Kotikirkossani vietettiin Sadonkorjuun kiitosjuhlaa. Se on ainakin 1990-luvulta ulottuva perinne: ensin messu, sitten kirkkokahvilla uutispuuroa ruisleivän kanssa ja kahvia omenapiirakan kera.
Varmaan maanviljelijät ovat kautta aikain käyneet kirkossa keväällä pyytämässä siunausta satokaudelle ja syksyllä kiittämässä sadosta ilman erityistä järjestettyä juhlaakin. Näin muistan isänikin tehneen.
Keväällä, kun on maa on päässyt lumivaipastaan ja routa sulanut, alkaa maahengen valtaamien viljelijöiden mieli haluta pellolle. Eivätkä vain he. Useimmat meistä, asuimmepa sitten omakotitalossa, rivitalossa oman pihan äärellä tai kerrostalossa, alkavat muokata maata, vaihtaa multia ja istuttaa jotain kasvamaan.
Luonto ja kasvu ovat syvällä meidän suomalaisten identiteetissä. Pitkin kesää seurataan kasvukauden etenemistä ja satoennusteita niin pelloilla, metsissä kuin kotipuutarhoissakin. Yhteistyö ja yhteishenki kuuluvat maan viljelemiseen.
Hyvä sato edellyttää, että teemme kaiken niin hyvin kuin osaamme. Meidän on oltava taitavia ja ahkeria. Mutta se ei riitä. Tiedämme ja tunnemme, että kasvu ja hyvä sato eivät ole meidän ansiotamme. Satoa ei tehdä, se saadaan.
Kun sato syksyllä on saatu korjuun, täyttää kiitollisuus mielemme. Monin paikoin perinteeksi muodostunut syksyinen sadonkorjuun juhla on luonteva tapa osoittaa kiitosta. Kun se aloitetaan messulla kirkossa, osoitetaan, kenelle kiitos vuoden sadosta, kasvusta ja elämästä kuuluu.
Sana kiitos tulee tavan mukaan helposti, mutta kun menee hyvin, se usein unohtuu. Huonona päivänä ja vaikeuksia kohdatessa kiitos saattaa vaihtua katkeruudeksi ja syyttelyksi. Muistan puhujien sadonkorjuun kiitosjuhlassa korostaneen huonon satokauden jälkeen, että myös nyt on kiitoksen paikka.
Samassa pöydässä
Messussa veisattiin virsi 452, jonka toinen säkeistö kosketti minua kirkon penkissä tällä kertaa erityisesti. Jäin ajattelemaan heitä, maahanmuuttajia, joista nyt niin paljon puhutaan,sekä nälän tai muun hädän uhreja eri puolilla maailmaa, heidäthän usein unohdetaan: ”Maan ääristä hän kutsuu / rikkaita, köyhiä, / hän ruokkii kaikki kansat / samassa pöydässä. /Ja nälkäisimmän kutsuu / hän aivan vierelleen. / Kylläinen armon hylkää, /jää ulos yksikseen.”
Suomessakaan nälänhätä ei ole vielä aivan muistista kadonnut. Viimeksi sotien aikana oli erittäin vaikea ruokahuoltotilanne.
Virsi sai ajattelemaan myös maahanmuuttajia, joiden tuloa Suomeen arvostellaan peitellymmin tai suoremmin.
Kuka meistä ei ole koskaan muuttanut, mennyt vieraana uuteen yhteisöön? Uusi koulu, uusi työpaikka, uudet kaverit, uusi kotikunta… Muuttaja ei pääse helpolla. Vieraaseen liittyy uhan tunnetta ja muuttumisen pelkoa, mutta myös uteliaisuutta ja kiinnostusta.
Hätä saa lähtemään. Suomalaisetkin ovat historian saatossa niin joutuneet tekemään: Amerikka, Ruotsi, Australia. He hakivat parempia elämän ehtoja. Nyt muuttovirta kulkee myös toisinpäin.
Sodassa menetetyltä alueelta muuttamaan joutuneet karjalaiset tietävät miltä lähteminen ja uuteen kotoutuminen tuntuu.
