Päästyään eroon piispoista, Sadinmaa ja kumppanit haluavat seuraavaksi luopua vanhurskauttamisopista, koska katsovat että se on syy siihen, että kirkko ei vihi samaa sukupuolta olevia. Sadinmaan ja kumppaneiden teksti on omituinen kertomus kristinuskon oppihistoriasta. Itse teksti ei kuitenkaan oikastaan kuvaa miten nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa. Paitsi että jos tänä päivänä oikeudenmukaisuus ja ihmisarvo määritellään tavalla joka korvaa luterilaisen vanhurskauttamiopin. Tähän Sadinmaan ja kumppaneiden teksti näytttä pyrkivän. Ehkä he ovat elossa vielä päivättääkseen sitä ihmisoikeuksien ja ihmisarvon jälleen muuttuessa vuosikymmenien saatossa.
Ehkä olisi myös paikallaan muistuttaa että 2000 vuotta sitten oikeudenmukaisuus tarkoitti jotain aivan muuta kuin tänä päivänä. Vanhurskas on hyvä sana. Se on jotakin pysyvää ja erottaa sanan käytön muuttuvasta oikeudenmukaisuudesta. Jos palaamme sanan käyttöön, niin yhteiskunnallista vanhurskautta voisi nimittää oikeudenmukaisuudeksi. Mutta jos Jumalan vanhurskautta nimitetään oikeudenmukaisuudeksi, niin olemme vaarassa tuoda siihen käsitteseen jotakin joka ei siihen kuulu ja jota Sadinmaa ja kumppanit tekevät uudelleenmäärittelyllään.
On totta että Luther tunsi Augustinuksen tuotannon hyvin. Tunsi niin hyvin, että tiesi mistä irtautua. Kun Augustinus platonilaista traditiota myötäillen muotoili teologiaansa (ja pelastusoppiaan) ihmisen hengellisenä matkana Jumalan luo, niin Luther ei väsynyt korostamaan, että teologiassa (ja tarkemmin pelastuksessa) on kyse Jumalan tulemisesta lihassa ihmisen luo. Siinä oli luterilainen avain sakramentteihin ja Sanaan. Tämä on varmaan sama asia josta Sadinmaa ja kumppanit puhuvat taivaseskapismina. Jumala ei löydy ihmisestä itsestään, vaan sanasta ja sakramenteista.
Luther korosti että missään mikä liittyy pelastukseeni, minä en nimenomaan tuijota itseeni enkä reflektoi itseäni pelastusta etsiessäni, vaan luotan Jumalan lupauksiin Raamatussa. Individualismi kolahti kirkkoon pietismin ja kalvinismin myötä. Ei Lutherin mukana, eikä luterilaisuuden mukana. Lutherin aikaan ja vielä jonkin aikaa sen jälkeen ihmiset eivät tehneet henkilökohtaisia uskonratkaisuja. Ihmiset syntyivät kristittyyn yhteiskuntaan. Heidät kastettiin ja kasvatettiin kristityiksi. Henkilökohtaiset uskonratkaisut ovat oppihistoriallisesti pelastusvarmuuden etsimistä. Mistä voin tietää että pelastun? Luther ratkaisu tämän asian laittamalla uskonsa Jumalan sanaan ja Jumalan vanhurskauteen, ei itseensä eikä omaan uskoonsa. Luterilaisuus ei ole individualistista juuri siinä, että se ”edellyttää” kristillisen yhteisön, jossa ihminen pikkuhiljaa kasvaa ja pyhittyy kristittynä sanan ja sakramenttien kautta. Uskoontulo, henkilökohtainen uskonratkaisu uskonvarmuuden merkkinä ja merkkinä pelastuksesta, on vanhempaa keksintöä.
Sadinmaa ja kumppanit ampuvat harhaan, lainatakseni Tapio Tuomaalaa (tai oikeastaan synti sanan kreikankielistä alkuperäismerkitystä). Tässä yhteydessä se ei ole synti, vaan ymmärtämättömyyttä kirkon historiasta.
Siitä olen Sadinmaan ja kumppanien kanssa samaa mieltä, että usko ja etiikka kulkevat käsi kädessä. Ja siitä on ainakin kirkon ns konservatiivinen siipi ollut koko ajan samaa mieltä. Ja siitä on koko kristikunnan enemmistö valtaosan kirkkohistoriaa ollut samaa mieltä; uskoa ja elämää ei voi erottaa toisistaan. On ihan totta, että Lutherin aikaan ei ollut tarvetta erottaa uskoa ja elämää, koska koko elämä oli uskon läpitunkemaa.
