luonnon Luojaksi. Varhaisissa luomisopeissa ei ollut mitään pahaa lohikäärmettä.
Logos on yhtäaikaa hyvä ja paha.
Maailmankaikkeudessa on välttämättä oltava vastakohtaisuuksia ja ihmistä koskien ristiriitojen syys on hänen tietämättömyydessään ja himoissaan. Ei ole olemassa mitään paholaisia eli absoluuttisen turmeltuneita olentoja kuin ei myöskään ole absoluuttisen täydellisiä enkeleitä. Niin myös Lucifer (valontuoja) – älyllisen ajatuksenvapauden henki – on Logos korkeimassa olemuksessaan ja Vastustaja (Saatana) alemmassa olemuksessaan, joista kumpikin on heijastuneena ihmisen minään. Lactantius, puhuessaan Kristuksen luonnosta, sanoo, että Logos on Saatanan esikoisveli, ensimmäinen kaikista luoduista olennoista.
(Vrt. Leonardo da Vincin kuulua taulua ”Pyhä ehtoollinen”, jossa taiteilija on käyttänyt Jeesusta ja Juudasta kuvatessaan samaa mallia ts. molemmilla on – samat kasvot!
Idea toistuu Turun tuomiokirkossa olevassa R. Ekmanin samanaiheisessa taulussa.
Huomaa myös, että apostoli Johannes on tauluissa maalattu naiseksi! Taiteilijat tunsivat evankeliumeiden gnostisen merkityksen ihmisen sisäisistä feminiinis-maskuliinisista ja hyvä-, paha-princiipeistä! Esoteerinen filosofia näyttää, että ihminen on ilmennyt jumaluus käsittäen hyvän ja pahan aspektinsa, mutta kristillinen teologia ei tätä ymmärrä eikä myönnä).
Gnostikot palvelivat käärmettä vapauttajana, koska käärme ei suinkaan edustanut heille Paholaista vaan ajan ikuista kiertokulkua ja aika vapauttaa jälleensyntymien kehässä. Käärme, hyvän ja pahantiedon puu ovat kristinuskon rekvisiitassa intialais-kaldealaista lainaa. Käärme oli tosiasiallisesti tiedon puun varjossa opettava adepti eli nagah.
Kristityt eivät ole muistaneet, että risti oli tehty puusta ja käärmeestä ja sitä tietä tullut ihmiskunnan vapahdukseksi. sillä risti on luovan syyn ensimmäinen perussymboli jakaessaan ympyrän neljään osaan ja risti soveltuu siten geometriaan lukuihin, mittoihin, tähtitieteeseen ja biologiaan.
Gnostikot palvelivat käärmettä vapahtajana, joka oli kietoutunut tau-kirjaimen eli ristin ympärille. (Käärme ei tietenkään tuolloin tarkoita Saatanaa vaan viisautta!)
Fundamentalistiset tulkinnat lähtevät usein siitä, että fundamentalistit määrittelevät käsitteille omat yksioikoiset merkityksensä ja arvostelevat muita ikään kuin kaikilla olisivat nuo samat merkitykset! Kun siis gnostikot palvovat käärmettä Kristhoksena palvovat he ihmisen mielessä valaistumisen kautta tapahtunutta oivallusta eli Kristhos-lasta, joka on uudestisyntynyt ihmisen ydin. Muinaiskansoille käärme symboloi hyvää ja viisautta aivan samoin kun se lääkäreitten tunnuksessa on yhä tänään hyvän ei pahan tunnus!
Ykseytenä ennoia (mieli.ajatus) ja ofis ovat Logos. Näin myös Messiaan lukuarvo ja käärmeen lukuarvo ovat Vt:ssa samat 3.5.8, eli 3:5:8 (:13:21 jne.) on kultainen leikkaus, matemaattisen kauneuden harmonia eli mainittu Fibonacci-sarjan ”lukujono” eli numerokäärme, joka edusti myös matemaattista viisautta. ”Te tulette tietämään, mitä syvyys, pituus ja leveys on” sanoi myös Paavali viitaten muinaiseen matemaattiseen vertauskuvastoon.
Todettakoon yhteenvetona käärmeistä, että Käärme, hyvän- ja pahantiedon puu ja elämänpuu ovat alkujaan intialais-sumerilais-persialais-egyptiläisiä vertauskuvia ja Raamatun luomiskertomuksissa käytettyinä edellisten adaptaatioita.
Ja näin Saatanan alkuperä on siis kristillisyydessä kaldealais-egyptiläises-juutalaisesta mytologiasta otettu lainarekvisiitta. Saatana-tarun alkuna on akkadilainen käsitys kosmillisten voimien, taivaan ja maan eli hengen ja aineen ikuisesta taistelusta kaaoksen kanssa. Egyptiläisessä kuolleiden kirjassa alkuperäistä pahaa ei edusta ”saatana” , sillä tätä edustaa Apap, jonka tappaa Aker, joka on SET`N KÄÄRME. Siis Set ei ole ollut alkuaan paha. Ja Set´ käärme oli suuri adepti.