Kokemus osoittaa, että vuorovaikutus kehittää, ei eristäytyminen. Toisaalta vieraanvaraisuus on kuulunut suomalaisuuteen, ainakin maaseudulla. Maailmalla matkaillessamme pistämme vieraanvaraisuuden merkille.
Raamatussa kerrotaan paljon muuttamisesta vieraaseen maahan, muuttajan kohtelusta ja pakolaisuudesta. Apostolien teoissa Pietari kertoo käsittäneensä, ettei Jumala erottele ihmisiä. Hän hyväksyy jokaisen, kuuluu tämä mihin kansaan tahansa.
Havaintoja , ihmisistä kirkkotiellä ja sen liepeillä , kokemuksia ja tuntemuksia.
!600-1700 luvuilla metsästys ja kalastus oli savon ja karjalan seuduilla tärkein elinkeino .
Metsästäjätkin valitsivat asuinpaikkansa elinkeinon mukaisesti. He asettuivat kangas-ja kannaksille , jotka olivat eläinten luonnollisia liikkumisteitä . Suurissa metsissä samoili runsaasti riistaa.
Käsityöammatit : Miesten käsitöissä herätti huomiota niiden todellinen käyttöarvo. Savon miehillä ei ollut peukalo keskellä kämmentä , puusepät olivat kuuluisia . Heidän tiedettiin suorittavan hyvää työtä , kuten Kustaa Fincke mainitsee jo vuonna 1546 . Fincke lähetti tämän johdosta taitavia miehiä kuninkaan ammattitehtäviin.
Vuoteen 1788 saakka vaatimustaso oli , että käsityöyhteisöt pitivät lujasti kiinni siitä , hyväksyy kisälliksi oppilaansa vasta , kun hän on saavuttanut vähintään tyydyttävän oppimäärän.
Sunnuntai koulusta : Maalaispojilla oli töitä omilla tiloilla , niin ettei heillä ollut aikaa arkisin kouluttaa itseään. Sunnuntaikoulut olivat suosittuja . Siellä oppilaat tapasivat toisiaan ja saivat loistavan ammatin.
Tytöillä oli omat koulut. V. 1877 , Ala- karjalan tytöt–savon siskoille.
Rohkeutta , rohkeutta savon siskot , arkuus ei enää auta näinä kamalina ja merkillisinä aikoina , jolloin Suomen historia saa tilastoihinsa valtiopäivät.
Ihmetellen äidit usein seuraavat asevelvollisuutta ja sen seurauksia määrättäväksi ja toimeenpantavaksi. –Siksi äidit surevat poikiansa , mutta ei tyttäriänä. Mutta kipeämmästi se tyttöihin koskee , kun pojat viedään sotakouluihin , kukas sitten maataviljelee , arvattavasti se meidän tyttöjen täytyy tehdä ja jäädä vanhoiksipiioiksi, sisko kullat.
Askareista: Syksystä saakka on pellavan ja liinojen puhdistaminen , joulun seudulla kehrääminen, laskiaisen ja pääsiäisen välillä kutominen .
Jyrin päivältä , alkavat kesätyöt , kasken karsiminen , aidan korjaaminen ja uuden tekeminen .
Mitä sanotte savon tytöt , on oikein asevelvollisten koulutus . Älkää surko äidit vain poikianne , surkkaa myös tyttöjänne.
Talviaikana ei ole muita huveja kuin käydä kirkossa ja kesäaikana iltapuolella iloitaan luonnon tarjoamista huveista , niityllä kahvikekkereistä sekä karkeloita pitämässä.
Vaatetuksesta : Leninkeinä on enimmäkseen parhaita koti kudonnaisista punaisista ja mustista sekä sinisistä ja vihreistä langoista kudottuista kankaista ommeltuja asuja, kelpasi niillä niityllä pyörähdellä , viulumusiikin säestyksellä.
” Ken vastustaa , sen tuta saa , ett , naista ja miestä ompi meissä. ”
Uudelleen sadonkorjuu juhlat kunniaan , talkoilla , nykyaikaisessa muodossa.
Hyvä kirjoitus, kiitos.
”Leon mukaan niin kutsutussa tasa-arvoisessa avioliittokäsityksessä eivät elinikäinen uskollisuus ja toisesta huolehtiminen ole ensisijaisia.”