Mutta tämä yhteiskunnallinen ulottuvuus ei ole jotakin joka tuodaan väkisin maan päälle ihmisvoimin. Evankeliumi on nimenomaan lupa tehdä hyvää. Se ei ole pakko. Se ei ole sitä, että tehdään vallankumous. Niin ei Jeesuskaan tehnyt. Jeesus voitti maailman rakastamalla ja kuolemalla. Ei väkisin, ei väkivallalla. Vaativuus ei ole käskyn ehdottomuudessa, vaan siinä että sitä on lupa seurata. Ja ihminen ei halua kuulla sitä lupaa. Se on se vaikea osuus. Ei se että meille tulee ”someprofeettoja” nostattamaan krisittyjä toisiaan vastaan irtautumalla piispoista ja siitä, mitä kirkkomme opettaa. Tällainen on helppoa. Kristus ei perustanut puoluetta. Kristus antoi luvan elää niin kuin Jumala tahtoo ja sillä tavalla muuttaa maailmaa. Kristittyinä koneistossa kuin koneistossa, levittämässä lupaa elää niin kuin Jumala tahtoo.
Meillä on lupa kuunnella myös mitä Jeesus sanoo Raamatussa Jumalan tahdosta avioliiton (tai muun vastaavan yhteiskunnallisen sitoumuksen suhteen) fariseuksille:
”Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.”
Nämä ovat Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme sanoja ja meillä on lupa seurata niitä. Vaikka maailma ympärillä huutaisi mitä, vaikka se hämärtäisi kaiken mitä Raamattu sanoo. Meillä on kristittyinä lupa pitää avioliittoa miehen ja naisen välisenä asiana.
Meillä on lupa kasvaa ihmisinä sanaa kuullen ja sakramenteista osaa ottaen. Samalla me pyhitymme, elämme niin kuin Jumala tahtoo. Välillä teemme syntiä, lankeamme ja nousemme taas sanan ja sakramenttien avulla.
Ei nuo Jeesuksen sanat kerro avioliitosta, vaan heikommassa asemassa olevan puolustamisesta. Nykyajan fariseukset Lutheria seuraten ovat tehneet rakkauden sanomasta oman navan (ja ”syntien”) tuijottamista. Kirjain tappaa, mutta henki tekee eläväksi.
Mietin minkälaista hermeneuttista akrobatiaa vaatii että tässä kohtaa ei näe puhuttavan tuon ajan yhteiskunnan avioliittoinstituutiosta. On myös ihan ok, että teksti puuttuu naisen huonoon asemaan avioliittoinstituutiossa.
”Hänen luokseen tuli myös fariseuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja kysyivät: »Saako mies hylätä vaimonsa mistä syystä tahansa?» Hän vastasi heille: »Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?» Ja hän jatkoi: »Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.”
Tämä nyt kuitenkin on Jeesuksen, meidän Herramme sana.
Jos vältyämättä haluaa nähdä tekstin kertovan avioliitosta, niin paino on todellakin ”tuon ajan” sanaparilla.
Kovacs. Osaatko sanoa mitkä muuta asiat Jeesuksen sanomisissa ovat vanhentuneet?
Sinähän sanoit sen ”tuon ajan” omassa tekstissä. Minä vain kirjoitin, että jos hyväksymme, että Jeesus antaa avioliittomääräyksiä (mitä minä en hyväksy), silloin ihan oikein painotit aikakontekstin. Raamatun monet sanamuodot ja ohjeet ovat vanhentuneet. Rakkauden sanoma vaan ei vanhene.
Mutta lutetilainen vanhurskauttamisoppi on auttamattomasti vanhentunut.
Onko Raamatun ilmoitus avioliitosta ja Kristuksen sijaisuhrista meidän syntiemme sovitukseksi vanhentunut sen takia, että pieni joukko pastoreita (ja mitä ilmeisemmin pääosin aika hyväpalkkaisiakin kaveruksia) on päättänyt niin?