Myös myöhemmän Seth´n eli Typhonin eli Kuolleiden kirjan Apfiksen voittaa Horus, joka lävistää tämän pään keihäällä. Tyfon on yön pimeys eli Osiriksen, auringon murhaaja. Horus on myös Mikael ja Anubis, jolla on myös haarniska ja keihäs. Anubis tappaa myös lohikäärmeen eli kun lohikäärmeen tähtikuvio alkoi nousta taivaalle, yö alkoi koittaa ja kun aurinkon poika eli horisontista nouseva kajo alkoi nousta, häviää lohikäärme näkyvistä.
Kun kapinallisuuden pojat (käärmeet) ilmaantuvat taivaanrannalle, syntyy sota taivaassa eli järjestys-vastaan epäjärjestys; sota taivaassa on astronominen ja kosminen vertauskuva. Kulloinkin tavaan laella oleva hallitseva tähtimerkki on voitolla, nousevat voittajia, laskevat häviäjiä, nämä kosmiset taistelijat olivat yhtäaikaa hyviä ja pahoja. Tiamat eli kaaos muuttui lohikäärmeeksi eli Saatanaksi.
Pahuudesta ja Saatanasta yleensä:
Pahuus Platonin mukaan maailmassa tulee siitä, että hallitsijoilla ja hallittavilla on ihmisten hierarkioissa sama pohjaluonne. Eläinkunnassa ylempi eläin hallitsee alempaa.
Viisas koira saa vahvat härät pysymään aisoissa. niin myös ihminen tarvitsee paimenikseen itseään korkeampia olentoja.
Pahat henget, jotka yksinkertaisesti vastasivat epäjärjestystä kosmoksessa (enthorpia) ovat taikauskoisen rahvaan mielikuvituksessa henkilöityneet ja saaneet sittemmin kansalaisoikeudet sivistyneissä ja oppineissakin roduissa ja kristityt ovat muovailleet asiasta dogman.
Saatana-nimitys, hepreaksi Satan eli vastustaja tuolee teosanasta shatanah eli vastustaa ja nimitys kuulunee lähinnä Jehovalle itselleen, joka oli kaikkien muiden jumalien vastustaja. Käärme oli myötätunnon ja viisauden symboli (Vrt. lääkäreiden tunnus yhä tänään, Genesiksen käärmeen epiteetti oli aur eli ”valaistu”).
Lucifer (Venus) hallitsee sekä yötä, että päivää, sillä Venus on sekä aamutähti että iltatähti! Sama tähti toi päivän ja yön! Saatana vertauskuvaa todellisuudessa luonnon dualismia, polaarisuutta, yö on väistämätön, jotta päivä voisi ilmetä, kuolema elämän väistämätön vastakohta. Kumpaakaan ei ole ilman toista. Oleminen olemattomuuden jne. Jokin voi olla olemassa ainoastaan vastakohtansa kautta. Maailmankaikkeudessa ei ole mitään ilman kahta vastakkaista puoltaan. Näin voidaan hyvyyttä ja kauneuttakin kutsua rumuuden saatanaksi eli vastakohdaksi.
Deus esti inversus satan, vastavoima on voiman kääntöpuoli, merkitsee sitä, että avaruuden jokaisen pisteen kautta kulkee energiavirrat eli (alkeihiukkasten tanssi), sähkömagneettiset voimat, jotka ovat samalla kertaa sekä elämää antavia, että sitä tuhoavia voimia. (Ihminenkin syntyy vain kuollakseen, ihmisessä kuolee joka hetki miljoonia soluja samalla kun uusia soluja syntyy.)
Personoitu Saatana nykykristillisessä merkityksessään on kirkkoisien keksintö, kansanomaistettu ”maitomukaelma” ikiaikain viisauksista. Gnostikkojen lahkot olivat puolestaan initioitujen perustamia ja ne tunsivat vertauskuvien todelliset merkitykset.
Allegorisen syntiinlankeamisen, yhtä allegorisen sovituksen ja ristiinnaulitsemisen kirjaimelliset tulkinnat ovat johtaneet länsimaiset kansat teille, joilla ne ovat kahlanneet polviaan myöten veressä. Ja ennen kaikkea kansat on saatettu lapsesta alkaen uskomaan erilliseen Pahaan Henkeen (piruun) joka asuu kaikessa aineessa ja ennen kaikkea ihmisessä. Siitä on myös syntynyt Jumalaa herjaava oppi helvetistä ja kadotuksesta ja se on levittänyt paksun verhon ihmisen korkeamman näkemiskyvyn ylle.