Uskonnollinen arroganssi ja kaikkitietävyys kauheimmassa kukassaan.
Onko Leolla kenties omakohtaista kokemusta asiasta, vai mihin hänen mielipiteensä mahtaa perustua?
Jumalan valtakunnassa kaikki ei ole suhteellista.
Oman lapsen synti ei tee siitä yhtään hyväksyttävämpää kuin naapurin lapsen pahuus.
Näin se vain on.
On hienoa, että Jumlaan Sana omn absoluuttinen totuus, jota Mikko Juva, Kari Mäkin eja muut ”suhteellisuusteoreetikot” eivät voi vesittää…
Raamatussa onkin absoluuttinen totuus siitä, miten oman lapsen kurittomuus hoidetaan pois päiväjärjestyksestä: ”Jos vanhemmilla on tottelematon ja uppiniskainen poika, joka kurituksesta huolimatta ei kuuntele heitä, heidän on otettava poika kiinni ja vietävä hänet kaupunkinsa portille ja sanottava kaupungin vanhimmille: ’Tämä meidän poikamme on tottelematon ja uppiniskainen. Hän ei kuuntele meitä, vaan viettää kevytmielistä ja juopottelevaa elämää.’ Silloin kaupungin miesten on joukolla kivitettävä poika hengiltä. Hävittäkää paha keskuudestanne. Kaikkien israelilaisten on saatava kuulla tuomiosta, että he ottaisivat opikseen.”
Mainitsemasi raamatunkohta liittyy Israelin kansan lakiin, ei meihin.
Vaikka saattrasi kyseinen menetelmä olla yhteiskuntarauhan kannalta hyvä joskus meillekin.
Ylläpito on poistanut yläpuolelta alkupeärisen viestini. Tämä sekoitta näitä vastakommentteja.
Viestini sisältö oli suurin piirtein seuraava:
En arvosta homojen mielipiteitä kirkollisessa lehdistössä. Eihän kirkko aseta muitakaan syntiryhmiä erityissuojelukseensa. Harvoin esimerkiksi talousrikolliset saavat osakseen samanlaista huomiota kuin homot.
Kersti Juva on arkkipiispa Mikko Juvan tytär. Mikko Juva oli ensimmäinen arkkipiispa, joka hyväksyi homoseksualismin. Siitä alkoi homokysymyksessä kirkon alamäki, jota se nyt jarruitta liukuu.
Olet siis mielelläsi rakentamassa ’sydämen kylmyyden linnaketta’? Jollemme ole valmiita tippaakaan kuuntelemaan ja arvostamaan toistemme ääntä, voimme varautua siihen, että omakin puheemme kuuluu kuuroille korville. Syntisiä kun olemme kaikki.
Tämä syntisiä olemme kaikki lässytys ei kanna kauas.
On tärkempää kuunnella syntikysymyksissä Jumalan ääntä kuin toistemme ääntä. Jumlaan puhuu sanassaan. Siihen ja sen periaatteisiin kannattasi sinunkin tutusta tarkemmin. Et sen jälkeen puhuisi pehmoisia esimerkiksi homouden hyväksymisestä.
Monert käyttävät Raamattu aväärin. Siellä puihutaan esimerkiksi rakkaudesta, mutta eri se tarkoita synnin hyväksymistä toisen ihmisen elämässä. Se olisi rakkaudettomuutta, koska synnissään ihminen on menossa helvettiin. Jos lapseni on heikoilla jäillä, yritåän saada hänet sieltä pois keinolla millä hyvänsä. En huuda rannalta, että odota kevääseen jäiden sulamista.
Kaipainen: ”En arvosta tippaakaan homon ääntä kirkollisessa lehdistössä.”
Tuskinpa sinun arvostuksesi monellekaan ihmiselle kovin merkityksellinen onkaan. Sinähän näytät edustavan juuri tuota ”sydämen kylmyyden linnaketta”, josta Kersti Juva kirjoittaa.