Minusta tällaiset kapinapapit ovat hyvin epäuskottavia, jos he nostavat samaan aikaan palkkaa yhteisöstä, jonka virallista opetusta he kyseenlaistavat. – Itse ajan päätyönäni bussia, jotta hengellinen järjestömme kykenisi ylläpitämään toimintaansa kotikaupungissamme. Uskomme yhteisössämme niinkuin evl-kirkon viralliset tunnustusdokumentit (Raamattu ja tunnarit) opettavat, järjestämme jumalanpalveluksia ja muuta hengellistä toimintaa, jaamme vuosittain myös tuhansia ruokakasseja. En näe uskossamme mitään sillä tavalla vanhentunutta, ettei se valaisi uskon, toivon ja todellisen rakkauden sanomaa yhä tänään.
Sitten kun nämä allekirjoittaneet ”radikaalipapit” ajavat minua vastaan bussilla tms. tavallisen kansan hommaa kuten esim. Markku Virta, ja tekevätnäin rehtiä töitä leipänsä eteen myös käsillään, he ovat minun silmissäni edes hiukan uskottavampia puhumaan jotakin sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.
Markku
Pätevää tekstiä vanhurskauttamisesta.
Kiitos siitä.
Kiitos Markku Virta siitä, että jaksata vastata tähän ajankohtaiseen asiaan.
Kiitos Markku Virta, Matias Roto ja Manu Ryösö.
Tartun vai tuohon ”tulla yhdeksi lihaksi” asiaan. Jokainen meistä, jolla on ollut onni löytää sellainen puoliso itsellemme jonka kanssa voi olla tyydyttävässä sukupuoliyhteydessä, on ainakin ajoittain kokenut sen mitä yhdeksi lihaksi tuleminen on ( ja toisaalta pettymyksen kun suhde ei toimi ja sukupuolisuus ei anna tuota yhteyden kokemusta).
Avioliitossa ei siis ole kyse vain taivaallisessa kirjanpidossa reksitöröity liitto ,vaan aivan kokemusperäinen osittainen yhteensulautuminen. Partnerista tulee sananmukaisesti olemukseni yksi osa läsnäolollaan persoonani ytimessä. Joten Jeesus tiesi mitä puhui.
Mielestäni on aivan paikallaan kysyä jos homoseksuaalisissa sukupuoliaktissa koetaan samaa ja voidaanko heidän kokemuksensa olla vastaavalla tavalla yhdeksi lihaksi tulemista?
Koska minulla on työni puolesta ollut useita, jos ei monta ,keskusteluhoito yhteyttä sekä gay että lespo henkilöiden kanssa ,niin uskallan sen perusteella väittää, että seksi syvästi rakastetun partnerin kanssa on aivan yhtä syvällistä heille kun hyväsuhteisille heteroillekin. He ovat todellakin kokeneet vastaavaa yhteensulautumista ja vastaavasti epätoivoa, samaa mitä heterotkin, kun suhde on ajautunut karille.
Väitän siis ,että Jeesuksen kriteeri ”yhdeksi lihaksi tulemisesta” on täytetty. En tietenkään voi sanoa mitään siitä jos tämä kokemus hyväksytään tarpeeksi päteväksi rakkaudenosoitukseksi taivaallisessa kirjanpidossa. Luulen kyllä ,että Herrallamme on ymmärrystä tällaisenkin rakkauden suhteen .
Mutta on sitten toinen asia jos se riittää kirkollisen vihkimisen perustaksi.
Miehen ja naisen yhdeksi lihaksi tulemisessa syntyy myös biologisessa mielessä uutta elämää, kun on kyse terveistä aikuisista. Homomiesten välisessä anaaliyhdynnässä elämän edellytykset kuolevat jo haitallisten bakteerien yms. vaikutuksesta. – En usko, että tässä viimeksi mainitussa toteutuu Jeesuksen sana yhdeksi lihaksi tulemisestä aidolla tavalla.
Tietänet kokemuksesta kuinka rakkausaktissa parhaimmillaan tapahtuu yhteisten rajojen psyykkisten sumentuminen. Hän tuntee sinut itsessään ja sinä hänet. Vain hyvin pieni osa yhdynnöistä tähtää lasten saamiseen. Suurin osa niistä tähtää suhteen lujittumiseen yhteisen mielihyvän ansiosta.
On väärinkäsitys että miespuolisessa homo aktissa on aina kyse anaalisesta yhdynnästä.
