Kirkolliskokouksen ja hiippakuntavaltuustojen vaalien ehdokkaat on julkistettu. Avoin julkisuus onkin paikallaan.
Sen sijaan sitä en edelleenkään pidä hyvänä, että listojen otsikot eivät kerro oikeastaan mitään.
Poliittiset ja alueelliset listat tunnistaa. Tulkaa kaikki korostanee, että myös vähemmistöille tulee olla tilaa. Muuten tarvitaan melkoista omaa paneutumista sen selvittämiseksi, mitä listan ehdokkaat tavoittelevat.
Voisivatko listojen puuhamiehet ja -naiset avata keskustelua esim. Kotimaa24 sivustolla?
Kaikkien kirkko 2020 – Rohkeasti yhdessä
Viinipuu
Elävä kirkko
Sanasta elämään
Avara kirkko
Kirkon rakentajat
Yhdessä kirkkomme parhaaksi
jne.
Kauniita nimiä, mutta mitä ne kertovat? Asiaan vihkiytymättömälle eivät mitään. Kun vaalissa ovat maallikoiden osalta äänioikeutettuja vain tietyt luottamushenkilöt, heidät prepattaneen äänestämään ”oikein”. Valitettavasti kansa ei saa äänestää eikä edes tietää, mitä mieltä ehdokas on esim. avioliittolain ulottamisesta myös kirkkoon tai naisen asemasta. On näyttöä siitä, että kirkon jäsenten kanta monista kysymyksistä on toinen kuin päättäjien. Muuttuneeko mikään, jos avoimuutta ei lisätä eikä vaalitapaa mietitä uusiksi. Mutta eihän sitä muuteta, kun nykytavalla valittavat päättävät, onko tarvetta muuttaa.
Olen blogistin kanssa aivan samaa mieltä. Minusta on meitä seurakuntalaisia kohtaan väärin, että tämä systeemi on tällainen, etten sanoisi seurakuntalaisten mielipiteistä piittaamaton. Vaan on se niin betonoitu nerokkaasti, ettei sitä pääse oikeastaan edes muuttamaan, vaikka joku kirkorakennelman sisälle puikahtanut päättäjä sitä jostain kumman syystä haluaisikin.
Jos olisin itse edustajana ja minulta odotettaisiin jokaisessa äänestyksessä jo edeltä tiedettyä mielipidettä, niin en käsitä miksi minun pitäisi olla siellä.
En ihan ymmärrä kommenttiasi Pekka. Kyllähän äänestäjät kannattavat tiettyjä mielipiteitä pohtiessaan ketä nyt sitten voisi äänestää ja valitsevat hänet, joka lähinnä vastaa omia näkemyksiä.
Mielestäni vain koko vaali on epäterveellä pohjalla, kun yksi kysymys ratkaisee kaiken. Kaikissa muissa asioidsa voi olla mitä mieltä tahansa, kunha siinä yhdessä äänestää oikein.
Kyllä Marja-Sisko Aalto on tässä oikealla asialla. Nykytilanne on semmoinen, että on lähinnä henkilökohtaisen tuntemuksen varassa tieto siitä, minkälaisia periaatelinjauksia itsekukin kannattaa. Ja lisäksi on niinkin, että samalla listallakin voi olla varsin erilailla ajattelevia ehdokkaita. Poliittisia listoja kyllä vierastan kovastikin, mutta kirkkommme sisällä on useita periaatekysymyksiä, joissa mielipiteet eroavat jyrkästikin, muitakin kuin se yksi joka tätä nykyä eniten tuntuu tunteita kuohuttavan. Nämä uskontulkintaan ja kirkkopolitiikkaan liittyvät suuntaukset olisi hyvä saada näkyviin, jotta kirkolliskokouksen kokoonpano vastaisi mahdollisimman hyvin kentän mielialoja.
Vastakkainasetteluja lietsomalla juuri kentän mielialat jäävät piiloon. Suuri enemmisto ei halua nostaa esiin omia mielipiteitään, jotta rauha säilyisi. Kumartaessaan toiselle. Pyllistää toiselle ja vaihtoehtona on vain hiljaisuus.
Toive ja pyyntö on aiheellinen. Omalla listallamme Avoin kirkko – Mikkelin hiippakunnan papit olemme viimeistelemässä kotisivujamme, jossa julkaisemme vaaliohjelmamme ja -tavoitteemme sekä kunkin ehdokkaan pääpointit ja tavoitteet. Työ valmistuu lähiviikkojen aikana.