Tänään eduskunta tekee historiallisen päätöksen hyväksymällä ensimmäisen kansalaisaloitteen lopullisesti laiksi ja liittää Suomen jälleen muiden pohjoismaisten sivistysvaltioiden joukkoon.
kimmo wallentin :”Tänään eduskunta tekee historiallisen päätöksen hyväksymällä ensimmäisen kansalaisaloitteen lopullisesti laiksi ja liittää Suomen jälleen muiden pohjoismaisten sivistysvaltioiden joukkoon.”
Eduskunta tekee ”maallisen regimentin” lainsäädännön oikeudellista tasa-arvoa koskevan päätöksen. Suomen ortodoksikirkkoa ei voi syyttää ”sydämen kylmyydestä”, koska käsitykseni mukaan tämänkaltainen päätös vaatisi kirkossa kirkon kanonia muuttavan ekumeenisen kirkolliskokouksen päätöksen. Ilman tämänkaltaista päätöstä ortodoksi- tai katoliset kirkot eivät varmasti tule muissakaan maissa muuttamaan oppiaan, vaikka ovat perinteisestikin olleet tärkeitä sivistysvaltioiden sivistyneen identiteetiin rakentajia..
”Haluaako kirkkomme julistautua sydämen kylmyyden linnakkeeksi?”
Tämän kysymyksen yhteydessä tulisi tarkastella myös kirkon sydämen suhdetta Jumalaan, onko kirkon sydän kylmennyt niin, ettei se enää kunnioita Jumalan Sanaa kirkon opin ja elämän ylimpänä ohjeena? Onko kirkko hyljännyt ensimmäisen rakkautensa : Jeesus opetti: ”Ensimmäinen on tämä:
rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi’.
Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’ ”.
”Onko kirkon sydän kylmennyt niin, ettei se enää kunnioita Jumalan Sanaa kirkon opin ja elämän ylimpänä ohjeena?” Taas pääsen huomauttamaan, että Sana isolla kirjaimella tarkoittaa Raamatussa Jeesuksessa lihaksi tullutta Jumalan Sanaa. Hän ei ole ohje, mutta esikuva kylläkin. ”Hänen perässään kulki paljon väkeä, ja hän paransi kaikki sairaat. Hän kuitenkin varoitti heitä puhumasta hänestä julkisesti, jotta toteutuisi tämä profeetta Jesajan lausuma Jumalan sana: — Katso: minun palvelijani, jonka olen valinnut, minun rakkaani, johon olen mieltynyt. Minä lasken henkeni hänen ylleen, ja hän julistaa kansoille oikeuden. Ei hän huuda eikä riitele, ei kuulla hänen ääntänsä kaduilla. Murtunutta ruokoa hän ei muserra, savuavaa lampunsydäntä hän ei sammuta. Hän on saattava oikeuden voittoon. Hänen nimeensä kansat panevat toivonsa.”
Martti, olikohan kommenttisi turhaa hiusten halkomista?
”Martti, olikohan kommenttisi turhaa hiusten halkomista?” Pidän tärkeänä, ettei Raamattu ohita Kristusta. Se ei mielestäni ole mitätön pikkuseikka, vaan suorastaan peruskysymys.
Jeesus osoitti kaikissa toimissaan, että lain merkitys on ihmisen itsearvioinnissa ja laupeus on tarkoitettu osoitettavaksi lähimmäiselle. Hän ei aloittanut keskustelua kertomalla, mitä haluaisi toisen ihmisen tekevän, vaan kysyi: ”Mitä haluaisit, että sinulle tekisin?”
Kersti Juvan viisas kirjoitus vetää hienosti yhteen kuluneen syksyn homopuheet esimerkiksi Kotimaa24-sivuilla. Lukemattomat kommentit ovat osoittaneet, miten sydämettömästi fundamentalistit suhtautuvat homojen ja muiden seksuaalivähemmistöjen asemaan ja oikeuksiin. Erehtymättömyydestään varmat eivät näytä tajuavan, miten syvästi armottomat kommentit loukkaavat heidän homolähimmäisiään. Nokkelimmat yrittävät jopa silmänkääntötemppua ja julistautuvat uhreiksi ja marttyyreiksi, joita ”etuoikeutetut” homot vainoavat ja kiusaavat.