” jonka kanssa voi olla tyydyttävässä sukupuoliyhteydessä, on ainakin ajoittain kokenut sen mitä yhdeksi lihaksi tuleminen on ( ja toisaalta pettymyksen kun suhde ei toimi ja sukupuolisuus ei anna tuota yhteyden kokemusta).”
-Siis onko yhdeksi lihaksi tuleminen sinusta ”yhteyden kokemus”?
Eikö Paavali kirjoittanut, että myös porton luona käyvä tulee yhdeksi lihaksi tämän kanssa? Eli ”yhdeksi lihaksi” tuleminen tapahtuisi aina kun mies ja nainen ovat yhdynnässä, riippumatta siitä miltä tuntuu ja miten kokee.
”Avioliitossa ei siis ole kyse vain taivaallisessa kirjanpidossa reksitöröity liitto ,vaan aivan kokemusperäinen osittainen yhteensulautuminen. Partnerista tulee sananmukaisesti olemukseni yksi osa läsnäolollaan persoonani ytimessä. Joten Jeesus tiesi mitä puhui.”
-Tässähän sinä sen sanot… Kyse on ”kokemusperäisestä” yhteensulautumisesta.
Minusta kaikessa ei ole kyse ”kokemuksesta”, vaan yhdeksi lihaksi oleminen on yksi ihmisyyden ja luotuisuuden mysteerejä. Se tapahtuu tasolla, jota emme huomaa. Mies voi käydä naisen vuoteessa ”yhden illan juttuna” eikä muista tai ajattele sitä jälkeenpäin. Mutta jotain on tapahtunut, mitä ei voi enää muuttaa.
Tulla yhdeksi lihaksi on todellakin hyvä sanonta siitä mitä sukupuoliakti mystisenä kokemuksena on.
Sukupuoliaktilla on aina ja kaikkialla , kaikissa kultuureissa ja meidän päivinämmekin mystinen symboolinen puolensa. Siihen on mahdotonta suhtautua neutraalisti , tai ne jotka niin tekevät, valehtelevat. Aktin myyttinen puoli on mukana myös siihen osallistuvien mielessä. Joskus aktin läpivieminen ilman suurempaa kokemusta tai jopa kielteisenä kokemuksena ,on tärkeää juuri symboolisena ja myyttisenä kokemuksena.
Kun painotin ylläolevassa tekstissä aktin kokemuspuolta, niin tein sen alleviivatakseni sitä ,että myös homoseksuallisessa aktissa kokemus vahvistaa sen myyttisen ja symboolisen funktion ja he tulevat aktin kautta yhdeksi lihaksi . Siksi kysynkin että eikö tämä ole riittävä kriteeri heidän avioliitolleen.
Hirn,
Ei ole, sillä sekä Raamattu-teologiset että biologiset tekijät puhuvat niin selkeästi tuota esittäämääsi vastaan.
Ryösö: ”Homomiesten välisessä anaaliyhdynnässä elämän edellytykset kuolevat jo haitallisten bakteerien yms. vaikutuksesta.”
On todella riemastuttavan hupaisaa todeta, miten hartaalla mielenkiinnolla pastori /bussikuski Manu Ryösö suhtautuu muiden ihmisten seksuaalipuuhastelujen analysointiin ja yksityiskohtaiseen tutkiskeluun. Ei jää huomaamatta edes suolistobakteerien vaikutus siittiösolujen elinmahdollisuuteen.
Ryösön asiaa kohtaan osoittama mielenkiinto tuntuu olevan todella täydestä sydämestä kumpuavaa ja olemukseltaan suorastaan liikuttavan ihailtavaa. Tutkimuksensa asiantuntevana lopputuloksena herra Ryösö toteaakin:”En usko, että tässä viimeksi mainitussa toteutuu Jeesuksen sana yhdeksi lihaksi tulemisestä aidolla tavalla.”
”Kun painotin ylläolevassa tekstissä aktin kokemuspuolta, niin tein sen alleviivatakseni sitä ,että myös homoseksuallisessa aktissa kokemus vahvistaa sen myyttisen ja symboolisen funktion ja he tulevat aktin kautta yhdeksi lihaksi .”
-Oletko ihan varma tuosta?
Minun mielestäni ylipäätään kokemus aktin yhteydessä ei ”vahvista” yhtään mitään. Se mitä tapahtuu yhdeksi lihaksi tulemisessa, tapahtuu meidän kokemuksistamme riippumatta.
Mies ja nainen tulevat yhdeksi lihaksi, koska siten ja sitä varten heidät on suunniteltu.