Miten eläimet, joita oli olemassa ennen ihmisen luomista jatkoivat esim. kirjaimellisesti tulkinnassasukuaan? Jos kerran syntiinlankeemuksessa vasta huomattiin ”hävettävä” alastomuus?
Ei ole ihmisestä erillään olevaa pahuutta eikä paholaista. Pahuus on ihmisen mielen konsepti ja suhteessa kulloiseenkin kulturelliin näkemykseen, omatunto on aina kulttuurisidonnainen ja ehdollistuu edeltäneeseen kasvatukseen. Mikään sisäinen ääni ei sanonut spartalaisille, että heikkojen lasten seinään heittäminen olisi ollut väärin. Mikään jumalainen omatunto ei estänyt kiihkouskovaisia inkvisiittoreita kiduttamasta ihmisiä hengiltä. Päinvastoin juuri heidän omantuntonsa heitä julmuuksiin vaati .
Käärme-palvonnan alku on Egyptissä, ofiitit eli eräs alkukristillinen lahko ja omasi sen Hermes Trismegistukselta ja auringonpalvonta jumalineen saapui faaraoiden maahan Intiasta.
Lohikäärme oli tiedon ja viisauden vertauskuva ja hierofantit, joihin Klemens Aleksandrialainen lukee myös Jeesuksen, kutsuivat itseään käärmeiden pojiksi. Jeesus kehotti opetuslapsiaan käärmeitten viisauteen.
Käärme luo vanhan nahkansa ja syntyy uuteen ruumiiseen, lohikäärme on käärmeen voittaja. Ihmisen sisäinen taistelu. Käärme on eräässä merkityksessään myös phallistinen intohimo, mutta ei mikään ”Saatana”. Kiusausten erämaan Azazel oli paradoksaalisesti todellinen ihmiskunnan vapahtaja sillä hänelleheän synnit vietiin elävän uhrikauriin mukana. Kuitenkin teologia on erittäin epäjohdonmukaisesti tehnyt Azaelistakin erään Saatananoistaan!
Katolisen kirkon ylin on Pietari, jota Jeesus kutsuu Saatanaksi ja protestanttisen kirkon keskeisenä teemana on uuden liiton sijasta Mooseksen laki ja moosekselainen jumalanpalvelus.
Edellä monasti mainittu Seth on myös eräs Israelin esi-isä ja on egyptiläinen Hermes eli viisauden Jumala Thoth, Tat, Setht´n juutalainen vastine.(Vrt faarao SET) Hän on Osiriksen varjopuoli. Astronomisesti nämä ovat kuun ja auringonpimennyksiä. Astronomiset, geologiset ja uskonnolliset tapahtumat ovat saaneet yhteisen kuvakielen allegorioineen.)
Saturnurnus/ Samael & Semal. Jehovah tulee Saturnukseksi
Samael (saatana?) oli yksi 7:stä elohimista. Ja oli vertauskuva Saturnuksesta eli Kronoksesta. Hän oli juutalaisille kaksitoistasiipinen käärme.
(Saturnuksella on kenties 12 kuuta) Mutta nimi on myös 12 kuukautisen vuoden vertauskuva. Viikon seitsemäs päivä eli JHVH:n lepopäivä on Saturnuksen päivä, Saturnus on hepreaksi Sabai.. Mikael oli Saturnuksen eli lauantain hallitsija. Jehovah yhdistyy nimessä Herra Sabaot Satur-nukseen. Saturnus on myös Bel, ja Shiva.
Juutalaiset olivat astrologisesti syntyneet Saturnus-Jhvh:n alaisuuteen. Saturnus sai aikaa myöten kielteisen merkityksen. Planeetan hallitsemia ihmisiä kutsuttiin Saturnuksen pojiksi. Saturnus oli heidän isänsä. Jeesus samaisti Saturnuksen perkeeleeksi ja hakkui Abrahamin lapsia isästä Perkeleestä syntyneiksi. Huomaa, että myös Abraham samaistettiin Saturnukseen. Egyptiläisten Vul-cain oli suuri kabiiri. Chiun oli myös Saturnus ja Seth!
Saturnuksesta tuli sittemmin Herran vastustaja siksi, että esim. v 945 eKr. kaikki muut planeetat paitsi Saturnus olivat samalla puolella auringon ja kuun kanssa, se oli maahan nähden ”pimeässä” ja oli siis muiden planeettojen ”vastustaja” ja siis Saatana!.
Hei Seppo,
Voisitko kenties merkitä tähän näitä käyttämiäsi lähteitä? Olen hyvinkin kiinnostunut tästä aiheesta.
Kiitos taustatutkimuksestasi!
Tämä sivu on päässyt unohtumaan minulta, joten huomaan pyyntösi vasta nyt. Sorry Tärkeimmät lähteeni ovat H,P. Blavatskyn Salainen oppi ja saman Isis Unveilid. Salainen oppi on suomennetuna luettavissa netissä: Salainen oppi I (II) Teosofia.net.
Kesää!