Aika usein todetaan, kuinka jokainen ihminen on Jumalan luoma ja kaikkia, ihan kaikkia ihmisiä tulee rakastaa lähimmäisinä ja Jumalan luomina, myös homoja. Samaan hengenvetoon yleensä lisätään, että homoseksuaalisen taipumuksen toteuttaminen sen sijaan on synti, homona eläminen on huoruutta.
Tätä Kersti Juva kuvaa todella osuvasti muun muassa kohtaamisessaan Helsingin piispa Samuel Lehtosen kanssa. En usko tai en tahdo uskoa, että kovin moni homoseksuaalista elämäntapaa syntinä pitävä todella tajuaa, miten loukkaavia ja ihmisarvoa mitätöiviä ja sydämettömiä sellaiset sanat ovat, joissa mies- tai naisparin keskinäistä syvää kiintymystä ja rakkautta pidetään syntinä/luonnovastaisena tms.
Kersti Juva on Mikko Juvan tytär. Sydämen sivistyksessä ei ole hedelmä kauas puusta pudonnut.
Ovatko varkaille osoitetut sanat varastamisen lopettamisesta loukkaavia?
Ovatko raiskaajille kohdistetut sanat pakkopanemisen lopettamisesta loukkaavia?
Ovatko rahanhimoiselle osoitetut sanat ahneuden lopettamisesta loukkaavia?
Ovatko talousrikollisille suunnatut sanat vääryyden lopettamisesta loukkaavia.
Kyllä ovat. Niin kuin aina parannussaarna. Mutta se luo mahdollisuuden muutokseen, jos ihminen itse sitä haluaa.
Selkääntaputtelui ja synnin hyväksyminen vie ihmisen helvettiin.
Kaipainen: ”Olet toisaalla todennut, ettet usko Raamattuun.”
Olen todennut sen monet kerrat ja totean taas. Miksi uskoisin?
Kaipainen: ”Miksi pyörit hämmentämässä täällä kirkollisilla palstoilla?”
Koska minun mielipiteeni on ihan yhtä arvokas ja oikeutettu kuin sinun ja tämä on ihan mukavaa eläkepäivien aivojumppaa vanhalle pakanapapparaiselle sudokujen ratkaisemisen ohessa.
Kaipainen: ”Sinunko mielestäsi homouden hyväksyntä tuo lämmön ja autuuden kirkkoon?
Kyllä. Minun ja suomalaisten enemmistön mielestä se tekee sen omalta osaltaan.
Meillä täällä suloisessa Suomessammekin kaikilla ihmisillä olisi paljon parempi olla ja elää, jos joukossamme ei olisi kiihkouskovaisia, jotka pyrkivät puuttumaan joka käänteessä toisten ihmisten elämään ja elintapoihin ja tuomitsemaan syntisinä milloin mihinkin kadotukseen tai pirun grillattavaksi helvetin lieskoihin. Kysynpähän vaan, miksi ja millä oikeudella? Eikö teillä ole omaa elämää elettävänänne?
Kaipainen: ”Sinunko mielestäsi häiriintyneen seksuaalisuuden tekee Suomesta sivistysvaltion?”
Homoseksuaalisuus ei ole häiriintynyttä seksuaalisuutta. Taitaa olla niin, että itselläsi on pimeitä kohtia yleissivistyksessä. Kehottaisin sinua ottamaan ensin selvää asioista luotettavista lähteistä, ennen kuin väität julkisesti perättömiä.
Kiitti, kun vastaat kommentteihini ja lainaat.niitä.
Ylläpito nimittäin poistaa suurimman osan kommenteistani ilma, että saan tietoa miksi.
Tämä on mielestäni pahimman luokan suvaitsemattomuutta. Taidan tehdä rikosilmoituksen syrjinnästä.
En aikanaan kylmäsydämisyyttäni uskonut stalinistipropagandaa. En kylmäsydämisyyttäni usko myöskään tätä homopropagandaa.
Sydämen kylmyys voi olla sukua paksukalloisuudelle. Propagandassakin voi piillä totuus. Sen saa selville ensin kuuntelemalla ja sitten ajattelemalla. Suoralta kädeltä torjuimen on yhtä paha erehdys kuin purematta nieleminen.
Aiai ku Pentti puhuu viisahia.