Jaan Sarin näkemyksen siinä, että M. Hirnin esitys ylikorostaa kokemusta. Todellisuudessa myös yhtymisen symboliikkaan kuuluu hyvin laajasti se vastakkaisuus, johon liittyy miehen ja naisen, uroksen ja naaraan aito vastavuoroisuus.
Haamujengi kyllä metsästää oikeaa luterilaista haamua, sitä vaan on vaikea saada kiinni. Hehän nimeävät uskon ja tekojen välisen problematiikan vaikuttavan vahingollisesti lähes kaikkeen. Tätä haamua he etsivät mutta kartta on hukassa. Analyysi on riittämätön, sitä ei ole purettu tarpeeksi.
Sitten tulee yllätys; kirkko ei ymmärrä homoja, piispat on erotettava. Okei, ja mun auto on vihreä.
Eiku
Mutku
(3x)
Sitähän se kaikki on
Rakkautta, rakkautta vaan
Sitähän se kaikki on, on
Rakkautta, rakkautta vaan.
Niinpä.
Mies ja nainen eivät tule yhdeksi lihaksi, kuin vasta syntyneessä lapsessa jossa on myös fyysisesti heistä molemmista, siis ulkoisia piirteitä.
Mies ja nainen voivat tulla henkisesti yhdeksi, jos heillä on sama päämäärä ja samat arvot. Kuitenkin, miehen ja naisen välinen liitto on kahden erilaisen ihmisen välinen. Mies ja nainen ovat lihallisesti erilaisia, koska niin on aina ollut ja tulee aina olemaan.
He eivät voi tulla yhdeksi lihaksi, ei koskaan.
Jos miehen siemenen hukkaan menosta ollaan huolissaan vain suhteessa homoihin, niin olisko oikeudenmukaista kieltää samaan hengenvetoon myös keskeytetty yhdyntä, masturbointi ja kaikki ehkäisyvälineet.
Vaikeudeksi tullenee kuitenkin valvonta.
Tarja: ”Vaikeudeksi tullenee kuitenkin valvonta.”
Herra Ryösö voisi ottaa asian elämäntehtäväkseen koska muiden ihmisten seksuaalikäyttäytyminen, sen tutkiskelu ja analysointi tuntuu olevan lähellä sydäntään.
Pitää vielä muistaa, että myös miehen ja naisen välisessä suuseksissä siemenneste menee yleensä myös väärään paikkaan.
Vastaan tähän Kimmo W:n jorinaan, vaikka se saattaa ollakin melko turhaa, sillä aiempien kokemusten perusteella nämä hänen heittelynsä ovat lähinnä jonkinlaista vanhan papan provoilua. Ehkä niiden edustamassa tyylissä haikaillaan jonkinlaisen anarkistisen ja radikaalin nuoruuden perään(?).
Kommentoin Markku Hirnin kommenttiin yhdeksi lihaksi tulemisesta, koska siinä mielestäni yliromantisoitiin homoseksiä ratsastamalla ihmisten tunne-elämällä ja Jeesuksen sanoilla tavalla, joka rikkoo Raamatun oman symboliikan luonnetta, ja myös biologisia faktoja vastaan.
Minusta on myös yleisemminkin vallalla eräänlainen homoseksuaalisten viettien idealisoimisen ja romantisoimisen yleistendenssi. Tähän romantisoimisen ”henkeen” liittyen ei oikein sovi sanoa auki sitä, mitä tapahtuu kahden miehen välisessä anaaliseksissä. – Tähän Wallentin ja joku muukin ilmeisesti nyt nöksähti… Homoseksissä ei vain koskaan oikeasti synny elämää, vaan päinvastoin tuhotaan elämän edellytykset, jotka ovat Luojan luomina jo elävissä siittiöissä. Tämä nyt vain on fakta, eikä loukkasu ketään kohtaan! – Naisen kohtu on toisenlainen paikka kuin miehen peräsuoli. Naisen kohdussa tapahtuu uuden elämän hedelmöityminen, jonka seurauksena voi syntyä ihmisen lapsi (vaikkei toki aina). Ihmisen lapsessa on kahdesta eri sukupuolen edustajasta syntyneenä siten aivan konkreettisestikin (em. hedelmöitymisen kautta) tullut ”yksi liha” eli uusi ihminen. Tämä on aivan konkreettista ja todellista, jota ei koskaan tapahdu missään romantisoidussa homosuhteessa, harjoitettiin näissä homosuhteissa ihmisen viettitoimintaa millä tavalla tahansa (tämä toiminta ja sen tavat eivät minua kiinnosta).
