Suomen saavuttama nuorten maailmanmestaruus jääkiekkoilussa jännittävien vaiheiden jälkeen, sisukkaasti ”taistelemalla” on muodostunut suomalaisten yhteiseksi myönteiseksi kokemukseksi monella tavalla kansallisesti alavireisen syksyn jälkeen.
Loppuottelua seurasi televisiosta ennätysyleisö. Ottelut ja nuorten sankarien haastattelut ovat hallinneet lehtien palstoja ja kahvipöytäkeskusteluja työ- ja julkisilla paikoilla.
Se on ollut yhteinen kokemus, ja vielä myönteinen sellainen. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tiivisti hyvin loppiaisaattoyönä tapahtuman syvemmän merkityksen: ”Kyllä Suomi tästä nousee!”
Alavire kääntyi myötäiseksi. Ottelutapahtumatkin osoittivat, miten asioiden eteneminen on usein pienestä ja henkisistä asioista kiinni. Ne osoittivat myös yhdessä tekemisen merkityksen.
Nuoret täyttivät tämän tehtävän erinomaisesti: hyvin käyttäytyviä, taitavia ja luovia persoonia, myönteisiä, huumorintajuisia nuoria, jotka eivät antaneet periksi tiukoissakaan tilanteissa….
Voiton jälkeenkään ei sellaista krapulaista örinää kuin aikuisilla mestareilla oli vastaavassa tilanteessa. Ei tarvinnut tv-kameroita kääntää sivuun stadionin edustan juhlissa loppiaisena.
Odotukset olivat muissakin maissa suuret. Tavoiteltiin samaa isoa kokemusta ja kansallista nostatusta. Niinpä niin Ruotsissa kuin Venäjälläkin etsittiin syitä tappioihin, tietysti muualta kuin itsestä. Se löytyi tavan mukaan tuomareista.
”Mekin olisimme helposti voineet voittaa”, kiteytti Venäjän jääkiekkoliiton varapuheenjohtaja. Ruotsalaiset ”asiantuntijat” kyseenalaistivat tuomaritoiminnan, kertoi iltapäivälehti. Toki harmitus ja oma huono peli myönnettiin, varsinkin Ruotsissa. Tällaiset puheet on tarkoitettu enemmän omaan maahan kuin Suomen suuntaan. Ollaan me suurpiirteisiä ja annetaan tällaiset puheet anteeksi….
Suomi voi olla pojistaan – ja samaan aikaan Ringeten maailman mestaruuden voittaneista naisistaan – ylpeitä. Ratkaisevalla hetkellä he tasaväkisissä otteluissa nousivat askeleen vielä ylöspäin ja tekivät ratkaisevat maalit.
Kyllähän se käy vertauskuvaksi ja kannusteeksi myös talouteen, työ- ja muuhun elämään, myös politiikkaan. Ja kirkkoon.
