Joulu on taas, kattilat täynnä puuroo! Näin sitä joskus laulettiin. Puuro ei taida olla pääasia, mutta ehkä ripauksena perinnemerkeissä. Suomessakin on ollut pula ja se on palannut: Runsaudenpula! Mitä antaa lahjaksi hänelle, jolla on jo kaikkea? Pakosta hiipii mieleen ajatus, kuka antaa hänelle lahjan, jolla ei ole mitään? Kastijakolaitos istui lujalla perustalla: Jumala loi minut rikkaaksi ja sinut köyhäksi, vai ymmärsinkö väärin? Ehkä sitä henkeä on kansakuntienkin mielissä. Te näitte minut, ettekä tehneet! Tämä oli monena vuonna tekstinä tuomiosunnuntaina Saramäen vankilassa, kun kävin tiimin mukana lyhyellä lähetin urallani. Miten saan selitettyä asian paikalleen, niin etten sorru epärehelliseen samaistumiseen. En siis viikon arestin perusteella voi sanoa tietäväni mitä on olla lukon takana 23/7 ja tunti kävelyä.
Itse kuvittelen, että muistini omakohtaisena kokemuksena ylettyy vuoteen 1948 ja ehkä vähän aiempaankin. Muistelen joskus kotia, johon Jumalan armosta olin saanut syntyä. En silloin ymmärtänyt, että sota oli niin lähellä. Sen muistan miten miehet polttivat tupakkia Työmiestä ja Saimaata puuimukkeella eli holkilla. Naiset, tosin harvalukuiset, polttivat pillilupia. Sota oli keskustelun aiheena. Kortit, joissa oli pieniä ruutuja, joita sanottiin kupongeiksi, joita kaupias pienillä sakseilla leikkasi aina. Juuri mitään ei saanut ilman kuponkia. Yksi hyvä puoli oli. Hampaille vaarallisia aineita ei ollut. Ei kaikilla ollut myöskään hammasharjaa. Itselläni ilmeni ensimmäinen reikä noin kolmekymppisenä. Ei siis ollut karamelliä, vaikka olisi halunnut ostaa. Jostain tuli meidän huusholliimme ensimmäiset makejaiset pienissä pahvirasioissa oli kuivattuja porkkananpalasia, joita oli marinoitu sakkariinissa.
Jossain vaiheessa joulu merkitsi kahta asiaa. Maalaamaton permanto porstattiin hohtavan vaaleaksi. Toinen oli vanhin sisareni joululomalle saapuminen. Hänellä oli matkalaukku, jossa oli pienehköjä paketteja. Silloin alle kymmenvuotiaana opin tietämään mitä joululahja tarkoittaa. Paketeista purkautui sukkia ja lapasia. Hän oli ahkeroinut työnsä lomassa ajatellen pikkuveljiään. Häneltä sain elämäni ensimmäisen froteepyyhkeen, joka kesti yli 30 vuoden käytön. Jostain syystä saimme myös yhden paketin Amerikasta ja niinpä minä olen omistanut sellaisen lännenmiehen alusvaatteen, jossa oli se takaluukku napilla varmistettuna.
Nykyisin puhutaan siitä, että saturnaalia on alkupräinen joulu. Kumpaa nyt sitten juhlitaan joulua vai saturnaaliaa. Olisi hyvä, jos olisimme rehellisesti sitä tai tätä! Huonoin vaihtoehto on joulu saturnaalian juhlamenoin, mitä se kenellekkin tarkoittaneekin. Lopuksi toivotan riemullista Vapahtajamme syntymäjuhlaa, joulurauhan toivotusta mukaellen. Kannattaa miettiä, mitä kannattaa miettiä joulun sanomasta.