Minun pointtini oli siis sanoa, ettei Markku Hirnin ajama tunne- yms. symboliikka toimi erityisen hyvin Raamatun, eikä biologiankaan kontekstissa…
Ryösö: ”…nämä hänen heittelynsä ovat lähinnä jonkinlaista vanhan papan provoilua. Ehkä niiden edustamassa tyylissä haikaillaan jonkinlaisen anarkistisen ja radikaalin nuoruuden perään(?) ”
Nuoruus ja hulluus – vanhuus ja viisaus. Herra Ryösölle tuntuu olevan vaikea ymmärtää – pappismies sentään -, että henkilöön puuttuminen on epäkohteliasta. Vanhuus ei tule yksin ja tulee se herra Ryösöllekin, jos elinpäiviä täällä maallisessa maailmassa piisaa.
Ryösö: ”Ihmisen lapsessa on kahdesta eri sukupuolen edustajasta syntyneenä siten aivan konkreettisestikin (em. hedelmöitymisen kautta) tullut “yksi liha” eli uusi ihminen.”
Kappas vaan, tuota en tiennytkään. Siitäkö se johtuukin, että meidän huusholliinkin on viidenkymmenenneljän aviovuoden aikana putkahtanut kolme ”yhtä lihaa” olevaa ihmislasta, vanhimmallakin jo 33 vuotias tytär jolla kaksi ”yhtä lihaa” olevaa poikalasta.
Niitä siittiöitä on noiden vuosien aikana kyllä tullut tuhotuksi ihan vain huvin vuoksi varmaan muutamia miljardeja.
Ryösö: ”Naisen kohtu on toisenlainen paikka kuin miehen peräsuoli. ”
Juu, niin on, mutta mitenkäs suuseksissä on asianlaita. Eivät ne siittiöt nielemällä kohtuun joudu. Vai olenk ymmärtänyt jotain väärin.
En minä sinua Kimmo W vanhuudestasi kritisoi, mutta puhut vain kovasti itse asian ohi ja provosoit mielestäni ikäiseksesi aika epäkypsästi. Minua eivät kiinnosta kysymyksesi siittiöiden kohtalosta suuseksissä. Suuseksi on suuseksiä, ja yhdyntä on yhdyntä. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Terveen miehen ja naisen yhdynnässä on aina kuukautiskierron sopivassa vaiheessa mukana myös hedelmöitymisen hieno mahdollisuus. Muissa sukupuolivietin ilmenemismuodoissa tätä mahdollisuutta ei ole. Siten oikeastaan vain tämä miehen ja naisen sukupuoliyhteys on yhdyntää sen varsinaisessa merkityksessä… Ja muu sitten jotakin muuta seksiä…
”henkilöön puuttuminen on epäkohteliasta.”
-Kimmo, sinä teet tätä koko ajan. Et juuri muuta teekään täällä, itse asiassa…
Ryösö: ”Terveen miehen ja naisen yhdynnässä on aina kuukautiskierron sopivassa vaiheessa mukana myös hedelmöitymisen hieno mahdollisuus. Muissa sukupuolivietin ilmenemismuodoissa tätä mahdollisuutta ei ole. Siten oikeastaan vain tämä miehen ja naisen sukupuoliyhteys on yhdyntää sen varsinaisessa merkityksessä… ”
Ok. Taitaa olla vain niin, että jos jokaisesta ”varsinaisessa merkityksessä” harrastetusta laakista tulisi jälkeläinen, alkaisi Telluksella olla jo varsin ahdasta.
Ryösö: ”… Ja muu sitten jotakin muuta seksiä…”
So what? Ihan yhtä mukavaa se on kuin se ”varsinainen yhdyntä”. Kyllä kai vällynaluspuuhien motiivi on ensisijaisesti nautinto ja toisella sijalla vasta tulee ”yhden lihan” aikaansaaminen.
Sitä vaan, että kommenttini oli M. Hirnin yhtymissymboliikkaan liittyvä, jota kritisoin kahdelta em. osalta ontuvaksi. – Mukavuus on taas ihan eri asiaa, ja lienee melko subjektiivinen asia…