Lukijani!
Sävähdin surullista silminnäkijäkuvausta. ”Äidit, ennen hellät ja hyvät, keittivät omia lapsiaan saadakseen ruokaa hädän hetkellä.” Uutinen ei ole tuore. Se löytyy Valitusvirsistä noin 2600 vuoden takaa ja on osa Jerusalemin surkeaa kohtaloa. Vihollinen oli kiitänyt pohjoisesta kumisevin sotavaunuin ja tehnyt Juudan kaupungeista sakaalien lymypaikkoja. (Jer. 10:22)
Kelvottomat papit ja profeetat olivat syynä Jumalan rangaistukseen, joka johti hirvittäviin harha-askeliin. ”Sakaalitkin tarjoavat nisänsä, imettävät pentujaan. Mutta kansani tyttäret hylkäävät pienokaisensa kuin strutsi poikasensa.” (Val. 4:3)
Jeremian silmissä sakaali oli yllättävän esikuvallinen. Mitä muuta Raamattu kertoo?
Sakaali sopi seuraksi Jobille, Raamatun suurelle kärsijälle: ”Sakaalit ovat minun veljiäni, minun kumppaneitani kamelikurjet.” (Job 30:29) Alennustila oli syvä. Ennen niin viisas neuvonantaja ja vallantäyteinen Job päätyi pilkkalaulujen aiheeksi. Hän ihmetteli syrjään suistumisessa syytä. Missä vika? Hänhän oli itkenyt kovaosaisten kanssa ja surrut köyhien osaa, kuten hurskaan kuului. Hyvää hän oli odottanut kelpo tekojensa palkaksi, mutta tuli paha ja pimeys, saapui suru ja mustui iho.
Valta-aseman menetti myös kuningas Daavid, kun hänen poikansa Absalom kapinoi. Niin Daavid pakeni autiomaahan. Mutta hän ei menettänyt toivoaan, vaan jätti kohtalonsa Jumalan käsiin. ”Tuho kohtaa ne, jotka vaanivat henkeäni; he joutuvat maan syvyyksiin. Heidät annetaan miekan saaliiksi, heistä tulee sakaalien ruokaa.” (Ps. 63:10-11)
Kaatuneella vastustajalla ei siis muinoin ollut ihmisarvoa. Omistakin vain kuninkaat ja kenraalit kuljetettiin kotiin sukunsa surtaviksi. Itsenäisen Suomen sotilaat eivät ole sotilasarvoihin tuijottaneet. Viimeisenä kunnianosoituksena kaatuneille asetovereilleen he saattoivat nämä kotimatkalle sankarihautaan.
Raamatun kuva sakaalista on kirjava. Edes sen hehkein helmi – Jumalan kuninkuuden kunnioitus – ei silti sopinut Kirkkokäsikirjaan. Itsenäisyyspäivän saarnateksteistä näet puuttuu yksi jae: ”Villieläimetkin kunnioittavat minua, sakaalit ja strutsit, koska olen tuonut vedet autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle antaakseni juotavaa kansalleni, valitulleni.” (Jes. 43:20)
Sinun
Harmaa rovasti
Mielenkiintoista pohdiskelua
Sakaalia koskeva pohdinta lähti oikeastaan liikkeelle jo Simsonin arvoituksen yhteydessä, josta kirjoitin noin kuukausi sitten.
(https://www.kotimaa.fi/blogit/simsonin-arvoitus-ja-muita-myos/)
Simsonin urotekoihin nimittäin liittyy oma arvoituksellisuutensa. Ne 300 kettua, joiden häntien väliin Simson sitoi tulisoihtuja, saattoivat näet olla sakaalejakin (Tuom. 15:4). Sakaali laumaeläimenä sopisi paremmin kokonaiskuvaan kuin yksin saalistava kettu. Alkukielessä käytetty sana on suomennettavissa sekä ketuksi että sakaaliksi.
Sakaalit eivät ole laumaeläimiä, vaan elävät pareittain.
Kiitos täsmennyksestä.
Kirjoittaessani luotin kirjahyllyssäni oleviin teoksiin. Toisessa sanotaan sakaalin olevan laumaeläin ja toisessa käytetään termiä ”gregarious”, mikä voi tarkoittaa sekä ’laumassa elävää’ että ’seurallista’. Lopulta kaksittain, siis pariskuntana saalistava eläin sopii Simsonin ”kostoksi” miltei paremmin, sillä hänhän rankaisi teollaan toiselle miehelle naitetun vaimonsa heimoa.
Maallikko esittää kysymyksen olisiko mahdollista saada tietää, miksi se ei Kirkkokäsikirjaan päässyt? Kirkolliskokousko näistä on päättänyt vai mikä muu ev.lut. kirkon varsin rönsyilevän ja laajan rakenteen osasesta?
Toisaalta, kirkkomme toimintaa seuratessa on matkalla herännyt monta muutakin kysymystä :).
Minuakin tuo tieto poisjättämisen perusteista kiinnostaisi. Toki ymmärrän, että sakaali ei kuulu Suomen luonnonvaraisiin eläimiin.
Päätös on sinetöity toukokuussa 1999 kirkolliskokouksen kevätistunnossa. Mutta varsinainen valinta on varmaan tehty jo paljon aikaisemmin tekstejä muotoilleissa valiokunnissa.
Mutta pieneksi lohduksi: kirkkomme viikkolektionaarissa sakaali on mukana ainakin 2. pääsiäisen jälkeisen sunnuntain aattoillan rukoushetkessä eli vesperissä.
http://evl.fi/Evkirja.nsf/vpFI?OpenPage&id=2_sp
Viikkolektionaarin syntyhistoriaa taas voi lukea täältä
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/02F2A332B1620960C2257B570047CB16/$FILE/viikkolektionaari_saate.pdf
Jouni Parviainen:”Kelvottomat papit ja profeetat olivat syynä Jumalan rangaistukseen, joka johti hirvittäviin harha-askeliin.”
Kuinka nykyisin toimivat ”kelvottomat papit ja profeetat”?
Rankaiseeko Jumala synnistä samalla tavalla kuin Jeremian aikaan, ei vaan odottaa syntisiä nöyrtymään parannukseen eli kutsuu omaan valtakuntaansa evankeliumin kautta.
Siis mitä tekevät ”kelvottomien pappien ja profeettojen” seuraajat, he uskovat näiden valheen että kaikki on hyvin kun on kastettu ja uskoo kasteen antavan kaikki synnit anteeksi.
Mitä on tämän päivän kauheudet, esimerkiksi ihmiset omaa himoa täyttäen elävät surutta haureudessa ja kun ”sattuu” tulemaan raskaaksi niin abortti on ratkaisu, tätäkö on Jumalan tahto ja tämänkö Jumala antaa anteeksi ilman että nöyrtyy parannuksen ja uskomaan evankeliumi, siis uskoen ”kelvottomien pappien” valheen? Kenelle nuo syntymättömät lapset uhrataan?
Ari Pasanen. Vääristä profeetoista ja heidän merkityksestään kävimme pitkän keskustelun liittyen blogiin Kyllä tieto kovaankin kalloon tarttuu (https://www.kotimaa.fi/blogit/kylla-tieto-kovaankin-kalloon-tarttuu/). En avaa sitä enää uudelleen tässä yhteydessä.
Se, mitä sanot abortista, on yksi osa kokonaiskuvasta. Äänen ansaitsisivat myös ne äidit, jotka painostettiin siihen ratkaisuun. Sekä ne isät, jotka jäivät abortin vuoksi ilman isyyttään. Ja ne lääkärit, jotka abortin toteuttaessaan menettivät viattoman eettisyytensä yhteiskunnan lainsäädännön pakottamina.
Minun asiantuntemukseni ei valitettavasti riitä käymään keskustelua tästä aiheesta sen ansaitsemassa laajuudessa.
Jouni Parviainen :”Sävähdin surullista silminnäkijäkuvausta.”
Niinhän yhdessä runossakin sanotaan, että ”Surusta, ilosta ihmisen syli
vavahtaa niin kuin sille suodaan.” Henk.koht. sävähdin tänä aamuna televisiosta tullutta vaikuttavinta kenttähartautta, jonka olen nähnyt. Kiitos järjestäjille ja kiitos sinibareteissa soittaneelle soittokunnalle. Kiitos Jumalalle ja kiitos maata puolustaneille tänä kaatuneitten muistopäivänä.
Tuula! Kiitos, että nostit esille tuon kenttähartauden (-messun). Se on nähtävissä YLE Areenassa, kesto noin 45 minuuttia.
http://areena.yle.fi/1-3142479
Puolustusvoimien varusmiessoittokunta oli jälleen edukseen sotilasmusiikin sinisissään.
Toivottavasti moni saa tänäkin kesänä nauttia heidän osaamisestaan eri puolilla Suomea pidettävissä konserteissa.